Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö isompi asunto, hienompi auto, kalliit vaatteet ja kengät ihmisestä oikeasti onnellisemman?
07.07.2020 |
Itse en osaa kuvitella, että tekisi. Ainakaan en usko, että olisin itse yhtään sen onnellisempi vaikka asuisin tämänhetkisen vuokrastudion sijaan isossa kartanossa palvelijan kera. En myöskään usko, että olisin onnellisempi jos voisin ajaa autolla joka paikkaan pyöräilyn sijaan. Enkä usko, että oloni paranisi yhtään siitä, jos minulla olisi kalliita merkkivaatteita ja laukkuja.
Tekeekö nämä asiat jotkut ihmiset oikeasti onnelliseksi, jos tekee niin miksi?
Kommentit (143)
No itse olen tosi introvertti ja kärsinyt uupumuksesta, nautin siis kotona olosta tosi paljon ja kyllä mä koen olevani onnellinen siitä, että voin omassa pihassa rentoutua poreissa tai mennä aamu-uinnille suoraan omalta laiturilta. Tai että mulla on oma pikku kuntosali kotona.
Kerrostalossa ahdistuisin ja pelkäisin, se on koettu, pelkään välillä hotellissakin, joten minulle se, että asun hulppeassa talossa, antaa myös onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse olen tosi introvertti ja kärsinyt uupumuksesta, nautin siis kotona olosta tosi paljon ja kyllä mä koen olevani onnellinen siitä, että voin omassa pihassa rentoutua poreissa tai mennä aamu-uinnille suoraan omalta laiturilta. Tai että mulla on oma pikku kuntosali kotona.
Kerrostalossa ahdistuisin ja pelkäisin, se on koettu, pelkään välillä hotellissakin, joten minulle se, että asun hulppeassa talossa, antaa myös onnellisuutta.
Kuinka helppo oli löytää talo sopivasta sijainnista läheisiisi nähden? Vai muuttiko perhettä kanssasi? Et ole pääkaupunkiseudulta vai niin rikas, että voit kalliillakin seudulla saada mahtavan pesäpaikan itsellesi?
Elän jatkuvassa stressissä rahan takia jos sitä olisi enemmän niin ei tarttisi laskea joka senttiä joka ikinen kuukausi. Tai pelätä että jos jotain sattuu niin miten sen saan maksettua jne. Eli kyllä raha helpottaisi koavasti, tämän tietää vain köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse olen tosi introvertti ja kärsinyt uupumuksesta, nautin siis kotona olosta tosi paljon ja kyllä mä koen olevani onnellinen siitä, että voin omassa pihassa rentoutua poreissa tai mennä aamu-uinnille suoraan omalta laiturilta. Tai että mulla on oma pikku kuntosali kotona.
Kerrostalossa ahdistuisin ja pelkäisin, se on koettu, pelkään välillä hotellissakin, joten minulle se, että asun hulppeassa talossa, antaa myös onnellisuutta.Kuinka helppo oli löytää talo sopivasta sijainnista läheisiisi nähden? Vai muuttiko perhettä kanssasi? Et ole pääkaupunkiseudulta vai niin rikas, että voit kalliillakin seudulla saada mahtavan pesäpaikan itsellesi?
Oli kyllä itseasiassa hyvinkin helppo löytää (rakentaa) talo tällä sijainnilla, olen perheellinen ja asun siis Turun hirvensalossa, joten ihan ok-alueella, niin että lapsilla on hyvin seuraa naapurustossa ja työmatkat lyhyet sekä minulla että miehelläni. Eli en tiedä nyt mikä ongelma tässä mielestäsi oli?
Kapitalistit ovat tehneet maailmasta sellaisen, että vauraus tuo lisäturvaa vakautta ja lisää ihmisarvoa. On kai aika absurdia väittää nykyaikana työttömän leipäjonossa olevan, siivojan, duunarin olevan ihmisarvoltaan samalla tasolla kuin eliitin. Mielestäni joillakin tasolla vääristynyt tapa pyrkiä onneen ja lopulta aika hankala pitää tasa-arvoisena yms kaikille edes suomessa siinä ei ole onnistuttu.
