Muksu miehen kanssa Jordaniaan?

onks tää nyt ihan oikea aloitus? onko lapsella joku hoitaja siellä jordaniassa, missä on miehen opintojen ajan? sinänsä hienoa että isä haluaa ottaa lapsen mukaan, mutta onkohan miettinyt juttua loppuun asti? olen ollut vaihdossa, ja tiedän että joku on ollut vaihdossa lapsen kanssakin, mutta tällöin on kaveri lähtenyt mukaan hoitajaksi ja ikääkin vaihto-opiskelijalla on ollut 30+

Häh, arkeologiaako opiskelee? Mitä lapsi tekisi opiskelun aikana, kuka häntä hoitaisi? En itse voisi olla erossa omasta kolmevuotiaastani, enkä varsinkaan minnekään Jordaniaan häntä päästäisi silmistäni. Jos mieheni ehdottaisi moista niin nauraisin hänet pihalle. Lähtisimme koko porukka, tai sitten mies yksin. Outo suunnitelma kerrassaan.

Provo. Enkä missään nimessä päästäisi lasta arabimaahan olematta itse siellä. Etenkään tyttöä. 

Joka tapauksessa jos hän hakee siellä eroa, huoltajuus jää miehelle asuinmaan lakien mukaan, jos lasta ei ole viety luvattomasti sinne. Sinun lupa täytyy olla, että hän saa lapsen ulkomaille ja jos se on, hän voi erota ja läsnäolevana vanhempana ja miehenä eiköhän lapsen huoltajuus ole sikäläisessä oikeudessa ihan rutiiniviranomais ratkaisu.

Kuinka moni muistaa 3-vuotiaana koettuja asioita niin hyvin, että voi sanoa niiden olleen jotenkin erityisen hyväksi itselleen? 

Taitaisi jäädä korkeintaan äidin ikävä mieleen ap:n lapselle.

Kumpi vanhemmista on lapselle läheisempi? Itse en tahtoisi olla noin kauan erossa lapsestani, koska olen vielä meidän kolmivuotiaalle se läheisin suhde. Vähän isomman kyllä vosin päästää. Jordania on ihana maa, niitä harvoja Alppien eteläpuoleisia maita joissa saa kulkea suht rauhassa ilman liikoja flirttejä ja tungettelevia kaupustelijoita. Vähän isommalle lapselle se tosiaan voisi olla mieleenjäävä kokemus.

En antaisi lupaa matkustaa. Puoli vuotta (tai pahimmillaan koko elämä) erossa kummasta tahansa vanhemmasta ei varmasti edesauta lapsen kehitystä. Lapsen sukupuolella ei mielestäni ole tässä mitään väliä. Ette ilmeisesti ole miehen kanssa naimisissa? Eipä silläkään niin väliä. Jos et tunne Jordanian lainsäädäntöä, niin sitä vähemmällä syyllä, ellet ole valmis pysyvästi luopumaan lapsestasi.

Mitä nyt puhutte? Lapsi oppii puolessa vuodessa sujuvasti vieraan kielen ja saa asua ulkomailla. Ja loppuelämän kestävä ero? Siis mitä ihmettä? Mies lähtee vaihtoon puoleksi vuodeksi ja tulee sitten takaisin. Ei me olla eroamassa mihinkään opiskelijavaihdon takia.

Tuon ikäisen ei välttämättä nauti noin pitkästä reissusta. Miten isä meinaa järjestää lapsen hoidon? Se on mun mielestä tärkein kysymys. Ei voi olettaa, että lapsi menee siinä sivussa. Voi ottaa opiskeluihin mukaan tai joku kaveri vahtii, kun hän ei kerkiä. 

Mä henk.koht. en ikinä uskaltaisi päästää noin pientä lasta noin pitkäksi aikaa tuollaiseen maahan, vaikka olen edelleen naimisissa mieheni kanssa ja hän on vastuullinen ja luotettava.

Oppii kielen.. ja missä sitä käyttää sen jälkeen kun palaa suomeen :) (unohtaa sen siis samantien)  sä oot ihan kamala äiti. Mä en vois olla lapsesta erossa noin pitkään. Mieti miten yksinäiseksi ja hylätyksi se tuntee itsensä jonkun vieraan "nannyn" hoidossa kun isi opiskelee.. ja äiti viettää villiä "poikamies" elämää suomessa. Järkyttävää.

Miksi sä et ottaisi virkavapaata töistä ja lähtisi mukaan.. siinä olisi teidän PERHEELLE hyvä kokemus.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:08"]

Mitä nyt puhutte? Lapsi oppii puolessa vuodessa sujuvasti vieraan kielen ja saa asua ulkomailla. Ja loppuelämän kestävä ero? Siis mitä ihmettä? Mies lähtee vaihtoon puoleksi vuodeksi ja tulee sitten takaisin. Ei me olla eroamassa mihinkään opiskelijavaihdon takia.

[/quote]

Häh? Onko tää ap? Oletteko miehen kanssa yhdessä vai ette, kun alussa sanot että teillä on yhteishuoltajuus? Haiskahtaa todella huonolta provolta.

Itse en koskaan olisi erossa kasvavasta lapsestani - saati sitten noin pienestä - puolta vuotta!!! En missään olosuhteissa. Vaihto-oppilasvuosi tai työkomennus, joka "rikkoisi" perheen puoleksi vuodeksi lapsen ollessa alle kouluikäinen, ei olisi minulle henkilökohtaisesti vaihtoehto. Mikäli mieheni kokisi vaihto-oppasvuoden tässä vaiheessa tärkeämmäksi kuin oman lapsensa kanssa asumisen samassa maassa, niin se olisi sitten hänen päätöksensä: ikävää, mutta terve menoa. Lasta hän ei kuitenkaan mukaan ottaisi meidän perheessämme!

