Olen liian herkkä nykyajan deittailumaailmaan

Voisko sulle kelvata K&K-mies?

Haluaisitko tulla suoraan kilttiksen kainaloon?

Minä. Osittain siksi lopetinkin deittailun.

Täällä sama. Mua vastaan tullu vaan pinnallisia, lapsellisia ja levottomia miehiä, jotka vaan säätää ja sählää. En tajuu yhtään mitä ne ettii, koska kukaan ei tunnu kelpaavan. Huomaan aika pian tyylistä, että skannataan vikoja ja epäkohtia et päästään siirtymään pikaseen taas seuraavaan. Alussa ollaan kyllä olevinaan niiiiiin hiton syvällisiä ja tosissaan, mutta pokausroolihan tuo on. Että ei kiitos nettideittailuille, olen liian rehellinen, vakavissani ja herkkis. Ja nämä ghostaukset saa mut joka kerta ihmettelemään, että tähänkö ihmiset on oikeesti tullu. Kun tulee uusi mielenkiintoinen kontakti ni entinen heivataan sillä sekunnilla. Ihan mysteeri mulle miksi ihmiset toimii nykyään näin ja sitä pidetään normaalina!

Nykypäivän nettideittailussa täytyy olla kovanahkainen että sen kestää. Se on erilaisia pettymyksiä täynnä.

Mutta tiedän silti että se on joko nettideittailu tai ei mitään. Realistisena ihmisenä tiedän että en tule ketään tapaamaan oikeassa elämässä joten pakko on jatkaa.

Kyllä yksinolo jatkuvat pettymykset voittaa. Poistuin itsekin deittimaailmasta, kun en pysty suhtautumaan kaikkeen vain pelinä tai leikkinä. Irtosuhteista en saa mitään. Siispä yksin.

Deittiväkikin koostuu yksilöistä. Joukossa on niitä tosissaan olevia, jos vaan jaksaa perata. Esimerkiksi minä.

Vierailija kirjoitti:

Deittiväkikin koostuu yksilöistä. Joukossa on niitä tosissaan olevia, jos vaan jaksaa perata. Esimerkiksi minä.

Ja sit niistä muutamasta tosissaan olevasta pitäisi löytää se, jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja kiinnostus olisi molemminpuolista ja myös pysyisi sellaisena. Aika toivoton tehtävä.

Minä. Onneksi löysin japanilaisen miehen, joka oli juuri muuttanut Suomeen eli ei vielä tuntenut länsimaista deittailukultturia. Sitä edellinen (ensimmäinen) tapailukumppani ghostasi, josta meni pari vuotta päästä yli.

Nykyajan deittailutyyli mistä puhut ei kiinnosta monia.

Suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja. Ihaatuvat, rakastuvat ja menevät yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksinolo jatkuvat pettymykset voittaa. Poistuin itsekin deittimaailmasta, kun en pysty suhtautumaan kaikkeen vain pelinä tai leikkinä. Irtosuhteista en saa mitään. Siispä yksin.

Täällä sama. Keskityn täysillä elämäni ja pollani kunnostamiseen, elämäni inventaarioon enkä oikein pysty näkemään että löytäisin tilaa deittailuruletille, en ainakaan vielä. Ja kun niin tietää millaista tyhjäpäätä tuolla miehissä liikkuu niin..ei. Tuntuu ihan nöyryyttävältä koko meininki. Ehkä osa naisista nauttii pyörittelystä, minä en kuulu heihin.

Loppuelämää ei suhteen tarvitse kestää mutta sitoutumiseen kyllä täytyisi olla kykyä ja halua. Ja ihan aitoon toisen arvostamiseen. Itsenkin.

Vierailija kirjoitti:

Juttelitko yläasteella koskaan niille......aivan kovaääniset mopopojat veivät sydämesi.425

Milloin ajattelit alkaa elämään tätä päivää?

Olen minäkin menneisyyteni muokkaama, ja onnekseni tajusin alkaa irtautua omasta menneisyydestä ensin lukion alkaessa, uudestaan ammattikoulussa ja vielä kolmannen kerran teknisessä oppilaitoksessa. Samaa olen jatkanut jokaisen uuden työpaikan tai tilanteen muuttuessa.

Koskaan en varsinaisesti deittaillut, ja muutaman lyhyen parisuhteentyngän jälkeen lopetin parisuhteen etsinnän vuosiksi. Nyt olen tapaillut niin kiinnostavaa naista, että muistan ja ymmärrän mitä hyvältä suhteelta voisi saada. En suosittele katkeroitumista ja maailmasta vetäytymistä, ainakaan vuosiksi, kuten minulle kävi. Älkää lähtekö muiden peleihin mukaan vaan tutustukaa ihmisiin ja hyväksykää se, että se voi tuoda myös tuskaa, mutta myös suurta iloa ja onnea. Avoimin mielin mutta rajansa pitäen.

