Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tehdä jos ei vaan kiinnosta?

Vierailija
01.05.2013 |

Eli siis mitä ihmettä mun pitäis tehdä?

mä en siis ole koskaan varmastikaan ollut rakastunut mieheeni, mutta jonkinlainen "humaltuminen" vallasta on mut saanut pysymään hänen kanssaan kaikki nämä vuodet. Meillä on yhteisiä lapsia ja pankkilainaa ja kaikkea sitä mitmielelläni jakaisin jonkun sellaisen kanssa jota oikeasti rakastan.

 

nyt olen alkanut miettiä sitä että haluanko oikeasti viettää koko elämäni hänen kanssaan? Toisaalta meillä on vielä niin pieniä lapsia että en tiedä haluanko rikkoa heidän perhettään kun kuitenkin tulen vielä toimeen mieheni kanssa vaikken häntä useimmiten enää siedäkkään.

olen myös sitä mieltä että vaikka hän lapsista tykkääkin ja tietyt hommat hoitaa ihan kokonaan itse ja oma-aloitteisesti niin hänellä ei ole mitään tarvetta sille että viettäisimme aikaa ns. Perheenä vaan hän käyttää sen ajan mieluummin harrastukseensa ja itse kärsin tästä. Olen ottanut ko. Asian puheeksi monta kertaa mutta siitä tulee aina riita, jonka jälkeen hän yrittää hetken ja sitten palaa entiseen.

nyt hänellä on todettu kaksisuuntainen mielenterveyshäiriö tjn. Ja koen syyllisyyttä (ja tiedän että hän syyllistää minua asiasta jos eroamme) jos yrittäisin edes vihjata erosta, koska tiedän että se olisi hänen mielestään syy eroon...

 

useimmiten meidän arki sujuu hyvin kun emme paljon toisiamme näe vaan elämme molemmat ns. Saman katon alla, mutta kuitenkin omaa elämäämme. Nyt taas vaan vituttaa niin paljon etten tiedä väännynkö edes tuonne samaan sänkyyn vai jäänkö tähän sohvalle nukkumaan....

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
01.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko onnellinen?

Vierailija
2/2 |
01.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaipa minä kuitenin olen onnellinen. minulla on ystäviä joiden kanssa vietän leijonanosan ajastani, mutta koen että olisin parempi äiti jos minulla olisi hyvä parisuhde, mutta enhän voi sitä oikeasti tietää.

olen siis onnellinen elämässäni, en parisuhteessani. Mielestäni me olemme mieheni kanssa kämppiksiä joilla ei ole kummoisetkaan välit, mutta sietävät toisiaan ja aina humalassa erehtyvät samaan sänkyyn tyydyttämään tarpeensa....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla