sukulainen yrittää jyrätä perinnönjaossa
eikö tässä voi muuta kuin hommata oikeusapua? On ilmoittanut, että voi "uhrautua lunastamaan" mummun kotitalon. Hinta olisi vain 1/3 siitä mitä kiinteistövälittäjä arvioi sen arvoksi. Kun sanoin teettäneeni arvion, meinasin saada hänet kurkkuun kiinni. Hän on valmis jatkamaan "suvun perintöä" mutta nyt minä olen se paha ja ahne. Onko tämä kaikilla näin vaikeaa? Miksi ei saisi pitää omista oikeuksista kiinni?
Kommentit (24)
Suosittelen perunkirjoitusta lakimiehen kanssa. 10-20% voisin itse antaa alennusta "suvun perinnön" vuoksi, mutta en 66%.
Juujuu, oikeusapua. Kotivakuutuksesi saattaa jopa korvata sen.
Niin tuttu juttu. Älä missään nimessä anna itsekkään sukulaisen jyrätä, pidät byt sekä omasi että muiden pesänjakajien puolta.
Sukulaisen ei tarvitse uhrautua lunastamaan, kun myytte markkinahintaan ulkopuoliselle.
ai, kiitos hei kotivakuutusvinkistä minulla on sellainen.
täytyy soittaa lakimiehelle. Minäkin olisin valmis hiukan joustamaan lunastushinnasta, mutta tässä on kaksi päällekkäistä kuolinpesää, joissa talo on arvioitu ensin tuolla 1/3 hinnalla (en tiedä miten sen ovat onnistuneet tekemään) ja nyt aion antaa teettämäni arvion uudeksi pohjaksi toiseen perukirjaan.
Ehkäpä lakimiehen kautta hoidettu asiointi hiukan rauhoittaa käytöstä ja kielenkäyttöä. Minulla on ollut pari aivan epätodellista päivää, en ole koskaan saanut näin paljoa sontaa niskaan kerralla
ap
Ei niitä kiinteistöjä edes saa myydä millä tahansa hinnalla. Muutenhan olisi oiva keino kiertää mm. perintöveroa myydä mökit ja autot parilla eurolla,
Siis perunkirjoitus vielä tekemättä? Teettämäsi arvio ei kelpaa pohjaksi, vaan täytyy teettää uusi, puolueeton. Kannattaa muistaa, että perunkirjoituksessa usein arvioidaan hintaa alakanttiin, jos ei ole tarkoitusta myydä ja jos leski jää asumaan kotiinsa. Kun leski kuolee, arvio tehdään yleensä toisin.
Varoituksen sana: hankkikaa myös kuntoarvio ja kannattaa muistaa, että jos myytte ulkopuoliselle, olette 5 vuotta vastuussa piilovirheistä.
yksi perukirja on tehty, mutta lopullinen jako pitäisi tehdä ja siitä syttyi sota. Tämä lunastusta haluava osapuoli saa kaikin mokomin teettää oman arvionsa, mutta tuskin se paljoa heittää siitä mitä minä esitän. Katsotaan.
Talosta on teetetty kuntoarvio, kunnossa ei pitäisi sen perusteella olla yllätyksiä.
ap
Lähipiirissä on sellainen tapaus että setä tuli vaimoineen rohmuamaan äitivainaan Arabiat ja muille äidin lapsille rakkaat esineet. jäljelle jäi jämät eikä miehen sisko uskaltanut tehdä sillekään mitään kun mies muutti vaimoineen mummon taloon. Ja pilkkahintaan tietenkin, suvustahan on kyse.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 21:20"]
yksi perukirja on tehty, mutta lopullinen jako pitäisi tehdä ja siitä syttyi sota. Tämä lunastusta haluava osapuoli saa kaikin mokomin teettää oman arvionsa, mutta tuskin se paljoa heittää siitä mitä minä esitän. Katsotaan.
Talosta on teetetty kuntoarvio, kunnossa ei pitäisi sen perusteella olla yllätyksiä.
ap
[/quote]
Voisitko nyt täsmentää, että mitä on tehty ja mitä ei ole tehty.
