Tyttäreni on luokkansa kolmas anorektikko. Missä vika?

Hoikkuus on kaunista. Nykyiset läskiperseiset pölkkyjalat näyttävät järkyttävältä jo nuorina.

Anoreksian perimmäiset syyt ovat naiseuteen ja seksuaalisuuteen liittyvässä ahdistuksessa ja traumoissa. Naiseksi kasvaminen ei ole helppoa tässä maailmassa, ja siksi anoreksiaa on ollut aina. Laiha kauneusihanne kuitenkin altistaa sille lisää. Syömishäiriö todellakin voi "tarttua", vaikka ne perimmäiset syyt sille ovat jo olemassa, niin ympäristön malli voi laukaista sen. Kyseessä ei tarvitse olla kaveri, vaan se riittää, että tyttö näkee kuinka toinen laihtuu ja mahdollisesti myös saa positiivista palautetta laihuudesta.

Kouluissa on paljon opettajina niitä ”kympin tyttöjä” jotka suorittavat elämää.

Tuttavan tyttö peloteltiin ja on todella ahdistunut. Naisopokin pelotteli, että pitää ottaa lukiossa kaikki mahdolliset kurssit. Jotta voi hakea sitten kaikkiin mahdollisiin yliopistoihin.

Sitten vielä peloitellaan, että miehet saa kaikki hyvät paikat vaikka ovat huonompia kuin naiset😎

Pätevä nainen saa aina töitä!!

Mutta et opi elämää jos luet ulkoa kaiken. Tietoa pitää soveltaa ja omata hyvät sosiaaliset taidot.

Matkivat toisiaan. Syitä voi olla monia. On jännää, yhdistää, kulttuuri, suorittaminen, mielenosoitus, fysiologia yms.

Sosiaaliset syyt. Sama ilmiö kuin miksi joukko nuoria tyttöjä ilmoittaa samaan aikaan olevansa trans.

Mediassa. Se ruokkii vääriä kauneusihanteita.

Kateellisia laihan saamasta huomiosta. Laihuudesta palkitaan monin tavoin. Kilpailua. Tulevia av-mammoja, jotka käyttäytyvät kuin sopulit.

Onpa täällä tyhmiä kommentteja! Anoreksia on vakava mielisairaus, ei siihen sairastua, koska kaverikin sairastui! Myöskään masennus EI tartu nuorelta toiselle.

AP voisi katsoa peiliin, vastuu on Sinun tyttösi vanhempana, mitä vaille lapsesi on jäänyt, että hänellä on syntynyt pakonomainen tarve kontrolloida elämäänsä painosa avulla?

Tässä vaihtoehtoja:

Hyväksyminen/ nähdyksi tuleminen omana itsenään ilman suorituksia

Fyysinen läheisyys (turvallinen syli)

Kielteisten tunteiden näyttäminen ja niiden hyväksynyt kohtaaminen (vanhemman tuki)

Joissain näistä olet laiminlyönyt lastasi? Missä? Vai kaikissa?

T. Ex-anorektikko

AP pakoilee omaa rooliaan ja epäonnistumistaan vanhempana säilyttämällä vastuun koululle/ yhteiskunnalle! Kysymykseesi missä vika? Vastaus: vanhemmuus hoidettu päin persettä. Lapsesi on alistettu kasvuympäristössään (laiminlyöty), olosuhteisiin jossa hänen valitettavasti geneettinen alttius anoreksiaan on realisoitunut.

Turhaan otat yhteyttä rehtoriin. Mene itse psykologin puheille, sinussa on vika.

Syy, miksi ajattelin ottaa luokanvalvojaan yhteyttä on se, että hän voisi puhua koko luokalle/luokan tytöille siitä, mitä syömishäiriö on. Luokanvalvoja voisi myös ilmoittaa vanhemmille eteenpäin, koska parantaahan se ennustetta, mitä aiemmin sairaus huomataan. Toki voisi myös siihen terveydenhoitajaan ottaa yhteyttä.

Arvasin, että tulen saamaan hirveän p*skaryöpyn ja epäilyksiä kykeneväisyydestäni olemaan äiti, mutta olin siihen jo varautunut. En ole täydellinen, kuten ei kukaan mukaan. On hieman kohtuutonta sanoa, että lapseni olisi alistettu kasvuympäristössä, koska näin ei asia ole. Olen kyllä omaa vanhemmuuttani tutkinut.

ap

Lapsesi on varmaankin jollain kieliluokalla. Näissä luokissa kilpaillan kaikesta verisesti ja voidaan usein todella huonosti. Vanhemmat eivät usko tätä todeksi, koska luulevat tarjoavansa lapsilleen jotain hienompaa ja parempaa.

Nämä oppilaat kilpailevat harrastuksissa, vanhempien varakkuudella ja ulkonäkö on kaikki kaikessa.

Anoreksia "tarttuu." Samoin "tarttuvat" viiltelty ja itsemurhat, siksi esim. Suomessa ei uutisoida itsemurhista ja aikanaan se Enkeli-Elisa-huijaus oli niin vaarallinen.

