Lue keskustelun säännöt.
Mihin nämä lapsen "oireilut" voisivat viitata?
03.05.2013 |
Mielestäni on päivänselvää että meidän 9-vuotiaalla lapsella on joku joko psykologinen tai neurologinen häiriö, mahdollisesti useampia. Lapsi käy tällä hetkellä toimintaterapiassa johtuen (ei diagnosoitu) selektiivisesta mutismista.
Oireita on:
- oppimishäiriö; tarvitsee tukiopetusta englannista, matikasta, äidinkielestä
- todella huono muistamaan esim. uusia sanoja, nimiä jne.
- "paniikki"-/huutokohtaukset milloin mistäkin asiasta, näissä tilanteissa huutaa silmät kauhusta lautasenkokoisina, takertuu minuun ja on aivan paniikissa
- äärimmäisen tarkka omista tavaroistaan, siis siinä mielessä että on huono jakamaan/lainaamaan mitään. Haluaisi säilyttää kaikki rikkimenneetkin tavarat. Tähän tosin tullut pikkuhiljaa muutos ja suostuu jonkin verran lainaamaan pikkusisaruksille tavaroita ja luopumaan joistain vanhoista tavaroista.
- todella takertunut minuun. Ikä on vähän tehnyt tehtävänsä eikä enää tarraa epätoivoisesti kiinni julkisella paikalla. Vielä eppuluokkalaisena teki sitäkin, huusi suoraa huutoa ja roikkui mun rinnuksissa. Edelleen ottaa mielellään kouluun mukaan tavaran joka muistuttaa musta. Seurailee mun tekemisiä ja selvästi ottaa tosi paljon mallia.
- tietyissä tilanteissa ei vastaa vieraille aikuisille tai oman ikäisilleen lapsille mitään tai vastaa vain nyökkäämällä / puistelemalla päätä
- on kamalan huolestunut ja hermostunut lapsi.
Välillä on tosi hyviä päiviä kun on pelkästään huoleton ja tosi huumorintajuinen, hauska ja kivan villi. Sitten iskee raivokohtaus kuin salama kirkkaalta taivaalta ja huono mieliala kestää helposti puoli päivää.
Tuleeko kellään mieleen mihin tämä kaikki voisi viitata? Meillä on aivan normaali perhe eikä nuoremmilla lapsilla ole mitään vastaavia juttuja.
Kommentit (16)
Haluan vielä korostaa että nuo "kohtaukset" on siis todella voimakkaita. Nyt viimeisimmän aikana katselin lasta ja mietin ettei tuo voi olla enää normaalia ja tervettä käyttäytymistä. 9-vuotias lapsi huutaa lattialla kaikenlaista "Mä oon hirveä!!!" ym. Mä pystyn pysymään rauhallisena kun ei mun hermostuminen mitään auttaisi. Saatan sanoa jotain "Noniin. Jutellaan ku rauhoitut. Meen käymään veskissä ensin." Silloin lapsi tarraa kiinni ja huutaa "Nyt sä oot vihainen!! Älä mene, älä mene!!!" Aivan uskomatonta huutamista ja paniikkia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirteitä autismin kirjoon kuuluvista vaivoista, mutta ei selkeästi johonkin tiettyyn. Juuri tästä syystä diagnooseja ei juurikaan anneta, kunhan on tarpeen vaatiessa joku diagnoosi, millä tukitoimet saa.
Tuohon; nyt sä oot vihainen...
Olet ehkä vain kerran ollut vihainen tuollaisessa hetkessä, vaikka sata muuta kertaa olet ollut rauhallinen, niin lapsi muistaa vain tuon kerran ja pelkää, että olet vihainen ja hylkäät(lähtemällä vaan vessaan)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:12"]
No voisiko se ihan selittyä tuolla mutismilla? Että kun ei saa suusanallisesti itseään oikein ilmaistua ja tietää sen itsekin, sitten menee paniikin ja ahdistuksen puolelle?
