Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylivelkaantuminen maniassa, väsyminen, häpeä, yksinäisyys ja puhumattomuus
05.07.2020 |
Ylivelkaannuin aivan järkyttävästi maniajakson aikana kolme vuotta sitten. En todellakaan edes kehtaa tänne summia kertoa. Ne ovat järkyttäviä. Hoito on nyt kunnossa, samoin alan minä hiljalleen olla kunnossa, mutta velkojen hoito on raskasta. Onneksi ansaitsen erittäinkin hyvin (ihme kyllä olen juuri ja juuri kyennyt pysyttelemään pakosta työkykyisenä, kun rahallisesti vaihtoehtoja ei ole ollut), joten kunhan teen tosi paljon töitä enkä käytä rahaa mihinkään, niin olen juuri ja juuri saanut revittyä kammottavat kuukausittaiset lyhennyssummat velkojille. Iso osa veloista meni perintään kaksi vuotta sitten, siis niin, että luottotiedot eivät menneet mutta kuukausittaisissa lyhennyksissä ei ole mitään joustoa, hoidan niitä maksusopimusten kautta.
Velat ovat siis pikavippejä ja kulutusluottoja. Vihaan ja häpeän itseäni aivan kammottavasti, että toimin noin järjettömästi enkä voi käsittää sitä. Se oli vain ihan täysi hulluusjakso. Olen valtavan järkyttynyt omasta täysin järjettömästä toiminnastani, mutta päätin vain selvitä koska pakko. En millään halunnut päästää ulosottoon ja olen jotenkin selvinnyt. Vielä vajaa puoli vuotta kestää niin olen kuivilla.
Mutta olen niin väsynyt. Teen nyt kolmatta kesää tauotta töitä, koska valtavat lainalyhennykset on vain pakko hoitaa. En edes kestä ajatella, mitä kaikkea olisin voinut noilla summilla tehdä, jotka menivät nyt järjettömään maniatuhlaukseen ja varsinkin kammottaviin korkoihin. Olen vain tehnyt töitä, miettinyt raha-asioita, stressannut, ollut ahdistunut, en ole käynyt missään, tehnyt mitään kun rahaa ei ole, varmistanut vain, että vuokra tulee maksettua ja ruokaa on. Mihinkään muuhun en ole voinut rahaa käyttää, kun kaikki menee velkoihin.
Mutta raskainta on, etten voi puhua tästä kenellekään. En pysty kaatamaan tätä taakkaa läheisteni päälle, en kehtaa puhua kenellekään, olen salannut kaiken ja repinyt rahat irti tekemällä hulluna töitä, myymällä kaiken mitä olen voinut ja sillä, etten käytä mihinkään rahaa kuin asumiseen ja ruokaan. Velkaneuvonnasta tai Kelasta ei ole mitään apua, sillä toisaalta tuloni ovat niin hyvät, ettei minun katsota tarvitsevan apua ja toisaalta summa on ihan liian iso, että Takuusäätiöstä olisi apua. Pakko tässä on vain pärjätä ja olen pärjännyt ja näyttää siltä, että pärjään loppuun asti.
Mutta kun edes joskus voisi jollekulle puhua tästä. Kauhistella, mitä olen mennyt tekemään, miten pelottaa, väsyttää, ahdistaa, miten vihaan ja inhoan ja halveksin itseäni kun olin noin järjiltäni ja laitoin itseni tuollaiseen tilanteeseen. Korkojen ja summien katsominen on kammottavaa, se kun koko ajan pyörii mielessä, kykenenkö saamaan tarpeeksi rahaa taas tässä kuussa tarpeeksi ajoissa. Ja se, että joudun pitämään kaiken itselläni.
Enpä tiedä, mitä tällä kirjoituksella hain. Kai vain sitä, että edes johonkin voi ilmaista sen, miten paska tilanne tämä on. Ja kyllä, itse otan vastuun, itse maksan, itse mokasin. En saa yhteiskunnan apua kun ansaitsen liian hyvin, joten siitä ei tarvitse syyttää. Mutta väsyttää. Ja eniten se, kun tämän salaisuuden joutuu täysin pitämään itsellään. Se olisi vain liian raskas taakka läheisille, ja koska olen siis lapseton sinkku, niin suoraan oma rahallinen tilanteeni ei heihin vaikuta. Ja itse minun pitää siitä kantaa vastuu, en voi enkä halua ketään muuta tähän sotkea. Kenellekään tutulle tai sukulaiselle en voi edes kuvitella kehtaavani kertoa. Joten halusin nyt edes tänne anonyyminä avautua.