On siis kaksi vainajaa, joista ensimmäisen jälkeen tehtiin ensimmäinen perunkirja. Leskelle jääneen talon arvo arvioitiin suhteellisen matalaksi, jotta vältettiin perintöverot? Pesä jäi kokonaisuudessaan jakamatta.
Leski on nyt kuollut ja ennen kuin tehdään uusi perunkirja, jaetaan edellinen kuolinpesä? Vai tehdään ensin uusi perunkirja ja jaetaan sitten molemmat kuolinpesät, joissa lienee samat osakkaat?
Ongelmaksi saattaa todella muodostua se, että olette ensimmäiseen perunkirjaan arvioineet kiinteistön arvon alakanttiin eli saatte kunnolliset veronkorotukset tai myyntivoiton verot, jos myytte sen nyt selkeästi kalliimpana, kuin mitä se on papereihin merkitty. Tyhmyyttä. Pesän jakaminen sinänsä on simppeliä eli kaikki myyntiin ja rahat jakoon, mutta oletko itse valmis siihen, että saat roimat perintöverot myös siitä kuolinpesästä, jonka perunkirja tehtiin verottajalta euroja pimittäen?
selvennetään, mummuvainaan perukirja tehty totaalisen alakanttiin, hänen poikansa perukirjaan oli nostettava talon arviota roimasti, koska se ei olisi mennyt verottajalle mitenkään läpi ja me muut osakkaat emme voi antaa taloa pois niin halvalla, vaikka suvusta olisikin kyse. Kehotin korjaamaan mummun perukirjan arviota, koska sen olisi ehtinyt tehdä, koska siitä oli kulunut alle 5 vuotta aikaa, mutta muut osakkaat eivät tarttuneet siihen. Uudenmpaan perukirjaan talon arvoa on nostettu kolmanneksella, siitä arvosta olen maksanut omalta osaltani perintäveron. Teettämäni arvion perusteella markkina-arvo olisi vielä kolmanneksen suurempi. Olisin valmis nyt uudemmassa perukirjassa olevan summan mukaisen jaon, mutta ei kelpaa.
ap
Ja sinunko isäsi/äitisi on myös kuollut? Vai miten olet osakkaana kuolinpesässä? Koska tuossa on minun mielestäni jo kolme kuolinpesää eli mummon, mummon pojan ja sinun vanhempasi ellei sitten hän ollut se mummon poika.
Eli siis tuo poika on isäsi?
Ihan sama mitä olette perunkirjoihin laittaneet, niillä ei ole myyntihinnan kanssa mitään tekemistä.
Myytte siihen hintaan mitä haluatte - ja mitä joku suostuu maksamaan. Perunkijoihin merkityistä hinnoista maksatte perintöverot ja myyntivoitoista (myyntihinta-perunkirjaan merkitty hinta) myyntivoiton verot.
Jos ei kukaan halua ostaa tai myydä, niin sitten haette oikeudelta pesänjakajaa, joka myy talon siihen hintaan mitä parhaaksi näkee.
kyllä, mummun poika oli isäni ja nyt isän perukirja on tehty ja nyt pitäisi jakaa mummun jakamaton pesä. Kiitos neuvoista, Katsotaan miten käy
ap
Olisipa se noin helppoa... Pesänjakajakin tarvitsee kiinteän omaisuuden myymiseen jokaisen osakkaan suostumuksen, ja jos sitä ei ole, ei voi myydä. Myyntiin voi kyllä yrittää hakea oikeudesta luvan, mutta silloinkin laki sanoo, että jos on mahdollista jakaa (ts. perintö on riittävän suuri, että jakaminen on mahdollista), lupaa ei heru. Itse hain pesänjakajaa yli 5 vuotta sitten. Yksi osakas halusi ostaa, mutta hänellä ei ollut varaa siihen. Vuosien mittaan hän vaati 2 kertaa uutta arviota omaisuuden arvosta, koska arvo oli hänen mielestään laskenut... No, arviot tehtiin, ja vaikka hän onnistui hilaamaan arvoa alaspäin, ja me muut olisimme suostuneet vielä halvimpaan mahdolliseen myyntihintaan (johon verottajakin olisi suostunut), ei pystynyt sittenkään ostamaan muita ulos. Minä pyysin pesänselvittäjää (myöhemmin pesänjakajaa) hakemaan oikeudelta myyntilupaa, mutta hän sanoi sen olevan hulluutta, kallista ja aikaavievää. Nyt siis 5 vuoden jälkeen pesänselvittäjän palkkiot ovat olleet tähän mennessä n.40 000 euroa, eikä valmista ole vieläkään. Hän on kyllä tehnyt jakopäätöksen, mutta moiteaika on kesken. Eikä loppua näy. Mutta meidän tapaksessamme tämä ei loppuisi tulevaisuudessakaan, jos en olisi hakenut pesänjakajaa.
