Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suhde vie elämäniloni mutta olen jo siinä pisteessä, etten pysty sisäistämään epänormaalia käytöstä.
07.07.2020 |
Ymmärrän vain kuinka sairaaksi olen itsekin muuttunut ja masennukseni on varmaan jotain keskivaikean ja vakavan luokkaa, joskus ehkä pystyn unohtamaan kaiken mitä tapahtuu ja olemaan jopa tyytyväisen oloinen. Tai sitten sekin on jo jotain itsesuojelua, että selviäisin paremmin.
On jo tapahtunut niin paljon etten käsitä enää mitään elämästäni, miksi tässä olen tai miten olen voinut tähän tulla. Ei tämä voi olla kuin pahaa unta vain.
Olen kadottanut itseni, en enää tiedä kuka olen ja kaikki mitä joskus itsessäni rakastin tuntuu kaukaiselta.
Mies on käytökseltään ollut aina aika impulssiivinen ja minä olen se, joka on tietynlaisten ihmisten kanssa joutuu kipsiin. Tunnen syyllisyyttä erityisen helposti ja olen herkkä luonteeltani muutenkin.
Kaikki oli helppo alussa laittaa miehen stressin piikkiin, sitähän häneltä aina on löytynyt ja on ollut masentunut.
On siis todella suorapuheinen, helposti arvostelee toisia, syyttelee, vähättelee ja tuomitsee mutta ei itseään.
Henkistä väkivaltaa oli jo heti alussa mutta en tunnistanut sitä. Arvosteli esimerkiksi ulkonäköäni tai muuten jotain piirteitä minussa tai elämässäni. Toiseen lauseeseen perään saattoi kuitenkin kehua maasta taivaisiin.
Oli vaikea ymmärtää tietynlaista psykologista käytöstä vaikka toisaalta ymmärsin koko ajan, ettei nyt ehkä ole kaikki kohdallaan.
Olisi niin paljon asioita joista voisin avautua mutta ajattelin nyt laittaa tähän jotain jotka nyt tulevat mieleen.
Mies ottaa kaiken vastaväitteen kilpailuna, tuo esiin itsessään paljon vahvoja piirteitään ja saavutuksiaan, joita on paljon ainakin hänen mittakaavassaan.
Aiheuttaa toisinaan draamaa, josta syyttää muita vaikka oikeasti kukaan ei olisi häntä provosoinut, haluaa vain tuoda esiin omaa egoaan ja auktoriteettia. Häpeän häntä toisinaan tästä syystä, on oikeasti noloa pilata ystävien kanssa yhteinen ilta sen takia, että mies kuvittelee jonkun haastaneen riitaa ja nostaa metelin aivan suotta. Ilta päättyy ja lopulta kotona kuulen tästä, etten puolustanut häntä (vaikka olisin ollut hiljaa tai vain pyytänyt rauhottumaan) ja saattaa olla väkivaltainen.
Viimeksi "vain" tönäisi minut kovaa kotoa ulos, niin että kaaduin ja laittoi oven lukkoon.
Kaikki puhelimet, lompakot yms oli sisällä mutta rauhottui hetken päästä ja päästi sisään, pyyteli anteeksi, kertoi rakastavansa ja meni nukkumaan.
Olin tässä vaiheessa taas jossain lievässä shokin tilassa ja masennuin kohtauksesta. Yleensä menen tällöin aivan omaan maailmaani ja mietin vaihtoehtoja miten pääsisin pois tai mietin jopa itseltäni riistoa. Se on jokin tapa käsitellä tapahtunutta. Yleensä tilanteet tulevat aivan puskista, siksikin se on niin ahdistavaa.
Koska pitkään on voinut mennä todella hyvin ja yhtäkkiä tapahtuu jotain jota ei voi käsittää.
Näitä ylidramaattisia tilanteita, vailla mielestäni mitään selvää syytä on tapahtunut toisinaan.
Suurin osa liittyy myös päihteidenkäyttöön, joka on itsellänikin selvästi lisääntynyt ja myöskin olen ajautunut kokeilemaan muitakin asioita, jotka ovat olleet ennen moraalini vastaisia.
Miksi tuhoan itseni? Olen aivan hajalla joskus ja tuntuu, että elämäni olisi supistunut hyvin pieneksi ja mitättömäksi.
Olen jo pyytänyt apua, hetki kestää, että pääsen puhumaan.
Olen kuitenkin jo niin syvällä tässä tilanteessa, että en osaa oikeasti irrottautua, se on aika pelottavaa.
En ole ennen ollut parisuhteiden perään tai tarvinnut ketään. Tässä on jokin juttu nyt. Joku traumaside kenties, en tiedä. Siitä ajattelin jutella kun pääsen ammattilaisen luo.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Olin tässä vaiheessa taas jossain lievässä shokin tilassa ja masennuin kohtauksesta. Yleensä menen tällöin aivan omaan maailmaani ja mietin vaihtoehtoja miten pääsisin pois tai mietin jopa itseltäni riistoa. Se on jokin tapa käsitellä tapahtunutta. Yleensä tilanteet tulevat aivan puskista, siksikin se on niin ahdistavaa.
