Olen avoliitossa naisen kanssa, jolla lapsi edellisestä parisuhteesta. Tunnen olevani ulkopuolinen omassa kodissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, ei ihmisen kanssa jolla on lapsia voi saada oikeaa aikuisten parisuhdetta, ne on useimmiten identiteetiltään ensisijassa mammoja ja isukkeja. Kun nykyään pitää asettaa lapsi aina edelle kaikessa. Ehkä jonkun kevytseurustelun niin että asutaan erillään. Olisi järkevää että nämä lapsia hankkineet eronneet pysyttelisivät kaltaisissaan eikä yrittäisi edes lapsettomia. Koska ei ne niitä ansaitse, vaan jonkun jolla on samat taakat kuin itsellä.

Kokeiltu on, totesin että ansaitsen parempaa kun en ole erehtynyt lisääntymään.

Jotenkin kummallinen ajatus, että lapsellisen pitäis jotenkin holhota lapsettomia ja heti kättelyssä ilmoittaa että sun kans en ala mitään. Kai se lapseton itse osaa päättää kenen kanssa suhteeseen ryhtyy. Ottakaa nyt itse vähän vastuuta omista valinnoistanne, ei se lapsellinen ketään pakota suhteeseen kanssaan. Ohitatte vaan reippaasti lapselliset kumppaninetsijät.

Joo toki vastuu on oma, mutta lapsia hankkinut voi lupailla sitä sun tätä ja saada tällaisia suhteita kokemattoman lapsettoman sitoutumaan pitkällekin kunnes paljastuu että ei ole mitään parisuhdetta, käytännössä vain perhe-elämä, lapset ovat toisella vanhemmallaan tai hoidossa vähemmän kuin on lupailtu. Tilanteet voi muuttua koska tahansa, suunnitelmat mennä aina uusiksi kun lapset. Ja etävanhemmuuden takia jonkun lapsellisen kumppanikseen hyväksynyt voi herätä parin vuoden päästä siihen totuuteen että lapsen vanhemmat nyt sitten päättivät että tästä lähtien etä onkin lähi ja lapsi muuttaa teidän asuntoon pysyvästi.

Ei näissä kuvioissa voi voittaa ellei ole ihan tossukka joka antaa kaikkien muiden päättää omasta elämästään. Koska sitä se noiden lapsellisten kanssa on.

Pointti oli että kun lapsellisten pitäisi tietää kuinka sitovaa ja kamalaa se lapsiperhearki on (sen takia kai on usein erottu) niin ei yritä ainakaan vetää samaan suohon ketään lapsetonta, jolla olisi vielä mahdollisuuksia ja aikaa löytää oikean parisuhteen. Jos on hankkinut lapsia niin ansaitsee vain toisen sellaisen ja kaikki sen mukanaan tuomat ongelmat. Ymmärtävät toisiaan paremmin muutenkin.

Monilta lapsettomilta on jäänyt aikuistuminen kesken, on jääty siihen minä-minä-minä sinkkuuteen kiinni. Muiden huomiominen näyttää olevan vaikeaa, muiden pitäisi huomioida sinua loputtomasti.

Voi kulta pieni, olen ollut sinkkuna erittäin vähäisiä aikoja elämässäni. Olen mielestäni aikuinen ja vastuuntuntoinen ja vaadin parisuhteelta sitä että se parantaa elämänlaatuani, ei huononna. En vaadi loputonta huomiota vaan normaalia aikuisten parisuhdeaikaa ja sitä, että kotonani minun ylitseni ei kävellä koskaan. Lapsi on aina se kortti jolla voi oikeuttaa ihan mitä vain riippumatta siitä mitä on aiemmin sovittu.

Toinen teillä asuvista aikuisista on vastuussa siitä lapsesta, toinen ei ilmeisesti ole. Nyt sitten jälkimmäinen itkee, mut ku sä lupaaasit... seurustele lapsettomien kanssa, älä muuta yhteen.

Tästä lähtien en sekaannu yhteenkään lisääntyneeseen. Kevyttapailu/seksi ihan ok mutta itse haluan kyllä vakavassa suhteessa muuttaa yhteen ja se ei tosiaan näiden lapsia hankkineiden kanssa toimi.

Ps ei AP vaan se jolle vastasit.

Mitä sinulle sitten tapahtuu kun kevyttapailusta/seksistä syntyy lapsi?

