Lue keskustelun säännöt.
Kaikki ylimääräinen vaiva tympii nykyään.
03.05.2013 |
Elän ihan tavallista lapsiperhearkea (olen kotona lasten kanssa), ja kotitöitä ja huolehdittavaa on ihan yhtä paljon kuin muillakin. Mutta minusta tuntuu, että olen niin täynnä kaikkea puuhastelua, etten löydä enää itsestäni minkäänlaista reipastelijaa, joka innosta hihkuen roudaisi perhettään mökille tai minnekään muuallekaan, tai tekisi mitään mistä on vähääkään enempää vaivaa. Mitä tahansa teenkin, mietin ensimmäisenä, että paljonko siitä oikeasti seuraa lisää kotitöitä, ja menetänkö hermoni lapsiin jos yritän tehdä sitä lasten pyöriessä jaloissa, ja usein totean että en viitsi vaivautua. Jo ihan sellainen yksinkertainen asia, kuin puutarhatyöt tuntuvat tosi työläiltä, koska lapsilla ei ole vielä tolkkua päässä, ja kun toinen syö kukkasipulia toinen vammauttaa itsensä harvan piikkeihin tai sitten mihin tahansa muuhun esineeseen mitä pihalta löytää.
Onko jollakulla muullakin ollut tällainen vaihe elämässä, ja menikö se ohi kun lapset kasvoivat? Vai auttoiko asennemuutos tai joku muu?
Kommentit (7)
Jaa, mulle tuollainen vaihe on tullut vasta nyt kun lapset ovat isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne, joten en osaa auttaa. mutta tätä kestänyt jo kohta 10 vuotta. joskus ihmettelen, miten muut tekee vaikka mitä perheinä ja meillä vaan minä vaan pidän kaikkea niin työläänä. normaali kotityötkin odottavat jonossa koko ajan, joten ei ole sellaista hetkeä, ettei tekemistä olisi. joskus on pakko antaa itselle aikaa, kuten nyt naputtamalla konetta, vaikka tekemistä olisi paljon. kaikki ylimääräinen aiheuttaa painetta muuhun tekemiseen, joka kasautuu entisestään.
Sama täällä, mulla tosin melko vaativa työ tähän päälle. En käsitä, miten jotkut jaksaa viikonloput suhata ympäriinsä kaikissa perheen yhteisissä systeemeissä, ihme kun itse saan pyykkiä pestyä ja ruokaa laitettua. Ajatuskin jonkun tuntikausia kestävän metsäretken organisoimisesta väsyttää. Puhumattakaan siitä kaikesta ylimääräisestä vaivasta ennen ja jälkeen. Sitten ne samat pyykit pitäisi pestä kuitenkin sen jälkeen.
ja vaan kaks lasta? älä ap ainakaan enemmän lapsia hanki, kun nyt jo ottaa voimille.
sellasta se nyt vaan on, kun jää kotiin lapsia hoitamaan. toinen vaihtoehto on laittaa lapset hoitoon ja käydä töissä ja ihan eri lailla jaksaa sitten tehdä kaikenlaista. mutta eihän suomessa voi lapsia hoitoon laittaa, sehän on rikos!
Samoin. Ollut jo kauan. Lisänä se, että kaipaisin kovasti aikuista seuraa, mutta en sittenkään jaksa kutsua meille ketään, kun pitäisi sen takia siivota ja laittaa jotain tarjottavaa. Vielä muutamia vuosia sitten jaksoin pari kertaa kuussa kutsua ystävän tai ystäväperheen käymään, jopa ruokailemaan. Nyt ei irtoo, ei millään.
neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, vaikka itse teinkin toisin, kun olin lasten kanssa kotona. Seinät olisi kaatuneet päälle, ellen olisi keksinyt viikkoihimme ylimääräistä. Kyllästyin siihen samaan arkeen: aamulla ylös, puuro, puistoon, sisälle, päikkärit, siivous, ylös, välipala, ulos, sisään , päivällinen, iltaleikkiä, nukkumaan. Arghhh....
Ostin auton itselleni ihan sen takia, että pääsimme näppärästi kerhoihin ja kylään. Suhautin lasten kanssa kylpylään viikolla, kun sai halvalla huoneita. Kävimme retkillä ja yritin keksiä kaikkea mahdollista, ettei seinät kaadu päälle.
Mutta uskon, että sinulla on syynä ihan se, että olet yliväsynyt. Jos et ole saanut nukuttua muutamaan vuoteen tai omaa aikaa, ei vain enää jaksa.
Jos saisit hiukan omaa aikaa, jaksaisit paremmin sitä arkeakin. Voi kun asuisin lähellä, auttaisin sinua mielelläni.
Sama täällä...paitsi että puutarhatyöt sujuvat lasten kanssa ok. Mutta tosiaan, ei yhtään nappaa järkätä mitään "vaihtelua" = ylimääräistä työtä.