Avioehto eron varalta. Ystäväni mielestä ei ole oikeaa rakkautta.

No niinhän se on; takaportti jätetään auki.

Onneksi itse löysin sen oikean, eikä tuollaisista ole koskaan puhuttu puolella sanallakaan.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 09:50"]

Kerroin ystävälleni, että haluan tehdä avioehdon varalta, kun olemme mieheni kanssa menossa naimisiin tässä lähiaikoina. Hänen mielestään ei ole oikeaa rakkautta, jos ei usko avioliiton kestävän loppuelämän. En ole ikinä törmännyt näin kummalliseen ajatukseen. Mitä mieltä muut? Ja onko teillä avioehtoja? Minkälaisia?

[/quote]

Ystäväsi on oikeassa. On turha sanoa että rakastan sinua ja haluan olla kanssasi aina ja sitten vaatia jotain avioehtoa eron takia. Se on täysin epälooginen vaatimus tuossa tilanteessa. Jos vaaditaan tuollaisia sopimuksia niin silloin kyse on bisneksesträ eikä rakkaudesta. Jos sinulle raha on tärkeämpi kuin miehesi niin älä seurustele äläkä ikinä mene naimisiin.

Avioehto on kyllä lähes pakollinen kun on uusperhe kyseessä niin kuoleman kun avioeron osalta. Ei tulisi mieleenkään esim. kuoleman takia jakaan taloani miehen exän kanssa, mikä olisi käytännössä tilanne kun lapset alaikäisiä. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 11:24"]

Koska me molemmat, mieheni ja minä, arvostamme toisiamme, teimme avioehdon. En olisi mennyt naimisiin ilman ehtoa, koska itsellä on sen verran omaisuutta. Eksän kanssa oli sama homma. Eksä ei kyllä mtn vaatinutkaan mutta silti hyvittelin hänelle eron yhteydessä mm. antamalla automme hänelle (hän oli vastannut käyttökustannuksista melko pItkään). Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja koska mieheni ei halua hyötyä minusta rahallisesto, teki hän avioehdon. Se mielestäni osoittaa todellista rakkautta, kun osoittaa ettei halua hyötyä toisesta.

[/quote]

Jos et usko että avioliitto kestää ikuisesti niin miksi menet naimisiin? Jos omaisuutesi on sinulle noin tärkeä niin miksi menet naimisiin?

[quote author="melba" time="28.04.2013 klo 11:21"]

Moni ajattelee noin. Moni taas ajattelee niin kuin minä eli että jos rakastaa, niin voi tehdä avioehdon, jolloin tietää, että naimisiin mennään rakkaudesta eikä rahan takia.

[/quote]

Mutta kun rahalla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Vaikka laissa olisi tilanne että menetät koko omaisuutesi jos menet naimisiin niin menisit kuitenkin. Mitä hemmetin rakkautta se on jos omaisuus menee sen edelle?

Niin ei pitäisi, mutta kun käytännössä melkein aina on... Onko jossain liitto, jossa rahalla ei ole mitään merkitystä? Aika sinisilmäistä kuvitella ettei raha viimeistään erotessa nousisi esiin. Ihan samalla tavalla ne eroaa joilla ei avioehtoa ole.

Meillä on avioehto avioeron varalta minun vaatimuksestani. Mies saa aikanaan perintöä, minä todennäköisesti en, joten minusta avioehto oli ihan reilua. Nyt olemme viisikymppisiä ja yhdessä olemme olleet yli 30 vuotta. Eroa ei ole näkyvissä, olemme onnellisia yhdessä ja meillä on yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, joten avioehtoa ei ole tarkoitus käyttää ollenkaan.

On meillä henkilö- ja omaisuusvakuutuksetkin kaiken varalta.

Noh, minusta rakkaudella ja sekoamisella ei ole paljon tekemistä toistensa kanssa, joten jos ei ole avoiehtoa niin pitää sitten olla vaan tyytyväinen kun toinen vaikkapa sekoaa tms. ja sen takia vie kaiken.

Me olemme miehen kanssa puhuneet, että menemme naimisiin. Eipä ole kummallekaan tullut mieleen, että pitäisi ottaa avioehto. Meitä kumpaakaan ei kiinnosta se, mitä toinen omistaa vaan se, mitä toinen on. En kyllä tiedä ketään, jolla olisi avioehto.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:19"]

Niin ei pitäisi, mutta kun käytännössä melkein aina on... Onko jossain liitto, jossa rahalla ei ole mitään merkitystä? Aika sinisilmäistä kuvitella ettei raha viimeistään erotessa nousisi esiin. Ihan samalla tavalla ne eroaa joilla ei avioehtoa ole.

[/quote]

Sitten ei kannata mennä naimisiin. Naimisiin meno pitäisi olla puhdas tunne ja halu asia eikä mikään taloussopimus. Kaikki jaetaan ikuisesti. Se on koko avioliiton idea.

En tiedä yhtäkään naista, joka katuisi avioehtoa. Ne ovat reiluja, yhdessä päätettyjä sopimuksia. Sen sijaan tunnen monia naisia, jotka itkevät sitä, että avioehto jäi tekemättä ja exä sai erossa vaimon isältään perimän kesämökin.

