Lue keskustelun säännöt.
Elämästä kipujen kanssa
26.04.2013 |
Hei,
Kirjoitan hieman epämääräisesti ettei kukaan tuttu minua tunnista...
Olen parin leikkauksen jälkeen ollut muutaman vuoden sairaslomalla. Aluksi minua pompoteltiin lääkäriltä toiselle ja vähäteltiin kipuani. Kunnes eräs lääkäri otti minut tosissani ja laitti lähetteen magneettiin jossa tilanne selvisi...pahempana kuin osattiin odottaa. En ole vieläkään parista leikkauksesta toipunut...leikkaukset eivät ole helpottaneet elämääni, vaan vaivoja on tullut lisää ja kivut pahentuneetkin =( Toinen jalka ensimmäisen leikkauksen jälkeen menetti tunnon, nyt toisen leikkauksen jälkeen se lähtee yhtäkkiä alta. Lääkärit eivät sitä edes ota tosissaan vaikka olen joka kerta siitä sanonut lääkärillä käydessäni ja tämän takia loukannut myös kyynerpääni kaatuessani.
Kipupoliklinikalle minua ei huolittu koska eivät osaa enää muuttaa lääkitystä. Syön lyricaa, panacodia, triptyliä, arxoxiaa, sirdaludia jne. yhteensä 18 tablettia vuorokaudessa.
Tällä viikolla sain eläkeyhtiöltä kirjeen että minun pitäisi olla kunnossa palaamaan työelämään. En selviä edes kotitöistä...pyykit laitan koneeseen polvillani samoin otan pois, imuroida pystyn vain hetken kerrallaan, saunan ylälauteille en pysty kipuamaan, välillä en saa edes sukkaa jalkaan ilman apua, rappuset pystyn nousemaan hitaasti mutta se sattuu todella paljon jne.
Kivut ovat siis hirveät ja lääkärit(leikkaavalääkäri sekä terveyskeskuslääkäri) ovat kirjoittaneet minulle sairaslomaa toistaiseksi koska sanoivat että tässä ei tapahdu ihmeitä. Nyt eläkelaitos päätti että minun pitäisi olla kunnossa ja palata työelämään...
En tajua miten ihmeessä siitä selvisin koska kotonakaan en pysty kipujen takia elämään normaalisti ja toimimaan kaikista päivän kotiaskareista itsenäisesti. Ja nyt pitäisi sitten palata "terveenä" työelämään. Kuulemma minulle löytyy varmasti sopiva työ. Asumme pikkupaikkakunnalla missä ihmettelen suuresti työn löytymistä. Toiselle paikkakunnalle en todellakaan pysty matkustelemaan kipujen takia.
Tuntuu että nyt ei enää jaksa selvitä edes näistä päivistä ja pelko siitä miten kipeä olen sen jälkeen kun töihin taas palaan koska nytkin menee jo tuon verran lääkkeitä ja kivut ovat valtavat...mitä töihin paluun jälkeen.
Minulla on mennyt usko omaan toipumiseen ja pelko siihen että jos paluuni työelämään tuottaa lisää kipua kuinka kestän enää sen kivun kanssa?
En muista milloin olisin nukkunut kunnolla? Kipujen sallimissa rajoissa menee 5-6h tuntia yöllä useassa pätkässä. Onneksi saan torkahdettua päivällä hetkeksi..
Pelottaa ja on niin epätoivoinen olo. Mies on usein pelännyt sitä miten kestän kipujen kanssa nyt...mitä sitten tulevaisuudessa?
Oli pakko saada purkaa ajatuksia tänne...tuntuu kuin nyt olisi vedetty loppukin matto jalkojen alta... Mä niin haluisin elää kivutonta elämää!!!
Kommentit (8)
Seuraavaksi lähete Kelan kuntoutuskeskukseen tai työeläkekeskukseen työkyvyn arviointiin. Oletko muuten ollut fysiatrin hoidossa? Sieltäkin saa lisälausuntoja ja usein myös kullanarvoista apua etenkin noin hankalan kuuloisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi. Ja kauniista sanoistasi.
Olemme mieheni kanssa usein puhuneet(kun tätä b-todistus helvettiä on muutaman vuoden käynyt) että voi kun voittaisi lotossa niin ei tarvitisi stressata henkisesti koko ajan ja elää paineen kanssa. Ei lottovoitto tietenkään kipuja veisi pois, mutta auttaisi se henkiseen paineeseen. Todennäköisesti jättäytyisin kyllä tuosta kela-eläkeyhtiö saralta pois... Olisi yksi asia silloin henkisellä tasolla edes paremmin =/
Mutta kun ei lottoa kuin rivin sillon toisen tällöin, niin eipä siinä onni voi kääntyä.
Vaikka elämme taloudellisesti hyvin tiukilla, me pärjäämme. Jokainen sentti mikä tulee, se myös menee. Välillä vaan säälittää lapset, kun heillä olisi kovasti toiveita mitä haluaisivat...eikä niitä pysty toteuttamaan =( Ei edes välillä niitä pienempiäkään! Minulla kun lääkekulut ovat aika suuret...
Onneksi yleensä ymmärtävät miksi on tiukkaa. Ja sekin että vanhemmasta lapsesta on jo apua ja hän auttaa kotitöissä mitä minä en kivuilta pysty tekemään <3
Kiitos vastauksestasi. Ja kauniista sanoistasi.
