Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni on luokkansa kolmas anorektikko. Missä vika?
05.07.2020 |
Minulla on siis yksi lapsi, nyt päätti kasiluokan eli täyttää tänä vuonna 15. Hänen luokallaan ilmeni tämän ensimmäisen vuoden aikana kaksi anoreksiatapausta, toisella tytöllä se oli suhteellisen lievä ja onkin jo hyvässä hoitotasapainossa, mutta toisella on hyvin paha. Toinen näistä tytöistä (paremmassa kunnossa oleva) kuuluu tyttöni lähiystäväpiiriin ja pahemmassa kunnossa oleva on lähinnä hyvän päivän tuttu.
Aloin jo pari kk sitten epäilemään, että tytölläni olisi vähän ongelmaa syömisen kanssa. Oli ja on yhä väsähtäneen oloinen, vetäytyy paljon omiin oloihinsa ja syöminen vaikuttaa olevan kauhean epämiellyttävää. Puhuin tästä tietysti tytölle, mutta silloin kiisti kaiken. Nyt sitten pari viikkoa sitten myönsi, että on laihduttanut jo pidempään. Hoitopuoli meillä on jo kunnossa, eli siitä ei ole murhetta. Mutta mietin vain sitä, että miten yhdeltä luokalta on tullut jo kolme anoreksiatapausta. Voiko se olla enää sattumaa vai vallitseekohan luokassa jotenkin hirveän ulkonäkökeskeinen tunnelma? Kyselin tästä varovasti tytöltä, mutta hän ei osannut oikein sanoa juuta eikä jaata.
Olen pohtinut, että otan syksyllä koulujen alkaessa yhteyttä sekä luokanvalvojaan että rehtoriin ja pyydän heitä vähän tarkastelemaan tätä luokan touhua. En vain oikein tiedä, että ylireagoinko tässä, sillä voiko kolme anoreksiatapausta olla sattumaa samalla luokalla...
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että laihduttaminen on hoidossa? Hidastitteko laihdutustahtia?
Ap, sinuna en sotkisi tähän koulua. Vaarana on, että tyttäresi leimataan. Nuori pystyy laihduttamaan rajusti, koska hän on vielä fyysisesti kestävä - syömishäiriö luokitellaan "sairaudeksi" ja kai pyritte järkevöittämään ruokavaliota ilman diagnoosia? Älä sotkea diettiin yhtään enempää ihmisiä, kuin on tarpeen. Se voi aiheuttaa turhaa stressiä tyttärellesi ja syömisestä voi tulla ahdistavampaa, kun liian moni sekaantuu, ja yrittää kontrolloida.
Oli luokassa ulkonäkökeskeinen ilmapiiri tai ei, ei muuta sitä että murrosikäiset ovat aina kiinnostuneita ulkonäköasioista. Niin kuuluukin olla. Jos kokee itsensä arvottomaksi, siihen ei kauneus ja nuoruuskaan paljon tietenkään auta, mutta aina voi ohjata omasta ulkonäöstä huolehtimiseen ja nauttimiseen, sen sijaan että keskittyy antamaan nuorelle vain kritiikkiä.
Sitä paitsi asenne ruokaan syntyy ennen kouluikään. Tietysti sekin vaikuttaa, jos ruoka ei edes ole hyvää.
Neuvoni siis on, että älä puhu kouluun mitään asiasta.
Voiko vanhempi siis vain ilmoittaa kouluun ilman perusteluita, että lapselle pitää liikuntattunneille tehdä uusi suunnitelma joka ei sisällä liikuntaa?
Vai eikö siitäkään saa sopia koulun kanssa, eikö lapselle olisi rankkaa jäädä luokalle sen takia ettei voi osallistua liikuntaan, eikä kouluun saa kertoa miksi lapsi ei osallistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkkariin, koulu-psykologin ja kuraattorin yhteys.
Lähes aina nämä anorektikot ovat myös vegaaneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että laihduttaminen on hoidossa? Hidastitteko laihdutustahtia?
