Lue keskustelun säännöt.
melkein toinen nainen valittaa
04.05.2013 |
Olen rakastunut varattuun mieheen ja olisin valmis hänen kanssaan mihin vain ilman mitään tunnontuskia. Itse olen vapaa.
Samoissa harrastuspiireissä liikutaan ja ollaan aika säännöllisesti yhdessä harrastukseen liittyvillä matkoilla, jolloin ollaan nukuttu yöt yhdessä. Olemme tunteneet toisemme jo 10 vuotta ja aina tulleet todella hyvin toimeen, mutta nyt vuosi sitten erään yhteisen projektin myötä lähennyimme ja ihastuin niin, etten sellaista ole ennen kokenut.
Emme ole edes suudelleet tai muuta sellaista, mutta halailleet, olleet paljon lähekkäin ja nukkuneet sylikkäin. Olemme olleet tekemisissä paljon enemmän kuin mies on vaimolleen kertonut. Olemme myös puhuneet siitä, että meillä on valtavasti tunteita toisiamme kohtaan. Oikeastaan tilanne on ollut siinä rajoilla, onko meillä suhdetta vai ei. Joka päivä ollaan soiteltu ja puhuttu pitkään, joskus kaksikin puhelua päivässä.
Nyt mies on lopettanut suhteemme, jos sellaisesta voidaan puhua, enkä kestä sitä. En ole voinut puhua suhteesta kenellekään, koska kyse on niin arasta asiasta eikä koko suhdetta ole toisaalta ollutkaan. Ei siis ole ketään, jolle voisin puhua sen päättymisen tuomasta ahdistuksesta kenellekään.
Ahdistaa olla ilman häntä. Tiedän kyllä, että parempi näin ja hänellä on oma vaimo ja lapset, jotka ovat hänelle tärkeintä ja olen ylpeä siitä, että hän pystyi tekemään valintansa ja panostaa nyt perheeseensä. Kuitenkin kaipaan häntä koko ajan. Kun vain ajattelen, että seuraavlla yhteisellä matkalla hän ei tulekaan yöksi minun huoneeseeni, tuntuu kuin jokin osa minusta olisi otettu pois, kuin puuttuisi tärkeä pala minua. Ei enää ole mitään odotettavaa.
Emme enää ole soitelleet kuin korkeintaan kerran viikossa harrastusasioihin liittyen ja se saa elämäni tuntumaan tyhjältä ja yksinäiseltä. En ole koskaan aiemmin tuntenut kenenkään kanssa tulevani niin hyvin ymmärretyksi kuin hänen kanssaan. Ikävä on valtava. Haluaisin taas soittaa hänelle iltaisin ja kertoa päivän kuulumiset. Haluaisin taas kuulla, miten häen päivänsä on mennyt.
Hänen vaimolleen olen kateellinen, miksi joku muu on saanut niin hyvän miehen? Samalla kuitenkin tuntuu pahalta, että olisin halunnut olla toinen nainen enkä olisi epäröinyt, jos mies olisi halunnut pettää vaimoaan kanssani.
Auttakaa minua kestämään tämä ahdistus ja ikävä! Kenellekään en voi tästä puhua ja siksi kirjoitankin tänne. Ikävöin häntä koko ajan ja kaipaan hänen kosketustaan. Tiedän, että on väärin edes kaivata häntä ja olen kai moraaliton ja siksi ansainnut tämä olon, mutta tämä tuntuu kuin sielusta olisi pala kuollut.
Neuvokaa, miten tästä pääsee yli? Kamala suru, pettymys, ikävä, hylätyksi tulemisen tunne ja ahdistus, enkä tiedä kuinka käsittelisin tätä yksin.
Kommentit (56)
Aika moni vastaaja on varmaan näitä, jotka kehottaa masentunutta piristymään.
Tunteet eivät kuole käskemällä. Rakastuminen ei mene hetkessä ohi, kun vain päättää niin.