Koska pitkään on voinut mennä todella hyvin ja yhtäkkiä tapahtuu jotain jota ei voi käsittää. "Ei ole ihmekään. Olet parisuhdeväkivallan uhri. Miehesi kuulostaa myös erittäin narsistiselta. Miehesi on aivopessyt ja manipuloinut sinut uskomaan, että hänen harjoittama käytöksensä on normaalia käytöstä parisuhteessa. EI OLE! Tuolle miehen harjoittamalle kylmä-kuuma kohtelulle on myös toinen nimi: kaksoissidos. Voit lukea siitä mm. täältä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/pia-k…
Olen ollut myös narsistin kanssa, ja epätoivoisina hetkinä ollut todella masentunut. Elämässä kaikki hyvin nyt, kun narsistiex on poissa elämästä. Toipuminen siitä kaikesta vei pitkään, vuosia, mutta onneksi meillä Suomessa on paljon tarjolla erilaisia tukipalveluita. Esim. Naistenlinja, nollalinja, turvakodit... Noissa osaavat kertoa vielä paikallisemmistakin palveluista.
Olet yhden askeleen päässä aivan erilaisesta elämästä. Tuo, että jo tiedostat tilanteen vakavuuden jollain tasolla, on todella lähellä sitä "aivan erilaista elämää". Voimia ja rohkeutta sinne <3
Niin, ymmärrän siis tilanteen vakavuuden ja uskomatonta kyllä, joskus unohdan sen. En enää ole varma minkälaisessa suhteessa elän. On outoa, että kaiken pystyy työntämään sivulle hetkeksi ja sitten ne sieltä nousevat kun jotain kriittistä tapahtuu.
Mies ei ymmärrä tekevänsä väärin tai no.....sitäkin on vaikea ihan hahmottaa.
Ehkä ymmärtää mutta vähättelee asiaa, pyytää kyllä anteeksi ja kertoo, että häntä on jotenkin ärsytetty ja siksi on toiminut tilanteessa väärällä tavalla. Kun aikaa on kulunut voi kertoa hyvinkin esimerkiksi ystävien seurassa, ettei koskaan ole ollut väkivaltainen naisia kohtaan joka ei ole totta.
Hän on ollut fyysisestikin väkivaltainen mutta syyttänyt siitä loppuen lopuksi minua tai kauhistellut miten vaarallista tämä on, miten minä saan hänestä sellaisen puolen esiin kun ei ole koskaan vastaavaa tehnyt kenenkään toisen kohdalla.
En usko siihenkään, että olisin ainoa.
On ollut tilanteita siis, jolloin olen soittanut nollalinjallekin ja sieltä on tullut vahvistusta taas, että lähde ja tilanne on vakava. On oikeasti todella pelottavaa miksi en pysty toteuttamaan selvienkään varoituksien kautta sitä, mikä olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.
Yleensä näiden tapahtumien myötä asiat rauhottuvat joksikin aikaa ja kaikki on ns. normaalia mutta tiedän, että koko tilanne on sairas. Sekin, ettei tilanteita käsitellä, ne jäävät roikkumaan ja aavistelemaan taas seuraavaa kertaa kun kaikki romahtaa hetkellisesti.
Tuntuu niin epätodelliselta.
Kiitos, luen ton linkkaamasi jutun.
Onneksi sinä olet päässyt eroon! Paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Tutun kuuloisia ajatuksia.. Väkivallan syy on aina väkivallan tekijässä. Tyypillistä, että väkivallan tekijä vähättelee tai puolustelee tekemäänsä väkivaltaa. Täysin tyypillistä. Toivon sydämestäni, että pääset pian turvaan ja rakentamaan omaa, uutta elämääsi. Älä pelkää yksinoloa. Minä pelkäsin, ja viivytin eropäätöstä. Pelko oli aiheeton. Yksin eläminen on parempi vaihtoehto, kuin jatkuvassa pelossa ja väkivallan uhan alaisuudessa eläminen. Narsistien uhreille on myös erilaisia tukiryhmiä. Tosin saattavat olla nyt katkolla koronatilanteen vuoksi.. apua on kyllä saatavilla, paljon.
Tossa hyviä tekstejä aihetta sivuten:
https://ketunhantak.blogspot.com/2019/04/narsisti-luo-riippuvuussuhdett…
https://mielenihmeet.fi/kognitiivinen-dissonanssi-emotionaalisessa-riip…
Niin, kiitos luen nämäkin linkit. :)
En tiedä pelkäänkö yksinäisyyttä, ehkä välillä. Toisaalta olen myös tietoinen, että siihenkin tottuu ja elämä voi olla todella hyvää kun on yksin. Olen ollut onnellinen kun keskityin vain itseeni, siksikin tuntuu aika ristiriitaiselta tämä tilanne.
Kerran muuten kysyin mieheltä, mitä mieltä on, onko hän omasta mielestään narsisti?