Sama.

Itse en edes ole tinderissä tms, koska ei olisi mitenkään mun juttu. En ikinä lähde tuntemattoman kanssa ulos vaan vasta ihastuneena. Eli tapaaminen ja tutustuminen on aina hoitunut ”vanhanaikaisesti” jonkin muun syyn ohella ja sitten olen alkanut tykätä henkilöstä ja pyytänyt sitä ulos. Olen siis omalta puoleltani ollut tyypistä jo ihan varma ennen ekojakaan treffejä, eivätkä ne siten ole olleet mikään kemioiden testitilaisuus minun puoleltani.

Sitä korkeammalta myös tipahdan, kun olen tyypistä jo lähtiessä ihan innoissani ja omasta mielestäni aivan täydellisen illan jälkeen mut kuitenkin surutta ghostataan. On se jännä, miten voi kokea yksipuolisesti niin vahvoja kemioita. Viimeksikin olin ihan varma, että mies tykkäsi musta yhtä lailla kuin minä siitä, mutta niin vaan jätti vastaamatta mihinkään mun viesteihin ja sitten kun pitkän ajan päästä vastasi, totesi olleensa liikkeellä kaveripohjalta. Tinderissä ehkä se etu, että välttyy tällä lailla noloilta tilanteilta.

En silti ajatellut lannistua. Jos joskus tulee taas joku kiinnostava vastaan niin totta kai kokeilen ottaa uudelleen siipeeni siinä. Ei kai tässä muitakaan vaihtoehtoja ole?

Oon viime aikoina kuullut monen suusta samanlaisia kommentteja tuosta nykyajan deittailumaailmasta. Ghostaaminen on itselle kaikkein vaikeinta ymmärtää. Useampi tapaus on ollut lähipiirissä, jossa ollaan deittailtu useamman viikon verran, osa jopa useamman kuukauden verran, ja lopulta toinen vain katoaa. Vielä 10-15 v. sitten osa paheksui sitä, että pelkällä tekstarilla päätettiin seurustelu/tapailu, mutta mikä tahansa ilmoitus taitaa olla nykyään liikaa vaadittu näiltä ghostaajilta. Tuntuu, että en itse edes saisi mitään päätöstä ("closurea") asialle, jos haluaisin lopettaa jonkun tapailun mutta en vain ilmoittaisi toiselle mitään.

Itse en edes pysty tapailemaan useampaa samaan aikaan, koska kiinnostun vain yhdestä kerrallaan. Enkä muutenkaan edes haluaisi tapailla montaa miestä samanaikaisesti, pakkien antaminenkaan kun ei ole mitään mukavaa puuhaa. Oon tässä ollut tosiaan 7 vuotta sinkkuna ja loppua ei näy. En myöskään luota enää yhtään omaan arviointikykyyni miesten suhteen. Kaikista kiltein ja parhaiten minua tapailun alussa kohdellut mies osoittautui juurikin ghostaajaksi. Joltain pelurityyliseltä mieheltä sellainen kohtelu olisi ollut tietyllä tavalla helpompi hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Oon viime aikoina kuullut monen suusta samanlaisia kommentteja tuosta nykyajan deittailumaailmasta. Ghostaaminen on itselle kaikkein vaikeinta ymmärtää. Useampi tapaus on ollut lähipiirissä, jossa ollaan deittailtu useamman viikon verran, osa jopa useamman kuukauden verran, ja lopulta toinen vain katoaa. Vielä 10-15 v. sitten osa paheksui sitä, että pelkällä tekstarilla päätettiin seurustelu/tapailu, mutta mikä tahansa ilmoitus taitaa olla nykyään liikaa vaadittu näiltä ghostaajilta. Tuntuu, että en itse edes saisi mitään päätöstä ("closurea") asialle, jos haluaisin lopettaa jonkun tapailun mutta en vain ilmoittaisi toiselle mitään.

Itse en edes pysty tapailemaan useampaa samaan aikaan, koska kiinnostun vain yhdestä kerrallaan. Enkä muutenkaan edes haluaisi tapailla montaa miestä samanaikaisesti, pakkien antaminenkaan kun ei ole mitään mukavaa puuhaa. Oon tässä ollut tosiaan 7 vuotta sinkkuna ja loppua ei näy. En myöskään luota enää yhtään omaan arviointikykyyni miesten suhteen. Kaikista kiltein ja parhaiten minua tapailun alussa kohdellut mies osoittautui juurikin ghostaajaksi. Joltain pelurityyliseltä mieheltä sellainen kohtelu olisi ollut tietyllä tavalla helpompi hyväksyä.