AP, ymmärrän, että olet surullinen. Se, että tilanne on väistämätön, ei tee siitä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse myös ollut "melkein toinen nainen" ja tarinani muistuttaa ap :n tarinaa, paitsi että mies oli työkaveri, emme nukkuneen koskaan yhdessä ja minä olin se osapuoli joka teki asioille stopin, koska haluan mielummin etäisen kaverisuhteen kuin olla miehen kynnysmatto, tehdä paskasti hänen perhettään kohtaan ja kiduttaa itseäni. Olo on kamala ja olen jopa käynyt terapiassa asian takia. Olimme todella läheisiä. Nyt, useampi kk "eron" jälkeen olen edes jotenkin onnistunut kääntämään tilanteen voitokseni. Meillä jäi jäljelle kaveruus, jota arvostamme ja mies sai minut tuntemaan itseni naiseksi ja haluttavaksi ja nyt tapailenkin erästä vapaata miestä uuden itsetuntoni ansiosta. Ja miehen perhe on ehjä.
Voimia <3 kyllä sä selviät, aikaa se vie tietysti eikä siinä muu auta mutta pikkuhiljaa eteenpäin ja eiköhän sullekin vielä joku vallan ihana mies löydy johon rakastut :) Elämä ottaa ja elämä antaa!
24!
Miten sait voimaa stopin tekemisen? Miten toinen osapuoli suuhen suhtautui?
Olisi kiva kuulla, miten selvisit pahimman yli ja mitä nyt tunnet tuota miestä kohtaan. Eikö enää koskaan tunnu, että haluaisit hänen lähelleen ja hän olisi sinulle sopiva kumppani? Eikö perhoset lennä vatsassa, kun hän katsoo sinua? Kuinka tuosta pääsee yli, auttoiko terapia?
Minua ei tällä hetkellä kiinnosta muut miehet ja olin ennen tämän suhteen alkua onnellisen yksinäni. Ajatus, että vielä jostain joku löytyy minulle, ei lohduta. Jos joskus löytyy niin löytyy, elämä pitää saada onnelliseksi muilla keinoin ja minun pitää voida olla onnellinen myös yksin. En halua miestä vain sen takia, että minullakin olisi joku.
Ap, joka käy vähän väliä katsomassa, onko tullut uusia kommentteja.
Puolison platoninen suhde toiseen olisi ainakin minun varmasti vaikeampi kestää kuin silkka seksisuhde. Siihen on liittynyt kai tunteitakin, ei pelkkää kiimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel.
Eiku sori, se olikin vain räkää, kiitos flunssan.
Toiset naiset jotka TIETÄVÄT olevansa toisia, ovat aina kakkosia, hupia,viihdettä ja hetken seikkailu.
Mikä arvostus? Missä?
Hah!
Taas ne nähtiin, että sotkeutumisesta varattuun ihmiseen seuraa vain surua. Suojelkaa itseänne ja pysykää erossa varatuista. Onneksi tässä kertomuksessa tuli sydänsuruja vain kahdelle. Jos olisitte hairahtuneet sänkyyn, olisi kärsijöitä sen paljastuttua ollut paljon enemmän...
Mutta kova on opetus ollut sinulle. Toivottavasti pystyt pian lopettamaan haikailun hänen peräänsä. Joskus se jää loppuelämäksi ja pilaa mahdollisuuden uusiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna sille pesää. pihtasit liian kauan.
Tiedän kyllä, ettei olisi pitänyt sotkeutua varattuun. Mutta olen menetellyt typerästi ja nyt kärsin siitä. Tunteilleni en voinut mitään, vaikka kyllä yritin. Vaikka emme olisi tehneet senkään vertaa kuin nyt, kärsisin luultavasti tästä mahdottomasta ihastuksestani.
Välillä ahdistaa kovastikin, välillä on helpompaa. Jollain tavalla mies on koko 183ajan mielessä, vaikka mitä tekisin. Mietin yhä puuhaillessani, miten kerron tästä ilallla hänelle ja mietin, mitä hän tekee milloinkin.
