Oletko käyttänyt kiusaamiskorttia?

Tiedän että ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle luokalle jatkunut koulukiusaaminen on saanut minussa aikaan hyvin syviä haavoja ja itsetunnon murenemista, ja että jonkin verran se vieläkin vaikuttaa ihmisiin suhtautumiseeni, vaikka olen jo kohta nelikymppinen. En mielestäni "käytä mitään korttia" jos myönnän että minuun on ehdollistettu syvälle jonkinlainen pelko ihmisiä kohtaan sillä kiusaamisella.

Minua ei ole varsinaisesti kiusattu koulussa, sillä varmaan lähes kaikki kokevat jossain määrin selän takana puhumiseta, syrjimistä jne. Nämä ovat pientä todelliseen kiusaamiseen verrattuna, enkä koskaan ota esiin teini-iässä kokemaani henkistä väkivaltaa selittääkseni omia tekemisiäni.

Teini-ikäni oli kyllä tuosta syystä sekä huonosta ystävävalinnasta ja masennuksesta johtuen elämäni pahinta aikaa enkä ikinä haluaisi sitä muistella. Se on vaikuttanut elämääni, mutta parinkymmenen vuoden jälkeen alan löytää itseni ja päästä irti siitä tuskasta. Eihän sitä muut ymmärrä joilla elämä ollut vain pieniä vastoinkäymisiä.

Jaksamista ja onnea elämän jatkoon siis myös 2:lle!

Tuttavapiirissäni on eräs opettaja, joka nostaa kiusaamiskortin helposti esille. Ihan tavallinenkin erimielisyys asiasta, siis ilman riittaa, on kiusaamista. Puheet alkavat usein lauseella "lapsillekin koulussa opetan, kuinka tärkeää on,  että toisia ei kiusata..." Eli kiusaaminen on hänen mielestään esim. sitä, että kaveriporukassa muutama haluaa syödä pastaa ja hän itse haluaa kiinalaista ruokaa... Tai että joku ei pysty ilmoittamaan, sopiiko hänelle viikon 22 torstai tapaamiseen jonkun muun menon takia. Tällainen "tiedon panttaaminen" on hänen kiusaamistaan ja hänen toimintansa vaikeuttamista.

En, sillä en ikinä kehtaisi myöntää irl olleeni kiusattu. TÄllä netissä voin sanoa, että minua kiusattiin koko peruskoulun ja lukion ajan, ja opin sitä sillon häpeämään niin syvästi, että milloinkaan en sitä naamatusten ihmisille myönnä. Vaikka miten teoriassa tiedän, ettei se ollut minun vikani, tulen varmaan aina sisimmässäni häpeämään sitä.

Toisaalta minulla ei ole mitään sellaisia ongelmia, joihin tarvitsisin mitään puolustelua. Olen pelännyt ihmisiä, ollut masentunut, käytösongelmainen, perfektionisti ja niin edelleen mutta olen myös voittanut tuon ja rehellisesti sanottuna, vaikka itse sanonkin, tätä nykyä aika monia muita menestyvämpi.

Itse en käytä, vain lähipiirissä ollaan joskus pohdittu kiusaamisen aiheuttamia traumoja.

Mulla oli työkaveri, joka lähes kolmikymppisenä muisti valehtelematta viikottain mainita koulukiusatuksi joutumisestaan. Hänen kouhotuksensa asiasta käänsi vakavan asian jo melkein vitsiksi kun hän käytti kiusaamiskorttia saadakseen eri vapauksia TYÖELÄMÄSSÄ VIISITOISTA VUOTTA KIUSAAMISEN LOPPUMISEN JÄLKEEN. Tämä ei tajunnut vaikka yritettiin porukalla kuunnella, ymmärtää ja kerrottiin omia kokemuksia kiusatuksi joutumisesta.

Tilanne paheni omalta osaltani kun nousin tämän kiusatun esimieheksi. Muut työntekijät valittivat hänestä ja esimiehenä oli pakko puuttua tämän tollukan tekemisiin. Jokainen keskustelu päättyi hänen hysteeriseen itkuunsa koulukiusaamismuistoista. Käytti siis kiusaamiskorttia varsin onnistuneesti :)

En käytä mitään "korttia" Ihmeellisen epäempaattinen tapa suhtautua ihmisten ongelmiin.

Tiedän, että koulukiusaaminen, jota jatkui 8-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti, jätti minuun syvät arvet, jotka ei umpeudu. Ymmärrän, että tietyt toimintamallit, joita minulla on, ovat tuon kiusaamisen peruja. Esimerkiksi olen hyvin ujo ja vetäydyn syrjään isommassa porukassa, en usko että kukaan voisi oikeasti minusta kiinnostua ja koen tietyllä tapaa jatkuvasti alemmuutta ja huonommuutta. Olen myös aiemmin ollut masentunut ja kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta juurikin johtuen kiusaamistaustasta. Myöskin minä- ja kehonkuvani ovat vääristyneet melko pysyvällä tavalla, en usko että voisin koskaan olla tyytyväinen ulkonäkööni tai pitää itseäni jotenkin erityisen kiinnostavana henkilönä. Olen kuitenkin päässyt jo pitkälle ja työstänyt näitä traumoja. En käytä "kiusaamiskorttia" hyväkseni missään, koska häpeän edelleen sitä mitä suuremmassa määrin.

En. En myöskään lapsuudessa tapahtunutta hyväksykäyttöä. Tosin ei ole kyllä mihin vetoaisinkaan: korkeakoulututkinto, vakkariduuni ihan kohtuullisella palkalla, omakotitalo Espoossa jne löytyy.

Tällaista voi kysellä vain ihminen, jota ei ole kiusattu lapsena.

Ap. Olet ihka oikea epäempaattinen vitun idiootti. 

Kiusaamiskortin käyttö vaikeuttaa oikeiden kiusaamisen uhrien avun saantia ja uskottavuutta. Maailman pahuus ei voi olla lähtöisin koulukiusaamisesta.