Kommentit (82)
Sinullahan on asiat todella hyvin, että tuhlailusta ja lainoista huolimatta sait asiasi järjestykseen. Kaiken lisäksi olet pian ns. kuivilla, onnea jo etukäteen!
Harva samaa läpikäynyt on tuossa pisteessä pian helpottaa, muistathan palkita itsesi sitten. Esim. hotelliyöllä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisista summista puhutaan?
Sellaisista, etten kehtaa kertoa. Tuloni ovat siis onneksi erittäin hyvät, mutta en muuta olekaan tehnyt kuin töitä. Mutta en siis edes tänne anonyymisti kehtaa kertoa.
Ja tulen siis pärjäämään tuohon vuodenvaihteeseen asti, jolloin velat on maksettu pois. Eli sinänsä en etsi käytännön neuvoja, kävin ne tilanteen alussa läpi eikä oikein mitään ollut tehtävissä kun en halunnut sotkea ketään esimerkiksi pankkilainan takaajaksi.
Karmeinta on se itseinho. Ja väsymys, kun elämässä ei nyt melkein kolmeen vuoteen ole ollut oikein mitään muuta kuin tämä äärimmäinen velkojen maksu.
Summat kun esimerkiksi noissa pikavipeissä kolminkertaistuivat. Pahimmissa alkuperäinen pääoma viisinkertaistui korkojen ja kulujen takia. Yritän saada noita kohtuullistettua, sillä parikin on juuri noita yrityksiä, joita vastaan ollaan nostamassa joukkokanteita.
Ja olen niin häpeissäni, että olen voinut tuollaiseen sortua. Järki ei vain ollut mitenkään päässä tuon maniajakson aikana.
Ilmeisesti kun kyseessä oli sairaus, niin voisi ehkä pyrkiä velkajärjestelyyn jos olisi päässyt ulosottoon, mutta kun tällä äärimmäisellä kolmen vuoden ponnistelulla pystyin välttämään ulosoton, niin päädyin sitten siihen, etten edes lähtenyt tuolle tielle.
Miksi et voisi taakkaasi jakaa jonkun luottoihmisen kanssa? Mania on katala tila etkä ole ainoa, joka laittanut omaisuutensa sileäksi. Tai tehnyt jotain muuta hallitsematonta.
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on asiat todella hyvin, että tuhlailusta ja lainoista huolimatta sait asiasi järjestykseen. Kaiken lisäksi olet pian ns. kuivilla, onnea jo etukäteen!
Harva samaa läpikäynyt on tuossa pisteessä pian helpottaa, muistathan palkita itsesi sitten. Esim. hotelliyöllä. :)
Kiitos. Tosin tuntuu siltä, etten enää koskaan enää elämässäni halua käyttää rahaa mihinkään vähänkään turhaan, niin karmeaa tämä veloista selviytyminen on. Täytyy vain varmistaa, että maniajaksoja ei enää tule, eli olla siinä todella varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voisi taakkaasi jakaa jonkun luottoihmisen kanssa? Mania on katala tila etkä ole ainoa, joka laittanut omaisuutensa sileäksi. Tai tehnyt jotain muuta hallitsematonta.