Uskallan siis keskustella hänen kanssaan asioista ja yleensä ottaa ne ihan hyvin vastaan. Tietysti jos yritän olla mahdollisimman lempeä enkä osoita syyllistämistä. Kai minäkin olen oppinut pelaamaan tietyllä tavalla ja käsittelemään vaikeampiakin puolia hänessä vaikka aina ei ihan putkeen mene, riippuu tilanteesta.
No joka tapauksessa, vastasi kysymykseen. Hänen mielestään ei ole narsisti, hymyili aikansa ja totesi. ettei ainakaan haluaisi olla. Kuulemma hänen exänsä oli ja alkoi kertomaan tarinaa hänestä sekä tilanteista, jotka olivat hyvinkin kyseenalaisia.
Kai tämäkin sopii kuvaan tässä tapauksessa kun mietitään kokonaisuutta miehen puolelta.
Ap
Lähde pois, selviät kyllä ja varmasti masennus paranee ja pystyt löytämään taas elämänilon ja vahvuuden itsestäsi. Älä anna kenenkään musertaa sinua. Pyydä apua joltakin jos tarvitset, onnistut kun päätät niin, usko itseesi. Kaikkea hyvää sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestin 3 kirjoittaja jatkaa... Ensin sun täytyy miettiä, että haluatko edes itsellesi mitään hyvää? Kaikki neuvot on aivan turhia jos uskoo alitajuisesti ettei ansaitse mitään hyvää tai ei uskalla ottaa parempaa oloa vastaan. Itseäni yllätti se, kun tajusin että jollain sairaalla tavalla nautin siitä huonon suhteen tuomasta kärsimyksestä ja siitä tiedosta, miten tyhjää elämä olisi ilman sitä, vaikka niin toivoin pystyväni irtautumaan huonosta suhteesta.
Tahdon, tahdon itselleni hyvää.
Mielestäni en kestä kärsimystä vaikka siihen tottuu tavallaan, minusta kuitenkin tuntuu, että samalla kun se turruttaa niin myös tekee minut toimintakyvyttömäksi. En selviä yksin sen tuskan läpi.
Mielestäni ansaitsenkin elämääni hyvää mutta huomaan sen, että olen niin vihainen itselleni ratkaisuistani, että toisinaan jään vain inhoamaan elämääni tai sitten syyllistän itseäni koska olen niin herkkä.
Mies kertoo, että olen liian herkkä.....
Ajatukset siis menevät solmuun, olenko herkkä vai mitä nyt? Miksi nyt olen masentunut, olenko vain epäsopiva tähän yhteskuntaan ja elämään. Siis, pääni on sumea ja vaikea saada otetta.
Siksi tarvitsen keskusteluapuakin koska ei tästä tule mitään, että vatvon näitä mielessäni, ei johda mihinkään.
Ap
Älä syyllistä itseäsi! Me kaikki teemme valintoja parhaan ymmärryksemme mukaan. Osa tuo hyviä seurauksia, osa ei. Ei tuo väkivaltaisuus tullut varmaan heti esiin kumppanissasi. Kun suhde on kestänyt jo pidempään, sinulle on voinut tulla läheisriippuvuutta tai tuo edellämainittu kaksoissidos tms.
Herkkyys on hieno ominaisuutesi, sitä ei tarvitse vähätellä. Noin 40% ihmisistä on herkkiä, osa heistä erityisherkkiä. Erityisherkkyydestä löydät lisää tietoa ja testejä netistä, jos aihe kiinnostaa.
Voimia Sinulle, ap, älä anna periksi. Hyvä, että olet jo tehnyt ajanvarauksen eli olet valinnut edetä toipumisessasi!
Kiitos paljon <3
Kyllä tämä tästä, teistä on kovasti apua, oikeastikin.
Ap
Autan enemmän kuin mielelläni.
-kokemusasiantuntija-
Turvakotiin, jos siellä on tilaa. Samantien. Se ammattiapu keskustelu on hyvä.
Olet vaan niin sinnikäs ja lapsuudesta veikkaan on tuo häpeä, jonka takia et osaa lähteä. Kuvittelet, että sinun olisi pitänyt osata nähdä ja tunnistaa tio väkivalta.
Ei sitä vaan osaa.
Jos osaisi niin lähtisi.
Jos ei olisi häpeä kiinni pitämässä, niin lähtisi samantien.
Suojele itseäsi.
Voimia.
Ei väkivaltainen parane sillä että sinä uhriudut.
Hänen pitää saada itse ne asiat käsitellä ihan niinkuin sinunkin.
Omille teille vaan. Ilman suuria puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin eilen narsistisen miehen luota. Vuosia olen ottanut kakkaa niskaan ja raatanut hänen eteensä. Minun tarpeet eivät ole hänelle merkinneet mitään. Viimeinen niitti oli, kun tyhmänä odotin koko alkukesän lupaamaansa lomamatkaa. Ahkeroitsin kotitilallaan, että voidaan sitten ansaitusti lomailla. No, turhaa oli kaikki, mitään matkaa ei tullut. Romahdin ihan kokonaan ja itkin vaan monta tuntia. Sitten yritti olla mukava, mitä ei ole pariin vuoteen enää ollut. Säikähti varmaan, että lähden ja niin lähdinkin.
