MITEN? 200.000 maksavasta kaksiosta 700.000 euron omakotitaloon? :/

Sivutienestejä myymällä itseään verootomasti ja rahat säästöön. Saa varmaankin tehdä "töitä" pitkään tosin...

No ekanakin, pk-seudulta saa 300-400 000:lla hyvän talon. Ei ehkä uutta kivitaloa mutta passelin kodin perheelle. 

Itseasiassa oman asunnon remppa on ihan hyvä idea -> vähemmän lainaa otettavana. Esim  100tontun lisälaina ei loppupeleissä ole paljon ja jos olette vielä nuoria niin en uskoisi että on hätää Takaisinmaksussa

Hyvän talon saa halvemmallakin.  Ellei sitten se maku ole astetta "hienostuneempi" eikä tavallinen kelpaa ;)

Alenna siis eka vaatimustasoasi :)

Siis jos nyt ajatellaan, että jonkun pitäis saada 700 000 hintainen asunto ja arvonnousua ei oteta huomioon (luultavasti jos aikaismpien asuntojen hinnat nousee, niin on tuon 700 000 euron asunnon hinta noussut myös), niin tuohan tekis esim. 20 v säästämisellä ja tilillä pitämisellä, että olis laittaa 3000 e kuussa syrjään. Onko teidän tuloilla mahdollista säästää seuraavat 20 vuotta 3000 e kuussa?

Ja näin siis 20 vuodessa, jos pitäis pikkulapsiaikana olla 700 000 euroa kasassa, niin sitten on pakko kyllä sijoittaa. 3000 e kuukausisijoituksella voisi hyvällä tuurilla saada kasaan 12 vuodessa tuon summan.

Onko tuo 3000 e kuukausisäästö teille mahdollinen tulojen puolesta?

Yleensähän täällä sanotaan että jos oikein kovasti jotain haluaa niin saa sen. =D Kunhan vain malttaa odottaa. Niin ja jos ihan realistisia ollaan niin jos sen arvokkaan omakotitalon saaminen olisi ihan helppoa, vain muuttamalla aina isompaan,vaikka ei tulot kasvaisikaan niin eiköhän melkein kaikilla pääkaupunkiseudulla asuvilla olisi se 700 000 tuhannen omakotitalo. Totuus on että joko muutatte kauemmaksi tai tyydytte pienempään,ellette saa perintöä/voita lotossa ym.

Samaa olemme mekin miettineet. Asumme n. 200.000 euron kerrostaloasunnossa, nettotulot yhteensä 6.700 eur/kk ja haaveilemme uudesta rivitalonpätkästä samalla alueella. Nämä tosin maksavat 700.000 - 800.000 euroa, joten haaveeksi on jäänyt joka ikisen asuntoesittelyn jälkeen. Kuitenkin asuntojen valmistumisen jälkeen niissä asuu meitä nuorempia aikuisia joilla on kaksi pientä lasta. Riipaisee, kun joku muu elää meidän unelmaamme. Miten heillä on siihen varaa?

Melba!

Itse säästän 1800e kuussa, mies vähemmän.

Pitää uskoa unelmiin, right? 

AP

Voi olla vaikeaa. Nuoremmille sanoisin, että jos haluaa sen 700 000:n asunnon kolme-nelikymppisenä, niin pitää lakata ostamasta ja kuluttamasta. On siis laitettava 20-kymppisestä asti kaikki säästöön/sijoittaa, jos osaa. Sitten pitäisi ostaa hyvältä alueelta hyvässä saumassa oma asunto jo nuorena parikymppisenä opiskelijana. Lisäksi pitäisi vielä toteutua yksi ehto: 2 sellaista, jotka ovat toimineet yllä mainitulla tavalla löytävät toisensa. Näin molemmilla on osaksi tai ehkä jo kokonaan maksettu n. 200 000 arvoinen kämppä alla, joka myydään tietty voitolla. Tekee 400 000. Tarvitaan enää 300 000. 100 000 säästöjä ja 100 000 per pää lainaa. Helppoa, jos aiemmat vaiheet suoritettu kiitettävästi. Tietty lisäksi auttaa asiaa, jos on valinnut ammatin, jossa hyvä palkka. Tietty autttaa asiaa, jos molempien perheissä on varallisuutta ja vanhemilla ei asenne "lasten pitää pärjätä taloudellisesti omillaan". Joillakin nuorilla ihmisillä, jotka sitten muuttivat siihen ap:n naapuriin nämä asiat tai ainakin osa niistä olivat kohdallaan.

