Sossuja paikalla: lukion käynnistä kyse

Muakin ihmetetyttää tuo, että lähihoitajalle ei löydy töitä. Ei ehkä omalla suuntautumisvaihtoehdolla, mutta melkein joka kunnassa on auki vähintään se yksi lähihoitajan paikka, yleensä enemmän. Ja jos ei ole omassa kunnassa, niin entä sitten lähialue?

Mutta edellä mainittujen hyväntekeväisyystahojen lisäksi kannattaa googlettaa netistä paikkakuntanne säätiöt. Melkein joka paikkakunnalla on pieni hyväntekeväisyyssäätiö, joka myöntää stipendejä opiskelijoille, hakutavasta ilmoitetaan paikallislehdessä.

Ja toisaalta voisitte ehkä katsella lukioita, joissa on mahdollisuus asuntolaan? Asuntolat kun ovat ilmaisia, niin ei tarvitsisi huolehtia matkakuluista, ja lukiossahan saa vielä ilmaisen ruuankin, joten sitä kun syö ison annoksen, niin ei menisi ruokaan muutenkaan paljon rahaa.

Eikö sitä talon osuutta voisi myydä jollekkin muulle osakkaalle ja muuttaa sellaiseen paikkaan missä olisi töitä?siitä varmasti pienen pesämunan ainakin saisi.

Ap tilanteenne on haastava, jopa kurja. Mutta... siinä on aika paljon erilaisia tilannetta pahentavia osia, joita et näemmä ole millään lailla halukas muuttamaan, jotta tilanne helpottuisi. Joten mitä sinun mielestäsi yhteiskunna pitäisi tehdä? Antaa teidän asua niin kuin haluatte, siellä missä huvittaa ja on kivaa, ettei tarvitsisi pyöräillä kouluun vaan saa mennä niin kuin on mukavinta, maksaa molempien vanhempien kotonaolo (ok, eläke ja työttömyys, mutta silti) ja vielä molempien lasten koulukustannukset, vaikka itse koulu onkin ilmainen? Niin mikä on sitten se teidän omavastuuosuus ja miten te tulette vastaan tässä asiassa?

Kun ette kerran suostu muuttamaan, lapsi ei voi mennä kouluun halvemmalla tavalla, sinä et voi hakea töitä kun omasta kylästä jne. niin eipä tuo tilanne tuosta ole mihinkään muuttumassa. Hei haloo, jos olette ajautuneet tuollaiseen pattitilanteeseen, silloin ei auta kuin toimia sen mukaan. Tässä tapauksessa kyseeseen tulisi muutto. Pitää vain niellä pettymys ja ottaa nyt ihan ITSE vastuu perheen elatuksesta. Jos olette tehneet kolme lasta, valinneet ammatit itse ja asuinpaikan ja sitten se ei toimikaan, pitää asialle tehdä jotain ITSE. Ei voi vain möllöttää kotona ja olettaa, että yhteiskunta hoitaa kun ette kerran voi itse tulla missään asiassa vastaan. Älä surkuttele lapsellesi, että yhteiskunta ei anna rahaa, vaan ole rehellinen ja sano niin kuin asiat on: äiti ja isä haluaa väenväkisin mukavuussyistä jatkaa näin ja siksi sinä et saa kirjoja lukioon.

Sun ammatilla saisi töitä melkeinpä missä kaupungissa vaan, myös pikkukaupungeissa. Ainakin sijaisuuksia ja myös ikäisesi. Ei ole mitään järkeä asua jossain pikkukylässä jos ei ole varaa siihen asumiseen, kulkemiseen ja palveluiden niukkuuteen ja sitten itkeä kun ei pääse töihin, kun töitä varmasti olisi kun voisi muuttaa. Kun myytte sen talon, saatte siitä vähän rahaakin. Mies voi olla eläkkeellä missä vaan. Lapset voi käydä koulua missä vaan. Kehitysvammainen voi asua missä vaan. Ei teillä oikeasti ole mitään pakottavaa syytä jumittaa siellä, se on vain omasta haluamisesta kiinni. Minusta yhteiskunnan ei tule kustantaa teille yhtikäs mitään vain sen vuoksi,e ttä te haluatte mieluummin jatkaa elämää näin...Ja ok, muualla tulee eteen vuokra. Siinä kyllä sossu auttaa jos tosi hätä tulee. Pääsette kuitenkin omillenne pian, koska sinä saat varmasti niitä sijaisuuksia ainakin. Lapset voi aluksi nikotella muuttoa vastaan kun kaveripiiri vaihtuu, mutta pienempi paha se on kuin jäädä ilman koulutusta. Sitä paitsi hiukan isommalla paikkakunnalla on myös hyviä puolia, ei se vain negatiivinen muutos ole.

