Sinä, joka meinasit erota muttet eronnutkaan. Kuinka selvisit(te)?

-avun hakeminen ja siihen sitoutuminen

-asioiden muuttaminen yhdessä

-yhteiset sopimukset ja niistä kiinni pitäminen mm. ei riidellä yöaikaan, riidat sovitaan lopuksi

-itsestä huolehtiminen ja että saa molemmat nukuttua

nyt ei ehdi enempää kommentoida

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 20:06"]

Sinä joka harkitsit eroa mutta päädyit kuitenkin pysymään parisuhteessa. Kuinka päädyit päätökseesi eli pysymään suhteessa? Miten on mennyt sen jälkeen? Oletteko tehneet yhdessä jotain parisuhteenne eteen sen parantamiseksi? Elättekö ehkä yksin yhdessä? Miten lasten kanssa, voivatko paremmin yhdessäpysymis päätöksen vuoksi? Onko tilanne päätöksen jälkeen rauhoittaunut? Jne, jne...

[/quote]

Päädyin päätökseen odottamalla. Tilanne joka eroaikeen taustalla oli, meni ohi noin 1,5 vuodessa, eikä sitten enää ollutkaan mitään syytä erota. Ei olla tehty mitään erityistä, nyt menee ihan hyvin. Jossakin määrin on aina eletty yksin yhdessä, ollaan hyvin itsenäisiä molemmat, mutta nyt on taas se yhteinen aika kivaa, toisin kuin kriisin aikana. Lapset eivät liittyneet tähän kuvioon mitenkään, ovat jo aikuisia.

Se tässä tavallaan juuri on masentavaa, että näköjään parisuhteeni laatu ei ole millään tavalla minusta kiinni. On ihan sama, mitä minä teen, taistelenko vai luovutanko, rakastanko enemmän vain vähemmän jne.

Ratkaisevaa on pelkästään mieheni  mieliala. Hän ei ole kovin hyvä tunnistamaan tunteitaan ja niiden syitä. Tällä kertaa kriisimme taisi johtua hänen isänsä kuolemasta. Hän ei mielestään surrut ollenkaan, mutta kohteli silti minua ihan kuin olisin vastuussa kaikesta kurjuudesta, mitä maailmassa on. Sijoitti surunsa meidän suhteeseemme. Lakkasi sanomasta kivoja asoita, pani kosketuksenkin täysin tauolle pitkäksi aikaa. Sitten myöhemmin kun kriisin mentyä kerroin hänelle tästä, hän ihmetteli kovasti. Hän ei muka ollut lainkaan huomannut käyttäytyvänsä näin. Ja edelleenkään ei tunnistanut, että olisi ollut oikeasti suremisesta/ menetyksen käsittelemisestä kysymys.

Haimme apua. Kävimme pariterapiassa yhdessä ja erikseen. Siitä oli oikeasti hyötyä. Teimme arkisia asioita yhdessä, niistä, mistä olimme aiemmin tykänneet. Luin sellaisen kirjan, kun Läsnä ja lähellä, ja siitä oli paljon apua. Kirjoittajat ovat Lari ja Kaija Junkkari.

Aika auttaa. Monesti kriisi menee ohitse, kun antaa aikaa. Tee asioita, joista pidät ja ole hyvä itsellesi.

Me sovimme siitä, että sanoimme joka päivä yhden kiitoksen/kehun toiselle. Se sai olla mitä tahansa. Esim. kiitos, kun laitoit tiskikoneen jne.

Voimia tilanteeseen! 

Kiitoksin vastailee täällä ap. Tuohon terapia juttuun en luottaisi kohdallamme, tarkoitan etten usko miestäni sellaiseen mukaan saavan. Käännyn siis ajan puoleen tässä vaiheessa.