Minusta tuo pikkuhiljaa suurempaan on paras vaihtoehto. Me tehty näin.  Nuorina lukiolaisina molemmat aloittivat säästämisen ensiasuntoon. Molemmat osti pienen asunnon opiskeluaikana, sen loppupuolella. Kumpikin möi oman asunnon, joka oli remontoitu ja kunnostettu. Itse tehtiin tosi paljon. Molemmat ostimme uudet asunnot, jotka olivat ostohetkellä huonossa kunnossa ja teimme na. Hyvät kaupat. Näitä kytättiin kauan. Taas kunnostus ja myynti molemmista. Esim. Itse san asunnon hinnan kaksinkertaisena. Ostimme näiden kahden asunnon hinnalla itsellemme yhteisen asunnon. nykyisen asunnon arvo on n. 850-900000€. Lainaa meillä on 45000€. Me ollaan siis perehdytty markkinoihin, ostettu ns. pommeja hyvällä alueella, myyty kalliimmalla ja tehty tätä aina uudelleen. Lainaa oli pahimmillaan meillä yhteensä n. 180 000€. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 10:09"]

Ollaan nuoripari pk-seudulla ja haaveillaan perheestä. Nyt kaksio hyvällä alueella. Sitä hitaasti ja varmasti maksellaan. MITEN ihmeessä voitaisiin täältä kalliilta pääkaupunkiseudulta KOSKAAN ikinä saada oma talo? 

Tuo otsikko oli nyt ehkä liioittelua, ei TARVI maksaa 700.000 e (todellakaan) mutta sen verran ne hyvät omakotitalot nyt vaan täällä maksaa.

Onko ainoa vaihtoehto saada yhtään varallisuutta laittaa aina asumamme kämppä rempalla kuntoon, ja myydä se kalliilla?

Kaikki neuvot ja tsempit otetaan kiitollisuudella vastaan! 

[/quote]

Varmasti saatte joskus vielä 700K talon itsellenne. Ei siitä niin kauaa ole kun 1,2 miljoonan markan talo olisi ollut ihan utopistinen ajatus kenellekään normaalituloiselle. Mutta rahan arvo on tippunut siihen tahtiin ettei tuossa ole enää mitään ihmeellistä. Veikkaisin, että kun olette jotain ~50, niin 700K eurolla saa jonkun paskasen rintamamiestalon.

Muuttamalla Saloon saat pääkaupunkiseudun 700K€ tasoisen talon 250K€:lla. Laittamalla 400K€ pääset Salossa meren rantaan. Hesaan 1h20min junalla ytimeen ja 30min Turun Satamaan. Jää rahaa myös elämiseen ja jälkikasvulle hyvä ympäristö.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:31"]

Minusta tuo pikkuhiljaa suurempaan on paras vaihtoehto. Me tehty näin.  Nuorina lukiolaisina molemmat aloittivat säästämisen ensiasuntoon. Molemmat osti pienen asunnon opiskeluaikana, sen loppupuolella. Kumpikin möi oman asunnon, joka oli remontoitu ja kunnostettu. Itse tehtiin tosi paljon. Molemmat ostimme uudet asunnot, jotka olivat ostohetkellä huonossa kunnossa ja teimme na. Hyvät kaupat. Näitä kytättiin kauan. Taas kunnostus ja myynti molemmista. Esim. Itse san asunnon hinnan kaksinkertaisena. Ostimme näiden kahden asunnon hinnalla itsellemme yhteisen asunnon. nykyisen asunnon arvo on n. 850-900000€. Lainaa meillä on 45000€. Me ollaan siis perehdytty markkinoihin, ostettu ns. pommeja hyvällä alueella, myyty kalliimmalla ja tehty tätä aina uudelleen. Lainaa oli pahimmillaan meillä yhteensä n. 180 000€. 

