Mitä teen? Mieheni on loukannut mua tosi pahasti.

Tällä hetkellä mietin ihan tosissani, että tilien tasaaminen olisi ainoa keino jatkaa tästä. Kun ajattelen sitä, näen tässä kohdassa taitekohdan ja tulevaisuuden parempana. Jos vain jatkamme yhdessä ja minä yritän antaa anteeksi, enkö silloin tuomitse lopullisesti itseni ihmiseksi, jota saa kohdella törkeästi ja välinpitämättömästi? Hyväksyn sen, että niin minulle tehtiin ja muille ei tapahtunut mitään? Minulle jäi kipu.

-ap

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 09:03"]

Kosto on varmin tapa pilata suhde lopullisesti. Ihan mikä tahansa ihmissuhde.

[/quote]Vain jos se alkuperäinen pahantekijä ei pysty suhtautumaan asiaan fiksusti. Hänen on nähtävä että sai mitä ansaitsi. Miksi toisen puolison pitäisi vain hyväksyä tilanne, mutta jos hän kostaa, alkuperäisen pahantekijän ei tarvitsisikaan? Hänhän se juuri on velkaa sen että ottaa vastaan rangaistuksensa. Samaan periaatteeseen perustuu oikeusjärjestelmä. Uhrille ei mennä sanomaan että olepa nyt järkevä äläkä valita, vaan pahantekijä saa rangaistuksen ja hänen on hyväksyttävä se.

En usko, että kosto auttaisi. Usein he, jotka loukkaavat toisia, eivät siedä sitä muilta. Joten jos lähdet kostoretkelle, todennäköisesti suhteenne kariutuu lopullisesti tai ajaudutte kostonkierteeseen.

En näe sitä noin ap.

Jos mies petti sinua niin ethän sinä silloin voi koskaan antaa anteeksi jos ette sovi ja joskus menette yhteen.

Kipu on ihan normaali tunne. Mies petti luottamuksesi mutta sehän elämässä on juuri pointti: ei sitä koskaan voi elää kuvittelemallaan tavalla eikä ole olemassa tuollaista mistä kaikki haaveilee. Naimisiin mentäessä pappikin sanoo että rakkaus on uskoa ja toivoa. Ja silti jotain voi tulla eteen vaikka miten uskoo ja toivoo. Sitten vaan pitää miettiä halutaanko elää yhdessä vai mitenkä. Tulevaisuus on aina mysteeri. Ei sekään ole varmaa ettet itse elä kuten kuvittelet.

Mutta parisuhde nyt on vaan tahtotila. Pitää haluta olla ME. Ja jos sun mies petti luottamuksesi niin se pitää ansaita takaisin. Ei luottamus ole myöskään yhden sanan varassa ja nyt mies petti teollaan luottamuksen ja se pitää ansaita takaisin. Jos mies ei ole teistä varma eikä ole valmis todistelemaan uskoaan niin silloin kannattaa nostaa kytkintä. Elämää on jonkun muun kanssa. Puhe on miten haluaa elää elämänsä ja hänen elämä ei ole sinun elämää vaikka elätte yhdessä.

Sinun tarttee miettiä mitä tahdot. Älä ajattele mitä kuuluisi tehdä. Suhteet loppuu ilman pettämistäkin. Mutta te saatatte tahtoa jotain muuta elämässänne niin miksi olla yhdessä?

Minustakin jos pettää vaan koska toinen teki niin ensin ei ole järkevää. Se silloin puhuu jo omaa kieltään siitä että suhde ei enää voi hyvin. Vaikka toinen petti niin se saattoi olla kännissä. Tahallaan pettäminen on jo sitten eri juttua ja minusta jo pahempaa.

Jos pettäisin miestäni ja hän panisi kostokseni jotain haahkaa niin en minä enää olisi miehen kanssa. Kyllä se olisi siinä. Mutta voisin kyllä elää sen ajatuksen kanssa jos mies pettäisi jonkun kanssa ja katuisi aidosti asiaa. En minä tuntisi tarvetta alkaa panemaan muita.

"Mutta parisuhde nyt on vaan tahtotila. Pitää haluta olla ME."

No eikö sen miehen olisi pitänyt miettiä sitä ennen kuin oli uskoton?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 18:09"]

Tällä hetkellä mietin ihan tosissani, että tilien tasaaminen olisi ainoa keino jatkaa tästä. Kun ajattelen sitä, näen tässä kohdassa taitekohdan ja tulevaisuuden parempana. Jos vain jatkamme yhdessä ja minä yritän antaa anteeksi, enkö silloin tuomitse lopullisesti itseni ihmiseksi, jota saa kohdella törkeästi ja välinpitämättömästi? Hyväksyn sen, että niin minulle tehtiin ja muille ei tapahtunut mitään? Minulle jäi kipu.

