Onko nainen/parisuhde normaali jos siihen "ei todellakaan kuulu miehen omat matkat jätkien kanssa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä normaalia kenellekin. Musta on outoa ylipäänsä jo se että on olemassa sellainen ryhmä kuin "miesporukka"...ei mun kaveripiirissä jakauduta silleen sukupuolen mukaan.

Sulla ei ole omia ystäviä?

Ei työn, harrastusten tms kautta saatuja? Ei lapsuudenystäviä? Vai tapaatteko vain jos mies saa tulla mukaan?

Mulla on kaveriporukoita, mutta ei niissä missään ole pelkästään naisia.

No mulla on. Esim parikin työporukkaa joissa meitä on 4-5 naista. Kyllä me olemme tavanneet pariskuntinakin mutta se ei vain toimi. Meillä on omat jutut.

Erikseen on sitten perheystävät jotka on olleet pariskuntina meidän elämässä vuosikymmeniä. Reissataan porukalla mutta kohteessa mennään sitten erilläänkin - esim miehet katsomaan vaikka sitä futista ja me naiset vaikka shamppanjabaariin tai spa hoitoihin. Kaikki olemme itsenäisiä tyyppejä, ei tarvitse kulkea käsi kädessä koko ajan

Ihan painajaismaista. Joskus seurustelin miehen kanssa, joka yritti saada mut tuohon muottiin.

Yhteisillä reissuilla miehet teki kaikkea kivaa ja mun ois pitänyt tylsistyä kuoliaaksi spassa ja shoppaillen.

Vierailija kirjoitti:

Sylki kirjoitti:

Varmaan aika normaali? Taustalla voi olla kaikenlaista. Mun mies sai mennä vapaasti 11 vuotta kunnes paljastui laivapettämiset ja salasuhteet. Halusi kuitenkin itse jatkaa suhdettamme sanoen, ettei hän enää välitä vaikkei saisikaan mennä vapaasti ja vaikka katsoisin kaikki puhelutiedot yms... joten on lyhyessä lieassa nyt. Eli ei varmaan kerro suoranaisesti että toinen olisi tossun alla tai jotain...

Tuossa ei ole mitään normaalia, tietenkään. Ei pettämisessä, eikä lyhyessä lieassa.

Niin, joku vastuu se on pettäjälläkin töpeksimisestään. Jos kerran kaduttaa niin paljon ja haluaa jatkaa suhdetta minuun niin luottamisen kasvattaminen on hänen vastuullaan eikä mun sokealla uskolla. Ei tohon pakko ole suostua. Lieka pitenee sitä mukaa kun

On aihetta. Jos laivareissu on niin tärkeää niin ottaa ja menee sinkkuna. En estä. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V4ierailija kirjoitti:

Mikä normaalia kenellekin. Musta on outoa ylipäänsä jo se että on olemassa sellainen ryhmä kuin "miesporukka"...ei mun kaveripiirissä jakauduta silleen sukupuolen mukaan.

Sulla ei ole omia ystäviä?

Ei työn, harrastusten tms kautta saatuja? Ei lapsuudenystäviä? Vai tapaatteko vain jos mies saa tulla mukaan?

Mulla on kaveriporukoita, mutta ei niissä missään ole pelkästään naisia.

No mulla on. Esim parikin työporukkaa joissa meitä on 4-5 naista. Kyllä me olemme tavanneet pariskuntinakin mutta se ei vain toimi. Meillä on omat jutut.

Erikseen on sitten perheystävät jotka on olleet pariskuntina meidän elämässä vuosikymmeniä. Reissataan porukalla mutta kohteessa mennään sitten erilläänkin - esim miehet katsomaan vaikka sitä futista ja me naiset vaikka shamppanjabaariin tai spa hoitoihin. Kaikki olemme itsenäisiä tyyppejä, ei tarvitse kulkea käsi kädessä koko ajan

Ihan painajaismaista. Joskus seurustelin miehen kanssa, joka yritti saada mut tuohon muottiin.