Luulen, että osalla ghostaajista ei vain ole sydäntä tai rohkeutta sanoa ettei halua nähdä enää. Että helposti ne just on noita tosi kivoja ja kilttejäkin miehiä, ei pelkkiä pelureita tai kertakäyttökulttuurin tuotteita.

Se vaan, että kun se langalle roikkumaan jättäminen on tuhat kertaa julmempaa kuin että sanottaisi suoraan ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittiväkikin koostuu yksilöistä. Joukossa on niitä tosissaan olevia, jos vaan jaksaa perata. Esimerkiksi minä.

Ja sit niistä muutamasta tosissaan olevasta pitäisi löytää se, jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja kiinnostus olisi molemminpuolista ja myös pysyisi sellaisena. Aika toivoton tehtävä.

Se nyt vaan ei ole ihan yksinkertaista löytää sitä sopivaa kumppania elämäänsä. Mietipä samaa ilman deittipalvelua. Täysin sattumanvaraisesti pitäisi osua kohdalle joku tuolla livemaailmassa. Jos sekin onnistuu, niin miksei tällainen keskitetty palvelu voisi toimia? Livenä selviää tietysti kemia heti, mutta palveluissa taas selviää heti kuka on sinkku ja seuraa hakemassa. Kumpikaan ei ole täydellinen tapa, joten kannattaa pitää silmät auki joka paikassa. Deittipalvelu voi tietysti joillekin aiheuttaa sen, että ei osata enää pysähtyä keneenkään kun jatkuvasti tarjotaan uusia naamoja. Onnellisia ovat ne, jotka jotain hyvää löytäessään ymmärtävät miten harvinaista se on ja osaavat pitää siitä kiinni.

Mä olen huomannut saman. Jopa vanhemmat miehet haluavat vain hupia. Pitää olla sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittiväkikin koostuu yksilöistä. Joukossa on niitä tosissaan olevia, jos vaan jaksaa perata. Esimerkiksi minä.

Ja sit niistä muutamasta tosissaan olevasta pitäisi löytää se, jonka kanssa kemiat kohtaisivat ja kiinnostus olisi molemminpuolista ja myös pysyisi sellaisena. Aika toivoton tehtävä.

Se nyt vaan ei ole ihan yksinkertaista löytää sitä sopivaa kumppania elämäänsä. Mietipä samaa ilman deittipalvelua. Täysin sattumanvaraisesti pitäisi osua kohdalle joku tuolla livemaailmassa. Jos sekin onnistuu, niin miksei tällainen keskitetty palvelu voisi toimia? Livenä selviää tietysti kemia heti, mutta palveluissa taas selviää heti kuka on sinkku ja seuraa hakemassa. Kumpikaan ei ole täydellinen tapa, joten kannattaa pitää silmät auki joka paikassa. Deittipalvelu voi tietysti joillekin aiheuttaa sen, että ei osata enää pysähtyä keneenkään kun jatkuvasti tarjotaan uusia naamoja. Onnellisia ovat ne, jotka jotain hyvää löytäessään ymmärtävät miten harvinaista se on ja osaavat pitää siitä kiinni.

Joo, olen huomannut että kun poistuin Tinderistä, todennäköisyys sopivan kumppanin löytymiselle pieneni käytännössä olemattomaksi. Sain kuitenkin sitä kautta lopulta niin häikäilemättömän törkeää kohtelua että tuntuisi masokismilta vielä mennä sinne. Muita deittipalveluita en ole kokeillut eikä niihin ole yhtään sen enempää luottoa. Joten tällä mennään. En ihan rehellisesti sanottuna usko että tulen koskaan löytämään minulle sopivaa kumppania mutta onneksi yksinkin on hyvä.

Mielummin selkeästi k"'sipää, kuin tunteitaan panttaava kilttis joka vuoden jälkeen ( kun olet itse täysillä mukana ja rakastunut) ilmoittaakin, että tunteet on muuttuneet kuukausia sitten( ei vaan uskaltanut sanoa!) ja häippäsee.

Terv. Kiltin miehen ansaan astunut

Vierailija kirjoitti:

Mielummin selkeästi k"'sipää, kuin tunteitaan panttaava kilttis joka vuoden jälkeen ( kun olet itse täysillä mukana ja rakastunut) ilmoittaakin, että tunteet on muuttuneet kuukausia sitten( ei vaan uskaltanut sanoa!) ja häippäsee.

Terv. Kiltin miehen ansaan astunut

Tuollaisesta toiminnasta on kyllä kiltteys kaukana. Ehdottomasti parempi vaihtoehto on rehellisen kusipäinen mies kuin selkärangaton luuseri.