Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskon, että olen mieleltäni liian järkkynyt pystyäkseni parisuhteeseen
05.07.2020 |
Ei mulla paha ole olla yksinkään. Tietysti yksinäisyys ja kosketuksenkaipuu nousee välillä, mutta kun mietin, että joutuisin oikeasti olemaan jonkun vieraan miehen kanssa, ahdistun kamalasti. En usko, että pystyn luomaan sellaista yhteyttä kehenkään, että yhteiselosta tulisi mitään. Tämä ihminen olisi vieras ja sellaisena pysyisi vaikka miten tutustuisi. Haluan vain pestä itseni ja vaatteeni putipuhtaaksi heti, kun joku mies koskee minuun. Mikä mua vaivaa..? Jääköhän elämä elämättä tällä tavalla? Kollegatkin töissä ihmettelee, miksei minulla ole miestä. Muita samoilla fiiliksillä?
N26
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavaa, että vielä vuonna 2020 oletetaan, että elämän suola on kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen. Ihan kuin elämästä ei voisi nauttia ja elää elämää tyytyväisenä yksinkin! Heti kuvitellaan, että ihmisessä on jotain vikaa kun ”ei kelpaa” kenellekään.
Parempi olla siinä tapauksessa yksin, ettei pilaa jonkun toisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla siinä tapauksessa yksin, ettei pilaa jonkun toisen elämää.
Tääkin käynyt mielessä, pilaanko toisen elämän samalla. -Ei ap
Alue: Aihe vapaa
Joo, mulla sama, olen sun kanssa samanikäinenkin.
Ja mulla on psykiatrinen diagnoosi kaiken lisäksi, uskon kanssa noin. Vaikea tutustua, ihminen pysyy aina vieraana, tosi vaikea luoda yhteys jonkun kanssa. Tiedän just mitä tarkoitat.