Yhteisillä reissuilla miehet teki kaikkea kivaa ja mun ois pitänyt tylsistyä kuoliaaksi spassa ja shoppaillen.

No mua ei saa sinne fudismatsiin edes maksamalla, miksi menisin vain koska pitää nyhjätä kyljessä koko ajan?? Miksi me tekisimme jotain tylsää naisten kesken? Teemme sitä mitä haluamme.

Esim 4 päivän lomalla jos on 1 matsi niin 3 päivää saatetaan tehdä samoja asioita. Vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V4ierailija kirjoitti:

Mikä normaalia kenellekin. Musta on outoa ylipäänsä jo se että on olemassa sellainen ryhmä kuin "miesporukka"...ei mun kaveripiirissä jakauduta silleen sukupuolen mukaan.

Sulla ei ole omia ystäviä?

Ei työn, harrastusten tms kautta saatuja? Ei lapsuudenystäviä? Vai tapaatteko vain jos mies saa tulla mukaan?

Mulla on kaveriporukoita, mutta ei niissä missään ole pelkästään naisia.

No mulla on. Esim parikin työporukkaa joissa meitä on 4-5 naista. Kyllä me olemme tavanneet pariskuntinakin mutta se ei vain toimi. Meillä on omat jutut.

Erikseen on sitten perheystävät jotka on olleet pariskuntina meidän elämässä vuosikymmeniä. Reissataan porukalla mutta kohteessa mennään sitten erilläänkin - esim miehet katsomaan vaikka sitä futista ja me naiset vaikka shamppanjabaariin tai spa hoitoihin. Kaikki olemme itsenäisiä tyyppejä, ei tarvitse kulkea käsi kädessä koko ajan

Ihan painajaismaista. Joskus seurustelin miehen kanssa, joka yritti saada mut tuohon muottiin.

Yhteisillä reissuilla miehet teki kaikkea kivaa ja mun ois pitänyt tylsistyä kuoliaaksi spassa ja shoppaillen.

No mua ei saa sinne fudismatsiin edes maksamalla, miksi menisin vain koska pitää nyhjätä kyljessä koko ajan?? Miksi me tekisimme jotain tylsää naisten kesken? Teemme sitä mitä haluamme.

Esim 4 päivän lomalla jos on 1 matsi niin 3 päivää saatetaan tehdä samoja asioita. Vaikea ymmärtää?

Ei ole. Vaan sulle näköjään on, että kaikilla nuo kiinnostuksenkohteet ei jakaannu niin, että naisia kiinnostaa asia A ja miehiä asia B. Ajatus siitä on mun todellisuudessani ihan absurdi.

Vierailija kirjoitti:

No sen voi jokainen itse päättää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Kai nämä poikien ja tyttöjen reissuilla remuavat seurustelevat keskenään ja ne jotka eivät harrasta sellaista ovat keskenään?

Remuavat?

Syödään hyvin laadukasta ruokaa, juodaan hyviä viinejä, käydään viinitiloilla ja viskitislaamoissa, golffaamassa, purjehtimassa, nähtävyyksiä katsomassa ja kokemassa, rullataan vaikka sikareita tai osallistutaan kokkikurssiin.

Koskaan ei örvelletä, humalluta, käydä maksullisissa tai yökerhoissa tms. Outo kuva matkailusta sinulla? Et taida olla kovin kokenut matkailija jos ainoat kokemukset on tyyliin Bulgarian Kultahietikko:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sen voi jokainen itse päättää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Kai nämä poikien ja tyttöjen reissuilla remuavat seurustelevat keskenään ja ne jotka eivät harrasta sellaista ovat keskenään?

Remuavat?

Syödään hyvin laadukasta ruokaa, juodaan hyviä viinejä, käydään viinitiloilla ja viskitislaamoissa, golffaamassa, purjehtimassa, nähtävyyksiä katsomassa ja kokemassa, rullataan vaikka sikareita tai osallistutaan kokkikurssiin.