Ap, sinuna en sotkisi tähän koulua. Vaarana on, että tyttäresi leimataan. Nuori pystyy laihduttamaan rajusti, koska hän on vielä fyysisesti kestävä - syömishäiriö luokitellaan "sairaudeksi" ja kai pyritte järkevöittämään ruokavaliota ilman diagnoosia? Älä sotkea diettiin yhtään enempää ihmisiä, kuin on tarpeen. Se voi aiheuttaa turhaa stressiä tyttärellesi ja syömisestä voi tulla ahdistavampaa, kun liian moni sekaantuu, ja yrittää kontrolloida.
Oli luokassa ulkonäkökeskeinen ilmapiiri tai ei, ei muuta sitä että murrosikäiset ovat aina kiinnostuneita ulkonäköasioista. Niin kuuluukin olla. Jos kokee itsensä arvottomaksi, siihen ei kauneus ja nuoruuskaan paljon tietenkään auta, mutta aina voi ohjata omasta ulkonäöstä huolehtimiseen ja nauttimiseen, sen sijaan että keskittyy antamaan nuorelle vain kritiikkiä.
Sitä paitsi asenne ruokaan syntyy ennen kouluikään. Tietysti sekin vaikuttaa, jos ruoka ei edes ole hyvää.
Neuvoni siis on, että älä puhu kouluun mitään asiasta.
Voiko vanhempi siis vain ilmoittaa kouluun ilman perusteluita, että lapselle pitää liikuntattunneille tehdä uusi suunnitelma joka ei sisällä liikuntaa?
Vai eikö siitäkään saa sopia koulun kanssa, eikö lapselle olisi rankkaa jäädä luokalle sen takia ettei voi osallistua liikuntaan, eikä kouluun saa kertoa miksi lapsi ei osallistu?
Ei voi. Kyllä tähän tarvitaan lääkärintodistus, eikä oppilas ole vapautettu liikuntatunneista, vaikka ei liikkuisikaan.
Muutenkin äärimmäisen typerä neuvo olla ilmoittamatta kouluun. Minulla oli kerran oppilas, joka alkoi laihtua huolestuttavasti. Kysyin luokanvalvojalta, onko hänellä tietoa tilanteesta. Ei ollut. Kyselin terveydenhoitajalta, joka mutisi ja kiemurteli. Moni muukin kollega ihmetteli huolissaan. Lopulta terkkari kertoi, että on anoreksia ja tyttö on hoidossa. Vanhemmat olivat kieltäneet opettajille tiedottamisen. Kun opettajat alkoivat kysellä, terkkari oli joutunut pyytämään lupaa kertoa. Noh, pakkohan opettajien on reagoida, kun oireet ovat selvät! Jos ei halua saada koulusta kyselyjä, on parempi kertoa avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että laihduttaminen on hoidossa? Hidastitteko laihdutustahtia?
Ap, sinuna en sotkisi tähän koulua. Vaarana on, että tyttäresi leimataan. Nuori pystyy laihduttamaan rajusti, koska hän on vielä fyysisesti kestävä - syömishäiriö luokitellaan "sairaudeksi" ja kai pyritte järkevöittämään ruokavaliota ilman diagnoosia? Älä sotkea diettiin yhtään enempää ihmisiä, kuin on tarpeen. Se voi aiheuttaa turhaa stressiä tyttärellesi ja syömisestä voi tulla ahdistavampaa, kun liian moni sekaantuu, ja yrittää kontrolloida.
Oli luokassa ulkonäkökeskeinen ilmapiiri tai ei, ei muuta sitä että murrosikäiset ovat aina kiinnostuneita ulkonäköasioista. Niin kuuluukin olla. Jos kokee itsensä arvottomaksi, siihen ei kauneus ja nuoruuskaan paljon tietenkään auta, mutta aina voi ohjata omasta ulkonäöstä huolehtimiseen ja nauttimiseen, sen sijaan että keskittyy antamaan nuorelle vain kritiikkiä.