Voi yrittää elää sen ulkopuolisuuden tunteen kanssa, tai sitten kannattaa oikeasti harkita erilleen muuttoa. Itse yritän sietää ulkopuolisuuden tunnetta, koska sen jälkeen kun omat lapseni muuttivat pois kotoa, miehen neljää lähes täysi-ikäistä lasta on ollut paljon vaikeampi sulattaa. Harkitsen vakavasti omaan asuntoon muuttoa. Lapset on ihan mukavia ja tavallisia. En vaan jaksa sitä, että kodissani pörrää näitä ventovieraita ihmisiä. Ja on yritetty tutustua, mutta ei sitä voi pakottaa, jos he haluavat mennä omia menojaan ja puuhata omiaan tietokoneella, ei minulla ole mitään mielenkiintoa itkeä perään. Mielummin tietenkin vietän aikaa omien lapsien, mieheni ja omien sukulaisteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, ei ihmisen kanssa jolla on lapsia voi saada oikeaa aikuisten parisuhdetta, ne on useimmiten identiteetiltään ensisijassa mammoja ja isukkeja. Kun nykyään pitää asettaa lapsi aina edelle kaikessa. Ehkä jonkun kevytseurustelun niin että asutaan erillään. Olisi järkevää että nämä lapsia hankkineet eronneet pysyttelisivät kaltaisissaan eikä yrittäisi edes lapsettomia. Koska ei ne niitä ansaitse, vaan jonkun jolla on samat taakat kuin itsellä.

Kokeiltu on, totesin että ansaitsen parempaa kun en ole erehtynyt lisääntymään.

Jotenkin kummallinen ajatus, että lapsellisen pitäis jotenkin holhota lapsettomia ja heti kättelyssä ilmoittaa että sun kans en ala mitään. Kai se lapseton itse osaa päättää kenen kanssa suhteeseen ryhtyy. Ottakaa nyt itse vähän vastuuta omista valinnoistanne, ei se lapsellinen ketään pakota suhteeseen kanssaan. Ohitatte vaan reippaasti lapselliset kumppaninetsijät.

Joo toki vastuu on oma, mutta lapsia hankkinut voi lupailla sitä sun tätä ja saada tällaisia suhteita kokemattoman lapsettoman sitoutumaan pitkällekin kunnes paljastuu että ei ole mitään parisuhdetta, käytännössä vain perhe-elämä, lapset ovat toisella vanhemmallaan tai hoidossa vähemmän kuin on lupailtu. Tilanteet voi muuttua koska tahansa, suunnitelmat mennä aina uusiksi kun lapset. Ja etävanhemmuuden takia jonkun lapsellisen kumppanikseen hyväksynyt voi herätä parin vuoden päästä siihen totuuteen että lapsen vanhemmat nyt sitten päättivät että tästä lähtien etä onkin lähi ja lapsi muuttaa teidän asuntoon pysyvästi.

Ei näissä kuvioissa voi voittaa ellei ole ihan tossukka joka antaa kaikkien muiden päättää omasta elämästään. Koska sitä se noiden lapsellisten kanssa on.

Pointti oli että kun lapsellisten pitäisi tietää kuinka sitovaa ja kamalaa se lapsiperhearki on (sen takia kai on usein erottu) niin ei yritä ainakaan vetää samaan suohon ketään lapsetonta, jolla olisi vielä mahdollisuuksia ja aikaa löytää oikean parisuhteen. Jos on hankkinut lapsia niin ansaitsee vain toisen sellaisen ja kaikki sen mukanaan tuomat ongelmat. Ymmärtävät toisiaan paremmin muutenkin.

Monilta lapsettomilta on jäänyt aikuistuminen kesken, on jääty siihen minä-minä-minä sinkkuuteen kiinni. Muiden huomiominen näyttää olevan vaikeaa, muiden pitäisi huomioida sinua loputtomasti.

Voi kulta pieni, olen ollut sinkkuna erittäin vähäisiä aikoja elämässäni. Olen mielestäni aikuinen ja vastuuntuntoinen ja vaadin parisuhteelta sitä että se parantaa elämänlaatuani, ei huononna. En vaadi loputonta huomiota vaan normaalia aikuisten parisuhdeaikaa ja sitä, että kotonani minun ylitseni ei kävellä koskaan. Lapsi on aina se kortti jolla voi oikeuttaa ihan mitä vain riippumatta siitä mitä on aiemmin sovittu.

Toinen teillä asuvista aikuisista on vastuussa siitä lapsesta, toinen ei ilmeisesti ole. Nyt sitten jälkimmäinen itkee, mut ku sä lupaaasit... seurustele lapsettomien kanssa, älä muuta yhteen.

Tästä lähtien en sekaannu yhteenkään lisääntyneeseen. Kevyttapailu/seksi ihan ok mutta itse haluan kyllä vakavassa suhteessa muuttaa yhteen ja se ei tosiaan näiden lapsia hankkineiden kanssa toimi.

Ps ei AP vaan se jolle vastasit.

Mitä sinulle sitten tapahtuu kun kevyttapailusta/seksistä syntyy lapsi?

Öö mitä ihmettä. Ootko kuullut ehkäisystä? Entä abortista?