Per##le että minua ei enää vedätä.
Vierailija kirjoitti:
Turvakotiin, jos siellä on tilaa. Samantien. Se ammattiapu keskustelu on hyvä.
Olet vaan niin sinnikäs ja lapsuudesta veikkaan on tuo häpeä, jonka takia et osaa lähteä. Kuvittelet, että sinun olisi pitänyt osata nähdä ja tunnistaa tio väkivalta.
Ei sitä vaan osaa.
Jos osaisi niin lähtisi.Jos ei olisi häpeä kiinni pitämässä, niin lähtisi samantien.
Suojele itseäsi.
Voimia.Ei väkivaltainen parane sillä että sinä uhriudut.
Hänen pitää saada itse ne asiat käsitellä ihan niinkuin sinunkin.
Omille teille vaan. Ilman suuria puheita.
Komppaan tätä. Turvakotiin heti, koska väkivaltaa on jo ollut!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksoisidoksesta kuvailtu linkki on kyllä hyvinkin osuva.
Ristiriitaista käytöstä totta tosiaan on kyllä havaittavissa. Rakkaudesta keskustellaan paljonkin ja läheisyyttä suhteessa on, toimimme miltein aina yhdessä mutta silti tuntuu, että myös paljon toisiamme vastaan. Se on hyvinkin hienovaraista joskus ja sellaista, johon on jo tottunut niin ettei sitä edes jaksa enää kyseenalaistaa tai selittää. Epänormaalista on tosiaankin tullut normaalia.
Oikeastaan kaikki merkit oli jo alussa kyllä selvät ja nyt ymmärrän kuinka hän pystyi nousemaan niinkin vahvasti suhteessa ns. auktoriteetiksi.
Teki sen aika röyhkeälläkin tavalla mutta silti se osui ja upposi minuun.
Saattoi jo alussa kertoa vahvoista tunteistaan minua kohtaan vaikka itse en ollut vielä lainkaan valmis puhumaan vakavasta suhteesta. Alku oli kaikessa outoudessaan myös huumaavaa.
Kertoi rakkaudestaan, panosti minuun hyvin paljon, pyysi minua kertomaan rakkaudesta häntä kohtaan, pyysi kertomaan, etten hylkäisi häntä. Sitten kun vastahakoisesti myönnyin noihin hetkiin ja menin virran mukana, saattoi myös tehdä selväksi, että hän saisi kenet vain ja saattoi "kiusata" ja taas kuitenkin tehdä selväksi, että haluaa vain minut ja haluanhan minäkin hänet? Kirkkain silmin osasi vetää lankoja ja minä jäin sanattomaksi tai päädyin myötäilemään.
Se oli jotain hämmennyksen ja huuman vaihtelua, todella outoa käytöstä. Vaikka tiedostin, pystyin sen silti selittämään itselleni jotenkuten ja jatkamaan miehen pelisääntöjen mukaisesti.
Jatkan aiheesta vielä vähän..
Ap
Tulikin mieleen yksi lähipäivien esimerkki, mitä tämä nykyään on..
En ole varma liittyykö tuohon kaksoisidokseen mutta kerron kuitenkin.
Päätimme, että elämään täytyy tulla muutos. Meidän on vähennettävä alkoholin käyttöä, koska se vaikuttaa terveyteen, unenlaatuun, jaksamiseen ja oleellisesti koko elämäämme.
Olemme jo pitkään keskustelleet asiasta joka on hyväksi ja nyt viimein siihen tulisi muutosta.
Mies ottaa todella usein arkisinkin muutaman ja halusi siihen muutosta, lupasin olla tukena tottakai.
Sovimme, että juomat ovat poissa näkyviltä(että minä hoitaisin asian) ja tosiaan tukisin häntä asiassa.
Itse en arkisin juuri juo, joten tilanne oli minulle yhtäkkiä liiankin helppo miehen mielestä.
Tästä tuli oikeastaan kilpailu samana päivänä kun tämän muutoksen piti alkaa.
Mies oli raivoissaan koska minä typerä lehmä olin mennyt piilottamaan hänen juomansa, omassa kodissaan riistän häneltä vapauden ja asetan sääntöjä vapaa-ajalleen.
Kerroin moneen kertaan, että hän itsekin halusi muutosta ja tästä sovimme yhdessä. Vika oli kuitenkin vain ja ainoastaan minussa, olen tehnyt väärin ja määräilen häntä. Kerroin, että tottakai voi tehdä mitä haluaa mutta edelleenkin itsekin halusi muutosta mutta toki päätös on hänen omansa mitä tekee, ottaako oluen vai en, ihan saatavilla on jos haluaa. Raivo vaan yltyi...
Kirosi vain ja piilotti minun tavaroitani, uhkasi sulkea netin.. (nauran itsekin, tiedän että tämäkin episodi oli aika erikoinen) ja sanoi, että kärsi sitten kun minäkin kärsin.