Paha olo toki on yleensä jo etukäteen, mutta ympäristöstä otetaan esimerkki siihen, mitä sitten tehdään. Lisäksi varsinkin anoreksiasta puhutaan nuorten tyttöjen näkökulmasta hyvin houkuttelevasti. Toisaalta tulet laihaksi, sinut leimataan tunnolliseksi ja lahjakkaaksi ja kaupan päälle saat huomiota. Siinä voi ihan tavallisista teiniangsteistakin kärsivä innostua.

Tämä on nyt vähän karusti kirjoitettu, mutta näitä asioita on paljon tutkittu ja huomattu, että varsinkin nuorilla AA-tyyppinen päihdeongelmaisten ryhmäterapia lisää nuorten päihteiden käyttöä, koska cooleimpia ovat nuorten mielestä ne, joilla on isoin ongelma. Anoreksiassa varsinkin netin pro-ana-sivustoilta löytyy tätä samaa ihan peittelemättömänä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se tietenkään ole sattumaa.

Nuoret vertaavat itseään toisiinsa. Kun yksi on kovin hoikka saattaa siitä tulla ihanne muille.

Samahan se on isommassakin kaavassa. Jossain vuosituhannen alun paikkeilla oli muotia olla anorektisen laiha. Nyt on muotia olla isoper*seinen. Kymmenen vuoden kuluttua jotain muuta...

Mutta ei tuo ongelma ole sellainen jota koulun tulee ratkoa vaan teidän vanhempien. Tätä ei voi ulkoistaa koulun harteille.

Toi on ympäristön aiheuttama ilmiö, ja nyt se ympäristö on koulu. Siihen ei voi koti puuttua kuin puhumalla lapsen pyörryksiin ja mahdollisesti vaihtamalla koulua.

3 anorektikkoa luokalla on ihan hemmetisti. Koulun on todellakin syytä puuttua tilanteeseen. Vaikka kyse ei olekaan viruksesta, niin tauti kyllä "tarttuu" jos vaan istutaan käsien päällä eikä tehdä mitään.

Aiempi kommentoija arvasi oikein, tyttöni on kieliluokalla. Tosin ikinä ei ole tullut ilmi, että olisi jotenkin kilpailuhenkistä meininkiä, päinvastoin ilmapiiri luokassa on aina ollut hyvä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Syy, miksi ajattelin ottaa luokanvalvojaan yhteyttä on se, että hän voisi puhua koko luokalle/luokan tytöille siitä, mitä syömishäiriö on. Luokanvalvoja voisi myös ilmoittaa vanhemmille eteenpäin, koska parantaahan se ennustetta, mitä aiemmin sairaus huomataan. Toki voisi myös siihen terveydenhoitajaan ottaa yhteyttä.

Arvasin, että tulen saamaan hirveän p*skaryöpyn ja epäilyksiä kykeneväisyydestäni olemaan äiti, mutta olin siihen jo varautunut. En ole täydellinen, kuten ei kukaan mukaan. On hieman kohtuutonta sanoa, että lapseni olisi alistettu kasvuympäristössä, koska näin ei asia ole. Olen kyllä omaa vanhemmuuttani tutkinut.

ap

Jos luokanvalvoja kertoo anoreksiasta ja esittelee sitä, kohta se on kaikilla ja niillä, joilla ei ole, on syyllisyys siitä, että pitäisi olla. Joten ei ei ja ei!

Ole toki yhteydessä luokkikseen ja kerro oman lapsesi osalta tilanne. Mutta vain kerro, älä edellytä luokkiksilta mitään roolia tässä sen kummemmin. Terkkari osaa auttaa hoitoasioissa sitten eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Syy, miksi ajattelin ottaa luokanvalvojaan yhteyttä on se, että hän voisi puhua koko luokalle/luokan tytöille siitä, mitä syömishäiriö on. Luokanvalvoja voisi myös ilmoittaa vanhemmille eteenpäin, koska parantaahan se ennustetta, mitä aiemmin sairaus huomataan. Toki voisi myös siihen terveydenhoitajaan ottaa yhteyttä.

Arvasin, että tulen saamaan hirveän p*skaryöpyn ja epäilyksiä kykeneväisyydestäni olemaan äiti, mutta olin siihen jo varautunut. En ole täydellinen, kuten ei kukaan mukaan. On hieman kohtuutonta sanoa, että lapseni olisi alistettu kasvuympäristössä, koska näin ei asia ole. Olen kyllä omaa vanhemmuuttani tutkinut.

ap

Olen äikänope. Pätevöittääkö se minut kertomaan nuorille, mitä "syömishäiriö on"? Pahimmillaan opettaja voi sanoa asioita, jotka laukaisevat oppilaiden oireita ja lisäävät ahdistusta. Toki terveystiedossa pintapuolisesti esitellään syömishäiriöitä, mutta yhtään syvällisemmät opastukset kuuluvat ammattilaisille!

Koulu on usein lepopaikka niille nuorille, joiden elämässä on vaikeuksia. Koulussa ei tarvitse jatkuvasti miettiä, että äidillä on syöpä, itsellä epilepsia ja isä on alkoholisti. Koulussa voi keskittyä muihin asioihin.