Sitä paitsi asenne ruokaan syntyy ennen kouluikään. Tietysti sekin vaikuttaa, jos ruoka ei edes ole hyvää.
Neuvoni siis on, että älä puhu kouluun mitään asiasta.
Voiko vanhempi siis vain ilmoittaa kouluun ilman perusteluita, että lapselle pitää liikuntattunneille tehdä uusi suunnitelma joka ei sisällä liikuntaa?
Vai eikö siitäkään saa sopia koulun kanssa, eikö lapselle olisi rankkaa jäädä luokalle sen takia ettei voi osallistua liikuntaan, eikä kouluun saa kertoa miksi lapsi ei osallistu?
Jos lapsi ei kykene suoriutumaan peruskoulun oppimäärästä, hänelle tehdään tästä aineesta mukautettu oppimäärä (esim. matematiikassa riittää viidennen luokan oppimäärä). Tämän suunnittelevat ja tekevät tietysti opettajat. Peruskoulun päästötodistuksessa sitten saa normaalin arvostelun maininnalla mukautettu opetussuunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että laihduttaminen on hoidossa? Hidastitteko laihdutustahtia?
Ap, sinuna en sotkisi tähän koulua. Vaarana on, että tyttäresi leimataan. Nuori pystyy laihduttamaan rajusti, koska hän on vielä fyysisesti kestävä - syömishäiriö luokitellaan "sairaudeksi" ja kai pyritte järkevöittämään ruokavaliota ilman diagnoosia? Älä sotkea diettiin yhtään enempää ihmisiä, kuin on tarpeen. Se voi aiheuttaa turhaa stressiä tyttärellesi ja syömisestä voi tulla ahdistavampaa, kun liian moni sekaantuu, ja yrittää kontrolloida.
Oli luokassa ulkonäkökeskeinen ilmapiiri tai ei, ei muuta sitä että murrosikäiset ovat aina kiinnostuneita ulkonäköasioista. Niin kuuluukin olla. Jos kokee itsensä arvottomaksi, siihen ei kauneus ja nuoruuskaan paljon tietenkään auta, mutta aina voi ohjata omasta ulkonäöstä huolehtimiseen ja nauttimiseen, sen sijaan että keskittyy antamaan nuorelle vain kritiikkiä.
Sitä paitsi asenne ruokaan syntyy ennen kouluikään. Tietysti sekin vaikuttaa, jos ruoka ei edes ole hyvää.
Neuvoni siis on, että älä puhu kouluun mitään asiasta.
Voiko vanhempi siis vain ilmoittaa kouluun ilman perusteluita, että lapselle pitää liikuntattunneille tehdä uusi suunnitelma joka ei sisällä liikuntaa?
Vai eikö siitäkään saa sopia koulun kanssa, eikö lapselle olisi rankkaa jäädä luokalle sen takia ettei voi osallistua liikuntaan, eikä kouluun saa kertoa miksi lapsi ei osallistu?
Jos lapsi ei ole koulukunnossa, voi suorittaa koulun sairaalakoulussa.
Eihän ne syömisoireet missään tyhjiössä synny. Useimmiten löytyy muitakin mielen sairauksia samalla; pakko-oireita, masennusta, ahdistusta... Nykyään pyritään hoitamaan koko perhettä ja sen dynamiikkaa. Mikä on ap oma suhteesi ruokaan: oletko pitänyt laihdutuskuurin, voivotellut kroppaasi, kontrolloinut syömisiäsi, arvostellut sukulaisten tms. ulkonäköä, kertonut miltä kunnon tyttö tai nainen näyttää, puhunut hyvistä ja pahoista ruoista jne?
Jos tyttären sairastuminen herättää ajatuksia vain koulun suhteen, niin siitäkin kannattaa puhua siellä hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako siellä moni jotain, jossa paino on tärkeä?
Tai todella suorituskeskeinen arki, lapsi kokee saavansa hyväksyntää ainoastaan harrastuksen ja koulun hyvistä tuloksista.