[/quote]
Oon tätä miettinyt itsekin (niinkuin montaa muutakin vaihtoehtoa). Mutismiin liittyy usein tuo johonkin aikuiseen takertuminen.
Sitä vaan kuuntelee ihmeissään muitten perheiden rauhallisesta yhteiselosta kun lapset on jo isoja. Ei meillä vaan helpottanut kun lapset meni kouluun:D Koulu toi mukanaan kaikenlaista murhetta (toki on ollut myös positiivisia juttuja). Enkä halua pelkästään huonoja juttuja kertoa vanhimmasta lapsesta, hän on aivan ihana ja rakas. Lapsen parhaaksi haluaisin jotain apua tilanteeseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:18"]
Tuohon; nyt sä oot vihainen...
Olet ehkä vain kerran ollut vihainen tuollaisessa hetkessä, vaikka sata muuta kertaa olet ollut rauhallinen, niin lapsi muistaa vain tuon kerran ja pelkää, että olet vihainen ja hylkäät(lähtemällä vaan vessaan)
[/quote]
Varmasti oon joskus hermostunut, sitä ei voi kieltää. Ihminenhän mä oon. Mietityttää kuitenkin että onko normaalia että panikoisi noin jonkun yhden tai kahden, vuosien takaisten hermostumisten takia. Oon hermostunut joissain tilanteissa nuorempiinkin sisaruksiin muttei heillä näitä "kohtauksia" tule.
Oon kyllä rauhallinen ihminen ja ne mun nk. hermostumiset on aika rauhallista laatua nekin. Samoin miehelläkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hänelle normaalia muistaa ja pelätä, tiedän omastani. Valitettavasti ei hälläkään ole vielä diagnoosia...
Tuleepa paha mieli jos mä oon jotenkin edesauttanut tilannetta. Meillä on tämän lapsen kanssa huippuhyvät välit joka tapauksessa. Lapsi puhuu mulle käytännössä ihan kaikesta, hyvästä ja huonosta. Puhuu myös vaikeista asioista. Tämän toivon voivani jatkossakin säilyttää nyt kun pian on murkkuikä edessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kait ap luule, etteikö meistä jokainen ole jotain kämmänyt matkan varrella? Tavallinen lapsi ei muistasi tuollaisesta mitään, mutta ei voi eikä saa elää varpaillaan.
Ei tässä ole kyse nk.tavallisesta lapsesta. Kyllä hän on jollain tapaa erityinen. En vain tiedä mihin tämä oireilu viittaisi?
Jonkinlainen diagnoosi helpottaisi. Meille pitäisi pian tulla kutsu perheneuvolaan, niin toivottavasti sitä kautta pääsisi lääkärin tekemiin tutkimuksiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että on joutunut hyväksikäytön kohteeksi, tai kokenut hylkäämistä pienenä. Huudatitko lasta vauvaikäisenä? Sieltä voisi olla jäänyt jokin trauma.
En todella huudattanut vauvana eikä ole hyväksikäytön uhri.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, älä nyt ainakaan kuuntele näitä hulluja syyllistäjiä täällä. Lapsi on selvästi erityislapsi, mutta kaikki erityislapsetkin ovat yksilöitä, joten se diagnoosi (oireyhtymä) ei paljoa lämmitä tai siis "parannuskeinoa" ei ole vaikka diagnoosi löytyykin. Tärkeintä on että haette ammattilaisten apua jasellaista terapiaa, mikä tukee lapsen kehitystä.
Oliko oireilua pienempänä? Miten pärjäsi päiväkodissa muiden lasten kanssa? Eikö sieltä suositeltu tutkimuksia?
minkälaista palautetta saa koulusta? Onko erityisopettaja tavannut lasta?