Moni aikuinen tuntee saman ilmiön: työ kantaa usein kriisien yli. Kuka aikuinen haluasi esimiehen pitävän työpaikalla esitelmiä henkilökohtaisista murheista ja sairauksista?

Koulussa opiskellaan. Mielisairaudet hoidetaan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä tyhmiä kommentteja! Anoreksia on vakava mielisairaus, ei siihen sairastua, koska kaverikin sairastui! Myöskään masennus EI tartu nuorelta toiselle.

AP voisi katsoa peiliin, vastuu on Sinun tyttösi vanhempana, mitä vaille lapsesi on jäänyt, että hänellä on syntynyt pakonomainen tarve kontrolloida elämäänsä painosa avulla?

Tässä vaihtoehtoja:

Hyväksyminen/ nähdyksi tuleminen omana itsenään ilman suorituksia

Fyysinen läheisyys (turvallinen syli)

Kielteisten tunteiden näyttäminen ja niiden hyväksynyt kohtaaminen (vanhemman tuki)

Joissain näistä olet laiminlyönyt lastasi? Missä? Vai kaikissa?

T. Ex-anorektikko

Oletko hyvinkin perehtynyt aiheeseen? On olemassa ihan oikeita tutkimuksia siitä, miten erilaiset ongelmat leviävät erityisesti nuorten ystäväporukoissa. Anoreksia voi alkaa viattomana kaverin matkimisena ja johtaa oikeaan sairastumiseen. Masennuskin on oikea sairaus. Hyvin usein masentuneen läheinen masentuu itsekin. Ja luulin, että jokainen tietää, miten nuorten itsemurhien näyttävä uutisointi lisää itsemurhia.

Toki sinäkin kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale, johon ei mikään ulkopuolinen vaikuta. Todellisuudessa olemme niin sosiaalisia eläimiä, että se, millaisia mielenterveyteen liittyviä oireita kehittämme, johtuu osin siitä, mitä näemme ja kuulemme ympärillämme.

Anoreksia-tyyppinen oireilu voi tarttua, mutta silti läheskään kaikki eivät siihen sairastu. Kunnon sairastuminen vaatii alttiutta sairastua vakavasti, syy voi olla geneettinen (yllättävän usein lähipiiristä löytyy geneettistä alttiutta) tai joku muu mielenterveyssairauden laukaiseva.

Vierailija kirjoitti:

Aiempi kommentoija arvasi oikein, tyttöni on kieliluokalla. Tosin ikinä ei ole tullut ilmi, että olisi jotenkin kilpailuhenkistä meininkiä, päinvastoin ilmapiiri luokassa on aina ollut hyvä.

ap

Eihän se siitä ilmapiiristä välttämättä lähdekään.

Tunnolliset, suorittavat kympin oppilaat on niitä joille syömishäiriö helpoiten puhkeaa ja kieli- tai muu painotus luokalla vaikutaa oppilasaineeseen (niinkuin kristallikissa jo mainitsikin).

Omalla luokallani oli kaksi tyttöä jotka yhdessä alkoivat laihduttamaan ja rinnakkaisluokalta mukaan tuli vielä yksi, vaon yksi heistä onnistui sairastumaan aivan totaalisesti ja toiset hiljalleen normalisoituvat (varmaan vähän säikähdyksestä kun yksi meni huonoon kuntoon).

Se miksi vanhempia helposti syytetään on, koska monella sairastuneella on kotona korkeat vaatimustasot ja autoritäärinen kasvatus tai toisaalta lapsi on voinut saada liikaa vastuuta ja elämä tuntuu liian kaaoottiselta.

Mitä tarkoittaa, että laihduttaminen on hoidossa? Hidastitteko laihdutustahtia?

Ap, sinuna en sotkisi tähän koulua. Vaarana on, että tyttäresi leimataan. Nuori pystyy laihduttamaan rajusti, koska hän on vielä fyysisesti kestävä - syömishäiriö luokitellaan "sairaudeksi" ja kai pyritte järkevöittämään ruokavaliota ilman diagnoosia? Älä sotkea diettiin yhtään enempää ihmisiä, kuin on tarpeen. Se voi aiheuttaa turhaa stressiä tyttärellesi ja syömisestä voi tulla ahdistavampaa, kun liian moni sekaantuu, ja yrittää kontrolloida.

Oli luokassa ulkonäkökeskeinen ilmapiiri tai ei, ei muuta sitä että murrosikäiset ovat aina kiinnostuneita ulkonäköasioista. Niin kuuluukin olla. Jos kokee itsensä arvottomaksi, siihen ei kauneus ja nuoruuskaan paljon tietenkään auta, mutta aina voi ohjata omasta ulkonäöstä huolehtimiseen ja nauttimiseen, sen sijaan että keskittyy antamaan nuorelle vain kritiikkiä.

Sitä paitsi asenne ruokaan syntyy ennen kouluikään. Tietysti sekin vaikuttaa, jos ruoka ei edes ole hyvää.

Neuvoni siis on, että älä puhu kouluun mitään asiasta.