Lue keskustelun säännöt.
Olen niiiiin surullinen, että meillä on niin paska parisuhde.
01.05.2013 |
Lupasin miehelle etten enää kirjoittele tänne eli nyt ei ole enää ketään kenelle purkaa oloaan kun tulee riitaa. Eli tämäniltaisesta riidasta en kerro mitään. Kerron vain että itkettää ja ahdistaa enkä näe toivoa paremmasta.
Sitten kun mies huomenna tarkistaa mitä kirjoitin hänestä, hän huomaa että pidin lupaukseni.
Ei enää jokailtaisia suhdetilityksiä.
Kommentit (26)
No miksikäs te nyt sitte väen väkisin ootte yhdessä jos tuo yhteiselo on niin hirveetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli miehesi toiminta on sairaalloista, olisi parasta erota. Saman neuvon antavat parisuhdeamattilaiset myös päihderiippuvaisten ja väkivaltaisten kumppaneille. Parisuhdetta on toki mahdollista jatkaa, JOS JA KUN toinen on saanut todetusti toiminutta apua. Eli kun terapeutti tai muu vastaava taho on arvioinut, että parantumista on tapahtunut.
Väkivaltaiseen ja tuhoisaan suhteeseen (ja ilmeisesti suhteessanne on jonkin sortin henkistä väkivaltaa) ei pidä koskaan jäädä.
Ei ole normaalia, että parisuhde on pitkällä aikavälillä jatkuvasti kuluttava ja toimimaton. Se jo on syy erota. Kaikkiin parisuhteisiin liittyy vaikeita aikoja, mutta parisuhteen matematiikka on aika yksinkertainen: sen tulisi rikastaa elämää huomattavasti enemmän kuin kuormittaa! Huonot ajat ja riidat ovat POIKKEUS parisuhteen arjessa. Se, että joudut - omien sanojesi mukaan - pelkäämään puheitasi ja olemaan varuillasi jatkuvasti, ei TODELLAKAAN OLE NORMAALIA. Olet selvästi alistettu henkisesti, jos et voi tai uskalla olla oma itsesi omassa kodissasi ja suhteessasi seurausten pelossa. Nyt heti pois tuollaisesta suhteesta: teet miehelle selväksi, että jatko on mahdollinen vasta, kun tilanne on selvästi muuttunut.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:32"]
Mikä siinä eroamisessa niin pelottaa? Jos on lapsia kuviossa niin hyvä vaan, ne nimittäin eivät varmasti voi hyvin tuollaisessa tilanteessa. Jos on asuntolainoja tms. niin järjestäkää ne asiat, ne on aina järjestettävissä.
Kaikkien ei yksinkertaisesti kuulu olla yhdessä. Ei se tarkoita että olisitte jotenkin huonompia ihmisiä - luultavasti teistä tulisi parempia ihmisiä itsellenne ja muillekin jos löytäisitte uuden suunnan elämiinne.
t. kokemusta löytyy.
[/quote]
Mä luulen että syy löytyy siitä ettei uskalleta jäädä yksin lasten kanssa. Luultavasti pelätään ettei löydetä ketään miestä enää. Jos on kauan ollut toisen kanssa niin ei osata enää sitä yksinoloa. Ei eroaminen ole helppoa. Täälläkin joskus näkee marmatuksia siitä,että tuli erottua ja nyt kaduttaa kun ei kukaan mies enää huolikaan ja on niin yksinäistä ja ei koskaan rahaa. Pakko sanoa mutta miehille eroaminen on aina helpompi. Ei vastuuta lapsista,yleensä parempi palkka ja helpompi löytää puoliso. Naista säälitään tai hylätään.
Niin ja itsellä myös aika ajoin huono olla tässä suhteessa, mutta en näe useinkaan vaihtoehtoja. Kaikille niitä ei vaan ole. Tietty joku parisuhdeväkivalta on asia erikseen.
Mikä siinä eroamisessa niin pelottaa? Jos on lapsia kuviossa niin hyvä vaan, ne nimittäin eivät varmasti voi hyvin tuollaisessa tilanteessa. Jos on asuntolainoja tms. niin järjestäkää ne asiat, ne on aina järjestettävissä.
Kaikkien ei yksinkertaisesti kuulu olla yhdessä. Ei se tarkoita että olisitte jotenkin huonompia ihmisiä - luultavasti teistä tulisi parempia ihmisiä itsellenne ja muillekin jos löytäisitte uuden suunnan elämiinne.
t. kokemusta löytyy.
Mitä jos kirjoittaisit jollekin toiselle palstalle? :) Itsellänikin oli aikoinaan tapana kirjoittaa huonosta parisuhteestani. Podin siitä huonoa omatuntoa, että olin kertonut asioita suhteestamme ja kerroinkin siitä hänelle. Ne olivat vaan niin kamalia juttuja, etten voinut puhua niistä ystävien tai perheeni kanssa. Kirjoittaminen helpotti, samoin muiden vastaukset.