Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammadiagnoosi.
30.04.2013 |
Meidän perheessä on varmistumassa toisen kehitysvammaisen lapsen diagnoosi.
Vuosien varrella olen oppinut, ettei tätä kannata sanoa ääneen. Ihmiset eivät ymmärrä.
Lisäksi työskentelen paikassa, jossa kehitysvammaisia haukutaan päivittäin.
*Valmistaudun ottamaan myös täällä paskaa niskaani.*
Kommentit (26)
Meillä myös kehitysvammainen 5v. Kun kerron vammasta muiden lasten vanhemmille, he yleensä hiljenevät eivätkä katso silmiin. Siirtyisivät meistä metrin kauemmaksi jos kehtaisivat. Enkä ikinä kerro mitenkään voivotellen vaan ihan neutraalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te tuollaista porukkaa löydätte? Meillä on keh.vam 9v tyttö, eikä me olla koskaan tavattu noin törppöjä ja juntteja ihmisiä! Onko tuollaista jossain pohjanmaalla? Ei tuota voi tapahtua missään, missä on yhtään henkisesti kehittyneitä ihmisiä!
en vieläkään ymmärrä mikä on tämän avauksen pointti. Onko ap:llä paha mieli siitä, että muut ihmiset eivät suhtaudu vammaisiin asiallisesti vai koetko olevasi syyllinen lapsen vammaisuuteen?
Ap jatkaa.
Avauksen pointti oli siinä, että kirjoitan täällä, koska en sitä livenä tule monenkaan kanssa keskustelemaan.
En koe syyllisyyttä vaikka vastaaja 25 ehkä niin haluaisikin. Miksi voisinkaan, koska emme voi asialle mitään.
mistä lähtien täällä on avaukselle pitänyt olla jonkin pointti?
siksi, kysyin, koska yleensä avauksissa haetaan jotain tiettyä vastausta tai otetaan kantaa. sinun avauksessasi oli jotain mistä ei saanut selkoa, mutta vastasit siihen nyt. Mikä sitten on oikea tapa vastata jos kertoo lapsen olevan vammainen? En minäkään siihen keksi mitään vastausta kuin " ai jaa" , vaikka meilläkin on kehitysvammainen lapsi. Ikävää että joudut elämään noin ahdasmielisessä ympäristössä. Tulihan minulle kerran yksi uskovainen eukko sanomaan, että vammaisuus on seurausta vanhempien synneistä. Vastasin siihen, että hän voi uskoa ihan mihin tykkää, minäen ole tehnyt mitään väärinq.
Ap tässä.
Ei tarvitse puhua työpaikalla ja en myöskään puhu. Työskentelen sosiaalialalla, jossa ihmetellään "miksi tuommoisia tuodaan tänne asiakkaiksi", eli tarkoitettaan kehitysvammaisia ihmisiä.
en häpeä lastani, niin kuin joku toinenkin kirjoitti, lapsi on ja pysy samana lapsena.
Todennäköisesti lapsen diagnoosi varmistuu vuosien varrelle, mutta on tällä hetkellä "kehitysvammaisuutta havaittavissa, ikätasollaan vuoden jäljessä"
Juurikin tämän vuoksi olen päättänyt etten pidä meteliä asiasta.
Vanhemman lapsen kohdalla kerroin kaikille mahdollisille ihmisille ja juuri siitä sain kommenttia, ettei tuollaista asiaa voi puhua ympäri kaupunkia. Ihmiset ahdistuivat vaaleanpunaisten lasien takana.
En ole tupakoinnut, käyttänyt alkoholia tai huumeita raskausaikana, jos joku sitä tietoa halusi. En myöskään sen jälkeen tai ennen raskautta. Aivan, saatoin joskus juoda lasin limsaa, johtuisko siitä?