Miehet! Minkälaista naista päätätät lähestyä, miksi ja missä tilanteessa?

Ne miehet jotka lähestyy naisia ei varmaan roiku täällä

Vierailija kirjoitti:

Ne miehet jotka lähestyy naisia ei varmaan roiku täällä

Onhan tämä palsta vaikuttanut siihen mitä voi uskoa naisten ajattelevan miehistä. Näin huono ja valkoisena keski-ikäisenä miehenä olen näköjään syyllinen moneen asiaan. En ole koskaan lyönyt naista tai lasta. En ole pitänyt orjia enkä oo ees veroja kiertänyt. Tasa-arvoa kannatan ja kaikesta haukkumisesta huolimatta tykkään naisista.

Joku paremmin ihmisen mieltä ymmärtävä voi koittaa selittää mikä minussa on se perusteellinen vika?

Vierailija kirjoitti:

Ne miehet jotka lähestyy naisia ei varmaan roiku täällä

Mutta voi käväistä silloin tällöin ;D

Vierailija kirjoitti:

Ne miehet jotka lähestyy naisia ei varmaan roiku täällä

Minua lähestyneet miehet ovat olleet ikävä kyllä just sen oloisia, että nimenomaan voisin kuvitella roikkuvan täällä.

Lähestyn naisia ainoastaan Tinderissä. Keskustelun avaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa kaupassa, bussissa tms on lähtökohtaisesti mielipuolen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn naisia ainoastaan Tinderissä. Keskustelun avaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa kaupassa, bussissa tms on lähtökohtaisesti mielipuolen käytöstä.

Suomessa asia on näin, meillä on aika ikävä kulttuuri tämän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Lähestyn naisia ainoastaan Tinderissä. Keskustelun avaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa kaupassa, bussissa tms on lähtökohtaisesti mielipuolen käytöstä.

En kyllä ole täysin samaa mieltä. Riippuu ihan siitä kuinka keskustelun avaa. En pidä ihmistä mielipuolena, jos avaa keskustelun asiallisesti. Joskus kyllä tulee creepyvibat, mutta silloin syynä on joko henkilön tapa lähestyä tai jokin mitä hän sanoo.

En ole mies, mutta vastaan että tiukkapaitaisia naisia. :) Täysin ja vain ja ainoastaan oma kokemus. Olen käynyt salilla sellaiset 20 vuotta. Ei koskaan aikaisemmin yhden ainutta lähestymistä millään tavalla. Mutta nyt, kun hankin uusia treenivaatteita, tilasin vahingossa liian pieniä treenipaitoja, en jaksanut palauttaa, mietin että kehtaako niillä mennä treenaamaan koska, no khröm, ne paljastaa muodot aika anteliaasti, menin kuitenkin. Kaksi viikkoa salilla, kaksi yhteydenottoa sosiaalisessa mediassa. Ja siis tyypit ovat jostain kaivamalla kaivaneet mun tiedot, koska kumpaakaan en tunne millään tavalla. Enpä olisi uskonut, jos ei olisi omalle kohdalle sattunut.

Olen mies, eikä minuakaan naiset tai miehet tule iskemään busseissa tai ruokakaupoissa. Pitäisin aika huonotapaisena, jos tulisivat.

En enää nykyään lähesty kun olen aiheuttanut jo liikaa mielipahaa.

Mutta silloin kun lähestyin, niin kohteena olivat hymyilevät, silmiin katsovat ja sellaiset naiset jotka vaikuttivat olevan juuri minusta kiinnostuneita. Mutta me miehethän tulkitaan liian helposti, että nainen olisi kinnostunut kun kyse onkin vaan hyvistä käytöstavoista. Ainakin tällaisen puoliautistin näkökulmasta.

Yleensä kaupan kassalla, aikeena maksaa ostokset.

Muuta sun on turha kuvitella multa saavasi

Up

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kaupan kassalla, aikeena maksaa ostokset.

Muuta sun on turha kuvitella multa saavasi

Missä kaupassa asioit?

Harmi ettei tähän tule enää yhtään uusia kommentteja, oli mielestäni mielenkiintoinen aihe ja olisin halunnut lukea miesten ajatuksia tähän liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Harmi ettei tähän tule enää yhtään uusia kommentteja, oli mielestäni mielenkiintoinen aihe ja olisin halunnut lukea miesten ajatuksia tähän liittyen.

