Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttäreni on luokkansa kolmas anorektikko. Missä vika?
05.07.2020 |
Minulla on siis yksi lapsi, nyt päätti kasiluokan eli täyttää tänä vuonna 15. Hänen luokallaan ilmeni tämän ensimmäisen vuoden aikana kaksi anoreksiatapausta, toisella tytöllä se oli suhteellisen lievä ja onkin jo hyvässä hoitotasapainossa, mutta toisella on hyvin paha. Toinen näistä tytöistä (paremmassa kunnossa oleva) kuuluu tyttöni lähiystäväpiiriin ja pahemmassa kunnossa oleva on lähinnä hyvän päivän tuttu.
Aloin jo pari kk sitten epäilemään, että tytölläni olisi vähän ongelmaa syömisen kanssa. Oli ja on yhä väsähtäneen oloinen, vetäytyy paljon omiin oloihinsa ja syöminen vaikuttaa olevan kauhean epämiellyttävää. Puhuin tästä tietysti tytölle, mutta silloin kiisti kaiken. Nyt sitten pari viikkoa sitten myönsi, että on laihduttanut jo pidempään. Hoitopuoli meillä on jo kunnossa, eli siitä ei ole murhetta. Mutta mietin vain sitä, että miten yhdeltä luokalta on tullut jo kolme anoreksiatapausta. Voiko se olla enää sattumaa vai vallitseekohan luokassa jotenkin hirveän ulkonäkökeskeinen tunnelma? Kyselin tästä varovasti tytöltä, mutta hän ei osannut oikein sanoa juuta eikä jaata.
Olen pohtinut, että otan syksyllä koulujen alkaessa yhteyttä sekä luokanvalvojaan että rehtoriin ja pyydän heitä vähän tarkastelemaan tätä luokan touhua. En vain oikein tiedä, että ylireagoinko tässä, sillä voiko kolme anoreksiatapausta olla sattumaa samalla luokalla...
Kommentit (83)
tässäkin tulee nyt hiukan sellainen vaikutelma, että ap haluaa ylikontrolloida tyttärensä laihdutuksen... ei kai sentään ole hankkinut siihen oikein kirjallista lupaa, eli diagnoosia? Yrittääkö tytär näivettää itsensä olemattomiin, eli sekö on hoidossa, vai pelkkä ruokavalio? Aloituksesta sai käsityksen, että ap olisi jo leimannut laihdutuksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ongelma ei ollutkaan laihduttaminen, vaan ap:n tarve kontrolloida tyttärensä elämää?
käy kielikoulua ja soittaa viulua, voi ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun tyttösi tai hänen kaverinsa ovat katsoneet kadehtien tätä tuttunsa laihuutta, ja halunnut olla samanlainen. Sitten toinen kavereista lähtenyt mukaan siihen, kun toinenkin.
Ihmiset ovat laumasieluja, etenkin lapset.Varmaankin todennäköisin selitys. Tässähän on tietysti se ongelmana sitten, että milläs ehkäistään uudet tapaukset taas.
apEi niitä oikein voi ehkäistä, toki asiasta puhuminen voi auttaa.
Onneksi nykyään muodissa on salilla käynti ja muodokkaat kropat, joten en usko että hirveän moni alkaa kadehtia näitä alipainoisia tyttöjä.
Silloin kun minä olin yläasteella, ihannekroppa oli juurikin alipainoinen tikku. Terveystarkastuksen jälkeen aina vertailtiin kuinka monta prosenttia alipainoa kelläkin oli. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Samaa oli sillon kun olin lapsi eli tikkulaihoja ihailtiin. Itse omasin tavallisen vartalon ehkä vähän pyöreän.. tunsin monesti itseni lihavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululla ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan voi johtua ihan muista asioista. Some, harrastukset, kauneusihanteet jne.
Toisaalta kannattaa myös varmistaa, ettei ongelman syy ja juuri ole koulussa. Itselläni oli joskus ala-asteella opettaja, jolla oli tapana pilkata lihavuutta. Ja luokassa vallitsi myös kiusaamisen hyväksymisen ilmapiiri, opettaja ei ikinä puuttunut siihen, että toisia nimiteltiin luokassa, vaikka varmasti hänkin sen kuuli ja huomasi. Lukiossa puolestaan minulla oli liikunnanopettaja, jolla epäilin, tai oikeastaan moni meistä epäili syömishäiriötä. Hänellä kaikki luut törrötti ja oli niin alipainoinen, että usein ihmettelin miten hän ylipäätään jaksaa vetää tunteja ja liikkua meidän mukana. Toki syy on voinut olla muukin sairaus, mutta onneksi meistä kukaan ei tainnut pitää häntä roolimallina, vaan lähinnä kävi sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun tyttösi tai hänen kaverinsa ovat katsoneet kadehtien tätä tuttunsa laihuutta, ja halunnut olla samanlainen. Sitten toinen kavereista lähtenyt mukaan siihen, kun toinenkin.
