Parisuhteessa olevat Naiset, muisteletteko ikinä aiempien kumppaneiden peniksiä?

Entisellä aviomiehelläni oli valtava, sellainen lenkkimakkara. Sattui toisinaan, mutta välillä kaipaan sitä. Nykyisellä enemmän sitä keskikokoa.

Nykyisellä on oikein hyvä varustus. Ei tarvitse haikailla entisten perään.

Tottakai muistelen. Mutta mikäli kysymykseen on sisäänrakennettu oletus, että haikailisin isojen perään niin ei pidä paikkaansa. Oikein hyviä on ollut isoissa ja pienissä.

En. Mieheni on kaikessa paras, myös tässä suhteessa.

Tämä kummastuttaa minua kovasti: miksi joillekin on niin pelottavaa, että aiemmalla seksi kumppanilla on ollut jotakin, mitä itsellä ei ole? Minusta tuo ajattelutapa on äärimmäisen lapsellinen ja itsekeskeinen. Onneksi itse olen parisuhteessa, jossa puhutaan kaikesta avoimesti. Tiedän tarkalleen, että vaimoni on ollut useammankin isomunaisen miehen kanssa, mutta se ei minua kyllä haittaa tippaakaan, koska tiedän myös että rakkaudessa on kyse aika paljon muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kummastuttaa minua kovasti: miksi joillekin on niin pelottavaa, että aiemmalla seksi kumppanilla on ollut jotakin, mitä itsellä ei ole? Minusta tuo ajattelutapa on äärimmäisen lapsellinen ja itsekeskeinen. Onneksi itse olen parisuhteessa, jossa puhutaan kaikesta avoimesti. Tiedän tarkalleen, että vaimoni on ollut useammankin isomunaisen miehen kanssa, mutta se ei minua kyllä haittaa tippaakaan, koska tiedän myös että rakkaudessa on kyse aika paljon muustakin.

Olen kyllä naisena samaa mieltä. Minulla ei enää nelikymppisenä kyllä ole sitä illuusiota etteikö mieheni näkisi päivittäin kymmenittäin minua kauniimpia, parempivartaloisia ja luultavasti myös kiimaisempia ja kokeilunhaluisempia naisia. Ainoa mikä merkitsee on se, että hän rakastaa ja haluaa minua enemmän kuin ketään noista muista (ei siis myöskään haittaa, vaikka haluaisi myös muita kunhan olen ykkönen). Tämä ihmisten tarve omia oma kumppani on kyllä jollain tavalla epänormaalia ja kielii kyllä jonkin menneen pieleen itsetuntoa ja minäkuvaa rakennettaessa.

Enpä oikeastaan. Nykyisellä on mielestäni kuitenkin paras, niin mitä sitä muistelemaan. Ainakin tämä on paras mitä on ollut seurustelukumppanilla. Toki joitain yksittäisiä on voinut käväistä huulilla.

Myönnän...enkä häpeä tunnustaa sitä.

Tiedän, että muutama exä ainakin muistelee penistäni ja seksiämme, ovat kännipäissään tunnustaneetkin.

Välillä muistelen exän penistä kyllä. Se oli mahtava vaikken miehen kanssa parisuhdetta haluakaan. Nykyinen mieheni tietää exästä myös ja välillä siitä puhutaan yhdessäkin

Kyllä muistelen mutta en kaipaa! Nykyiselläni on niin paksu ja miettinyt usein miten paljosta olen aikaisemmin jäänyt paitsi.

Mulla parisuhteet ovat päättyneet siihen, että vertasin seksin laatua aiemmin kokemaani. Eli kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kummastuttaa minua kovasti: miksi joillekin on niin pelottavaa, että aiemmalla seksi kumppanilla on ollut jotakin, mitä itsellä ei ole? Minusta tuo ajattelutapa on äärimmäisen lapsellinen ja itsekeskeinen. Onneksi itse olen parisuhteessa, jossa puhutaan kaikesta avoimesti. Tiedän tarkalleen, että vaimoni on ollut useammankin isomunaisen miehen kanssa, mutta se ei minua kyllä haittaa tippaakaan, koska tiedän myös että rakkaudessa on kyse aika paljon muustakin.

Olen kyllä naisena samaa mieltä. Minulla ei enää nelikymppisenä kyllä ole sitä illuusiota etteikö mieheni näkisi päivittäin kymmenittäin minua kauniimpia, parempivartaloisia ja luultavasti myös kiimaisempia ja kokeilunhaluisempia naisia. Ainoa mikä merkitsee on se, että hän rakastaa ja haluaa minua enemmän kuin ketään noista muista (ei siis myöskään haittaa, vaikka haluaisi myös muita kunhan olen ykkönen). Tämä ihmisten tarve omia oma kumppani on kyllä jollain tavalla epänormaalia ja kielii kyllä jonkin menneen pieleen itsetuntoa ja minäkuvaa rakennettaessa.

Voihan miehesi yhä kaivata kauniimpia ja kiinteävartaloisempia exiään tai näkemiään naisia. Viisaana tyytyy sinuun mutta jos saisi mahdollisuuden vaihtaa niin eittämättä tekisi sen? Toista ei voi omistaa joten on kuvitella niin että on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kummastuttaa minua kovasti: miksi joillekin on niin pelottavaa, että aiemmalla seksi kumppanilla on ollut jotakin, mitä itsellä ei ole? Minusta tuo ajattelutapa on äärimmäisen lapsellinen ja itsekeskeinen. Onneksi itse olen parisuhteessa, jossa puhutaan kaikesta avoimesti. Tiedän tarkalleen, että vaimoni on ollut useammankin isomunaisen miehen kanssa, mutta se ei minua kyllä haittaa tippaakaan, koska tiedän myös että rakkaudessa on kyse aika paljon muustakin.

Olen kyllä naisena samaa mieltä. Minulla ei enää nelikymppisenä kyllä ole sitä illuusiota etteikö mieheni näkisi päivittäin kymmenittäin minua kauniimpia, parempivartaloisia ja luultavasti myös kiimaisempia ja kokeilunhaluisempia naisia. Ainoa mikä merkitsee on se, että hän rakastaa ja haluaa minua enemmän kuin ketään noista muista (ei siis myöskään haittaa, vaikka haluaisi myös muita kunhan olen ykkönen). Tämä ihmisten tarve omia oma kumppani on kyllä jollain tavalla epänormaalia ja kielii kyllä jonkin menneen pieleen itsetuntoa ja minäkuvaa rakennettaessa.

Ei välttämättä näe. En minäkään pidä ketään toista yhtä kauniina kuin omaa puolisoani, huolimatta kenenkään iästä tai vartalosta. Oma on paras ja kaunein, ja saa olla sitä myös vanhempanakin. Ei minun silmäni valkkaa iän mukaan, vaan rakastamani ihminen on aina se ihanin ja kaunein ja paras!

En koe silti omivani ketään, aan olevani hyvin tyytyväinen että olen tällaisessa suhteessa saanut olla, eikä minun ole tarvinnut väkisin haluta kaikkia muitakin.

Mielestäni olisi epänormaalia ajatella että yritän omistaa kumppanini haluamalla ja huomaamalla vain hänet Siinä" mielessä, ja että normaaliksi halutessani minun tulisi alkaa katsomaan muita sill äsilmällä, että miten ovatkin kauniimpia ja parempivartaloisia kuin oma puolisoni. Kummallista.