Nyt otatte miehenne kanssa vastuun oman perheenne elatuksesta. Sitten vasta kun kaikki keinot on käytetty, on varaa ruikuttaa.

En ole sellainen, jolle ei kelpaa mikään teidän ehdotuksenne. Toiset ehdotukset ovat parempia kuin toiset ja täälläkin tuli paljon ajattelemisen ja katsomisen arvoista juttua, joku ihan varmasti on juuri se meidän ratkaisumme.

Ja todellakin, en ole saanut lähihoitajien töitä, täällä on varaa valita ja mun suuntautumisvaihtoehto on ollut väärä, aina on joku sellainen jolla on juuri sen paikan suuntautuminen ja ainakin meidän kunnassa siihen tuijotetaan melko paljon, samoin työpaikat menevät tuttujen tutuille, itse olen muualta kotoisin, joten mua ei tunneta täällä.

Ja en todellakaan luule että luulen että te voitte "luvata" mulle jotain sossuavustusta, kyselin vain että saako sitä yleensä lukiopintoihin, kun rahat on ihan minimirajalla, voi olla että joinain talvikuukausina oltais saatu sossusta jotain, mutta eipä olla menty hakemaan, mutta ensi syksynä olisi todellinen tarve.

ap

Olipas aika ala-arvoista tekstiä ja suhtaumista 53:lta, me ei todellakaan muuteta omasta kotoa mihinkään, me viihdytään ja nautitaan olosta kotonamme.  Juuri tuollaista syyttämistä ja asioiden "tietämistä".

ja se myyminenkään ei ole niin yksinkertainen juttu, tähän kuuluu aika monta osakasta ja mun mieheni osuus olisi aika pieni, ei saatais paljoa mitään, Muutettais jonnekin betonikylään, jossa ei olisi pihaa, mun mieshän tulisi hulluksi jos joutuis olemaan neljän seinän sisällä. Lapset sais käydä koulunsa ja itse saisin sijaisuuksia, se olisi hyvä, mutta me oltais onnettomia kaupungissä, ei siellä olisi mitään meille, me ollaan koettu sekin "autuus" ja se paikka ei todellakaan ole meitä varten. Ja ei noi lapset tuossa lukiota kauan käy, entäs sitten sen jälkeen, me oltais kiinni kaupungissa ja paluuta tänne, omaan kotiin, ei olisi.

Hiukan voisitte ajatella mitä kirjoitatte ja miten sen teette, tuollainen tuomitseva ajattelutapa saa minut vain vihaiseksi, kyllä kai itse saan vielä valita asuinpaikkani ja kotipaikkani,

Ja jos ei saada mitään avustusta, niin se on sitten niin, mutta siihen en usko, miksei me saatais jos avustuksia yleensä jaetaan?

ap

Minä lähdin peruskoulun jälkeen 15 vuotiaana Helsinkiin, opiskelin ja asuin HOASin solukämpässä, sain ihan normaalit opintotuet, siihen aikaan sai vielä nuorempikin opintotukea. Ei mua kohdeltu mitenkään eri lailla, joihinkin papereihin piti ehkä olla äidin allekirjoitus. Opintolainaa otin koko opiskeluajalle.