Minun mielestäni koko homma vaikutti vain joltakin näytelmältä, aivan kun olisin oikeasti pakottanut hänet johonkin. Toki mieleeni tuli, että teinkö oikeasti väärin kun vein hänen juomat piiloon mutta oikeasti sovimme siitä ihan tarkalleen enkä tietenkään hänen kiusakseen sitä tehnyt, päinvastoin koska tarkoitus oli perimmältään hyvä. Enkä todellakaan piilottele hänen tavaroitaan ja toki jos olisi kysynyt niin heti olisi saanut, tämä oli ihan sanasta sanaan pari päivää aikaisemmin sovittu juttu ja vielä edeltävänä päivänä toistettu keskustelu miten asiassa etenemme.
No..koko ilta meni sitten tällaisen ihmeellisen episodin merkeissä siitä kuinka hirveä ihminen olen.
Kun itsekin loukkaannuin niin olin huono tukija. Ei helvetti.....
Olsin tehnyt mitä vain niin tuskin olisin pystynyt tätä välttämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Olin tässä vaiheessa taas jossain lievässä shokin tilassa ja masennuin kohtauksesta. Yleensä menen tällöin aivan omaan maailmaani ja mietin vaihtoehtoja miten pääsisin pois tai mietin jopa itseltäni riistoa. Se on jokin tapa käsitellä tapahtunutta. Yleensä tilanteet tulevat aivan puskista, siksikin se on niin ahdistavaa.
Koska pitkään on voinut mennä todella hyvin ja yhtäkkiä tapahtuu jotain jota ei voi käsittää. "Ei ole ihmekään. Olet parisuhdeväkivallan uhri. Miehesi kuulostaa myös erittäin narsistiselta. Miehesi on aivopessyt ja manipuloinut sinut uskomaan, että hänen harjoittama käytöksensä on normaalia käytöstä parisuhteessa. EI OLE! Tuolle miehen harjoittamalle kylmä-kuuma kohtelulle on myös toinen nimi: kaksoissidos. Voit lukea siitä mm. täältä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/pia-k…
Olen ollut myös narsistin kanssa, ja epätoivoisina hetkinä ollut todella masentunut. Elämässä kaikki hyvin nyt, kun narsistiex on poissa elämästä. Toipuminen siitä kaikesta vei pitkään, vuosia, mutta onneksi meillä Suomessa on paljon tarjolla erilaisia tukipalveluita. Esim. Naistenlinja, nollalinja, turvakodit... Noissa osaavat kertoa vielä paikallisemmistakin palveluista.
Olet yhden askeleen päässä aivan erilaisesta elämästä. Tuo, että jo tiedostat tilanteen vakavuuden jollain tasolla, on todella lähellä sitä "aivan erilaista elämää". Voimia ja rohkeutta sinne <3
Niin, ymmärrän siis tilanteen vakavuuden ja uskomatonta kyllä, joskus unohdan sen. En enää ole varma minkälaisessa suhteessa elän. On outoa, että kaiken pystyy työntämään sivulle hetkeksi ja sitten ne sieltä nousevat kun jotain kriittistä tapahtuu.
Mies ei ymmärrä tekevänsä väärin tai no.....sitäkin on vaikea ihan hahmottaa.
Ehkä ymmärtää mutta vähättelee asiaa, pyytää kyllä anteeksi ja kertoo, että häntä on jotenkin ärsytetty ja siksi on toiminut tilanteessa väärällä tavalla. Kun aikaa on kulunut voi kertoa hyvinkin esimerkiksi ystävien seurassa, ettei koskaan ole ollut väkivaltainen naisia kohtaan joka ei ole totta.
Hän on ollut fyysisestikin väkivaltainen mutta syyttänyt siitä loppuen lopuksi minua tai kauhistellut miten vaarallista tämä on, miten minä saan hänestä sellaisen puolen esiin kun ei ole koskaan vastaavaa tehnyt kenenkään toisen kohdalla.
En usko siihenkään, että olisin ainoa.
On ollut tilanteita siis, jolloin olen soittanut nollalinjallekin ja sieltä on tullut vahvistusta taas, että lähde ja tilanne on vakava. On oikeasti todella pelottavaa miksi en pysty toteuttamaan selvienkään varoituksien kautta sitä, mikä olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.
Yleensä näiden tapahtumien myötä asiat rauhottuvat joksikin aikaa ja kaikki on ns. normaalia mutta tiedän, että koko tilanne on sairas. Sekin, ettei tilanteita käsitellä, ne jäävät roikkumaan ja aavistelemaan taas seuraavaa kertaa kun kaikki romahtaa hetkellisesti.
Tuntuu niin epätodelliselta.
Kiitos, luen ton linkkaamasi jutun.
Onneksi sinä olet päässyt eroon! Paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Voi ei, kuulostaa ihan omalta suhteeltani, jonka juuri lopetin. Lopetettu on pari kertaa aiemminkin, mutta aina sitä on ajautunut takaisin... Josko tämä olisi nyt se viimeinen kerta.