Ihmiset ovat laumasieluja, etenkin lapset.Varmaankin todennäköisin selitys. Tässähän on tietysti se ongelmana sitten, että milläs ehkäistään uudet tapaukset taas.
ap
Anoreksiassa kyse on itsekontrollista ja olemassaolosta. Jos yrität järjestää että joku muu valvoo ja kontrolloi, lisäät "pökköä pesään" pahoinvoinnin suhteen. Koska just se oma kontrolli on tärkeä, mutta ehdotat että muut kontrolloisivatkin enemmän... Jos se toimii on vain hetkellistä ja näennäistä, ja voi kostautua vuosien päästä, kun oikein viestitettiin ettei itse pärjää. Et voi kontrolloida toisen itsekontrollia ja syöminen ei ole pelkästään järjen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en suinkaan vähättele peloittelun voimaa, mutta se ei vain ole ratkaisu ongelmaan pidemmän päälle; jos ongelmaa edes on
oletko jutellut lapsen kanssa siitä, mikä on ilmapiiri kouluruokailun suhteen - joissakin kouluissa se on pakottava, mitä ei pidä sallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakottamisesta tulee vain vahvemmin haluttomuus syödä.
Ettei vaan olisi syypää nuorten suursuosiossa oleva TikTok. Olen kuullut huhuja, että TikTok siivoaa ja sensuroi pois kaikki ylipainoisten, köyhän näköisten ja muutoin epäviehättävien videot. Jos katsoo millaista porukkaa TikTokissa seurataan eniten, niin näkee myös trendin: hoikkia, valkoisia, varakkaita, geenilotossa voittaneita teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yläasteella yhden tytön huhuttiin sairastavan bulimiaa. Olin ylipainoinen ja ajattelin testata. Sairastin viisi vuotta bulimiaa . Kyllä se "tarttuu"
Vierailija kirjoitti:
Vierailkuykkija kirjoitti:
Onpa täällä tyhmiä kommentteja! Anoreksia on vakava mielisairaus, ei siihen sairastua, koska kaverikin sairastui! Myöskään masennus EI tartu nuorelta toiselle.
AP voisi katsoa peiliin, vastuu on Sinun tyttösi vanhempana, mitä vaille lapsesi on jäänyt, että hänellä on syntynyt pakonomainen tarve kontrolloida elämäänsä painosa avulla?
Tässä vaihtoehtoja:
Hyväksyminen/ nähdyksi tuleminen omana itsenään ilman suorituksia
Fyysinen läheisyys (turvallinen syli)
Kielteisten tunteiden näyttäminen ja niiden hyväksynyt kohtaaminen (vanhemman tuki)
Joissain näistä olet laiminlyönyt lastasi? Missä? Vai kaikissa?
T. Ex-anorektikkoOletko hyvinkin perehtynyt aiheeseen? On olemassa ihan oikeita tutkimuksia siitä, miten erilaiset ongelmat leviävät erityisesti nuorten ystäväporukoissa. Anoreksia voi alkaa viattomana kaverin matkimisena ja johtaa oikeaan sairastumiseen. Masennuskin on oikea sairaus. Hyvin usein masentuneen läheinen masentuu itsekin. Ja luulin, että jokainen tietää, miten nuorten itsemurhien näyttävä uutisointi lisää itsemurhia.
Toki sinäkin kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta. Todellisuudessa olemme niin sosiaalisia eläimiä, että se, millaisia mielenterveyteen liittyviä oireita kehittämme, johtuu osin siitä, mitä näemme ja kuulemme ympärillämme.
Kuten sanoin olen ex-anorektikko ja nykyään vertaistukityössä, joten olen hyvinkin perehtynyt aiheeseen. 99% anorektikoista sairastuu johtuen tunne-elämän ongelmista, jotka juontaa 99% siihen että vanhemmat painottavat liikaa suorituksia, ja elämä tuntuu liian kaaottiselta, kun kaikessa ei voi olla hyvä. Tässä kaaottisessa maailmassa painosta tulee kontrollin tunteen väline. Mitkään muotilehdet tai kaverin paino ei johda anoreksiaan vaan ehdottoman rakkauden puute lapsuudessa. Joskus myös seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa, voi johtaa anoreksiaan. T. Ex-ana. PS. Älä sotke koulua tähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muotiahan siitä tulee äkkiä.