Koskaan ei örvelletä, humalluta, käydä maksullisissa tai yökerhoissa tms. Outo kuva matkailusta sinulla? Et taida olla kovin kokenut matkailija jos ainoat kokemukset on tyyliin Bulgarian Kultahietikko:D

Noh, minä teen puolison kanssa tuollaiset kulttuuri/liikuntamatkat enkä kaverien. Aloituksessahan puhuttiin viikon etelänlomasta,  mikä ei kuulosta kovin kulttuuripitoiselta, lähinnä ryyppyreissulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sen voi jokainen itse päättää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Kai nämä poikien ja tyttöjen reissuilla remuavat seurustelevat keskenään ja ne jotka eivät harrasta sellaista ovat keskenään?

Remuavat?

Syödään hyvin laadukasta ruokaa, juodaan hyviä viinejä, käydään viinitiloilla ja viskitislaamoissa, golffaamassa, purjehtimassa, nähtävyyksiä katsomassa ja kokemassa, rullataan vaikka sikareita tai osallistutaan kokkikurssiin.

Koskaan ei örvelletä, humalluta, käydä maksullisissa tai yökerhoissa tms. Outo kuva matkailusta sinulla? Et taida olla kovin kokenut matkailija jos ainoat kokemukset on tyyliin Bulgarian Kultahietikko:D

Noh, minä teen puolison kanssa tuollaiset kulttuuri/liikuntamatkat enkä kaverien. Aloituksessahan puhuttiin viikon etelänlomasta,  mikä ei kuulosta kovin kulttuuripitoiselta, lähinnä ryyppyreissulta.[/quote

Ai jaa, mä olen tehnyt noita kaikkia etelänlomilla. Esim sikareita rullattiin aikuisen tyttären kanssa eräällä Karibian saarella. Samalla reissulla purjehdittiin ja osallistuttiin salsakurssille. Hyvin ehdittiin vaikka olitiin vaan pari viikkoa. Viikossakin olisi ehtinyt! Ja rannallekin ehdittiin joka päivä:)

Toki teen tuota kaikkea miehenikin kanssa reissatessa mutta hänellä on niin paljon työmatkoja vuoden mittaan että haluaa välillä olla kotonakin. Miksi mun pitäisi kieltäytyä matkustamisesta sen takia jos se on miehenikin mielestä hyvä juttu että teen välillä ihan omia juttuja??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sen voi jokainen itse päättää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Kai nämä poikien ja tyttöjen reissuilla remuavat seurustelevat keskenään ja ne jotka eivät harrasta sellaista ovat keskenään?

Remuavat?

Syödään hyvin laadukasta ruokaa, juodaan hyviä viinejä, käydään viinitiloilla ja viskitislaamoissa, golffaamassa, purjehtimassa, nähtävyyksiä katsomassa ja kokemassa, rullataan vaikka sikareita tai osallistutaan kokkikurssiin.

Koskaan ei örvelletä, humalluta, käydä maksullisissa tai yökerhoissa tms. Outo kuva matkailusta sinulla? Et taida olla kovin kokenut matkailija jos ainoat kokemukset on tyyliin Bulgarian Kultahietikko:D

Noh, minä teen puolison kanssa tuollaiset kulttuuri/liikuntamatkat enkä kaverien. Aloituksessahan puhuttiin viikon etelänlomasta,  mikä ei kuulosta kovin kulttuuripitoiselta, lähinnä ryyppyreissulta.

Ei täältä Suomesta kovin paljon pohjoiseenkaan pääse, joten useimmat matkat suuntautuvat etelään.

Mutta tuo on ihan älytön ajatus, että kaikki matkat, joilla mies on ilman vaimoaan, ovat "ryyppyreissuja". Eikö miehesi harrastanut mitään muuta kuin ryyppäämistä ennen kuin tapasi sinut? Vai miksi luulet, että se on ainoa asia, jota miehet osaavat tehdä ilman vaimojaan?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin miehillä on asenne, että "ha kakan och äta upp den" eli perheellisenäkin pitäisi saada elää poikamieselämää. Kuitenkin elämän hallinnan kannalta on tärkeää, että mies ymmärtää tehdä valinnan, pysyy poikamiehenä ja resuaa kavereiden kanssa, tai sitten sitoutuu perheeseen ja hylkää nuo resuamiset.

Miten reissut ovat aina remuamista? Meillä ainakin mökkeilevät, eli urheilevat, pelailevat lautapelejä, saunovat ja laittavat porukalla ruokaa. Huh hirveätä.

Kummastuttaa myös perustelut, että "mepä viihdymme yhdessä"! Silleen joo, ihan kiva, mutta jos kumppani viihtyy sinun kanssa, ei sulje sitä pois, että viihtyy myös muiden läheisten ihmisten kanssa. Ja kun teillä on omat juttunne, voi jonkun toisen kanssa taas olla eri aiheet eikä tämä yleisesti aikuisilla ole keltään muulta pois.

Emme ole (toivottavasti) yksiulotteisia olentoja, eri ihmisten kanssa on erilaiset dynamiikat ja eri ihmisten seurassa voi oppia erilaisia asioita itsestään ja muista. Onko tämä jokin uhka, kumppani ajattelee ja toimii ihmissuhteissa välillä yksilönä, kontrollin ulottumattomissa? Ties mitä saa päähänsä (aikuinen ihminen)? Itsellä ja kumppanilla tämä vain virkistää mieltä ja on kiva tulla kotiin kumppanin luo, kuten on välillä kiva jutella muidenkin kanssa ettei ihan ummehduta yhteen totuuteen.

Mun mielestå on hiton outoo jos parisuhteessa ollessaan toinen lähtee esim ulkomaille reissuun kavereiden kaa tai kahtoon jotain peliä 😂 ymmärrän et ihan koto suomesa toinen voi lähtee kahtoo vaikka jääkiekko peliä yksin tai kaverin kaa, mut että lähteä ny johki ulkomaille asti ilman omaa kumppania, tosi outoo. Meillä ainaki lähtään ulkomaille aina yhessä, ikinä oo ees aateltu että toinen lähtis yksin 😐

Vaikka esim mies lähtis ulkomaille kahtoo jalkapalloa, niin voihan nainen sillä aikaa tehdä jotain muuta jos ei halua peliä kahtoa. Sitten myöhemmin tehdään yhdessä jotain, käydään shoppaileen, syömässä jne.

Minusta tämä omistamisjänkkäys on niin väsynyttä. Etsikää kumppani joka haluaa kanssanne samoja asioita ja jättäkää muut rauhaan. En minä ainakaan halua omistaa kumppaniani, en minä halua alunperinkään sellaista puolisoa jonka oman ajan tarve on kovin suuri koska sellainen ei sovi minun kanssani yhteen. Meillä on hyvä tiivis paita-ja-peppu -tyyppinen suhde jossa tehdään suurin osa jutuista yhdessä ja kumppani on paras kaveri. Miten tämä on muilta pois? Jos et halua tällaista suhdetta, niin se on ihan ok, älä hakeudu tällaiseen vaan etsi se menevämpi kumppani joka haluaa itsekin paljon aikaa erillään. Kyllä kaikilla on oikeus tavoitella haluamansa näköistä elämää - myös meillä tiiviissä suhteessa viihtyvillä ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V4ierailija kirjoitti:

Mikä normaalia kenellekin. Musta on outoa ylipäänsä jo se että on olemassa sellainen ryhmä kuin "miesporukka"...ei mun kaveripiirissä jakauduta silleen sukupuolen mukaan.

Sulla ei ole omia ystäviä?

Ei työn, harrastusten tms kautta saatuja? Ei lapsuudenystäviä? Vai tapaatteko vain jos mies saa tulla mukaan?

Mulla on kaveriporukoita, mutta ei niissä missään ole pelkästään naisia.

No mulla on. Esim parikin työporukkaa joissa meitä on 4-5 naista. Kyllä me olemme tavanneet pariskuntinakin mutta se ei vain toimi. Meillä on omat jutut.