Toiset ihmiset on vaan ihan itsessään paljon suorituskeskeisempiä. Ei minun perheessäni ole koskaan painotettu menestystä tai siitä, että pitäsi olla parempi kuin toiset. Ihan itse olen sen jo nuorena keksinyt. Katselin yläasteella, lukiossa ja yliopistossa proana sivuja ja haaveilin laihtuvani, vaikka olen normaalipainoinen. Suosikkikirjani oli Ihana meri, jossa kuvattiin kiltin tytön sairastumista vakavaan anoreksiaan. Halusin olla kuin hän, koska hän oli laiha ja hänen yläasteen päättötodistuksensa keskiarvo oli 10.
Syömishäiriötä minulla ei ole ja siitä saan varmasti kiittää olematonta itsekuriani ja kiinnostustani terveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan olisi syypää nuorten suursuosiossa oleva TikTok. Olen kuullut huhuja, että TikTok siivoaa ja sensuroi pois kaikki ylipainoisten, köyhän näköisten ja muutoin epäviehättävien videot. Jos katsoo millaista porukkaa TikTokissa seurataan eniten, niin näkee myös trendin: hoikkia, valkoisia, varakkaita, geenilotossa voittaneita teinejä.
Et varmasti sellaista sosiaalista mediaa löydä, jossa seuratuimpia ihmisiä eivät olisi hoikat, valkoiset ja varakkaat teinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako siellä moni jotain, jossa paino on tärkeä?
Oma tyttöni soittaa viulua, eli hänen kohdallaan ei ainakaan ole kyse siitä. Tiedän, että toinen anorektikkotyttö harrastaa show-tanssia, mutta siinäkään ei ole niin tarkat painojutut, kuin vaikkapa baletissa. Muuten luokkalaiset harrastavat esimerkiksi piirtämistä, lukemista, tietokonejuttuja, ratsastusta ja on yksi telinevoimistelija.
ap
Ammattitanssijat ovat yleensä laihoja (en nyt tarkoita näitä iso p*rseisiä twerkkaajia). Tuo showtanssijatyttö seuraa hyvin todennäköisesti jotain k-pop-tyttöbändejä, jossa kaikki ovat järjestään TODELLA hoikkia ns. tanssijanvartaloisia. Ihan yhtä paha ihannoinnin kohde lietsomaan laihduttamista kuin baletti, ellei jopa pahempi.
Ei välttämättä liity ulkonäköön, vaan suorituskeskeisyyteen. Siitä tietystä painosta saattaa tulla pakkomielle, joka pitää saavuttaa niin kuin kympin keskiarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailkuykkija kirjoitti:
Onpa täällä tyhmiä kommentteja! Anoreksia on vakava mielisairaus, ei siihen sairastua, koska kaverikin sairastui! Myöskään masennus EI tartu nuorelta toiselle.
AP voisi katsoa peiliin, vastuu on Sinun tyttösi vanhempana, mitä vaille lapsesi on jäänyt, että hänellä on syntynyt pakonomainen tarve kontrolloida elämäänsä painosa avulla?
Tässä vaihtoehtoja:
Hyväksyminen/ nähdyksi tuleminen omana itsenään ilman suorituksia
Fyysinen läheisyys (turvallinen syli)
Kielteisten tunteiden näyttäminen ja niiden hyväksynyt kohtaaminen (vanhemman tuki)
Joissain näistä olet laiminlyönyt lastasi? Missä? Vai kaikissa?
T. Ex-anorektikkoOletko hyvinkin perehtynyt aiheeseen? On olemassa ihan oikeita tutkimuksia siitä, miten erilaiset ongelmat leviävät erityisesti nuorten ystäväporukoissa. Anoreksia voi alkaa viattomana kaverin matkimisena ja johtaa oikeaan sairastumiseen. Masennuskin on oikea sairaus. Hyvin usein masentuneen läheinen masentuu itsekin. Ja luulin, että jokainen tietää, miten nuorten itsemurhien näyttävä uutisointi lisää itsemurhia.