Aivan, kuin olisi minun kirjoittamani, jutut aivan yksi yhteen. Tuntuu epätodelliselta. Ilmeisesti jotkut käytösmallit ovat yleisiä. Lopetettu on pari kertaa aiemminkin, mutta aina sitä on ajautunut takaisin. Monesti on käynyt miettimään, että olenko oikeasti vain ylireagoinut ja liioitellut/keksinyt ongelmia, kuten kumppani väittää. Todella vaikeaa päästä irti. :/ Katumus iskee aina heti päätöksen jälkeen. Jotenkin sitä toivoo, että asiat olisivat vielä ratkaistavissa mutta kun toinen ei ole innostunut esim. pariterapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Olin tässä vaiheessa taas jossain lievässä shokin tilassa ja masennuin kohtauksesta. Yleensä menen tällöin aivan omaan maailmaani ja mietin vaihtoehtoja miten pääsisin pois tai mietin jopa itseltäni riistoa. Se on jokin tapa käsitellä tapahtunutta. Yleensä tilanteet tulevat aivan puskista, siksikin se on niin ahdistavaa.
Koska pitkään on voinut mennä todella hyvin ja yhtäkkiä tapahtuu jotain jota ei voi käsittää. "Ei ole ihmekään. Olet parisuhdeväkivallan uhri. Miehesi kuulostaa myös erittäin narsistiselta. Miehesi on aivopessyt ja manipuloinut sinut uskomaan, että hänen harjoittama käytöksensä on normaalia käytöstä parisuhteessa. EI OLE! Tuolle miehen harjoittamalle kylmä-kuuma kohtelulle on myös toinen nimi: kaksoissidos. Voit lukea siitä mm. täältä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/pia-k…
Olen ollut myös narsistin kanssa, ja epätoivoisina hetkinä ollut todella masentunut. Elämässä kaikki hyvin nyt, kun narsistiex on poissa elämästä. Toipuminen siitä kaikesta vei pitkään, vuosia, mutta onneksi meillä Suomessa on paljon tarjolla erilaisia tukipalveluita. Esim. Naistenlinja, nollalinja, turvakodit... Noissa osaavat kertoa vielä paikallisemmistakin palveluista.
Olet yhden askeleen päässä aivan erilaisesta elämästä. Tuo, että jo tiedostat tilanteen vakavuuden jollain tasolla, on todella lähellä sitä "aivan erilaista elämää". Voimia ja rohkeutta sinne <3
Niin, ymmärrän siis tilanteen vakavuuden ja uskomatonta kyllä, joskus unohdan sen. En enää ole varma minkälaisessa suhteessa elän. On outoa, että kaiken pystyy työntämään sivulle hetkeksi ja sitten ne sieltä nousevat kun jotain kriittistä tapahtuu.
Mies ei ymmärrä tekevänsä väärin tai no.....sitäkin on vaikea ihan hahmottaa.
Ehkä ymmärtää mutta vähättelee asiaa, pyytää kyllä anteeksi ja kertoo, että häntä on jotenkin ärsytetty ja siksi on toiminut tilanteessa väärällä tavalla. Kun aikaa on kulunut voi kertoa hyvinkin esimerkiksi ystävien seurassa, ettei koskaan ole ollut väkivaltainen naisia kohtaan joka ei ole totta.
Hän on ollut fyysisestikin väkivaltainen mutta syyttänyt siitä loppuen lopuksi minua tai kauhistellut miten vaarallista tämä on, miten minä saan hänestä sellaisen puolen esiin kun ei ole koskaan vastaavaa tehnyt kenenkään toisen kohdalla.
En usko siihenkään, että olisin ainoa.
On ollut tilanteita siis, jolloin olen soittanut nollalinjallekin ja sieltä on tullut vahvistusta taas, että lähde ja tilanne on vakava. On oikeasti todella pelottavaa miksi en pysty toteuttamaan selvienkään varoituksien kautta sitä, mikä olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.
Yleensä näiden tapahtumien myötä asiat rauhottuvat joksikin aikaa ja kaikki on ns. normaalia mutta tiedän, että koko tilanne on sairas. Sekin, ettei tilanteita käsitellä, ne jäävät roikkumaan ja aavistelemaan taas seuraavaa kertaa kun kaikki romahtaa hetkellisesti.
Tuntuu niin epätodelliselta.
Kiitos, luen ton linkkaamasi jutun.
Onneksi sinä olet päässyt eroon! Paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Voi ei, kuulostaa ihan omalta suhteeltani, jonka juuri lopetin. Lopetettu on pari kertaa aiemminkin, mutta aina sitä on ajautunut takaisin... Josko tämä olisi nyt se viimeinen kerta.
