Sinä joka pikkulapsiaikana et osannut ottaa omaa aikaa!

Sopisin miehen kanssa että kummallakin on yksi ilta viikossa AINA vapaa ja toinen hoitaa lasta. Menisin jumppaan tai kaverieni kanssa tekemään jotain. Ja joka päivä kävisin yksin kävelyllä.

mieheni oli ja on aina töissä rahalla saa omaa aikaa- otin silloin ja otan nyt- kerran viikossa

ps eli minä palkkasin mll lastenhoitajia- väestöliiton lastenhoitajia palkkaisin nykyään- koska mll lopetaa tilapäisen lastenhoitopalvelun pk-seudulta

Kyllä minä pikkulapsena olen ottanut ja saanut omaa aikaa. Uskoisin, että jokainen lapsi saa.

Käyttäisin lastenvahtia, kuten nykyisinkin isompien lasten kanssa. Aikoinaan odotin ja toivoin apua isovanhemmilta, mutta sitä ei tullut. Olin alkuun arka jättämään lapsia vieraalle, mutta nyt tajuan, kuinka vakilastenvahtimme on lapsillemme tosi tärkeä aikuiskontakti. Lapset odottavat hänen tuloaan aina innolla, kun hän jaksaa keskittyä vaan heihin.

Siis, nyt minulla on omaa aikaa vaikka kuinka paljon, kun tekee vain kaksi lasta parin vuoden välein ei tuo aika ole kuin korkeintaan 5vuotta piiitkässä elämässä.

Myönnän toki että joskus olisi ollut kiva vaikka käydä yksin pissillä, ehkä siis opettelisin laittamaan vessan oven lukkoon.

Näin jälkikäteen tämä kuulostaa niin typerältä että hävettää sanoakin se ääneen, mutta sanonpa kuitenkin kun kysyttiin:

lopettaisin vihjailun ja siitä nyppiintymisen ettei mies ota vihjeestä vaarin, ja sanoisin että "nyt on sinun vuorosi hoitaa lapsia, minä lähden 3 tunniksi pois". Ja että "jos sinä saat nukkua pitkään lauantaina niin minä saan nukkua pitkään sunnuntaina".

Olen näihin molempiin jo tässä vaiheessa edennyt, mutta meni vuosia katkeroituessa siitä ettei mies koskaan oma-aloitteisesti tarjonnut minulle vapaahetkeä. Hän on hyvin itsekeskeinen ihminen joka ei ajattele oma-aloitteisesti luopua saavutetuista eduistaan, muttei mikään julmuri tahallaan - yhtään vastalausetta en kohdannut sitten kun aloin vaatia omaa aikaa.