Toki sinäkin kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta. Todellisuudessa olemme niin sosiaalisia eläimiä, että se, millaisia mielenterveyteen liittyviä oireita kehittämme, johtuu osin siitä, mitä näemme ja kuulemme ympärillämme.
Kuten sanoin olen ex-anorektikko ja nykyään vertaistukityössä, joten olen hyvinkin perehtynyt aiheeseen. 99% anorektikoista sairastuu johtuen tunne-elämän ongelmista, jotka juontaa 99% siihen että vanhemmat painottavat liikaa suorituksia, ja elämä tuntuu liian kaaottiselta, kun kaikessa ei voi olla hyvä. Tässä kaaottisessa maailmassa painosta tulee kontrollin tunteen väline. Mitkään muotilehdet tai kaverin paino ei johda anoreksiaan vaan ehdottoman rakkauden puute lapsuudessa. Joskus myös seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa, voi johtaa anoreksiaan. T. Ex-ana. PS. Älä sotke koulua tähän
Ne syyt sairastumiselle ovat jo olemassa, mutta ympäristön "esimerkki" voi laukaista syömishäiriön. Yksinään se kaverin laihtuminen ei sitä tietenkään tee.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä ihan lääkärin diagnosoima anoreksia? Vai onko kyseessä vaan äidin epäily siitä, että tyttären laihdutus on muuttunut anoreksiaksi?
Löytyy siis tuorehko diagnoosi. Kirjoitinkin aiemmin, että olin epäillyt jo pidempään, että tyttäreni olisi sairastunut myös anoreksiaan, koska tiesin, että ystävänsä oli sairas ja pelkäsin juurikin sitä, että osuu sitten omalle kohdalle. Tyttö siis tunnusti minulle eräs ilta, että on laihduttanut jo pidempään ja siitä sitten vein tytön lääkäriin ja diagnoosi tuli. Hoito on kunnossa meillä eli olemme ammattiavun piirissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne syömisoireet missään tyhjiössä synny. Useimmiten löytyy muitakin mielen sairauksia samalla; pakko-oireita, masennusta, ahdistusta... Nykyään pyritään hoitamaan koko perhettä ja sen dynamiikkaa. Mikä on ap oma suhteesi ruokaan: oletko pitänyt laihdutuskuurin, voivotellut kroppaasi, kontrolloinut syömisiäsi, arvostellut sukulaisten tms. ulkonäköä, kertonut miltä kunnon tyttö tai nainen näyttää, puhunut hyvistä ja pahoista ruoista jne?
Jos tyttären sairastuminen herättää ajatuksia vain koulun suhteen, niin siitäkin kannattaa puhua siellä hoidossa.
En ole voivotellut kroppaani enkä laihduttanut. Meillä on mielestämme ollut aina rento ilmapiiri kotona ja olen ollut tytön kanssa aina läheinen. Ei ole ikinä painostettu tyttöä parempiin suorituksiin, ei ole ollut edes tarvetta, koska on luonnostaan niin tunnollinen. Ennemminkin olemme miehen kanssa aina sanoneet, että ei haittaa vaikka tulisi huonompiakin numeroita ja olemme pitäneet huolta siitä, että tyttö lepää riittävästi.
ap
Kun mä olin lukiossa, kaikki meidän porukasta oli burn outissa ja puolella oli syömishäiriö. Näin omatekemänä diagnoosina, yksi oli diagnosoitu lääkärissä. Kaikkea sitä peiteltiin sekä kavereilta että vanhemmilta. Ainakaan omalla kohdalla ei olisi vanhempien puuttuminen syömiseen mitään auttanut, koska inhosin syvästi normaalipainoista kehoani.
Hyvä ap mahdatko nyt itse ymmärtää että on kyse todella valavasta sairaudesta ja sinä huotajana vastuussa lapsestasi, ei koulu. Lapsesi tarvitsee hoitoa, jos hänellä on syömishäiriö, eli lääkäriin heti ei odoteta koulun alkua ja sen jälkeen monta kuukautta Lääkäri aikaa vaan nyt. Onko lapsesi myöntänyt että on sairas? Paraneminenhan alkaa tästä.... Onko muita oireita pakonomainen tarve esim lenkkeillä? pyörymistä tai tai melkein pyörtyy kun elistö on niin heikossa kunnossa? Onko iho muutoksia, valkoinen?