Aivan, kuin olisi minun kirjoittamani, jutut aivan yksi yhteen. Tuntuu epätodelliselta. Ilmeisesti jotkut käytösmallit ovat yleisiä. Lopetettu on pari kertaa aiemminkin, mutta aina sitä on ajautunut takaisin. Monesti on käynyt miettimään, että olenko oikeasti vain ylireagoinut ja liioitellut/keksinyt ongelmia, kuten kumppani väittää. Todella vaikeaa päästä irti. :/ Katumus iskee aina heti päätöksen jälkeen. Jotenkin sitä toivoo, että asiat olisivat vielä ratkaistavissa mutta kun toinen ei ole innostunut esim. pariterapiasta.
on-off suhteita nämä monesti onkin.. sitä keksii aina tekosyitä ja unohtaa ne pahimmat teot:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Olin tässä vaiheessa taas jossain lievässä shokin tilassa ja masennuin kohtauksesta. Yleensä menen tällöin aivan omaan maailmaani ja mietin vaihtoehtoja miten pääsisin pois tai mietin jopa itseltäni riistoa. Se on jokin tapa käsitellä tapahtunutta. Yleensä tilanteet tulevat aivan puskista, siksikin se on niin ahdistavaa.
Koska pitkään on voinut mennä todella hyvin ja yhtäkkiä tapahtuu jotain jota ei voi käsittää. "Ei ole ihmekään. Olet parisuhdeväkivallan uhri. Miehesi kuulostaa myös erittäin narsistiselta. Miehesi on aivopessyt ja manipuloinut sinut uskomaan, että hänen harjoittama käytöksensä on normaalia käytöstä parisuhteessa. EI OLE! Tuolle miehen harjoittamalle kylmä-kuuma kohtelulle on myös toinen nimi: kaksoissidos. Voit lukea siitä mm. täältä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/pia-k…
Olen ollut myös narsistin kanssa, ja epätoivoisina hetkinä ollut todella masentunut. Elämässä kaikki hyvin nyt, kun narsistiex on poissa elämästä. Toipuminen siitä kaikesta vei pitkään, vuosia, mutta onneksi meillä Suomessa on paljon tarjolla erilaisia tukipalveluita. Esim. Naistenlinja, nollalinja, turvakodit... Noissa osaavat kertoa vielä paikallisemmistakin palveluista.
Olet yhden askeleen päässä aivan erilaisesta elämästä. Tuo, että jo tiedostat tilanteen vakavuuden jollain tasolla, on todella lähellä sitä "aivan erilaista elämää". Voimia ja rohkeutta sinne <3
Niin, ymmärrän siis tilanteen vakavuuden ja uskomatonta kyllä, joskus unohdan sen. En enää ole varma minkälaisessa suhteessa elän. On outoa, että kaiken pystyy työntämään sivulle hetkeksi ja sitten ne sieltä nousevat kun jotain kriittistä tapahtuu.
Mies ei ymmärrä tekevänsä väärin tai no.....sitäkin on vaikea ihan hahmottaa.
Ehkä ymmärtää mutta vähättelee asiaa, pyytää kyllä anteeksi ja kertoo, että häntä on jotenkin ärsytetty ja siksi on toiminut tilanteessa väärällä tavalla. Kun aikaa on kulunut voi kertoa hyvinkin esimerkiksi ystävien seurassa, ettei koskaan ole ollut väkivaltainen naisia kohtaan joka ei ole totta.
Hän on ollut fyysisestikin väkivaltainen mutta syyttänyt siitä loppuen lopuksi minua tai kauhistellut miten vaarallista tämä on, miten minä saan hänestä sellaisen puolen esiin kun ei ole koskaan vastaavaa tehnyt kenenkään toisen kohdalla.
En usko siihenkään, että olisin ainoa.
On ollut tilanteita siis, jolloin olen soittanut nollalinjallekin ja sieltä on tullut vahvistusta taas, että lähde ja tilanne on vakava. On oikeasti todella pelottavaa miksi en pysty toteuttamaan selvienkään varoituksien kautta sitä, mikä olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten.
Yleensä näiden tapahtumien myötä asiat rauhottuvat joksikin aikaa ja kaikki on ns. normaalia mutta tiedän, että koko tilanne on sairas. Sekin, ettei tilanteita käsitellä, ne jäävät roikkumaan ja aavistelemaan taas seuraavaa kertaa kun kaikki romahtaa hetkellisesti.
Tuntuu niin epätodelliselta.
Kiitos, luen ton linkkaamasi jutun.
Onneksi sinä olet päässyt eroon! Paljon hyvää jatkoosi.
Ap
Voi ei, kuulostaa ihan omalta suhteeltani, jonka juuri lopetin. Lopetettu on pari kertaa aiemminkin, mutta aina sitä on ajautunut takaisin... Josko tämä olisi nyt se viimeinen kerta.
Aivan, kuin olisi minun kirjoittamani, jutut aivan yksi yhteen. Tuntuu epätodelliselta. Ilmeisesti jotkut käytösmallit ovat yleisiä. Lopetettu on pari kertaa aiemminkin, mutta aina sitä on ajautunut takaisin. Monesti on käynyt miettimään, että olenko oikeasti vain ylireagoinut ja liioitellut/keksinyt ongelmia, kuten kumppani väittää. Todella vaikeaa päästä irti. :/ Katumus iskee aina heti päätöksen jälkeen. Jotenkin sitä toivoo, että asiat olisivat vielä ratkaistavissa mutta kun toinen ei ole innostunut esim. pariterapiasta.
Juuri näin meilläkin.