Onni tai onnellisuus on kai sen verran monitulkintainen juttu että siihen tai sen tuntemiseen tuskin on mitään kauhean oikeaa vastausta https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini pilasi minun onnentunteeni sillä, että ei kannustanut tekemään sellaista, mitä halusin, vaan menemään töihin ansaitsemaan jotain säälittäviä pikkuroposia, kun minua odotti isäni (josta äiti oli eronnut, vaikka roikkuikin suvun varoissa kiinni) miljoonaperintö. Eli hän on niin tyhmä, että ei tiedä, mistä onni tulee tai mistä se koostuu. Kuvittelee, ettei töissäkäymäön voisi olla onnellinen, kun ei ole kesäm... hetkinen, mullahan oli oma kesämökki, isoäitini lahjoittama. Tai ei varaa säästää omaa asuntoa, ai niin mutta kun olin sen saanut jo 2-vuotiaana. Joten oli täysin hirveää ja elämäni pilaavaa pakottaa mut töihin kärsimään sinne joidenkin haisevien köyhien keskelle.
Tässä on vain pikku mutta, asunnoilla, mökeillä ja kiinteistöillä on elinkaarensa ja vaativat jatkuvasti rahaa ylläpitoon ja kunnostukseen, muussa tapauksessa ne ovat jo muutamassa kymmenessä vuodessa arvottomia.
Tiedän tämän kokemuksesta, sillä olen perinyt vanhemmiltani sukutilan ja kaikki omat rahat on palanut remppoihin. Esim. katto pitää uusia 30v välein, putki- ja sähkötyöt 30-40v välein ja joku putkiremppa voi krs-talon kaksioon maksaa 60.000€. Saimaan rannat ovat täynnä n. 60-70-luvulla rakennettuja mökkiä, 70-80-luvulla syntyneiden perillisten riesana ja mikä pahinta, kunnat asettavat vielä omia vaatimuksia ja sakkouhkauksia, jos et ylläpidä kiinteistöä. Se perintö voi hyvin olla huomisen taakka ja rahasyöppö.
Ei lähtökohtaisesti nuo. Kuitenkin varmasti se tekee onnelliseksi, että voi tehdä ja omistaa niitä asioita, jotka merkitsevät sinulle jotain ja joiden koet nostavan elämänlaatua. Mitä ne nyt kenellekin ovat.
Itse tilaan vaatteeni ranskasta, koska sieltä saan oman tyylisiä vaatteita. Kokisin sen vaikuttavan elämänlaatuun, jos en voisi pukeutua oman tyylini mukaisesti. Meillä on iso asunto, koska tykätään asua väljästi ja on kiva pystyä harrastamaan myös kotona.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta oman näköinen elämä tekee. Se on helpompaa, jos on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän jatkuvassa stressissä rahan takia jos sitä olisi enemmän niin ei tarttisi laskea joka senttiä joka ikinen kuukausi. Tai pelätä että jos jotain sattuu niin miten sen saan maksettua jne. Eli kyllä raha helpottaisi koavasti, tämän tietää vain köyhä.
Sinäkin haluat kuitenkin ensisijaisesti eroon noista ongelmistasi, et pröystäillä LV laukuilla tai Audilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse olen tosi introvertti ja kärsinyt uupumuksesta, nautin siis kotona olosta tosi paljon ja kyllä mä koen olevani onnellinen siitä, että voin omassa pihassa rentoutua poreissa tai mennä aamu-uinnille suoraan omalta laiturilta. Tai että mulla on oma pikku kuntosali kotona.
Kerrostalossa ahdistuisin ja pelkäisin, se on koettu, pelkään välillä hotellissakin, joten minulle se, että asun hulppeassa talossa, antaa myös onnellisuutta.Kuinka helppo oli löytää talo sopivasta sijainnista läheisiisi nähden? Vai muuttiko perhettä kanssasi? Et ole pääkaupunkiseudulta vai niin rikas, että voit kalliillakin seudulla saada mahtavan pesäpaikan itsellesi?
Oli kyllä itseasiassa hyvinkin helppo löytää (rakentaa) talo tällä sijainnilla, olen perheellinen ja asun siis Turun hirvensalossa, joten ihan ok-alueella, niin että lapsilla on hyvin seuraa naapurustossa ja työmatkat lyhyet sekä minulla että miehelläni. Eli en tiedä nyt mikä ongelma tässä mielestäsi oli?
Ei ole ongelmaa, olin vaan utelias kuulemaan käytännön toteutuksesta.