Syömishäiriö voi syynä olla lukuisia joten ei välttämättä liity näihin 2 muuhun tyttöön, tyttösi saattaa tietää mikä laukaisi sairauden.
Oma siskotyttölläni on vakava syömishäiriö syö kyllä ruokaa, mutta oksentaa ruuan (oksentaa myös limaa, mutta ei onneksi vielä suolilitkua, mikä onkin sitten erittäin vaarallista voi viedä hengen) tyttöllä pakonomainen tarve harrastaa yölenkkeilyä, ahdistuu helposti, iho valkoinen ja kalpea, meinannut muutaman kerran pyörtyä kun elimistö on heikossa kunnossa myös muisti vaikeuksia on esiintynyt, kuuluu sairauteen. Onneksi ei vielä ole itsetuhoinen. Siskotyttö käy säännöllisesti nuorten psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla ja lääkärissä, mutta kun ei myönnä olevansa sairas ja valehtelee esim ettei oksennus niin ei siinä juuri mitää voida tehdä. Siskoni tarkkailee kotona tilannetta, onneksi on äitiyslomalla kun tyttöä ei nyt voi jättää yksin moneksi tunniksi.
Tytön (sinun tyttöäsi vuoden nuorempi) isosisko sairastui 3 vuotta sitten vakavaan masennukseen ja ahdistus kohtauksiin ja siskollani on ollut paha uupumus.
Tsemppiä ap:lle toivottavasti teillä menee vähän helpommin...
Lisäisin vielä tekstiini...
On hyvä ilmoittaa kouluun lapsesi sairaudesta, koska syömishäiriö vaikuttaa koulunkäyntiin, tulee poissaoloja säännöllisten lääkärin ja hoitajan käyntien vuoksi, kroppa ja/tai pää saattaa vaikuttaa että poissaoloja syntyy, ahdistus näkyy eri tilanteissa jne.
Koulu Ei VOI tiedottaa syömishäiriöistä yleisesti luokan huoltajille, rikottaisiin mm vaitiolo velvollisuutta. Ei siis voi laittaa viestiä että luokalla edistyy syömishäiriöitä joten hyvät huoltajat seurailkaa omia teinejänne.
Yleisiä oppaita/tiedotusta eri syömishäiriöistä, terveellisistä ruokavalioista ja muista elämäntavoista on turhia, ei niitä kukaan lue tai osaisi yhdistää että luokan tilanteeseen (Ei koske meidän Maijaa, Tiinaa, Villeä, Pekkaa).
Koulu voi siis keskustella vain yksilöllisesti kunkin sairaudesta ym.
Nimenomaan siksi haluaisin ilmoittaa koululle tytön sairaudesta, koska ei voi todennäköisesti syksyllä osallistua koululiikuntaan ja varmaankin kouluruokailussa tulisi tehdä erikoisjärjestelyjä, koska ryhmässä syöminen on ainakin nyt mahdotonta tytölle.
Ap
Pari viikkoa sitten tytär myönsi laihduttaneensa ja nyt hänelle on jo hommattu diagnoosi ja hoitokin? Nämäkin keskellä kesälomakautta. Ilmeisesti otettu sitten suoraan osastohoitoon? Tehty jo labrat ja niistä saatu vastaukset, poissuljettu tai diagnosoitu masennus, ahdistuneisuushäiriö ja autismin kirjon häiriöt, pään magneetti tehty ja lausuttu? Sitten päädytty diagnooseihin ja tehty jo hoitosuunnitelma ja aloitettu hoitokin? Aika reipasta menoa kahdessa viikossa. Harmi etteivät ehtineet vastata äidin kysymyksiin samalla. 😛