Eli pidä vaan puolesi. Muussa tapauksessa, jos yhteisomistajuus jatkuu, olette kaikki osaltanne vastuussa siitä, mitä pesässä tapahtuu... Me maksoimme vuosia siitä, että yksi osakas oli"vuokralla", jätti kyllä vuokrat ja kaiken muunkin maksamatta.
Nämä ovat kauhean monimutkaisia asioita. Kyllä kannattaa konsultoida lakimiestä. Useissa pankeissakin on sellaisia asiakkaita varten!
Miten jotkut voi olla noin sairaita! Jos ei ole vara ostaa niin silloin ei osteta! Mitä te muut ajattelette tollaisista (ahneista) ihmisistä?
Kysy sukulaiseltasi, millä perusteella juuri sinä olet se ahne, jos haluat vain oman, itsellesi kuuluvan osuuden eikä se sukulainen, joka haluaisi suuremman osuuden?
Laki sanoo hyvin yksiselitteisesti, että pesä on jaettava, jos yksikin osakas sitä vaatii. Se on sitten eri asia, että saako jokainen x,y hehtaaria tilasta vaiko x euroa rahaa.
Miksi sinä et tarjoutuisi ostamaan sitä samalla hinnalla kuin sukulaisesi? Miten sitten suu pantaisi?
No meilläkin meni mummon vanha maatila pilkkahintaan yhdelle tädilleni, tilanne oli vähän sama kuin ap:lla. Oma äitini oli kuollut, joten itse olin veljeni kanssa perillisenä 1/16 osalla.
Kun kaikki elossa olevat mummon lapset olivat sitä mieltä, että vanha tila (ei ollut siis vuosikymmeniin toiminnassa) voidaan myydä yhdelle tädeistä alihintaan X - jotta tila pysyisi "suvussa" - en yksinkertaisesti viitsinyt aloittaa riitaa ja yrittää korottaa hintaa, jotta minulle olisi siitä tullut ehkä muutama tuhatlappunen lisää.
Ja varsinkin, tuo täti oli miehensä kanssa yrittäjiä - ja he olivat ystävällisesti tarjonneet minulle aikaisemmin kesätyöpaikan yrityksessään ja olivat muutenkin tosi fiksuja ihmisiä. Nykyäänkin ovat pitäneet "avoimet ovet" tuolla kesäpaikkana pitämällään tilalla, sinne voi mennä vierailulle tai vaikkapa onkimaan tai rannassa lasten kanssa kesäpäivää viettämään, aina ottavat mielellään vastaan. Suvun perinteiset juhannusjuhlat ovat myös pitäneet yllä.
AP:lla voi tietenkin olla suuremmista rahoista kiinni. Kannattaa muistaa kuitenkin, että tuolle aikaisemmalle sukupolvelle kiinteistöillä on todennäköisesti suurempi muistoarvo kuin varsinainen rahallinen arvo.
Lunastamaan keneltä? Jos te olette vastikään sen perineet ja perunkirjan tehneet, niin siellähän sen käyvän hinnan tulisi olla.
Ja jos tuo sukulainen on osa kuolinpesää, voi hän vaatia perinnönjakoa ja sopia niiden muiden kanssa, miten jako tehdään.