[/quote]

Tuo on varmasti ollut hyvä vaihtoehto, mutta nykyään tuppaa olemaan ns. "pommi"asunnotkin ns. hyvillä alueilla aivan tavoittamattomissa hinnoissa. Inflaatiota ei ole joten, se ei ole "maksamassa" asuntolainaa. Taloyhtiöissä on myös kasvamassa melkoinen määrä putki-, ikkuna ja muita remontteja, jotka nostavat vastikkeet pilviin.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että muuttoliike pääkaupunkiseudulta on jo alkanut. Miksi pyhittää elämänsä velkavankeuteen ja ruuhkissa jonottamisiin ja muihin lieveilmiöihin. Tunnin ajomatka ja ollaan aivan eri sfääreissä. Tontit 4-5 kertaa suurempia. Koulut lähempänä ja luonto/meri vieressä.

Kommentoin vielä, että kyllä pommiasuntoja, joilla tehdään voittoja, löytyy pk seudulta. Asunnoilla tehdään koko ajan rahaa. Tottakai sellaset asiat kuin putkiremontti yms. Pitää ottaa huomioon, kun etsii sitä sijoituskohdetta. Nimenomaan pk seudulla hyvissä osositteissa esim. kantakaupungissa pystyy tekemään kuten me teimme esimerkissä. Olemme asuneet nykyisessä asunnossa vasta 3-vuotta, joten ei tämä niin vanhaa juttua ole. Jos lähtee pois hyvältä alueelta, takaisin tuleminen on sitten tosi vaikeaa. Et saa enää sillä rahalla mitään täältä. Jos uskoo tuohon, ettei kannata ostaa ja myydä, ei saa mitään. Juuri ostin yhden yksiön ja kunnostettiin se. Myin pois. Voittoa tuli 30000€

Kuka helvetti haluaa edes asua pääkaupunkiseudulla minitontilla ja vielä maksaa siitä? Järjestäkää ihmiset nyt työasianne hiukan paremmin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:31"]

Minusta tuo pikkuhiljaa suurempaan on paras vaihtoehto. Me tehty näin.  Nuorina lukiolaisina molemmat aloittivat säästämisen ensiasuntoon. Molemmat osti pienen asunnon opiskeluaikana, sen loppupuolella. Kumpikin möi oman asunnon, joka oli remontoitu ja kunnostettu. Itse tehtiin tosi paljon. Molemmat ostimme uudet asunnot, jotka olivat ostohetkellä huonossa kunnossa ja teimme na. Hyvät kaupat. Näitä kytättiin kauan. Taas kunnostus ja myynti molemmista. Esim. Itse san asunnon hinnan kaksinkertaisena. Ostimme näiden kahden asunnon hinnalla itsellemme yhteisen asunnon. nykyisen asunnon arvo on n. 850-900000€. Lainaa meillä on 45000€. Me ollaan siis perehdytty markkinoihin, ostettu ns. pommeja hyvällä alueella, myyty kalliimmalla ja tehty tätä aina uudelleen. Lainaa oli pahimmillaan meillä yhteensä n. 180 000€. 

[/quote]

Että ärsyttää tällaiset kommentit. 

Jos olet ostanut ensiasuntosi tyyliin 90-luvun laman aikaan tai ehkä jo paljon aiemmin niin olet päässyt vaurastumaan hintojen nopean nousun ansiosta. Sama ei ole nyt mahdollista, eikä tosin toivottavaakaan.