Ei avioehto aseta naista erossa huonoon asemaan, koska avioehdossa voidaan sopiva vaikka siitä, että jos erotaan lasten ollessa alle 10v, maksaa mies vaimolle elatusmaksuja 40 % nettotuloistaan, kuitenkin vähintään x euroa kuussa. Ja tämä siis silloinkin, kun lapset viikko/viikko systeemillä vanhemmillaan.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:19"]

Niin ei pitäisi, mutta kun käytännössä melkein aina on... Onko jossain liitto, jossa rahalla ei ole mitään merkitystä? Aika sinisilmäistä kuvitella ettei raha viimeistään erotessa nousisi esiin. Ihan samalla tavalla ne eroaa joilla ei avioehtoa ole.

[/quote]

Sitten ei kannata mennä naimisiin. Naimisiin meno pitäisi olla puhdas tunne ja halu asia eikä mikään taloussopimus. Kaikki jaetaan ikuisesti. Se on koko avioliiton idea.

[/quote]

mutta kun avioliitto on juridinen sopimus! Eikä mikään kauniit ja rohkeat-kohtaus auringonlaskussa. Naimisiinmeno on sopimusoikeudellinen juttu ja siksi avioehto pitää miettiä samalla.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 12:19"]

Niin ei pitäisi, mutta kun käytännössä melkein aina on... Onko jossain liitto, jossa rahalla ei ole mitään merkitystä? Aika sinisilmäistä kuvitella ettei raha viimeistään erotessa nousisi esiin. Ihan samalla tavalla ne eroaa joilla ei avioehtoa ole.

[/quote]

Sitten ei kannata mennä naimisiin. Naimisiin meno pitäisi olla puhdas tunne ja halu asia eikä mikään taloussopimus. Kaikki jaetaan ikuisesti. Se on koko avioliiton idea.

[/quote]

mutta kun avioliitto on juridinen sopimus! Eikä mikään kauniit ja rohkeat-kohtaus auringonlaskussa. Naimisiinmeno on sopimusoikeudellinen juttu ja siksi avioehto pitää miettiä samalla.

Ymmärrän avioehdon enkä koe sitä epäluottamuslauseena, mutta itse olen nyt hyvilläni ettei meillä sitä sitten ollutkaan..

Aikoinaan lupasin avioehdon allekirjoittaa kunhan ukko sen vaan naaman eteen hoitaa. Ei saanut ikinä aikaiseksi.

Minä olin kotiäitinä yhteisestä sopimuksesta; se mahdollisti sen että mies pystyi pyörittämään yritystään pääosin omin voimin. Kun viimeinenkin lapsi oli lähes kouluiässä, ja taas vanhin lapsi sen ikäinen että pystyi jo esim. illan katsomaan sisarusten perään, palasin opiskelemaan ja palailin työelämään (kolmivuorotyö).

Ja pam: mies löysi uuden.

Kiitos avioehdottomuuden, sain osituksessa sen verran että pystyin hankkimaan asunnon ja pärjäsin siihen asti kun sain työurani kohdilleen.... mies oli niin hulluna uuteen nuoreen tytsyyn , että olisin jäänyt aika paljaille jos avioehto olisi ollut. Tai kai olisin voinut oikeuden kautta hakea kohtuullistamista, mutta näin helpompi.

Ap: tietenkin teet niinkuin sinusta ja miehestäsi tuntuu oikealta. Ystäväsi ei ole osa teidän parisuhdetta. Jokainen määrittää oman suhteensa ja avioliittonsa säännöt.

No, avioehtoa voi pitää myös eräänä rakkauden ja luottamuksen merkkinä. Kun me emme tiedä, kukaan meistä, mitä elämässä tapahtuu, niin tehdään jotain selväksi jo alkutilanteessa. Rakkaus ja avioliitto eivät (Suomessa) ole sopimus, mutta siltikin on hyvä, että käytännönasioissa, sillä järkipuolella, on yhteisymmärrys.

Moni ajattelee noin. Moni taas ajattelee niin kuin minä eli että jos rakastaa, niin voi tehdä avioehdon, jolloin tietää, että naimisiin mennään rakkaudesta eikä rahan takia.

Avioliitto nimenomaan on ihmisen elämän suurimpia taloudellisia ja omistussuhteisiin vaikuttavia sopimuksia, vaikka miten rakkaudesta solmittaisiinkin. Kannattaa lukaista se avioliittolaki ennen naimisiin menoa, jotta tietää mihin lupautuu juridisesti. Tulee aika monelle sitten erotilanteessa yllätyksenä. 

Koska me molemmat, mieheni ja minä, arvostamme toisiamme, teimme avioehdon. En olisi mennyt naimisiin ilman ehtoa, koska itsellä on sen verran omaisuutta. Eksän kanssa oli sama homma. Eksä ei kyllä mtn vaatinutkaan mutta silti hyvittelin hänelle eron yhteydessä mm. antamalla automme hänelle (hän oli vastannut käyttökustannuksista melko pItkään). Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja koska mieheni ei halua hyötyä minusta rahallisesto, teki hän avioehdon. Se mielestäni osoittaa todellista rakkautta, kun osoittaa ettei halua hyötyä toisesta.