En oikein tiedä, kuka sellainen voisi olla. Tiedän, että ikääntyville vanhemmilleni tämä olisi liian raskas huoli, en vain halua tehdä sitä heille. Siskolleni en kehtaa kertoa. Ystävilleni en myöskään. En vain voi kuvitella ketään tuntemaani ihmistä, joka ei tuomitsisi minua tästä, tai sitten olisi niin huolissaan, että se on minusta epäreilua kaataa tuo huolitaakka heidän päälleen. Vanhemmilleni tuo sairastumiseni oli jo niin suuri huolenaihe. Ja terapeuttiin ei yksinkertaisesti ole rahaa. Vertaistukiryhmiä tällaisiin asioihin en ole löytänyt. Ainoat, joissa näissä asioista puhutaan, ovat jotkin pelaamisongelmaisten netin vertaistukiryhmät, mistä on ollut lohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tosi hyvä, jos voisit puhua asiasta jonkun kanssa. Eikö olisi myös tulevaisuuden kannalta hyvä, että joku tietäisi, miten sinulle on käynyt. Jos sinulle tulee uudestaan samanlainen vaihe, niin voisit heti aluksi tukeutua luottohenkilöön, joka ehkä estäisi tuhlailun. Muistan lukeneeni ihmisestä, jolla tuli aina välillä maniavaiheita. Hän oli tehnyt jonkun läheisen henkilön kanssa sopimuksen, että tämä läheinen laittoi kaikki luottokortit omaan talteensa, jottei niiden avulla olisi voinut tehdä velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi hyvä, jos voisit puhua asiasta jonkun kanssa. Eikö olisi myös tulevaisuuden kannalta hyvä, että joku tietäisi, miten sinulle on käynyt. Jos sinulle tulee uudestaan samanlainen vaihe, niin voisit heti aluksi tukeutua luottohenkilöön, joka ehkä estäisi tuhlailun. Muistan lukeneeni ihmisestä, jolla tuli aina välillä maniavaiheita. Hän oli tehnyt jonkun läheisen henkilön kanssa sopimuksen, että tämä läheinen laittoi kaikki luottokortit omaan talteensa, jottei niiden avulla olisi voinut tehdä velkaa.
Olet oikeassa. Pitää miettiä, kuka sellainen voisi kenties olla.
Mutta jo ihan se, että voisi lukea yhtään samassa tilanteessa olleiden kokemuksista, niin ettei olisi niin yksin tämän kokemuksen kanssa ja kokisi, että on ainoa, joka on näin käsittämättömästi mokannut, auttaisi. En tiedä, onko tällaisia vertaistukiryhmiä missään? Kun nyt tuntuu, että tuntemani ihmiset ympärillä hoitavat kaikki erittäin vastuullisesti raha-asiansa, ja olisivat kauhuissaan, eivät pystyisi käsittämään, ja halveksisivat, jos tietäisivät minun sortuneen johonkin niin järjettömään kuin isoon määrään pikavippejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksisuuntaisen vertaisryhmissä kyllä ainakin itse olen vastaavista asioista puhunut ja minusta tuo on aika tavanomaista. Onko se nyt niin iso häpeäkään? Toki omassa mielessä siltä tuntuu, mutta näin ulkopuolisen mielestä ei vaikuta suurelta jutulta. Toivottavasti löydät juttuseuraa, onhan toi aika iso asia salattavaksi, etenkin kun et edes lomia pidä (sen täytyy herättää muissa ihmetystä ja varmasti moni arvaakin mistä on kyse). Tsekkaa vaikka Mieli Ry.
Mitä itse ajattelisit, jos joku läheisesi olisi vastaavassa tilanteessa ja kertoisi sinulle? Olisit kenties järkyttynyt ja surullinen toisen puolesta ja kysyisit, voisitko jotenkin auttaa? Olet mielestäni jostain syystä päättänyt muiden puolesta, miten he reagoisivat (olettavasti mielestäsi hyvin negatiivisesti) enkä ole varma, kuinka vahva todellisuuspohja sillä on.
Ja miksi ulosotto olisi niin paha asia? Siis ymmärrän, ettei sinne kukaan halua. Mutta ei nykyinen tilanteesikaan hyvältä kuulosta. Puoli vuotta on kuitenkin 180 päivää ja olet väsynyt jo nyt. Olisiko ulosoton seuraukset pahemmat kuin nykytila?
Mitä pelkäät? Voiko olla, että eniten omaa reaktiotasi, kun joudut hyväksymään epätäydellisyytesi ja sen, ettei kaikkea elämässä voi kontrolloida ja kantaa yksin? Lopulta aika harva haluaa potkia potkittua. Suurin osa ihmisistä haluaa auttaa ja samalla tuntea itse merkityksellisyyttä. Puhu asiasta jollekin luotettavalle ihmiselle. Jos ei sellaista löydy lähipiiristäsi, hakeudu ammattiauttajan pakeille. Eikä psykologikäynnit varmasti ole huono veto silloinkaan, jos puhut läheisillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on asiat todella hyvin, että tuhlailusta ja lainoista huolimatta sait asiasi järjestykseen. Kaiken lisäksi olet pian ns. kuivilla, onnea jo etukäteen!