Ikävä on pahinta. Vaikken kovin yksinäinen ole mielestäni ennen ollutkaan, nyt tuntuu kuin minulla ei olisi ketään. Ystävien kanssa en jaksaisi olla tekemisissä, kun en pysty selittelemään haikeaa mielialaani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut tällaisessa tilanteessa se vaimo.
Mies ilmoitti haluavansa erota. Aika pian kävi ilmi, että harrastuskaveri oli turhan tiiviisti kuviossa mukana. Heitin miehen pihalle ja toivotin hauskaa elämää sen varattuja miehiä vikittelevän lutkan kanssa.
Nyt kun harkinta-aika on lopuillaan, tuleva ex-mieheni on jättänyt sen harrastusdeittinsä ja haikailee edelleen minun perääni. Voitte varmasti kaikki kuvitella, miten naurettavilta molemmat - varsinkin se toinen nainen, joka rikkoi koko kuvion - näyttävät niissä harrastuksissaan. Itselläni on uusi tasapainoinen suhde.
Summa summarum: toinen nainen häviää aina. Karma is a bitch.
Pettäminen on aina naisen syy ja täällä aloittaja haukutaan aina. Jos olisit ollut tuon miehen vaimo ja kirjoittanut tänne, olis valitettu sun ajaneen miehes toisen luo nalkuttamalla, lihomalla tai unohtamalla miehen tarpeet.Tai sitten ois sanottu että turhaan valitat, eihän ne ees panneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, 46. Jos sun oloasi helpottaa, niin sait mut itkemään.
"Suhteestamme" ei muuten tiennyt kukaan muu kuin me. Eikä mies ollut missään vaiheessa jättämässä vaimoaan. Eikä muutenkaan se, miltä muiden silmissä näyttäisin, merkitse mulle mitään tämän oman pahan olon rinnalla.
Tajusin kyllä hävinneeni, vaikken mieltänytkään olevani kilpailussa.
Bitch-ap
Kuules nyt, ap. Jos sulla on jotain peliä harrastuskaverin kanssa, niin siitä tietää moni muukin kuin "vain te". Minulle ainakin yhteiset kaverit ihmettelivät, että viihtyvätpä ne hyvin kahdestaan. Ja luuletko, ettei teidän yhteisiä öitä ole kukaan huomannut?
Ihmiset eivät vain sano, koska naimisissa olevan ihmisen irtosuhde on jotain niin typerää, ettei kukaan halua puuttua siihen.
Paskat minä sinun itkuistasi. Minulta meni avioliitto ja yhdeksän vuotta elämästäni. Minua ei kiinnosta karvan vertaa sen toisen naisen tunteet. Eihän sitäkään kiinnostanut minun tunteeni!
Siinähän ovat nyt sitten sinkkuja molemmat.
-46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46sen viestin voi ymmärtää; on kurjaa ja halpamaista tulla petetyksi.
Mulla on sen verran kokemusta "toisena" naisena olemisesta, että voin sanoa nyt jälkeenpäin, että ei kannata. Mies, joka ryhtyy suhteeseen varattuna, on krooninen pettäjä, joka luultavasti tulee lipsahtamaan uudelleenkin, myös sinun kanssasi.
Itse elän nykyään hyvässä avioliitossa ja mieleenikään ei tulisi pettää. Myös mieheni on ainakin minun tietääkseni uskollinen.
Tää mies, jonka kanssa mulla oli sutinaa, on eronnut jo silloisesta vaimostaan ja on uudessa suhteessa. Ja aina välillä vieläkin ottaa yhteyttä muhun, vaikka on olevinaan niin onnellinen nykyään. Säälittävää, en vastaile viesteihin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:56"]
24!
Miten sait voimaa stopin tekemisen? Miten toinen osapuoli suuhen suhtautui?