Onko miehesi aivan välttämätöntä lähteä vaihtoon lapsen ollessa näin pieni? Eikö sinun ole mahdollista mennä mukaan? Miten teidän perheessä oikein näitä päätöksiä tehdään? Eikö yhdessä oleminen ja pienen lapsen oikeus molempiin vanhempiin arjessa ole kriteeri?

Näin akateemisessa maailmassa työskentelevänä sanoisin, että tätä tapahtuu jatkuvasti. Porukka lähtee post-doccaamaan ulkomaille. Useimmilla yliopistoilla on kontaktit englanninkielisiin tarhoihin. Perhejärjestelyt vaihtelevat.

Meillä mun post-doc-reissu kaatui siihen, että mies olisi menettänyy paikkansa Suomessa, eli olisi joutunut irtisanoutumaan hyvästä työstään. Meillä siis kumpikaan ei edes harkinnut vaihtoehtoa, että toinen meistä olisi erossa lapsesta, vaikka Euroopassa olisi ollut mahdollista lentää parin viikon välein.

Eli oma mielipiteeni on, että ero noin pienestä lapsesta jättää kyllä jälkensä suhteeseen. 

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 09:32"]

Näin akateemisessa maailmassa työskentelevänä sanoisin, että tätä tapahtuu jatkuvasti. Porukka lähtee post-doccaamaan ulkomaille. Useimmilla yliopistoilla on kontaktit englanninkielisiin tarhoihin. Perhejärjestelyt vaihtelevat.

Meillä mun post-doc-reissu kaatui siihen, että mies olisi menettänyy paikkansa Suomessa, eli olisi joutunut irtisanoutumaan hyvästä työstään. Meillä siis kumpikaan ei edes harkinnut vaihtoehtoa, että toinen meistä olisi erossa lapsesta, vaikka Euroopassa olisi ollut mahdollista lentää parin viikon välein.

Eli oma mielipiteeni on, että ero noin pienestä lapsesta jättää kyllä jälkensä suhteeseen. 

[/quote]

Hyvä kirjoitus. Itse en ole lähdössä mihinkään mutta haluan lapselle tällaisen kokemuksen, mielummin ennen koulun aloittamista. En ymmärrä miksi olette niin omistushaluisia ja itsekeskeisiä että haluatte pidää lapsen itsellänne hintaan mihin hyvänsä. Kyse ei vieläkään ole kun puolen vuoden jaksosta ja tapaan lapsen säännöllisesti sinä aikana.

Sitäkään en ymmärrä mitä ihmettä höpötätte perheen rikkomisesta, erosta, kaappauksesta ja äidistä joka viettää... poika... mies... elämää??

Av-mammoista iso osa on tosi konservatiivisia ja kouluttamatomia. Ei ne edes tiedä post-doccauksesta. Itsekkäitäkin ovat. Jos hoito kunnossa, niin antakaa palaa. Itse olen diplomaatin tytär ja asunut siellä sun täällä muidenkin kuin äidin hoivissa ja hemmetin hyvin olen elämässä pärjännyt. Kielitaitoakin riittää vaiks muille mammoille jakaa:). Ja pääsääntöisesti olen oppinut muiden maiden kulttuuria, saanut mielettömän määrän ihania ihmisiä ystävikseni ja se on vaan rikastuttanut elämääni.

Olin muuten 3,5v., kun asuimme Kenian Nairobissa (yhteensä 3 vuotta), äiti Suomessa suurimman osan ajasta ja ei pahaa sanottavaa:).

Missä se olisi siellä kun mies olisi koulussa tai töissä? Jordania kuulostaa minustakin sellaiselta maalta että ei kiitos. Voithan sinä menne lapsen kanssa sinne käymään pidemmäksikin aikaa.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 12:39"]Missä se olisi siellä kun mies olisi koulussa tai töissä? Jordania kuulostaa minustakin sellaiselta maalta että ei kiitos. Voithan sinä menne lapsen kanssa sinne käymään pidemmäksikin aikaa.[/quote]

Tämä kertookin kaiken tästä Suomen paremmuudesta. Jordania KUULOSTAA sellaiselta maalta. Voi tätä järjen vähyyttä.

joo oppii kielen puolessa vuodessa ja unohtaa sen kolmessa kuukaudessa kun sitä käytä. Mitä hyötyä siitä on sitten lapselle. Siitä vaan jos sinusta itsestäsi se tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Itse yleensä kannatan kaikkia ulkomaan komennuksia ja olemme koko perhe olleetkin ulkomailla. Lapsi oppii kieltä nopeasti. Mutta 3-vuotias on kyllä niin pieni, ettei tuosta ajasta paljon muistiin jää ja kielikin varmaan unohtuu takaisin Suomeen tultua. Lisäksi noin pienen pitkä ero äidistä ei kuulosta ollenkaan järkevältä.

Ja pitkä ero isästä on sitten järkevämpi?

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 12:58"]

Ja pitkä ero isästä on sitten järkevämpi?

[/quote]

Mielestäni kyllä jos on ollut läheisemmät välit äitiin. Pitkä ero isästäkin voi olla lapselle hyvin traumaattinen ja siksi en ymmärrä kyllä ap:n miestä jos on valmis lähtemään niin, että muu perhe jää Suomeen.