39 neliön kaksio - liian pieni?

Muutin aikanaan mieheni kanssa 22 m2 asuntoon, oltiin todella rakastuneita ja 80 cm levyinen patja ( en tajua miten on ollut mahdollista) oli ihan hyvä monta kuukautta!

Minulla on vuokrattuna 42 m2 asunto vanhasta talosta, jossa oli kaksi kaverusta ensin, tykkäsivät ja asuivat monta vuotta. 

Huoneet olivat suunnilleen saman suuruiset, kylpyhuoneeseen eteisestä, eteiskäytävään siirretty keittiö, josta tykkäsivät, siinä on tosin kaksi ikkunaa joten se on valoisa. Nyt siinä asuu pariskunta. 

Noin 40 neliötä kaksioon on ihan sopiva kunhan siinä ei ole hukkatilaa tai kuten muut sanovat esim uusissa taloissa olevia suuria kylpyhuone-sauna yhdistelmiä.

Hukkatilaa ovat isot eteiset, pitkät käytävät ja oudot hallitilat joita ei voi oikein sisustaa. Hukkatila voi viedä helposti 10 m2 tai enemmän.

Olen itse asunut pienessä yksiössä minimalismin henkeen ja olin tosi tyytyväinen, kaikki välttämätön oli siinä käsillä, en esim kaivannut isoja kaappitiloja. Niihin vain kertyy tavaraa jota ei tule käytettyä, ainakin minulla.

Tähän voisi kliseisesti todeta, että kyllä se nuorena menee. Itse en ole koskaan ajatellut välittäväni suuntaan tai toiseen, vaikka lapsuuden kodissa mulla oli ainoana lapsena käytännössä oma kerros, josta muutin omilleni 21 neliöiseen yksiöön. Noh, sieltä muutin Helsinkiin tyttökaverin (nykyisen vaimon) kanssa yhteen 33 neliön yksiöön jossa oli kyllä erillinen keittiö. Sekin oli musta ihan ok, mutta vaimo halusi isompaan, joten muutettiin 65 neliön kaksioon erillisellä keittiöllä, jossa oli tilaa kivasti.

Silti nyt kun viimeisin muutto oli tähän 145 neliön omakotitaloon, niin tuntuu että kylläpä nyt on tilaa hengittää, enkä kaipaa enää pieniin luukkuihin. Yksin asuessa menisi kyllä edelleen tuommoinen +30-neliön kämppä hyvällä pohjalla.