Olisi kiva kuulla, miten selvisit pahimman yli ja mitä nyt tunnet tuota miestä kohtaan. Eikö enää koskaan tunnu, että haluaisit hänen lähelleen ja hän olisi sinulle sopiva kumppani? Eikö perhoset lennä vatsassa, kun hän katsoo sinua? Kuinka tuosta pääsee yli, auttoiko terapia?
[/quote]
Tein stopin kun eräs läheiseni loukaantui tosi vakavasti. Tämän ikävän tapauksen ansiosta tajusin elämän lyhyyden. Miksi jatkaisin elämäni tuhlaamista itseäni kiduttamalla. Haluaisin lapsia ja salasuhteesta niitä harvoin tulee.Minulla oli huono omatunto suhteen takia ja tiesin, että mahdollisuudet siihen, että mies jättäisi perheensä minun takiani olisivat olleet pienet. Ja mahdollisuudet, että olisin ollut onnellinen keskellä erosotkua vielä pienemmät. Kieltäydyin tapaamasta miestä vapaa-ajallani. Työn puolesta kohtaamisemme ovat lyhyitä ja sellaisia, että läsnä on muita ihmisiä, joten ne kestän.
Tein stopin hyvin lyhytsanaisesti ja ilmoitin, että mieleni ei muutu, enkä enää keskustele hänen kanssaan tästä asiasta. Soittelemme vieläkin, mutta harvoin ja välit ovat kaverilliset.
Mies olisi minulle erittäin sopiva kumppani, mutta hän teki vuosia sitten valintoja, joiden kanssa hänen on elettävä. Varmasti hänen liitossaan on jotain vikaa, asiat eivät muuten olisi menneet näin pitkälle toisen naisen kanssa. Mutta nyt hän saa luvan tehdä jotain liittonsa eteen tai etsiä uuden melkein toisen naisen, ei ole minun ongelmani. Elämässä joutuu kohtaamaan pettymyksiä.
Tämä kuulostaa järkipuheelta, mutta usko pois, olen itkenyt ja kriiseillyt. Terapia auttoi. "Suhteemme" kesti 2 vuotta.
t. 24
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:56"]
24!
Miten sait voimaa stopin tekemisen? Miten toinen osapuoli suuhen suhtautui?
Olisi kiva kuulla, miten selvisit pahimman yli ja mitä nyt tunnet tuota miestä kohtaan. Eikö enää koskaan tunnu, että haluaisit hänen lähelleen ja hän olisi sinulle sopiva kumppani? Eikö perhoset lennä vatsassa, kun hän katsoo sinua? Kuinka tuosta pääsee yli, auttoiko terapia?
[/quote]
Tein stopin kun eräs läheiseni loukaantui tosi vakavasti. Tämän ikävän tapauksen ansiosta tajusin elämän lyhyyden. Miksi jatkaisin elämäni tuhlaamista itseäni kiduttamalla. Haluaisin lapsia ja salasuhteesta niitä harvoin tulee.Minulla oli huono omatunto suhteen takia ja tiesin, että mahdollisuudet siihen, että mies jättäisi perheensä minun takiani olisivat olleet pienet. Ja mahdollisuudet, että olisin ollut onnellinen keskellä erosotkua vielä pienemmät. Kieltäydyin tapaamasta miestä vapaa-ajallani. Työn puolesta kohtaamisemme ovat lyhyitä ja sellaisia, että läsnä on muita ihmisiä, joten ne kestän.
Tein stopin hyvin lyhytsanaisesti ja ilmoitin, että mieleni ei muutu, enkä enää keskustele hänen kanssaan tästä asiasta. Soittelemme vieläkin, mutta harvoin ja välit ovat kaverilliset.
Mies olisi minulle erittäin sopiva kumppani, mutta hän teki vuosia sitten valintoja, joiden kanssa hänen on elettävä. Varmasti hänen liitossaan on jotain vikaa, asiat eivät muuten olisi menneet näin pitkälle toisen naisen kanssa. Mutta nyt hän saa luvan tehdä jotain liittonsa eteen tai etsiä uuden melkein toisen naisen, ei ole minun ongelmani. Elämässä joutuu kohtaamaan pettymyksiä.