Käsitätkö???

Mitä jos on vaikka valtion virkamies ministeriössä? Tuskin mikään ministeriö siirtää toimintojaan kokonaan Juupajoelle, jotta av-mamma saisi ison tontin?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 13:31"]

Minusta tuo pikkuhiljaa suurempaan on paras vaihtoehto. Me tehty näin.  Nuorina lukiolaisina molemmat aloittivat säästämisen ensiasuntoon. Molemmat osti pienen asunnon opiskeluaikana, sen loppupuolella. Kumpikin möi oman asunnon, joka oli remontoitu ja kunnostettu. Itse tehtiin tosi paljon. Molemmat ostimme uudet asunnot, jotka olivat ostohetkellä huonossa kunnossa ja teimme na. Hyvät kaupat. Näitä kytättiin kauan. Taas kunnostus ja myynti molemmista. Esim. Itse san asunnon hinnan kaksinkertaisena. Ostimme näiden kahden asunnon hinnalla itsellemme yhteisen asunnon. nykyisen asunnon arvo on n. 850-900000€. Lainaa meillä on 45000€. Me ollaan siis perehdytty markkinoihin, ostettu ns. pommeja hyvällä alueella, myyty kalliimmalla ja tehty tätä aina uudelleen. Lainaa oli pahimmillaan meillä yhteensä n. 180 000€. 

[/quote]

Että ärsyttää tällaiset kommentit. 

Jos olet ostanut ensiasuntosi tyyliin 90-luvun laman aikaan tai ehkä jo paljon aiemmin niin olet päässyt vaurastumaan hintojen nopean nousun ansiosta. Sama ei ole nyt mahdollista, eikä tosin toivottavaakaan.

Käsitätkö???

 No kuule. Ehkä sitten en käsitä, mutta paras voitto vedettiin juuri tässä pari vuotta sitten sellaisesta nopeasta ostoksesta. Ja juuri kuule viime vuonna tehtiin yksi pienempi kauppa ihan sijoitusmielessä ja kyllä joo...saatiin aikamoinen voitto. Kyllä niillä arvoasunnoilla tehdään koko ajan voittoja. Asiaan pitää perehtyä. Ellet itse siihen usko ja kykene, älä aliarvioi muita. Meitä on kaveripiirissäni aika liuta, jotka näin on saanut itselleen hienon ja sopivan kodin ilman älyttömiä velkoja. 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 14:43"]

Mitä jos on vaikka valtion virkamies ministeriössä? Tuskin mikään ministeriö siirtää toimintojaan kokonaan Juupajoelle, jotta av-mamma saisi ison tontin?

[/quote]

Pitää vaihtaa työpaikkaa tai sitten tyytyä siihen ylihinnoiteltuun, kuppaiseen multalaatikkoonsa.

Olen tuloiltani keskiluokkainen, mutta ilman lottovoittoa en kyllä koskaan ostaisi 0,7 miljoonan kotia. 0,2 miljoonaakin kuulostaa paljolta, mutta sen pystymme kyllä maksamaan säällisessä ajassa. Talouden venyttäminen äärimmilleen ja muusta kulutuksesta karsiminen ei ole kivaa. Tuskin lapsetkaan teillä arvostaisivat sitä, ettei koskaan voi käydä missään ja kaikki hankinnat ovat aina tolkuttomat laskemisen takana ja koko ajan on sellainen olo, että olikohan meillä sittenkään tähän varaa.

Täällä minua kiinnnostaa, mitä tuo "kunnostus" on pitänyt kussakin asunnossa sisällään tarkalleen. Valaisisitko, please? Mietin, olisiko minusta ja miehestä siihen. Entä onko tuosta voitosta jo vähennetty kuunnostuskustannukset ja paljonko ne ovat kussakin tapauksessa olleet yhteensä ja mistä koostuneet?