Olen tosiaan lähtenytkin mutta mies saanut minut palaamaan takaisin. Vaikuttanut olevansa pahoillaan ja ymmärtänyt lähtöni syyt, kertonut oman mielipiteensä ja siihen päälle omat syyllisyyden tunteet. Sitten taas mentiin.
Olisi vain pitänyt silloin kuunnella itseään kun tiesin, etten kestä enää ja halusin pois. Olisi pitänyt vain kaikki yhteys estää. Tämä on tapahtunut parikin kertaa, etten ole tajunnut vain laittaa välejä kokonaan poikki.
Silloin on niin haavoittuvainen ja ahdistunut, ettei järki seuraa perässä kun mies krokotiilien kyynelten saattelemana pyytää takaisin niin kauan, että keksii itselleen järkiperäisen syyn mennä takaisin. Yksikin kohtaaminen on vaarallista ja ennalta arvattavaa seurauksista, ehkä jopa yksikin viesti.
Näin olen ymmärtänyt, ei ole tällaisissa suhteissa kyllä siimaa sitten erovaiheessa jäljellä useissa tapauksissa. Ei minunkaan.
Tiedän siis mitä teen kun seuraavaksi lähden ja se on viimeinen kerta. Kaikki välit poikki.
Aika järjetöntä eikä kaikki ymmärrä, onneksi voimme kuitenkin tueta toisiamme.
Itse olen suunnitellut lähtöni kun sen toteutan niin olen päättänyt jo että miten.
Sekin siinä on, että on turha hakea selityksiä tai mitään vastauksia huonolle käytökselle mieheltä itseltään, sekin on todettu.
Ei siitä seuraa mitään oikeastaan, yhtä tyhjän kanssa jos on päättänyt erota.
Minulla kävi vielä niin, että piti vain palauttaa avaimet vain kun lähtö tapahtui niin nopeasti mutta viikkojen anelujen jälkeen ja tapaamisemme yhteydessä en ollutkaan niin vahva kun kuvittelin.
Kävi näin, että täällä minä kiroan ja mietin, että miksi ja mitä on tapahtunut. Pää sumeana yritän saada apua ja menen terapiaan käsittelemään tätä kun sen aika on.
Ap
Tuon on väkivaltaa. Elin väkivaltaisessa suhteessa ja häpesin erota. Lopulta muutin toiselle paikkakunnalle kunnes mies muutti pois omistamastani asunnosta.
Olin valmistautunut häätöön ja perimään miehen venkoilusta aiheutuneet menetykset. Sain voimaa, kun tiesin miten saan miehen pois asunnosta ja omani takaisin sekä levättyä muualla ilman jatkuvaa nälvimistä ja haukkumista.
Oli teidän asuinkuvio mikä vain saat sen aina selvitettyä tavalla tai toisella. Minun eksä kiristi mua taloudellisesti ja asumisen kanssa. Pelkäsin luottotietojen menetystä, jos eroaisin, koska joutuisin maksamaan kahta asuntoa 100 %. Omaa uutta ja sitä missä mies loisii. Jämäkkyydellä sain miehen lopulta ulos. Hän myös maksoi osuutensa ja vanhoja hänen pelleilystä syntyneitä kuluja.
Ole rohkea ja pakkaa tavarasi vaikka miehen ollessa töissä, pyydä muuttoapua perheeltä tai kavereilta. Opettele pitämään pokkasi miehen riehuessa, jos teillä on vielä mm. asumiseen tai lainoihin liittyviä järjestelyjä selvitettävänä. Älä tapaa kasvotusten lähdettyäsi, jollei se ole pakollista mm. pankissa tai jonkun viranomaisen luona.
Hei ap. Tutulta kuulostaa oireesi ja tuntemuksesi. Pahimpina vuosina en muistanut edes, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Ihmiset kysyi, mitä olen tehnyt, ja jouduin vastata ympäripyöreästi: en ihmeempiä. Todellisuudessa ei ollut mitään muistikuvaa eilisestä. Oloni meni niin huonoksi, että luulin kuolevani. Lopullinen eropäätös syntyi, kun ajoin autolla ja mietin ajavani rekan alle. Kuolema tuntui paremmalta kuin jatkaminen suhteessa.
Kerää voimia ja eroa sitten. Itse keräilin vajaan parivuotta ja sitten lähdin. Olisi pitänyt erota paljon aiemmin.
Läheisriippuvuus. Tutki ja lue aiheesta, niin alat ymmärtää tilannettasi.
Puhumalla et apua tilanteeseen saa. Sinun pitää haluta erota ja lähteä. Haluatko?
Alue: Aihe vapaa
Fyysisiä oireita oli paljon... Etenkin painonnousua, päänsärkyä, aivosumua, muistiongelmia, univaikeuksia..
Ei ole säälittävää, olla rohkea ja kertoa omista kokemuksistaan. Viha on hyödyllinen jos kohdistat sen mieheesi, itsesi sijaan (en tarkoita fyysistä väkivaltaa, vaan omassa mielessäsi voisit ajatella olevasi vihainen miehelle), se auttaa irrottautumisessa.