Tämä kuulostaa järkipuheelta, mutta usko pois, olen itkenyt ja kriiseillyt. Terapia auttoi. "Suhteemme" kesti 2 vuotta.
t. 24
[/quote]
mulle jäi epäselväksi oliko teillä platoninen suhde vai fyysinen suhde?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:56"]
24!
Miten sait voimaa stopin tekemisen? Miten toinen osapuoli suuhen suhtautui?
Olisi kiva kuulla, miten selvisit pahimman yli ja mitä nyt tunnet tuota miestä kohtaan. Eikö enää koskaan tunnu, että haluaisit hänen lähelleen ja hän olisi sinulle sopiva kumppani? Eikö perhoset lennä vatsassa, kun hän katsoo sinua? Kuinka tuosta pääsee yli, auttoiko terapia?
[/quote]
Tein stopin kun eräs läheiseni loukaantui tosi vakavasti. Tämän ikävän tapauksen ansiosta tajusin elämän lyhyyden. Miksi jatkaisin elämäni tuhlaamista itseäni kiduttamalla. Haluaisin lapsia ja salasuhteesta niitä harvoin tulee.Minulla oli huono omatunto suhteen takia ja tiesin, että mahdollisuudet siihen, että mies jättäisi perheensä minun takiani olisivat olleet pienet. Ja mahdollisuudet, että olisin ollut onnellinen keskellä erosotkua vielä pienemmät. Kieltäydyin tapaamasta miestä vapaa-ajallani. Työn puolesta kohtaamisemme ovat lyhyitä ja sellaisia, että läsnä on muita ihmisiä, joten ne kestän.
Tein stopin hyvin lyhytsanaisesti ja ilmoitin, että mieleni ei muutu, enkä enää keskustele hänen kanssaan tästä asiasta. Soittelemme vieläkin, mutta harvoin ja välit ovat kaverilliset.
Mies olisi minulle erittäin sopiva kumppani, mutta hän teki vuosia sitten valintoja, joiden kanssa hänen on elettävä. Varmasti hänen liitossaan on jotain vikaa, asiat eivät muuten olisi menneet näin pitkälle toisen naisen kanssa. Mutta nyt hän saa luvan tehdä jotain liittonsa eteen tai etsiä uuden melkein toisen naisen, ei ole minun ongelmani. Elämässä joutuu kohtaamaan pettymyksiä.
Tämä kuulostaa järkipuheelta, mutta usko pois, olen itkenyt ja kriiseillyt. Terapia auttoi. "Suhteemme" kesti 2 vuotta.
t. 24
[/quote]
mulle jäi epäselväksi oliko teillä platoninen suhde vai fyysinen suhde?
[/quote]
Platoninen, mutta selvää oli, ettei pelkkä ystävyyttä ollut.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 11:49"]
16: tiedän kyllä, että minun ikäväni on pienempi murhe kuin mitä olisi miehen perheen hajoaminen. Se ei poista minun ikävääni kuitenkaan. Minulla on järjellä ajateltuna hyvä mieli miehen ja hänen perheensä puolesta, mutta minun elämäni on nyt sekaisin ja yritän saada tämän asian käsiteltyä jotenkin. Vastauksesi vakuutti minut siitä, etten tästä voi kenellekään ystävälleni puhua.
[/quote]Kannattako sun nyt kuitenkaan marttyyriksi ruveta? Ainoa marttyyri tietämättään tuossa tarinassa on se vaimo joka luottanut siihen, että mies käy harrastuksessaan ja antanut hänen rauhassa harrastaa, ehkä ajatellen miehen saavan siitä voimia arjen jaksamiseen, jota lapsiperheissä eittämättä tarvitaan. Sitäpaitsi oikeat ystävät uskaltavat sanoa suoraan jos havaitsevat kaverinsa olevan menossa päin puuta. Mitä ovat sellaiset ystävät, jotka ummistavat silmänsä silloin, tai antavat vielä vauhtia siihen?