Harva samaa läpikäynyt on tuossa pisteessä pian helpottaa, muistathan palkita itsesi sitten. Esim. hotelliyöllä. :)
Hotelli yöllä heh heh...mitä siinä on niin hienoo
Ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella seurakunnilla on Rari-toimintaa. Työtä tekevät vapaaehtoiset, jotka ovat saaneet koulutuksen työhönsä ja joilla on vaitiolovelvollisuus. Heihin voi ottaa yhteyttä, vaikkei kaipaisikaan neuvoja, vaan haluaisi vain purkaa mieltään ja puhua raha-asioistaan jollekulle. Palvelu on maksuton, eikä edellytä kuulumista ev. lut. kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno asia, että olet saanut lääkitystä ja se asia on nyt hallussa. Harmi tietysti että tuollainen tilanne on joskus ollut ja nyt joudut makselemaan, mutta minkäpä sille mahtaa. Se että saat velat maksettua melko pian etkä joudu koko elämäsi kituuttamaan, on myös hyvä juttu, eikö vain? Olet todella taistellut tiesi ylös ja ansainnut tulevan paremman elämän! Minusta sinä olet vahva.
Googleta blogi Ulosotosta eroon. Sen kirjoittajalla on vähän samantapaisia kokemuksia. Todennäköisesti olisit selvinnyt vähemmällä maksamisella, jos olisit päästänyt velkasi ulosottoon, koska ulosotossa vuosikorko on 7 %, joka on selvästi vähemmän kuin pikavipeissä. Mutta jos jäljellä on enää puoli vuotta, niin ei varmaan enää tässä vaiheessa kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista summista puhutaan?
Sellaisista, etten kehtaa kertoa. Tuloni ovat siis onneksi erittäin hyvät, mutta en muuta olekaan tehnyt kuin töitä. Mutta en siis edes tänne anonyymisti kehtaa kertoa.
Ja tulen siis pärjäämään tuohon vuodenvaihteeseen asti, jolloin velat on maksettu pois. Eli sinänsä en etsi käytännön neuvoja, kävin ne tilanteen alussa läpi eikä oikein mitään ollut tehtävissä kun en halunnut sotkea ketään esimerkiksi pankkilainan takaajaksi.
Karmeinta on se itseinho. Ja väsymys, kun elämässä ei nyt melkein kolmeen vuoteen ole ollut oikein mitään muuta kuin tämä äärimmäinen velkojen maksu.
Summat kun esimerkiksi noissa pikavipeissä kolminkertaistuivat. Pahimmissa alkuperäinen pääoma viisinkertaistui korkojen ja kulujen takia. Yritän saada noita kohtuullistettua, sillä parikin on juuri noita yrityksiä, joita vastaan ollaan nostamassa joukkokanteita.
Ja olen niin häpeissäni, että olen voinut tuollaiseen sortua. Järki ei vain ollut mitenkään päässä tuon maniajakson aikana.
Ilmeisesti kun kyseessä oli sairaus, niin voisi ehkä pyrkiä velkajärjestelyyn jos olisi päässyt ulosottoon, mutta kun tällä äärimmäisellä kolmen vuoden ponnistelulla pystyin välttämään ulosoton, niin päädyin sitten siihen, etten edes lähtenyt tuolle tielle.
Ja siis tietysti, jos jollain on järkeviä neuvoja, niin tietysti otan mielelläni vastaan. Mutta tosiaan toimeentulotuesta tai muista yhteiskunnan tuista ei ole mahdollista saada apua, sillä niissä ei oteta lainoja huomioon niin kauan kuin ne eivät ole ulosotossa. Joten noiden laskelmien mukaan en ole oikeutettu tukeen.
Omilla tiedoillani en pysty saamaan pankkilainaa, jossa olisi halvempi korko, koska kyllähän pankki näkee, millainen rahatilanteeni on ja että olen viimeisen parin vuoden aikana velkaantunut äärimmilleen sekä kevytmielisesti. Pakko myöntää, etten edes ole kehdannut tuota hakea, tiedustellut vain asiasta. Mutta koska ei ole omaisuutta vakuudeksi enkä halua sotkea ketään takaamaan, niin ainakin alustava vastaus oli kieltävä.