Erikseen on sitten perheystävät jotka on olleet pariskuntina meidän elämässä vuosikymmeniä. Reissataan porukalla mutta kohteessa mennään sitten erilläänkin - esim miehet katsomaan vaikka sitä futista ja me naiset vaikka shamppanjabaariin tai spa hoitoihin. Kaikki olemme itsenäisiä tyyppejä, ei tarvitse kulkea käsi kädessä koko ajan

Ihan painajaismaista. Joskus seurustelin miehen kanssa, joka yritti saada mut tuohon muottiin.

Yhteisillä reissuilla miehet teki kaikkea kivaa ja mun ois pitänyt tylsistyä kuoliaaksi spassa ja shoppaillen.

No mua ei saa sinne fudismatsiin edes maksamalla, miksi menisin vain koska pitää nyhjätä kyljessä koko ajan?? Miksi me tekisimme jotain tylsää naisten kesken? Teemme sitä mitä haluamme.

Esim 4 päivän lomalla jos on 1 matsi niin 3 päivää saatetaan tehdä samoja asioita. Vaikea ymmärtää?

Ei ole. Vaan sulle näköjään on, että kaikilla nuo kiinnostuksenkohteet ei jakaannu niin, että naisia kiinnostaa asia A ja miehiä asia B. Ajatus siitä on mun todellisuudessani ihan absurdi.

Samaa mieltä. Jotenkin ihan vieras maailma tuo, että miehet ravaa matseissa ja naiset vaan lakkailee kynsiä. Ei kuulosta minun tai puolisoni tyyppisiltä ihmisiltä eikä meidän kaveripiireiltä. En usko, että viihtyisin tuollaisessa elämässä. Jokainen toki tyylillään. Mutta sitä en käsitä, miksi sekakaveripiiri ja unisexharrastukset tuntuvat herättävän tässä ketjussa niin vahvaa aggressiota. Yksikin kirjoittaja vihjaili, että miehet jotka ei ravaa rallikisoissa ja kalastusreissuilla on kaikki homoja. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Kaikki erilaisuus on taas uhka omalle maailmankuvalle?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä omistamisjänkkäys on niin väsynyttä. Etsikää kumppani joka haluaa kanssanne samoja asioita ja jättäkää muut rauhaan. En minä ainakaan halua omistaa kumppaniani, en minä halua alunperinkään sellaista puolisoa jonka oman ajan tarve on kovin suuri koska sellainen ei sovi minun kanssani yhteen. Meillä on hyvä tiivis paita-ja-peppu -tyyppinen suhde jossa tehdään suurin osa jutuista yhdessä ja kumppani on paras kaveri. Miten tämä on muilta pois? Jos et halua tällaista suhdetta, niin se on ihan ok, älä hakeudu tällaiseen vaan etsi se menevämpi kumppani joka haluaa itsekin paljon aikaa erillään. Kyllä kaikilla on oikeus tavoitella haluamansa näköistä elämää - myös meillä tiiviissä suhteessa viihtyvillä ihmisillä.

Eiköhän meillä ole keskivertoa enemmän paita ja peppusuhde satunnaisesta omasta elämästä huolimatta😁

Teemme molemmat töitä kotitoimistolla (jo vuosia) joten olemme 24/7 yhdessä työmatkoja ja näitä hyvin satunnaisia omia menoja lukuunottamatta.

Mieheni on paras ystäväni, tottakai! Se ei silti tarkoita sitä ettei muuta elämää saisi tai voisi olla. Vuodessa on 365 päivää, kyllä siitä muutaman voi jopa olla erillään. On ihana tulla kotiin kun on kaivattu ja kaivannut toista.

Symbioosi ei ole tervettä, läheisriippuvuus olisi ahdistavaa.

1

Miehestä en tarvitse hajurakoa oikeastaan koskaan, haluan jakaa elämänkokemukset hänen kanssaan ja siksi olemme ja matkustamme tiiviisti yhdessä. Ei näytä pistävän pahakseen eikä hinkua poikien reissuun. Naapureista sen sijaan molemmat haluavat eroon aina mahdollisuuksien mukaan ja siksi reissuja tuleekin tehtyä.. ja nimenomaan yhdessä.

