Lue keskustelun säännöt.
melkein toinen nainen valittaa
04.05.2013 |
Olen rakastunut varattuun mieheen ja olisin valmis hänen kanssaan mihin vain ilman mitään tunnontuskia. Itse olen vapaa.
Samoissa harrastuspiireissä liikutaan ja ollaan aika säännöllisesti yhdessä harrastukseen liittyvillä matkoilla, jolloin ollaan nukuttu yöt yhdessä. Olemme tunteneet toisemme jo 10 vuotta ja aina tulleet todella hyvin toimeen, mutta nyt vuosi sitten erään yhteisen projektin myötä lähennyimme ja ihastuin niin, etten sellaista ole ennen kokenut.
Emme ole edes suudelleet tai muuta sellaista, mutta halailleet, olleet paljon lähekkäin ja nukkuneet sylikkäin. Olemme olleet tekemisissä paljon enemmän kuin mies on vaimolleen kertonut. Olemme myös puhuneet siitä, että meillä on valtavasti tunteita toisiamme kohtaan. Oikeastaan tilanne on ollut siinä rajoilla, onko meillä suhdetta vai ei. Joka päivä ollaan soiteltu ja puhuttu pitkään, joskus kaksikin puhelua päivässä.
Nyt mies on lopettanut suhteemme, jos sellaisesta voidaan puhua, enkä kestä sitä. En ole voinut puhua suhteesta kenellekään, koska kyse on niin arasta asiasta eikä koko suhdetta ole toisaalta ollutkaan. Ei siis ole ketään, jolle voisin puhua sen päättymisen tuomasta ahdistuksesta kenellekään.
Ahdistaa olla ilman häntä. Tiedän kyllä, että parempi näin ja hänellä on oma vaimo ja lapset, jotka ovat hänelle tärkeintä ja olen ylpeä siitä, että hän pystyi tekemään valintansa ja panostaa nyt perheeseensä. Kuitenkin kaipaan häntä koko ajan. Kun vain ajattelen, että seuraavlla yhteisellä matkalla hän ei tulekaan yöksi minun huoneeseeni, tuntuu kuin jokin osa minusta olisi otettu pois, kuin puuttuisi tärkeä pala minua. Ei enää ole mitään odotettavaa.
Emme enää ole soitelleet kuin korkeintaan kerran viikossa harrastusasioihin liittyen ja se saa elämäni tuntumaan tyhjältä ja yksinäiseltä. En ole koskaan aiemmin tuntenut kenenkään kanssa tulevani niin hyvin ymmärretyksi kuin hänen kanssaan. Ikävä on valtava. Haluaisin taas soittaa hänelle iltaisin ja kertoa päivän kuulumiset. Haluaisin taas kuulla, miten häen päivänsä on mennyt.
Hänen vaimolleen olen kateellinen, miksi joku muu on saanut niin hyvän miehen? Samalla kuitenkin tuntuu pahalta, että olisin halunnut olla toinen nainen enkä olisi epäröinyt, jos mies olisi halunnut pettää vaimoaan kanssani.
Auttakaa minua kestämään tämä ahdistus ja ikävä! Kenellekään en voi tästä puhua ja siksi kirjoitankin tänne. Ikävöin häntä koko ajan ja kaipaan hänen kosketustaan. Tiedän, että on väärin edes kaivata häntä ja olen kai moraaliton ja siksi ansainnut tämä olon, mutta tämä tuntuu kuin sielusta olisi pala kuollut.
Neuvokaa, miten tästä pääsee yli? Kamala suru, pettymys, ikävä, hylätyksi tulemisen tunne ja ahdistus, enkä tiedä kuinka käsittelisin tätä yksin.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 21:27"]
Helpottaa tietää, että joku on tämmöisestä selvinnyt. Tilanteesi kuulostaa aika samalta kuin minulla. Rakkaussuruhan tämä on ja eron tuskaa, mutta syyllisyys ja se, ettei kenellekään voi asiasta kertoa, tekevät siitä omanlaisensa.24, ajatteletko koskaan, että jos tuo mies nyt ilmottaisi eroavansa, olisitko valmis suhteeseen hänen kanssaan?
Kerroit myös, että sinulla on nyt uusi kumppani. Vertaatko häntä koskaan tähän varattuun ja onko tämä nykyinen oikea suhde vai vainko laastarisuhde?
Millaisessa terapiassa kävit?