Kai se kertoo siitä, että ne romanttisten elokuvien kohtaamiset lähikaupan lihatiskillä tai kirjastossa, jossa tuntematon alkaa flirttailla ja kohta ollaankin deiteillä, ovat silkkaa fantasiaa. Ainakin Suomessa. Täällä ei ylipäänsä puhuta tuntemattomille ja jokainen saa hoitaa rauhassa bisneksiään. Useimmiten normaali small talk on vaivaannuttavaa ja vältettävää. Jos siihen lisää vielä jonkin romanttisen kiinnostuksenosoituksen, niin ollaan tosi syvissä vesissä. Se vaan on luonnotonta ja vaatisi sellaista itsetuntoa, jota kansakunnastamme ei tahdo löytyä edes kumulatiivisesti. Ei ole sellaista kulttuuria, jossa tällainen lähestyminen on ok, eikä kellekään jää pahaa mieltä. Pahimmillaan kun kumpikin osapuoli kokee tilanteen hyvin ahdistavana. 

Meillä pariudutaan poikkeuksetta niin, että tunnetaan jo jollain lailla jostain luontevasta ympäristöstä ja tutustutaan lisää vähitellen, tai sitten niin, että halukkuus löytää seuraa tuodaan julki deittisovelluksen kautta tai ilmestymällä siihen soveltuviin paikkoihin, kuten yökerho. Tuntemattomien lähestyminen arkisissa satunnaistilanteissa on vaan kulttuurillinen tabu.

Täysin itselleni tuntematonta naista en enää baarien ja yökerhojen ulkopuolella lähesty, ja koska en baareissa ja yökerhoissa enää käy, niin naisen pitää olla useamman kerran näkötuttu. Eli esim. kirjastossa nähty useamman kerran, joten jotain persoonasta olen jo pystynyt päättelemään. Toki naisen pitää olla jotenkin minua kiinnostava, ja kyllä, siihen kuuluu myös ulkonäkö, mutta lisäksi esim. pukeutuminen ja liikkuminen. Henkilökohtaisesti arvostan käytännöllistä ja siistiä pukeutumista, eli korkokengät ja minihame ei varsinaisesti sytytä. Kynnyksenä lienee nähdä jonkinlainen kommunikointi muiden ihmisten kanssa, eli esim. asiakaspalvelutilanne kummalla puolella tiskiä tahansa, miten tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, hymyileekö, nauraako yms.

Tulipahan pitkä jaaritus, melkein teoreettisesta lähestymisestä.

Kiinnostaisi myös kuulla onko palstalla naisia joita on lähestytty ap:n kuvailemien kaltaisissa arkisissa tilanteissa. Miten meni? ja miten kuvailisit lähestynyttä miestä?

Vierailija kirjoitti:

Täysin itselleni tuntematonta naista en enää baarien ja yökerhojen ulkopuolella lähesty, ja koska en baareissa ja yökerhoissa enää käy, niin naisen pitää olla useamman kerran näkötuttu. Eli esim. kirjastossa nähty useamman kerran, joten jotain persoonasta olen jo pystynyt päättelemään. Toki naisen pitää olla jotenkin minua kiinnostava, ja kyllä, siihen kuuluu myös ulkonäkö, mutta lisäksi esim. pukeutuminen ja liikkuminen. Henkilökohtaisesti arvostan käytännöllistä ja siistiä pukeutumista, eli korkokengät ja minihame ei varsinaisesti sytytä. Kynnyksenä lienee nähdä jonkinlainen kommunikointi muiden ihmisten kanssa, eli esim. asiakaspalvelutilanne kummalla puolella tiskiä tahansa, miten tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, hymyileekö, nauraako yms.

Tulipahan pitkä jaaritus, melkein teoreettisesta lähestymisestä.

Saako kysyä miksi olet tullut tällaiseen päätökseen ettet enää lähesty naisia kuin yökerhoissa/baareissa?

Itse en esimerkiksi koskaan käy ns. viihteellä, tai edes parilla, joten ikävä kuulla että joku on päätynyt rajaamaan omat lähestymiset kyseisten puitteiden ympärille...toki riippuu paljon mitä hakee ja millaista seuraa ja jos esimerkiksi itse käy paljon baareissa yms. niin tuskin kaltaiseni nainen olisi muutenkaan mielesitä seuraa...mutta tavallaan siksikin olisin ollut kiinnostunut kuulemaan että millä mielellä ja minkälaiset miehet sitten lähestyvät naista näissä arkisemmisessa tilanteissa joita mainitsin.