Hämmentävää, että näin 30+ vuotiaana en enää saisi tehdä matkoja ystävien kanssa. Minulla on täysin eri määrät lomia kuin avovaimollani ja teenkin joka vuosi loman ystäväni kanssa, kuka on opettaja ja siksi myös paljon lomilla.

Harrastamme mm kiipeilyä ja patikointia ja esimerkiksi Kilimanjaro on tullut yhdessä käytyä kuten moni muukin vuori. Avovaimoa nämä eivät kiinnosta. Kun hän pitää lomia, pidän itsekin ja olen "poikien reissulla" vain kun hän on töissä. Meillä ei ole lapsia.

Aika monen kommentoijan mielestä minun pitäisi lopettaa nuo harrastusmatkat.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin miehillä on asenne, että "ha kakan och äta upp den" eli perheellisenäkin pitäisi saada elää poikamieselämää. Kuitenkin elämän hallinnan kannalta on tärkeää, että mies ymmärtää tehdä valinnan, pysyy poikamiehenä ja resuaa kavereiden kanssa, tai sitten sitoutuu perheeseen ja hylkää nuo resuamiset.

Tarkoitat ilmeisesti, että tuo on hyvä malli pikkuvaimon mielenterveyden kannalta? Koska jos miehellä on muutakin elämää kuin justiinan varpaiden nuoleminen niin pikkuvaimon pilvilinna murenee ja tulee vähintään pienen kokoinen kiukkukohtaus.

Tulee mieleen kun exäni suhteen alussa sanoi että hänen exänsä otti aina kilarit kun hän näki ystäviään ilman tätä.

Ihmettelin sitä ja samoin että minun puolesta saat kyllä mennä.

Juttuhan oli sitten niin että niitä ystäviä nähtiin sitten aina baarissa ja tultiin aamuyöstä kontaten kotiin. Mies olikin juoppo.

Joten nyt minä olen siellä kohtuuttomien ja kilahtavien exien joukossa.

Eiköhän sama päde näihin "poikien reissuihin". Mies niistä ongelman tekee itse, ei se reissu.

Ei kai sellaista, kuin normaali, ole olemassakaan. Tärkeintä on, että pariskunta itse viihtyy YHDESSÄ sovituissa käytänteissä. Turha sitä on muiden ihmetellä tai kauhistella.

Itselleni ei olisi normaalia, että voisi matkustaa vain puolison kanssa. Varsinkin aiemmin mies teki niin paljon ulkomaanmatkoja työkseen, että esim. kesälomalla ei oikein innokkaasti ulkomaille halunnut lähteä. Ehkä just ja just kahdeksi päiväksi Tallinnaan. Niinpä tein sitten lomamatkoja ystävän tai muutaman kanssa. Toki ollaan matkustellut vuosittain ulkomailla ja kotimaassa myös kaksin. Tämä vuosi taitaa olla ensimmäinen pitkään aikaan ilman ulkomaanmatkaa koronan ja syksyllä tulevan perheenlisäyksen vuoksi.

Mies matkustaa meistä kahdesta harvemmin kaveriporukassa. Viihtyy kotona. Mies mieluummin kutsuu kavereita meidän rantasaunalle grillaamaan ja saunomaan ja käyvät kalassa jne. Minulla on vuodessa yleensä muutama reissu ystävien kanssa. Esim. pari yötä jossain mökillä/ulkomailla/festareilla jne.

Nautin kyllä eniten mieheni seurasta ja on ihanaa olla yhdessä matkalla ja seikkailemassa. Mutta on myös kiva tehdä reissuja kavereiden kanssa. Vaihtelu virkistää.

Oma viisi senttiä asiaan on se, että en olisi parisuhteessa kestänyt jo 35 vuotta, mikäli miehellä olisi pienintääkään halua lomailla muuten kuin minun ja lasten kanssa.

Mieheni ei ole kiinnostunut käymään ulkomailla. Palstalogiikan mukaan minä en siis olisi saanut lähteä koluamaan Lontoon museoita, Puolan keskitysleirejä tai pyöräilemään Tanskaan.