Olisi ihanaa, jos olisi oma ranta, kiva tontti jne, mutta ei ole perhettä, joka muuttaisi kanssani sinne, joten pelkään että olisin yksinäinen ihanista puitteista huolimatta. Enkä ehdi/jaksa hoitaa isoa rakennus/remonttiprojektia yksin, ainakaan tässä elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini pilasi minun onnentunteeni sillä, että ei kannustanut tekemään sellaista, mitä halusin, vaan menemään töihin ansaitsemaan jotain säälittäviä pikkuroposia, kun minua odotti isäni (josta äiti oli eronnut, vaikka roikkuikin suvun varoissa kiinni) miljoonaperintö. Eli hän on niin tyhmä, että ei tiedä, mistä onni tulee tai mistä se koostuu. Kuvittelee, ettei töissäkäymäön voisi olla onnellinen, kun ei ole kesäm... hetkinen, mullahan oli oma kesämökki, isoäitini lahjoittama. Tai ei varaa säästää omaa asuntoa, ai niin mutta kun olin sen saanut jo 2-vuotiaana. Joten oli täysin hirveää ja elämäni pilaavaa pakottaa mut töihin kärsimään sinne joidenkin haisevien köyhien keskelle.
Tässä on vain pikku mutta, asunnoilla, mökeillä ja kiinteistöillä on elinkaarensa ja vaativat jatkuvasti rahaa ylläpitoon ja kunnostukseen, muussa tapauksessa ne ovat jo muutamassa kymmenessä vuodessa arvottomia.
Tiedän tämän kokemuksesta, sillä olen perinyt vanhemmiltani sukutilan ja kaikki omat rahat on palanut remppoihin. Esim. katto pitää uusia 30v välein, putki- ja sähkötyöt 30-40v välein ja joku putkiremppa voi krs-talon kaksioon maksaa 60.000€. Saimaan rannat ovat täynnä n. 60-70-luvulla rakennettuja mökkiä, 70-80-luvulla syntyneiden perillisten riesana ja mikä pahinta, kunnat asettavat vielä omia vaatimuksia ja sakkouhkauksia, jos et ylläpidä kiinteistöä. Se perintö voi hyvin olla huomisen taakka ja rahasyöppö.
Tämä on toki totta. Mutta on se silti enemmän, kuin täysin varattomilla. Varsinkin, kun mökki sijaitsee pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka paikkaan pyöräily on mukavaa ja uskon, että voi tehdä onnellisemmaksi kuin autossa istuminen. (Itseni ainakin tekee.) Mutta se taas edellyttää sitä, että asuu paikassa, jossa kaikki on riittävän lähellä ja isoissa kaupungeissa sellaiset sijainnit eivät ole usein halpoja. Eli tuossa on se sijainti luksusta.
Mitä ihanaa pyöräilyssä on? Kun asuin kaupungissa, menin mieluummin bussilla, metrolla tai ratikalla. Pyöräillessä tulee hiki ja ei saa mitään mukaan. Autolla ajamista olen rakastanut aina (toki en ejele keskusassa asujana autolla tietenkään), mutta siis heti jos voi mennä autolla (pitempi matka ja julkisilla ottaisi tupla-ajan), niin auto totta kai! Pyörä on vain siihen, jos jostain syystä haluaa välttää autoa. Mutta auto on aina paljon kivempi. Saa tavaraa mukaan, äänentoisto kaiuttimista on hyvä jne.
Työkaveri huristelee sähköpyörällä, kun kelit vain sallivat. Tuntuu tykkäävän kovasti, kun kun pystyy tulemaan ison puiston kautta pitkän matkan ja saa vähän raitista ilmaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka paikkaan pyöräily on mukavaa ja uskon, että voi tehdä onnellisemmaksi kuin autossa istuminen. (Itseni ainakin tekee.) Mutta se taas edellyttää sitä, että asuu paikassa, jossa kaikki on riittävän lähellä ja isoissa kaupungeissa sellaiset sijainnit eivät ole usein halpoja. Eli tuossa on se sijainti luksusta.
Mitä ihanaa pyöräilyssä on? Kun asuin kaupungissa, menin mieluummin bussilla, metrolla tai ratikalla. Pyöräillessä tulee hiki ja ei saa mitään mukaan. Autolla ajamista olen rakastanut aina (toki en ejele keskusassa asujana autolla tietenkään), mutta siis heti jos voi mennä autolla (pitempi matka ja julkisilla ottaisi tupla-ajan), niin auto totta kai! Pyörä on vain siihen, jos jostain syystä haluaa välttää autoa. Mutta auto on aina paljon kivempi. Saa tavaraa mukaan, äänentoisto kaiuttimista on hyvä jne.
Työkaveri huristelee sähköpyörällä, kun kelit vain sallivat. Tuntuu tykkäävän kovasti, kun kun pystyy tulemaan ison puiston kautta pitkän matkan ja saa vähän raitista ilmaakin.