Niin ja anteeksi jos kuulostaa saivartelulta, mutta eivätkö mielestäsi korkokengät tai lyhyt hame täytä siistin pukeutumisen kriteerejä? Vaikka ymmärrän, etteivät ehkä käytännöllisemmästä päästä olekaan jos tarkoitit suosivasi yhdistelmää sekä ja että :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ei taida minun tarinani olla kertomisen arvoinen. Ehkä onkin, ehkä ei. Kahdeksan kuukautta katselin. Ei käynyt välillä tupakalla. Söi eväänsä tarkoitukseen varatuissa tiloissa. Keskittyminen omaan tekemiseen kiehtoi. Ollessaan paikalla, oli viimeiseen asti. Monta kertaa mietin, että miksi, enkä koskaan - ainakaan silloin kuin olisi pitänyt - yhdistänyt tätä siihen, että kukaan ei odottanut häntä.

Väitti ensikeskustelussamme välttelevänsä ihmisiä, mutta oli empaattinen ja ystävällinen, joten, kuka tietää?

Tästä ensikohtaamisestamme on lähes kaksi vuotta. Where do we go now? Kuten W. Axl Rose laulussaan kysyi. Ei ole minulla vastausta. Katsotaan.

No tuliko teistä pari vai ei?

Outo tarina ilman vastausta tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin itselleni tuntematonta naista en enää baarien ja yökerhojen ulkopuolella lähesty, ja koska en baareissa ja yökerhoissa enää käy, niin naisen pitää olla useamman kerran näkötuttu. Eli esim. kirjastossa nähty useamman kerran, joten jotain persoonasta olen jo pystynyt päättelemään. Toki naisen pitää olla jotenkin minua kiinnostava, ja kyllä, siihen kuuluu myös ulkonäkö, mutta lisäksi esim. pukeutuminen ja liikkuminen. Henkilökohtaisesti arvostan käytännöllistä ja siistiä pukeutumista, eli korkokengät ja minihame ei varsinaisesti sytytä. Kynnyksenä lienee nähdä jonkinlainen kommunikointi muiden ihmisten kanssa, eli esim. asiakaspalvelutilanne kummalla puolella tiskiä tahansa, miten tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, hymyileekö, nauraako yms.

Tulipahan pitkä jaaritus, melkein teoreettisesta lähestymisestä.

Saako kysyä miksi olet tullut tällaiseen päätökseen ettet enää lähesty naisia kuin yökerhoissa/baareissa?

Itse en esimerkiksi koskaan käy ns. viihteellä, tai edes parilla, joten ikävä kuulla että joku on päätynyt rajaamaan omat lähestymiset kyseisten puitteiden ympärille...toki riippuu paljon mitä hakee ja millaista seuraa ja jos esimerkiksi itse käy paljon baareissa yms. niin tuskin kaltaiseni nainen olisi muutenkaan mielesitä seuraa...mutta tavallaan siksikin olisin ollut kiinnostunut kuulemaan että millä mielellä ja minkälaiset miehet sitten lähestyvät naista näissä arkisemmisessa tilanteissa joita mainitsin.

Niin ja anteeksi jos kuulostaa saivartelulta, mutta eivätkö mielestäsi korkokengät tai lyhyt hame täytä siistin pukeutumisen kriteerejä? Vaikka ymmärrän, etteivät ehkä käytännöllisemmästä päästä olekaan jos tarkoitit suosivasi yhdistelmää sekä ja että :)

-ap

No juurikin se, että kiinnostus kynnyksen pitää ylittyä, baareissa ja yökerhossa ollaan kuitenkin tunti ja toinenkin, kaupassa näkee lähinnä parin vilahduksen verran, eikä mielenkiintoni herää nykyään kahdesta katseesta kuten parikymppisenä. Jos taas joku minusta sattuisi kiinnostumaan kauppareissulla...

Ja kirjasto ei kohdallani ollut teoreettinen, vaan on tapahtunut oikeasti. Aikani ihmeteltyäni kuka muu muka viihtyy kirjastossa melkein kuin minä, koin tarpeelliseksi mennä tutustumaan. Ei ole isoluinen saati meikattu ja ollaan väleissä, ei seurustella.

Arvasin, että kommenttini pukeutumisesta voi olla monitulkintainen. Kai jonkun mielestä collegehousut ja huppari on käytännöllinen ja siisti, mielestäni vain käytännöllinen, kun ollaan julkisella paikalla. Minihame ja korkkarit on jotain mitä yöelämässä voi odottaa, mutta kun en sitä enää harrasta, niin olisihan se ehkä vähän outo yhdistelmä kirjastossa.