Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko hyvät välit mahdolliset ilman anteeksipyyntöä?
05.05.2013 |
Olenko ihan kohtuuton?
Mua kaivelee vieläkin, kun eksä jätti mut täysin yllättäen toisen naisen takia. Vauvamme oli silloin puolisentoista kuukautta vanha ja olimme puhuneet naimisiinmenosta ym sellaisesta.
Sitten parissa viikossa kuulemma "muutuin", en ollut oma itseni. Seksikin mun kanssa oli kuulemma väkinäistä ja luonnotonta. Tai siis ilmeisesti ennen lapsen syntymää, syntymän jälkeen emme olleet vielä mitään harrastaneet.
Mies siis laittoi mun viaksi eron. Toki myönnän, että muutuin, olin unenpuutteesta sekaisin ja synnytyksessäkin tuli henkeä uhkaavia komplikaatioita. Muutenkin lapsi oli niin iso elämänmuutos, että oli todella eksyksissä.
Myöhemmin mies piti mua löysässä hirressä. Pariin kertaan halusi palata yhteen takaisin ja kun minä olin suostuvainen, perui puheensa. Seksiä harrastammie silloin tällöin, tyhmä kun olin niin annoin. En todellakan tajua, että miksi annoin, kai kuvittelin saavani miehen sillain takasi.
Mä kävin todella syvissä vesissä, olin niin rikki, että harkitsin lapsen antamista adoptioon, itsemurhaa, kaikkea.
Nyt pitäisi tulla toimeen tämän ihmisen kanssa ja jotenkin musta vieläkin tuntuu, että haluaisin kunnollisen anteeksipyynnön tai pahoittelut, millaiseen paskaan minut työnsi. Puhumattakaan että miten karua lapsella on ollut tällaisen äidin kanssa. Mun vaan pitäisi hyväksyä kaikki ja olla hyvissä väleissä!
En meinaa pystyä siihen ja tän kuvion nykyinenkin epäreiluus vituttaa mua ihan hirveesti. Miehellä on sellainen työ, että hän sanelee tapaamisten kaikki aikataulut, lomat yms.
Olenko kohtuuton, jos haluan anteeksipyyntöä? Teenkö itseni typeräksi, jos sanon siitä miehelle?
Kommentit (13)
Mä olen varmaan jotenkin liian herkkä epäreiluudelle :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en usko. Jos on pahasti loukattu niin ei kyllä ilman anteeksipyyntöä päästä takaisin hyviin väleihin.
No mutta onko siis ihan kohtuutonta ja typerää pyytää anteeksipyyntöä jostain kolmen vuoden takasista asioista? Vai pitääkö vaan ajatella, että tollasia erot nyt ovat ja ne pitää vaan unohtaa ja niistä päästä yli?
ap
no, jos susta on siihen, niin ehkä voisit sanoa sille että annat sille anteeksi.
No et ole kohtuuton. Itse olen kokenut vähän samanlaisen eron, mies petti, syytti siitä minua ja odotti, että olisin käytettävissä häntä varten eron jälkeenkin (en tosin suostunut seksiin enkä muuhunkaan yhteiseen ajanviettoon, mistä sitten loukkaantui). Olen jälkeenpäin tajunnut, että juroinkin ihminen kyllä pyytää oma-aloitteisesti anteeksi jos ymmärtää loukanneensa ihmistä, josta välittää. Ex "miehesi" siis toimi paitsi äärimmäisen itsekeskeisesti, ei myöskään näe mitään väärää toimia äärimmäisen itsekeskeisesti tai koe sinua inhimillisen kohtelun arvoisena.
Miksi sinun pitäisi olla tällaisen ihmisen kanssa "hyvissä väleissä"?? Sinulla ei ole häntä kohtaan niin mitään velvollisuuksia. Lasta kohtaan sinulla on toki velvollisuus ylläpitää lapsen suhdetta isäänsä, sen voi hoitaa asiapohjaisesti. Sen sijaan sinulla on iso velvollisuus itseäsi ja lastasi ajatellen huolehtia omasta hyvinvoinnistasi, ja siihen ei auta kuin irrottautua henkisesti tuollaisesta taukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Vaikken exääsi tunne, niin kokemuksesta sanon ettei tuollainen ihminen osaa aidosti olla pahoillaan, vaan kaikessa tavoittelee omaa etuaan, vaikka näyttelisikin joissain asioissa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkinäinen anteeksipyyntö, jota ei edes oma-aloitteisesti tekisi, ei paljon lohduta. Miksi pitäisi olla hyvät välit? Mut jätettiin kahden lapsen jälkeen tekstiviestillä ja sen jälkeen paljastui, että oli valehdellut niiden vuosien aikana yhtä sun toista. Ikinä en ole anteeksipyyntöä saanut enkä usko, että idiootit ikinä tajuavat edes tehneensä väärin. Lasten takia välit voi pitää asiallisena, mutta ei siinä lastenvaihdon yhteydessä tarvitse mitään ylimääräistä small talkia pitää.
No, uskalsin ja kehtasin pyytää anteeksipyyntöä. Eksä suuttui ihan hirveesti. Mun pitää säilöä noi tekstiviestit johonkin...
ap :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, tästä tulee mieleen oma kokemukseni vuosien takaa. Minäkin esitin törkeästi käyttäytyneelle exälle toiveen, että hän pyytäisi tiettyjä asioita anteeksi. No, hän keksi jonkun ihan oman jutun, josta minun sopi olla loukkaantunut, siis hänen mielestään, ja pyysi sitten sitä anteeksi. Sen sijaan hän varoi tarkkaan pyytämästä anteeksi niitä asioita, joilla varsinaisesti oli minua loukannut - nämä ovat hänelle kallis aarre, saavutettu "etu" josta ei ole varaa luopua.
Ei kannata muodostaa suhteita ihmissuhdekelvottomiin ihmisiin; jos miehelle on vaikeaa myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi, hän on niin luonnevikainen ettei kelpaa parisuhteisiin saati sitten isäksi. Omalla exälläni on jopa sadistisia pyrkimyksiä. Älkää kelpuuttako ketä tahansa; älkää perustako perheitä näiden raukkamaisten ongelmakimppujen kanssa. Löydätte kyllä paremman, kuten minäkin tein.
En oikein ymmärrä mitä se sinulle antaa jos saat tiristettyä exästäsi jonkun muodollisen anteeksipyynnön? Onko kysymys jostain henkien taistosta jossa voittaja on se jolta pyydetään anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä, silloin voisi helpommin antaa anteeksi ja aloittaa välien rakentaminen vähän puhtaammalta pöydältä. Ei ole mitään henkien taistoa, mutta mä en vaan pysty siihen, että olisin väleissä ihmisen kanssa, joka on loukannut mua PAHASTI.
En kyllä tiedä miten tämä käytännösä onnistuisi, kommunikoimme pelkästään tekstiviesteillä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ilman anteeksipyyntöä voi jatkaa muita ihmissuhteita ehkä, muttei parisuhdetta. Mieheni hienoimpia ominaisuuksia on pyytää anteeksi aina, kun on vähänkin aihetta. Harvoin onkaan, sillä hän ei pahoita mieltäni juuri koskaan, toisin kuin monet eksät. Kannattaa valita tarkasti mies.