Sähköpyörä pitikin lisätä ihaniin asioihin elämässä mihin ehkä ihan köyhillä ei ole varaa. Aivan mahtavaa mennä luonnossa kymmeniä kilometrejä ilman vaivaa. Huristella vaikka lähikaupungin kohteisiin. Sillä menee vaivatta 30 km/h ja toki lujempaa jos polkee enempi. Lähes pelkkää istumista ja mikään mäki ei tunnu missään.
En usko, että olisin onnellisempi kuin nyt. Toki olisi helpompaa jos autoremontti ei pistäisi taloutta sekaisin. Mutta aina on jotenkin selvitty. Minulla on koti, jalalle sopivat kengät, arvojeni mukaiset vaatteet ja ennen kaikkea perhe, jonka kanssa koronakevätkään ei ollut ahdistavaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä puoliso tekisi onnellisemmaksi!
Ihminen on pääasiassa aika pikkusieluinen laitos.
Nuo otsikossa mainitut asiat luultavat tekisivät monesta onnellisemman ihan siksi, että muilla ei ole niitä.
Vaikka niihin tottuisi ja ne muuttuisivat arkisiksi, pysyisivät ne kuitenkin statussymboleina, jolloin niiden katsominen aamulla palauttaisi mieleen sen faktan, että "minulla on, naapurilla ei".
Noin muuten "raha ei tee onnelliseksi" -kliseestä tulee lähinnä mieleen kettu ja pihlajanmarjat.
Varmasti jonkun tekee. Tarkoittaako se, että kaikki olisivat onnellisia saadessaan ap:n mainitsemia asioita? Ei minuta. Tarkoittaako se, että kaikkia olisivat onnettomia, jos heillä ei ole ap:n mainitsemia asioita? Ei minusta.
Esimerkiksi minusta olisi kiva, jos kotona olisi yksi lisähuone mistä voisin tehdä puusepänverstaan kunnon työpöydällä ja sähkötyökaluilla varustettuna.
Raha ei itsessään tee onnelliseksi, mutta elämäntilanteessa jossa minulla on kolme pientä lasta ja vaativa työ, niin uupumuksen hallintaa helpottaa se että on varaa ostaa elämään kaikki mahdollinen arkea helpottava luksus. Mitään merkkikäsilaukkuja en tarvitse, mutta esimerkiksi auto on iso ja siinä on about kaikki mahdolliset lisävarusteet. On laadukkaat tiskikoneet ja pyykinkuivaimet, on talo jossa on riittävästi tilaa lasten remuta ja aikuisten levätä eikä esim. vauvan itkun tarvitse herättää koko perhettä. Ja on huusholli täynnä tuplarattaita, matkarattaita, seisomalautoja, kantoreppuja, itkuhälyttimiä, kätkythälyttimiä, sittereitä, juniorituoleja sun muita pikkulapsiarjen apureita - ja kaikki voitu ostaa sen mukaan mikä on paras eikä sen mukaan mikä on halvin. Ei tee sinänsä onnelliseksi, mutta se että kaikki on arjessa helppoa antaa jaksamista niihin oikeasti tärkeisiin asioihin eli perheen kanssa puuhailuun ja työhön. Ja jaksamisen loppuminen taas voisi tehdä onnettomaksi.
Vastaus: tekee :-) Tuohon yhtälöön kun lisää vielä hyvän kuntosalilla treenatun kropan, niin äkkiä aamun alakulo vaihtuu kohta jo Hangon keksi hymyyn. Kiva lähteä Lexuksella liikkeelle omakotitalon pihalta siistit ja kalliit vaatteet päällä. Käydä syömässä jossain hyvin ja rentoutua. Nauttia elämästä.
Kyllä vain. Minusta tuli paljon onnellisempi, kun pääsin muuttamaan kamalasta vuokraläävästä omaan rauhaan ihanaan omakotitaloon. Kalliita vaatteita en käytä, mutta onnellisuuttani lisäsi myös se, että voin ostaa lopultakin mieleisiäni vaatteita aina, jos sattuu joku kiva ja sopiva osumaan kohdalle. Isompi ja turvallisempi auto, joka ei jätä jatkuvasti tienposkeen, sai minut myös erittäin onnelliseksi.
Jospa sen haluaa tehdä itse nautiskellen samalla puutarhasta.
Jos en ehdi leikata omaa ruohoani, maksan siitä naapuruston teinille.