Olemme mieheni kanssa usein puhuneet(kun tätä b-todistus helvettiä on muutaman vuoden käynyt) että voi kun voittaisi lotossa niin ei tarvitisi stressata henkisesti koko ajan ja elää paineen kanssa. Ei lottovoitto tietenkään kipuja veisi pois, mutta auttaisi se henkiseen paineeseen. Todennäköisesti jättäytyisin kyllä tuosta kela-eläkeyhtiö saralta pois... Olisi yksi asia silloin henkisellä tasolla edes paremmin =/
Mutta kun ei lottoa kuin rivin sillon toisen tällöin, niin eipä siinä onni voi kääntyä.
Vaikka elämme taloudellisesti hyvin tiukilla, me pärjäämme. Jokainen sentti mikä tulee, se myös menee. Välillä vaan säälittää lapset, kun heillä olisi kovasti toiveita mitä haluaisivat...eikä niitä pysty toteuttamaan =( Ei edes välillä niitä pienempiäkään! Minulla kun lääkekulut ovat aika suuret...
Onneksi yleensä ymmärtävät miksi on tiukkaa. Ja sekin että vanhemmasta lapsesta on jo apua ja hän auttaa kotitöissä mitä minä en kivuilta pysty tekemään <3
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:56"]
Seuraavaksi lähete Kelan kuntoutuskeskukseen tai työeläkekeskukseen työkyvyn arviointiin. Oletko muuten ollut fysiatrin hoidossa? Sieltäkin saa lisälausuntoja ja usein myös kullanarvoista apua etenkin noin hankalan kuuloisessa tilanteessa.
[/quote]
Fysiatrian poliklinikalla olen myös ollut. Ja fysioterapiassa käyn säännöllisesti. Kelan laitoskuntoutus on tulossa... En tiedä auttaako se mitenkään tähän tilanteeseen?
Mulla oli aika samanlaisia oireita kuin sullakin kunnes pääsin leikkaukseen. sinne jäi pahimmat kivut. Nyt pärjään ilman särkylääkkeitä/panadol sillontällön. Oikeassa jalassa on tosin edelleenkin melkoisia tuntopuutoksia ja en pääse nousemaan sillä varpailleni mutta elämä on ihan erilaista kuin vuosi sitten. Silloin revin itseni väkisin sängystä kipujen saattamana aamulla vessaan ja vessasta suoraan lääkekaapin kautta sohvalle makaamaan. Ei ollut elämisen arvoista elämää se =/ Toivottavasti kuntoudut sellaiseen kuntoon että elämässä olisi muutakin kuin kipua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:13"]
Mulla oli aika samanlaisia oireita kuin sullakin kunnes pääsin leikkaukseen. sinne jäi pahimmat kivut. Nyt pärjään ilman särkylääkkeitä/panadol sillontällön. Oikeassa jalassa on tosin edelleenkin melkoisia tuntopuutoksia ja en pääse nousemaan sillä varpailleni mutta elämä on ihan erilaista kuin vuosi sitten. Silloin revin itseni väkisin sängystä kipujen saattamana aamulla vessaan ja vessasta suoraan lääkekaapin kautta sohvalle makaamaan. Ei ollut elämisen arvoista elämää se =/ Toivottavasti kuntoudut sellaiseen kuntoon että elämässä olisi muutakin kuin kipua!
[/quote]
Kiitos viestistäsi. Minun kivut eivät jääneet leikkauspöydälle, kummallakaan kerralla. Välillä tulee kausia jolloin epätoivo valtaa täysin... päiväsi kuulostaa ihan samanlaisilta kuin minulla. Välillä sentään on parempia päiviä jolloin pystyn jopa jotain pientä kotiaskaretta tekemään. Välillä ei mitään!
En pysty puoltatuntia kaempaa istumaan, seisomaan tai makaamaan yhtäjaksoisesti...sen jälkeen tulee entistä hirveämmät kivut. Toisaalta tähän rumbaan on jo tottunut, mutta tämän viikon kirje varmalta kyllä pysäytti täysin kun mietin miten tulen kipujen kanssa selviämään työelämästä?
Oletko tällä hetkellä töissä? Jos haluat vastata niin minkälaista työtä sinä pystyt tekemään?
Hei Ap! En tällähetkellä ole töissä vaan lasten kanssa kotona. Ammatiltani olen kokki mutta tuskin sitä ammattia pystyn tekemään jatkossa. Itselläni tässä onkin juuri mietinnän alla että pitääkö lähteä opiskelemaan uutta ammattia vai mitä teen kun vuoden päästä lähden työelämään. Toivon parasta sinulle, toivottavasti saat kipusi hallintaan. Tiedän mitä se on kun elämä menee sen mukaan että onko huono vai tosi huono päivä kipujen kanssa. Kaupassa piti notkua ostoskärryä vasten aika ajoin ja autoon ei päässyt istumaan ennen kun "rysäytti" selkänsä sopivampaan asentoon. Kauhulla muistelen niitä aikoja.
Ompa surullista lukea elämästäsi. Voin vain kuvitella miltä tuntuu elää vuorokauden ympäri kipujen kanssa, eikä apua saa lääkäriltä tms taholta.
Sinun kannattaisi marssia hoitavalle lääkärillesi puhumaan näistä asioista. Eihän sinua voi töihin pakottaa jos kuntosi ei salli edes kotitöiden tekemistä normaalisti... Puhumattakaan että menisit jonnekin töihin...
Voimia! Ja jaksamista! Toivottavasti tuleva kesä saa mielesi piristymään edes hetkeksi.