-ap

[/quote]

Minä kyllä ymmärrän sinua. En tiedä onko kyse pettämisestä, mutta kuulostaa, että olet hyvin loukkaantunut. Minäkin olen joskus ajatellut noin. Nykyään en elä sellaisessa suhteessa, mikä kuluttaa minua, eikä minun tarvitse kostaa. Kaikki eivät vaan ymmärrä sitä, että on sellaisia ihmisiä, jotka tavallaan pääsevät kuin pälkähästä, jos heitä ei pistä mitenkään ruotuun. Tällaisille ihmisille ei riitä, että vaan antaa heille anteeksi, koska äärimmäistä loukkausta ei voi niin vain antaa olla. Tällainen ihminen saattaa olla jatkuvasti tekemässä tyhmyyksiä ja aina pitäisi muka antaa anteeksi. Joillakin ihmisillä voi olla vaikeuksia ilmaista tunteitaan tätä ihmistä kohtaan, kertoa, että tämä todellakin satutti minua.

Toisaalta sitä ei välttämättä aina halua olla uhrin asemassa. Jotkut ihmiset tykkäävät taistella omista rajoistaan, ehkä näpäyttää toista. Itse olen entinen taistelija, mutta en ole lähtenyt kostamaan äärimmäisillä keinoilla. Pyöritin kostoa usein mielessäni, mutta aina jokin sai minut luopumaan siitä. Sen sijaan haukuin kyseisen ihmisen pystyyn aina kun hän teki jotain tyhmää, siitä tuli hyvä olo. Tosin mikä estäisi pientä kujeilua, kuten puhdistamalla pönttö hänen hammasharjallaan :)

No minusta kosto ei kuulu terveeseen ihmissuhteeseen missään oloissa. Hyvittäminen ehkä jollain tapaa. Anteeksiantaminen ennen kaikkea vapauttaa sinut katkeruudesta, eihän se merkitse sitä että asiaa ei voisi käsitellä ikinä enää. Loukkaamisen aiheuttama suru ja kipu on käsiteltävä loppuun saakka. Mutta kostoa, siis miehen satuttamista takaisin, se ei edellytä.

anna anteeksi jos tosiaan pystyt antamaan anteeksi, ei kannata antaa anteeksi jos ei ole täysin kypsä antamaan anteeksi. kosto on aina huono, haluatko alistua niin alas, että tekisit jotain mitä et siedä muilta, käsittele asiaa jonkun kanssa jos se painaa. aika auttaa, miehesi saattaa kärsiä asiasta enemmän kuin tiedät. 

En ole valmis antamaan anteeksi. Haluaisin tasata tilit ja sitten aloittaa alusta yhdessä. En vain tiedä, miten tekisin sen.

-ap

Jos et voi antaa anteeksi niin miten voit kuvitella voivasi aloittaa alusta yhdessä?

No kerro mitä teki, sanoi?

Grow up!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 23:55"]

Haluan päästä siitä yli. Hän on pyytänyt anteeksi, katuu ja on parantanut tapansa. Uskotko anteeksiantamiseen vai edellyttääkö tasavertainen tulevaisuus sinusta jonkinlaista kostoa?

[/quote]

Jos petti, niin sitten vaan itsekin vierasta känkylää hakemaan. Mulle on ihan selvää, että jos mieheni jäisi kiinni uskottomuudesta, se olisi sitten minunkin osaltani siinä. Ei kostomielessä, vaan ihan faktana.

Kyllä tuollainen kostomeininki kuuluu sinne yläaste-ikäisten "parisuhteisiin". Aikuisen ihmisen on opittava antamaan anteeksi ilman mitään "tilien tasausta". Jos et pysty anteeksi antamaan, ota ero.

Joo, tuollainen tilien tasan -ajattelu johtaa ennen pitkää ikävään kosto kierteeseen. Mulle itsellenikin tulisi ihan hirveä olo, jos aiheuttaisin puolisolleni mielipahaa tai loukkaisin häntä jotenkin. Ja miten voit olettaa mieheltäsi parempaa käytöstä, jos olet itsekin valmis tekemään jotain samanlaista mitä hän? "Toi alotti!" Ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. 

Oletteko jutelleet asiasta? Ihan siis oikeasti istuneet alas ja keskustelleet, miksi miehesi teki niin kuin teki, miltä se sinusta tuntui jne.

EN tiedä mitä teillä on, mutta minun miehelläni oli sivusuhde.

Alkujärkytyksen jälkeen mietin asiaa, paljon.. 

Miettimällä miehen loukkausta ja sen aiheuttamaa surua, pahensin vain oloani.

Opin työntämään asian aktiivisesti pois mielestäni, koska sen vatvominen ei vaan auta mitän, tapahtunutta ei voi muuttaa.

Annoin miehelleni anteeksi , että itse pääsen eteenpäin.

Olemme edelleen yhdessä, luottamus ei ole palautunut, mutta arkemme on silti parempaa kuin se, että rikkoisimme perheen.

Mitä tulevaisuus tuo, en tiedä, elän tässä hetkessä.

Älä lähde kostamaan, se tekee oman olosi silti vain pahemmaksi.

Kosto on varmin tapa pilata suhde lopullisesti. Ihan mikä tahansa ihmissuhde.