Takuusäätiön kanssa tosiaan tuo summa meni reippaasti yli heidän takaamansa summan. Nyt tuo alkaisi olla mahdollinen, mutta toisaalta jos pystyn selviytymään veloista vuodenvaihteeseen mennessä, niin en tiedä onko tuo ajallisesti enää järkevä, sillä sen verran, mitä olen selvittänyt heidän kanssaan asiaa, niin heidän prosessissaan helposti menee tuon verran aikaa.
Velkaneuvontaan olen yrittänyt saada aikaa, mutta Helsingissä se on niin tukossa, etten ole päässyt edes puhelimitse läpi, saati että olisin saanut aikaa. En tiedä, voisiko tuosta jotenkin olla hyötyä?
Noita markkinoituja yhdistelylainoja en oikein innolla ajattele, kun hieman epäilyttää, että kustannukset vain kasvavat kun he ottavat korot ja kulut omia voittojaan varten.
Kuluttajaneuvontaan tosiaan ajattelin ottaa yhteyttä, ja heidän neuvojensa mukaan ainakin yrittää saada korkokustannuksia kahdelle jäljellä olevalle pikavipille kohtuullistettua, sillä nämä pikavipit ovat noiden joukkokanteiden kohteena kohtuuttomien korkojen takia, jonka takia Kuluttajaneuvonta on kehottanut muitakin asiakkaita vaatimaan korkojen kohtuullistamista.
Mutta muuta en tosiaan ole keksinyt. Jos jollakulla on hyviä neuvoja käytännön puolelle, niin tietysti ovat tervetulleita!
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella seurakunnilla on Rari-toimintaa. Työtä tekevät vapaaehtoiset, jotka ovat saaneet koulutuksen työhönsä ja joilla on vaitiolovelvollisuus. Heihin voi ottaa yhteyttä, vaikkei kaipaisikaan neuvoja, vaan haluaisi vain purkaa mieltään ja puhua raha-asioistaan jollekulle. Palvelu on maksuton, eikä edellytä kuulumista ev. lut. kirkkoon.
Kiitos, tästä en tiennyt, katsonkin tiedot netistä!
- ap
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaisen vertaisryhmissä kyllä ainakin itse olen vastaavista asioista puhunut ja minusta tuo on aika tavanomaista. Onko se nyt niin iso häpeäkään? Toki omassa mielessä siltä tuntuu, mutta näin ulkopuolisen mielestä ei vaikuta suurelta jutulta. Toivottavasti löydät juttuseuraa, onhan toi aika iso asia salattavaksi, etenkin kun et edes lomia pidä (sen täytyy herättää muissa ihmetystä ja varmasti moni arvaakin mistä on kyse). Tsekkaa vaikka Mieli Ry.
Kiitos vinkeistä!
- ap
Vaikutat kaikesta huolimatta pärjäävän hyvin ja vaikutat lisäksi tosi fiksulta tyypiltä. Tsemppiä!
Tsemppiä, enää puoli vuotta. Arvostan sitä, että haluat maksaa velat ja hoitaa asiasi etkä päästää lusmuillen ulosottoon 👍
Olet todella armoton itseäsi kohtaan ap. Sinulla on diagnosoitu sairaus jonka oireisiin kuuluu holtiton tuhlaaminen. Et sinä ole tahallasi sotkenut elämääsi tai tietoisesti valinnut väärin. Moni vastaavan sairauden saanut on menettänyt luottotietonsa, ja kertoo mielestäni kovasta moraalista ja periksiantamattomuudesta, että et ole päästänyt velkojasi ulosottoon. Älä kiduta itseäsi tuolla tavalla, vaan anna itsellesi anteeksi.
Ja nuo summat tuskin muuttavat kenenkään ajatusta ongelmastasi. Ei sinun tarvitse niitä täällä kertoa, mutta ulkopuoliselle tuskin on merkitystä onko velkasi neljä vai seitsemän-numeroinen. Mikset muuten käy terapiassa? Saisit sieltä keskusteluapua. Toki sekään ei ole ilmaista.
Alue: Aihe vapaa
Millaisista summista puhutaan?