Katselin joskus kun olin koulun keittiöllä, kun vitosluokan tytöt alkoivat syödä vain näkkäriä ja vettä, niin teki kyllä luokan opettajakin, mitä nyt ehkä vähän salaattia joskus.
Vierailija kirjoitti:
Ei se tietenkään ole sattumaa.
Nuoret vertaavat itseään toisiinsa. Kun yksi on kovin hoikka saattaa siitä tulla ihanne muille.
Samahan se on isommassakin kaavassa. Jossain vuosituhannen alun paikkeilla oli muotia olla anorektisen laiha. Nyt on muotia olla isoper*seinen. Kymmenen vuoden kuluttua jotain muuta...
Mutta ei tuo ongelma ole sellainen jota koulun tulee ratkoa vaan teidän vanhempien. Tätä ei voi ulkoistaa koulun harteille.
Minusta kouluissa voisi nykyään kertoa vaikkapa terveellisestä ruokavaliosta, kohtuullisesta liikunnasta ja mitä se aiheuttaa keholle ja mielelle. Vähän kuten päihteistäkin kerrotaan. Ja painottaa jokaisen oikeutta olla ja näyttää siltä mitä on, ettei pitäisi verrata itseään toisiin. Painottaa jonkinlaista kehon rauhaa ja itsensä hyväksyntää, että kaikki ollaan hyviä juuri näin. Ei tuon ikäisenä vielä kykene käsittelemään, että näännytys voi aiheuttaa myöhemmin esimerkiksi lapsettomuutta ja sisäelinten romahtamista, miksi niistä ei kerrota? Olisi ihana jos kouluissa olisi joku terapeutti, jonka kanssa voisi jutella jos syöminen ahdistaa.
Vanhemman sanomana nuori kokee puheen helposti hölynpölyä ja saarnaamisena. Plus nuoret tytöt on mestareita valehtelemaan ja piilottelemaan ahdistustaan, ei kukaan halua aiheuttaa huolta vanhemmalleen. Itse aloitin oksentelun, syömisen säännöstelyn ja liiallisen liikkumisen jo 13-vuotiaana johon kuluikin sit 20 vuotta elämästä, olen tuhonnut sillä paljon. Ei vanhemmilla ollut hajuakaan kun urheilin ja oksensin kun olivat poissa kotoa (tai lähdin muualle tekemään sen) ja piilotin ja tuhosin ruokaa että näytti siltä kuin olisin syönyt.
Ei sitä silloin itsekään tajunnut että olisin tarvinnut apua, enkä usko että olisin juuri vanhempiani kuunnellut. Olis hyvä jos kouluissa kerrottaisi näistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailkuykkija kirjoitti:
Onpa täällä tyhmiä kommentteja! Anoreksia on vakava mielisairaus, ei siihen sairastua, koska kaverikin sairastui! Myöskään masennus EI tartu nuorelta toiselle.
AP voisi katsoa peiliin, vastuu on Sinun tyttösi vanhempana, mitä vaille lapsesi on jäänyt, että hänellä on syntynyt pakonomainen tarve kontrolloida elämäänsä painosa avulla?
Tässä vaihtoehtoja:
Hyväksyminen/ nähdyksi tuleminen omana itsenään ilman suorituksia
Fyysinen läheisyys (turvallinen syli)
Kielteisten tunteiden näyttäminen ja niiden hyväksynyt kohtaaminen (vanhemman tuki)
Joissain näistä olet laiminlyönyt lastasi? Missä? Vai kaikissa?
T. Ex-anorektikkoOletko hyvinkin perehtynyt aiheeseen? On olemassa ihan oikeita tutkimuksia siitä, miten erilaiset ongelmat leviävät erityisesti nuorten ystäväporukoissa. Anoreksia voi alkaa viattomana kaverin matkimisena ja johtaa oikeaan sairastumiseen. Masennuskin on oikea sairaus. Hyvin usein masentuneen läheinen masentuu itsekin. Ja luulin, että jokainen tietää, miten nuorten itsemurhien näyttävä uutisointi lisää itsemurhia.
Toki sinäkin kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta. Todellisuudessa olemme niin sosiaalisia eläimiä, että se, millaisia mielenterveyteen liittyviä oireita kehittämme, johtuu osin siitä, mitä näemme ja kuulemme ympärillämme.