[/quote]
Uusi kumppani on vain tapailua, ei mitään vakavaa vielä ainakaan. Profiili vaan nettiin ja menoksi. Itse olen voinut puhua asiasta ystävieni kanssa, joten en ole ihan yksin ollut. En ole enää siinä vaiheessa, että miettisin, menisinkö yhteen miehen kanssa, jos hänelle jostain syystä tulisi ero. Ehkä ero voi joskus tullakin, mutta en käytä aikaani sellaisella spekuloimiseen tai sen odotukseen. Tuntuu siltä, että nostat miehen nyt tarpeettomasti jalustalle ja romantisoit suhdetta. Mies valitsi toisin ja olisiko miehen perheen rikkoutuminen tai toisena naisena oleminen yhtään mukavampaa kuin nykytilanne. Mies todisti olevansa edes vähän kunnon ihminen kun ei jatkanut sinun pitämistä kynnysmattonaan. Mieti ennemmin, miten sinua vanhana kaduttaa jos jatkat tätä perään itkemistä vielä monta vuotta. Kirjoita lapulle asioita, joihin haluat ennemmin keskittyä ja tee näitä asioita silloin kun odotat turhaan miehen soittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enköhän minä tästä selviä vähitellen. Erosta on vasta pari viikkoa. Ystävien kanssa en voi tästä puhua, siksi ehkä täällä vatvon asiaa. Uutta kumppania (vaikka en nyt tätäkään miestä mitenkään pitänyt kumppaninani) en nyt kaipaa, ehkä sitten jonkin ajan kuluttua sekin tuntuu mahdolliselta.
Nykytilanteeseen olen kuitenkin jollain tapaa tyytyväinen, vaikka se tuntuukin pahalta ja ikävöin. Tiedän miehen tehneen oikean ratkaisun. Odotan soittoa ja en odota sitä. Tiedän ettei hän soita, mutta silti aina puhelimen soidessa tulee olo "entä jos..." Jos mies soittaisi, olisin varmaan hieman pettynyt, sillä olenhan koko ajan tienyt, että eromme on edessä ja väistämätön. Jos se ei olisi nyt, se olisi vielä edessä.
Voimia. Suru ja ikävä ja haikeus kestävät. Etsi uusi esim. oikein fyysinen harrastus, joka uuvuttaa fyysisesti, silloin henkinen kipu pienempi.
"Kadun vai kaipaan, en minä tiedä, unohtaisin mieluiten..."
Kuule ap, te olette vielä jonkin aikaa vaarallisilla vesillä. Mies räytyy kotonaan ikäväönsä eikä tarvita paljon, kun jollain seuraavalla reissulla vaatteet lentelee nurkkaan ja se on menoa. Eli, jos et ole halukas omalta osaltasi rikkomaan perhettä, psyykkaa itseäsi jo valmiiksi kestämään mahdollisesti tuleva tilanne suoraselkäisesti. Sitä voisi verrata kuminauhaan, joka venyy kun pyritte toisistanne kauemmaksi. Jossain vaiheessa se sitten voimalla napsahtaa taas päät yhteen, ellette jaksa vejyttää sitä katki asti.Omakohtaista kokemusta löytyy aiheesta.
oletko kertonut miehelle näistä tunteistasi? tietääkö hän kuinka rikki olet? kuinka vanhoja muuten olette (sinä ja mies)? kuinka vanhoja lapsia sinulla on, entä miehellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 00:46"]
varsin erikoista että teillä on yhteisiä öitä, mutta ei seksiä? Sylikkäin nukkumista vain, vaikka molemmat olette ihastuneet toisiinne? Äärimmäisen erikoista! :D
[/quote]
Ehkä, mutta ei ainutlaatuista. Minulla on sama kokemus tilanteesta jossa toinen on varattu. Ja ihastus oli erittäin voimakasta.
Mun miehellä ois tuon jälkeen harrastukset harrastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteistani en tietenkään kerro miehelle. Hän tietää luultavasti ne muutenkin ja nyt liikutaan vielä vaarallisilla vesillä, kuten joku vastaaja sanoikin. Sitä paitsi kertomalla hänelle, kuinka rikki olen, en saisi muuta kuin hänelle huonon omantunnon.
Kai tästä selviää joskus, vaikka nyt ikävä ja suru pieksävätkin minua. Lohdullista kuulla, että muutkin selvinneet. Nyt olo on vielä kamala ja kaipuu ja pettymyskin ovat jollain tapaa koko ajan mielessä. Mietin, onko minussa vikaa ja miksi hän minut hylkäsi (tiedän että naurettavaa, mutta nuo ajatukset pyörivät päässä silti).
Olemme molemmat päälle 35-vuotiaita, jo aikuisia, vaikka teiniltä nämä tunteet ovatkin tuntuneet ja tuntuvat yhä. Lapset on molemmilla alle kouluikäisiä, lisäksi mulla yksi koululainen.
Mulle tämä oli lasteni isästä eroamisen jälkeen ensimmäinen kunnon ihastuminen, vaikka erosta on jo useampi vuosi.
Tuosta seksin puuttumisesta. Mulla (ja uskoakseni myös miehellä) oli sellainen tunne, että se olisi ollut jotenkin liian kiellettyä, liian peruuttamatonta. Tuntui hyvältä olla lähekkäin muutenkin, ainakin minusta.
tämä on kumma ilmiö, kun varattu mies lankeaa toiseen naiseen, niin tämä toinen nainen on aina automaattisesti syyllinen, lutka, mikä hyvänsä iljettävä nimitys hyvänsä.
Koskaan petetty nainen ei näe itsessään mitään vikaa, syytä tai seurausta miksi asiat meni kuten meni.
Koskaan se oma rakas ukko ei voi vaimon mielestä olla syyllinen, vaan mies on täysin viaton, uhri suorastaan.
Tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossa "Olen toinen nainen" -ketjussa stereotypiat ja kliseet kyllä kukkivat ihan joka suunnassa. Pettäjämiehet ovat hyväksikäyttäjiä ja halpamaisia luusereita, valehtelevat joka suuntaan minkä ehtivät, eikä niihin voi kukaan nainen ikinä luottaa. Petetty nainen voi vain olla kiitollinen kun pääsee mokomasta paskaläjästä eroon - ai niin, paitsi että eihän pettäjämies ikinä kuitenkaan jätä sitä armasta korkean moraalin ylipapitarvaimoaan, joka on kaikinpuolin parempi kuin se huonon itsetunnon omaava, naiivi toinen nainen joka antaa käyttää itseään kynnysmattona. Että näin. On varmaan helppo elää mustavalkoisessa maailmassa.
Ap uskalsi taas katsoa ketjua.
En ole kokenut olevani oikea toinen nainen. Me emme koskaan puhuneet suhteen jatkosta emmekä yhteisestä tulevaisuudesta. Emme suudelleet emmekä rakastelleet. Tunteet olivat ainakin minulla suuremmat kuin teot.
Exmiehelläni oli avioliittomme aikana säännöllisesti ihastuksia, joiden seuraan hakeutui hanakasti. Minusta siinä ei ollut mitään maata kaatavaa eikä tullut mieleenkään syyttää näitä ihastuksia mistään. Eivät nuo ihastukset aina hyvältä tuntuneet, mutta yleensä lähinnä huvittivat.
Ehkä siksi en osannut ajatella oman käytökseni paheksuttavuutta, vaikka jonkinlaista syyllisyyttä olenkin tuntenut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap!
Mulla on sulle yksinkertainen neuvo, jonka avulla pääset yli tilanteestasi.
Sun kannattaa ajatella kokonaisuutta. Olet rakastunut, mutta mies on valinnut muuta. Hän ei ole valinnut sinua. Olkoon hänen syynsä mitkä tahansa. Miksi siis roikkuisit tunteinesi hänessä?? Ansaitset oikeaa rakkautta, selllaista, jossa molemmat rakastavat toisiaan ja haluavat olla yhdessä. Se on oikeaa rakkautta.
Koska teidän suhteenne ei onnistunut, sinun ei kannata siihen uhrata enää aikaa tai ajatuksia. Sure vain sitä, että onni ei tullut tällä kertaa luoksesi. Ajattele itseäsi ja mieti, mitä todella kaipaat elämääsi. Käännä katseesi uuteen ja anna elämälle uusi mahdollisuus.
27! Hyvä neuvo, mutta vaikeampi toteuttaa. "Suhteemme" kesti vuoden verran ja se on ollut osa arkeani, vaikkemme ole yhdessä olleetkaan. Jokailtainen puhelu lasten nukahdettua on ollut tärkeä ja on vaikeaa olla ilman sitä.
Tiedän, että mies ei valinnut minua eikä siis kai rakasta minua, mutta omaa rakastamistani en voi noin vain lopettaa. Ennen tätä ihastumista olen ollut hänen kanssaan kaveri ja olemme säännöllisesti tekemisissä jo 10 vuotta.
Ikävää ja kaipausta vaikea sammuttaa noin vain ja tällä hetkellä ne ovat vielä niin kovat, että niitä on vaikea kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitinkö oikein, että tämä oli eka kunnon ihastumisesi eron jälkeen? Ainakin itsella eka ihastus eron jälkeen oli kuin ensirakkaus silloin joskus nuorena. Tuntui että elämä loppuu sen suhteen mukana. Nyt lähinnä huvittaa omien tunteiden voimakkuus.
Ymmärrän kyllä petetyksi tulleen katkeruuden. Ymmärrän myös tehneeni väärin. Ajattelin monesti miehen vaimon tunteita ja tunsin syyllisyyttä ja häpeää. Silti tein miten tein, olen itsekäs.
Silti olen musertunut ja kaipaan häntä. Enää ei mikään tunnu mielekkäältä eikä merkitykselliseltä. Paitsi lapset.
Ei olisi pitänyt kirjoittaa tänne, nyt surun ja ikävän lisäksi on myös todella syyllinen ja likainenkin olo, en ole aiemmin tajunnut, jonkun voivan pitää minua lutkana.
ap
Helpottaa tietää, että joku on tämmöisestä selvinnyt. Tilanteesi kuulostaa aika samalta kuin minulla. Rakkaussuruhan tämä on ja eron tuskaa, mutta syyllisyys ja se, ettei kenellekään voi asiasta kertoa, tekevät siitä omanlaisensa.
24, ajatteletko koskaan, että jos tuo mies nyt ilmottaisi eroavansa, olisitko valmis suhteeseen hänen kanssaan?
Kerroit myös, että sinulla on nyt uusi kumppani. Vertaatko häntä koskaan tähän varattuun ja onko tämä nykyinen oikea suhde vai vainko laastarisuhde?
Millaisessa terapiassa kävit?