Amismies ja akateeminen nainen onnellisessa suhteessa - mahdottomuus?

oletko varma että kyseessä ei ole nainen-.mies erot?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 21:40"]

oletko varma että kyseessä ei ole nainen-.mies erot?

[/quote]

Olen :-D Tunnen kyllä sekä amiksessa opiskelleita naisia että yliopistossa opiskelleita miehiä.

Ap

Olen akateeminen nainen, tosin lipsahtanut vähemmän akateemiselle alalle töihin. En ole suhteessa amismiehen kanssa, mutta yksi parhaimmista ystävistäni on sellainen. Mielestämme keskustelumme ovat aika syvällisiä ja käsittelevät muutakin kuin ns. konkreettisia ja käsinkosketeltavia käytännön aiheita. Mielestäni esim. insinöörien kanssa (jotka sentäs ovat akateemisia) minulla on ollut paljon vuorovaikutuksellisesti köyhempiä keskusteluja.

Meillä vähän sama asetelma. On tiettyjä asioita, joita tässä parisuhteessa ei voi saavuttaa. Mutta on myös syvä kumppanuus, hyvä olla toisen kanssa, mieletön seksielämä jne. Ja hyvä ja puuhakas isä.

Minusta on ihanaa, että töiden jälkeen voi ottaa rennosti kotona. Varmasti voisi ottaa akateemisenkin miehen kanssa, mutta usein niistä puuttuu se äijäily mikä viehättää.

Ja itse kunnioitan noita käsityöammatteja perinpohjaisesti. Minulta puuttuu käytännön älykkyys, kyky ratkoa konkreettisia ongelmia niin, että ne kantavat 8 työvaihetta eteenpäin. Teen tätä kyllä akateemisessa työssäni, mutta se hahmotus- ja ongelmanratkaisukyky mitä sähkäriltä tai timpurilta vaaditaan puuttuu. On ihanaa, että mies hoitaa "miesten työt" talossa.

Keskustelut Buddhalaisuuden syvimmästä olemuksesta tai ihmissuhdekiemuroists täytyy käydä jonkun muun kanssa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 21:48"]

Olen akateeminen nainen, tosin lipsahtanut vähemmän akateemiselle alalle töihin. En ole suhteessa amismiehen kanssa, mutta yksi parhaimmista ystävistäni on sellainen. Mielestämme keskustelumme ovat aika syvällisiä ja käsittelevät muutakin kuin ns. konkreettisia ja käsinkosketeltavia käytännön aiheita. Mielestäni esim. insinöörien kanssa (jotka sentäs ovat akateemisia) minulla on ollut paljon vuorovaikutuksellisesti köyhempiä keskusteluja.

[/quote]

ööh, en minä ole akateeminen ja olen insinööri. Aika moni insinööri on käynyt muuten amiksen. Yleensä amiksen käyneitä insinöörejä pidetään osaavampina, meitä lukion käyneitä vähän b-luokan tapauksina. 

Alkuperäiselle: Mitä väliä? Miehet ovat laiskempia opiskelemaan ja amikseen menee usein tosi älykkäätkin miehet - ne, jotka tietävät, että kouluja ehtiin käydä myöhemminkin jos tarvitsee. Tiedän parikin diplomi-insinööriä, jotka ovat käyneet pitkän kaavan mukaan amis- tekninnen opisto (ennen amk-aikaa), mutta  ei koskaan lukiota. Oma mieheni on amiksen käynyt teknikko, eli amis ja tekninen koulu. Hänellä on ollut yläasteen päättötodistus yli 9 ja kun kysyin miksei ole mennyt lukioon, kysyi, mitä ihmettä hän siellä olisi tehnyt. Ammatikseen tekee hommia, joihin ei nykyään tahdo päästä ilman DI-pohjaa ja pelkään vähän että jos mieheni firma loppuu, hänen osaaminen on toisarvoista kun vaadittu koulutus puuttuu. Mutta hän ei ole viitsinyt hankkia lisäkoulutusta, kun ilmankin kuulemma  pärjää. Kerran haki jatkokoulutukseen kun siitä vuosia puhuin, mutta sitten ei enää aikuisryhmää ei tullutkaan hakijoiden puutteen vuoksi. En tarvitse akateemista miestä, mutta häneltä puuttuu koulutuksellinen pätevyys omiin töihinsä, mkä voi olla vaarallista. Onhan hänellä vielä melkein 20 vuotta työuraa edessä. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 21:35"]

Seurustelen jo ties kuinka monetta vuotta ammattikoulun käyneen miehen kanssa. Olemme tunteneet (joskaan ei kovin läheisesti) lapsuudesta saakka, joten alun perin kanssakäymiseemme ei ole vaikuttanut toisen koulutus mitenkään.

Aloimme seurustella vähän yli parikymppisinä, nyt molemmat työelämässä. Huomaan, että vaikka meillä muuten sujuu seurustelu hyvin, on ajatusmaailmoissamme valtavia eroja. Minulla on aivan heittämällä parempi yleissivistys, kielitaito ja kyky ajatella analyyttisesti, kuin miehellä. Hän taas on tietenkin oppinut käytännön taitoja ja onkin hyvä ammatissaan. Välillä kuitenkin minua ärsyttää nämä meidän erot. Mieheni on ns. jäyhää tyyppiä, eli ei välitä keskustella tai pohdiskella kanssani juuri ollenkaan. Kuuntelee kyllä aina kun minulla on jotain sanottavaa, mutta vuorovaikutus on aika köyhää.

Tämän eron tulkitsen luonne-erojen lisäksi johtuvan siitä, että olemme kouluttautumisen myötä kehittyneet eri suuntiin. Minä käytän työssäni ja opiskeluissani 100-prosenttisesti aivojani, mies enemmän käsiään. En millään muotoa väheksy hänen ammattitaitoaan ja sen merkitystä, mutta suren sitä, millainen parisuhteemme luonne on. Yritän joka päivä arvostaa miestäni sellaisena kuin hän on, mutta totuus on että välillä minulla on vain.... tylsää. Tylsää, sillä vaikka kyllä saan jakaa kaikki ajatukseni mieheni kanssa, ei hän halua tai osaa osallistua mitenkään muuten kuin kuuntelemalla.

Muita akateeminen/duunari -pareja? Kertokaa omista kokemuksistanne!

Ja haluan vielä korostaa että arvostan kaikkia rehellisiä työntekijöitä, en siis pidä akateemisuutta sinänsä ammattikoulun käymistä parempana. Mutta siihen uskon, että nämä vaihtoehdot kehittävät ajattelutapoja erilaisiin suuntiin.

[/quote]

Proffani ( alamme tohtori ja toisen alan maisteri) on aimisissa amiksen käyneen yrittäjän kanssa. 

Hyvin näyttää toimivan - vielä 15 vuoden liitonki jälkeen.

Suhde toimii aina niin päin paremmin että nainen on jollain tapaa miestä parempi, kun nyt esimerkiksi korkeammin koulutettu.

Miehillä on parempi itsetunto ja kestävät ongelmitta sen että nainen on menestyneempi.

Minulla vahan sama, olen akateeminen ja ope, mutta mieskaveri kouluja kaymaton. En edes tieda, onko amis kaytyna. Minustakin on ihanaa, kun han hoitaa talossa kaikjki miesten tyot, remontoinnit, seinien poraamiset jne. En tosiaankaan halua keskustella miehen kanssa yhtaan mistaan. Saan olla nainen, se riittaa. Keskustelkoon poikien kanssa kaljalla.