Kuten sanoin olen ex-anorektikko ja nykyään vertaistukityössä, joten olen hyvinkin perehtynyt aiheeseen. 99% anorektikoista sairastuu johtuen tunne-elämän ongelmista, jotka juontaa 99% siihen että vanhemmat painottavat liikaa suorituksia, ja elämä tuntuu liian kaaottiselta, kun kaikessa ei voi olla hyvä. Tässä kaaottisessa maailmassa painosta tulee kontrollin tunteen väline. Mitkään muotilehdet tai kaverin paino ei johda anoreksiaan vaan ehdottoman rakkauden puute lapsuudessa. Joskus myös seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa, voi johtaa anoreksiaan. T. Ex-ana. PS. Älä sotke koulua tähän
Et ota huomioon sitä, että aivan noita samoja ongelmia löytyy niidenkin ihmisten taustoista, jotka eivät sairasta syömishäiriötä. Totta kai kun lapsuutta kaivellaan, sieltä aina löytyy jotakin. Harvan lapsuus on täydellinen. Silti useimmat eivät sairastu.
Olen sairaalassa töissä. Tuodaan osastolle nuoria anorektikoita. Valitsevat mieluummin mahaletkun mistä tulee ravintoa kuin syövät. Tarkkailussa 24 h/vrk ettei oksenna tai liiku ympyrää huoneessa että kalorit kuluvat. Se on sairaus. Turha vanhempia syyttää tai kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailkuykkija kirjoitti:
Onpa täällä tyhmiä kommentteja! Anoreksia on vakava mielisairaus, ei siihen sairastua, koska kaverikin sairastui! Myöskään masennus EI tartu nuorelta toiselle.
AP voisi katsoa peiliin, vastuu on Sinun tyttösi vanhempana, mitä vaille lapsesi on jäänyt, että hänellä on syntynyt pakonomainen tarve kontrolloida elämäänsä painosa avulla?
Tässä vaihtoehtoja:
Hyväksyminen/ nähdyksi tuleminen omana itsenään ilman suorituksia
Fyysinen läheisyys (turvallinen syli)
Kielteisten tunteiden näyttäminen ja niiden hyväksynyt kohtaaminen (vanhemman tuki)
Joissain näistä olet laiminlyönyt lastasi? Missä? Vai kaikissa?
T. Ex-anorektikkoOletko hyvinkin perehtynyt aiheeseen? On olemassa ihan oikeita tutkimuksia siitä, miten erilaiset ongelmat leviävät erityisesti nuorten ystäväporukoissa. Anoreksia voi alkaa viattomana kaverin matkimisena ja johtaa oikeaan sairastumiseen. Masennuskin on oikea sairaus. Hyvin usein masentuneen läheinen masentuu itsekin. Ja luulin, että jokainen tietää, miten nuorten itsemurhien näyttävä uutisointi lisää itsemurhia.
Toki sinäkin kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta. Todellisuudessa olemme niin sosiaalisia eläimiä, että se, millaisia mielenterveyteen liittyviä oireita kehittämme, johtuu osin siitä, mitä näemme ja kuulemme ympärillämme.
Kuten sanoin olen ex-anorektikko ja nykyään vertaistukityössä, joten olen hyvinkin perehtynyt aiheeseen. 99% anorektikoista sairastuu johtuen tunne-elämän ongelmista, jotka juontaa 99% siihen että vanhemmat painottavat liikaa suorituksia, ja elämä tuntuu liian kaaottiselta, kun kaikessa ei voi olla hyvä. Tässä kaaottisessa maailmassa painosta tulee kontrollin tunteen väline. Mitkään muotilehdet tai kaverin paino ei johda anoreksiaan vaan ehdottoman rakkauden puute lapsuudessa. Joskus myös seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa, voi johtaa anoreksiaan. T. Ex-ana. PS. Älä sotke koulua tähän
Olen sairastanut anoreksian, joka puhkesi vanhempien eron jälkeen isän löydettyä uuden kumppanin. Vanhempani eivät ikinä vaatineet minulta liikoja, eivätkä olleeet suorituskeskeisiä. Sairastuttuani yksi kaverini tuli sairaalaan vierailemaan ja ns. sai idean minulta alkaa myös itsekin laihduttamaan (en millään tavalla itse siihen kannustanut). Tämä kaverini sairastikin sitten paljon pidempään ja rajummin kuin minä. Eli kyllä anoreksia voi ”tarttua”, mutta siihen vaaditaan se että on muutenki alttiimpi sairastumaan (esim. koulukiusaamistausta tms). Minua kävi katsomassa nimittäin moni muukin kaverini, eikä kukaan heistä sairastunut.
Onko tytöllä ihan lääkärin diagnosoima anoreksia? Vai onko kyseessä vaan äidin epäily siitä, että tyttären laihdutus on muuttunut anoreksiaksi?
Alue: Aihe vapaa
Tai todella suorituskeskeinen arki, lapsi kokee saavansa hyväksyntää ainoastaan harrastuksen ja koulun hyvistä tuloksista.