Tuntuu erikoiselta, että ammattilaiset eivät ole ohjanneet lasta tutkimuksiin... Ymmärrän hyvin, että joku diagnoosi toisi lohtua teidän tilanteeseenne! Ja saisitte tukea ja apua ammattilaisilta kuinka hankalissa tilanteissa kannattaisi toimia ja kuinka voisitte parhaiten tukea lastanne!
Voimia teille! Olkaa tiukkoja perheneuvolassa, että saatte apua lapsellenne! Kannattaa kirjottaa päiväkirjaa lapsen arjesta ja kohtauksista, jonka voi sitten penessä näyttää psykologeille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä muita kommunikaatiokeinoja lapsenne kanssa kuin vain puhe? Esim. viittomat, kuvat tms? Sehän on oikeasti sitten todella ahdistavaa jos ei ole keinoja ilmaista kunnolla itseään. Ajattele, että muuttaisit kielitaidottomana esim. " Hornanhuttilaan" ja siellä olisi vain kielenä Hornanhuttila. Kyllä siinä muutama ja eräskin turhautumisen tunne tulisi. jos sinulla jostain syystä olisi siellä äiti mukana, niin luultavasti purkaisit turhautumistasi juuri hänelle.
Kyllähän tuossa saattaa jotain autismin muotoa olla, vaikea sanoa. Sitävarten on ne asiantuntijat olemassa. Nykyään neurologisiin ongelmiin on todella hyvää kuntoutusta olemassa. Toista se oli sata vuotta sitten...Tosin nykyään jostain syystä on enemmän näitä neurologisia sairauksia lapsilla, tosin lapsia tarkataankin enemmän ja niistä tiedetään enemmän.
Ja kaikille tietämättömille tiedoksi, ettei neurologisten poikkeavuuksien syntyyn vaikuteta kasvatuksella, eriasia on jos neurologisen vamman saa mekaanisesti l. onnettomuuden seurauksena esim.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 13:19"]
Oliko oireilua pienempänä? Miten pärjäsi päiväkodissa muiden lasten kanssa? Eikö sieltä suositeltu tutkimuksia?
minkälaista palautetta saa koulusta? Onko erityisopettaja tavannut lasta?
Tuntuu erikoiselta, että ammattilaiset eivät ole ohjanneet lasta tutkimuksiin... Ymmärrän hyvin, että joku diagnoosi toisi lohtua teidän tilanteeseenne! Ja saisitte tukea ja apua ammattilaisilta kuinka hankalissa tilanteissa kannattaisi toimia ja kuinka voisitte parhaiten tukea lastanne!
Voimia teille! Olkaa tiukkoja perheneuvolassa, että saatte apua lapsellenne! Kannattaa kirjottaa päiväkirjaa lapsen arjesta ja kohtauksista, jonka voi sitten penessä näyttää psykologeille!
[/quote]
Lapsi oli kotona mun kanssa 2,5v saakka ja sen jälkeen eskariin asti pph:lla. Koulun aloitti pienryhmässä mutta kakkoselta eteenpäin on ollut normaaliluokassa. Pienryhmissä toiminta on ok mutta isoissa ryhmissä on aivan lukossa ja passiivinen.
Nuo kohtaukset on sellaisia joita näyttää vain läheisimmille ihmisille. Tuntuu että purkaa niissä jotain patoutunutta pahaa oloa. Ainoastaan äärimmäisissä paniikkitiloissa (lääkärikäynnit) näyttää raivokohtauksia vieraille ihmisille. Lääkärissä käydessä saattaa huutaa niin että koko terveyskeskus raikaa ja repii lääkäriä rinnuksista.
Lapsi kävi useamman vuoden puheterapeutilla (aika hyödytöntä). Koulupsykologi on tavannut, sieltä kautta sai suositukset toimintaterapiaan. Tuntuu että jotain muutakin pitäisi tehdä.
ap
No voisiko se ihan selittyä tuolla mutismilla? Että kun ei saa suusanallisesti itseään oikein ilmaistua ja tietää sen itsekin, sitten menee paniikin ja ahdistuksen puolelle?