Nyt 20 vuotta myöhemmin on ajat muuttuneet, mun tytär opiskelee kolmoistutkintoa, eli lukio ja kauppis samaan aikaan, kun tytär oli alle 18, mutta asui ensin opiskelijasolussa, ja sitten muutti tavalliseen vuokrakämppään, piti lukion puolella olla äidin allekirjoitus poissaoloista :) Mistä ihmeestä minä voin tietää tyttären menoista kun asuu omillaan, yhtä vähän kuin aikoinaan äitini pohjanmaalla tiesi mitä minä teen Helsingissä.

Kummalliseksi mennyt tämä systeemi, kun yhteiskunta olettaa että vanhemmat elättävät aikuisia ihmisiä, meillä jopa mun miehen tulot vaikuttaa vieläkin tyttären opintorahaan, vaikka vain minä olen hänen huoltajansa ollut aina. 

AP:n tapauksessa varmasti lapsen pitää muuttaa omilleen että pystyy opiskella.

Itseäkin jännitti, miten kalliiksi lukio tulee, kun esikoinen sen aloitti. Meillä lukiolainen valitsi paikakkunnalla suositumman mutta vähän kauempana olevan lukion, joka tarjoaa onneksi ilmaiset matkat siltäkin osin, mitä Kela ei korvaa. Kirjat olen hankkinut huutonetistä ja bookystä, kirppareilta yms. Niissä vaan pitää olla aika perehtynyt, ettei tule hankkineeksi vanhentuneita kirjoja, jotka eivät sitten kelpaakaan. Lukiohan on myös siirtymässä sähköiseen aikaan varmaan jo ensi vuonna, jolloin ei välttämättä tarvitse ostaa enää kirjoja, mutta oma kannettava on tarpeen.

Eihän se ole teidän oma koti, kun se on perikunnan? Ja miksi sinä siihen paikkaan olet niin kiintynyt, vaikka olet muualta tullut? Miksi miehen pitäisi kaupungissa kökkiä neljän seinän sisällä? Ei kai kaupungissa ole mitään ulkonaliikkumiskieltoa? Ihmiset yleensä haluaa asua kaunpungissa sen takia että siellä on kaikkea tekemistä enemmän :)

Ap vaihtoehdot ei ole läpeensä hiljainen tuppukylä metsän keskellä tai kaunpungin betonilähiö. On paljon kaupunkeja siltä väliltä, samoin ihan eläväisiä kyliä ja kuntia. Riittävän isoja kuitenkin siihen, että töitä on. Tai sijainniltaan sellaisia, että ainakin lähikaupungissa niitä töitä piisaa. me asutaan keskisuuressa kaupungissa ja töitä on niin kuin kaupungissa nyt yleensäkin on. Huutava pula juuri alasi työntekijöistä. Tiedän, koska olen itse samalla alalla. Silti ei asuta kerrostalossa, eikä betonia tai asfalttia ole lähimainkaan. Asutaan ihan metsän siimeksessä satavuotiaassa omakotitorpassa, peltojen kupeessa, on oma piha ja puutarha, pihasauna, kasvimaa ja järvi lähellä. Kaupungin keskustaan on 4km, sinne kulkee bussit puolen tunnin välein. Avarrapa hieman katsettasi, olet jokseenkin takapajuinen ajatuksiltasi ja turhan ennakkoluuloisen oloinen kaupunkielämää kohtaan. Ei mikään ihme jos ei asiat rullaa kun olet noin järkkymätön kannassasi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 10:58"]

Eihän se ole teidän oma koti, kun se on perikunnan? Ja miksi sinä siihen paikkaan olet niin kiintynyt, vaikka olet muualta tullut? Miksi miehen pitäisi kaupungissa kökkiä neljän seinän sisällä? Ei kai kaupungissa ole mitään ulkonaliikkumiskieltoa? Ihmiset yleensä haluaa asua kaunpungissa sen takia että siellä on kaikkea tekemistä enemmän :)

[/quote]

En mä jaksa täällä ihan kaikkea selittää, tiedän oman perheen asiat ja se riittää....Jos jonkun ymmärrys ei riitä, niin voi voi vaan.

ap

Olisi pitänyt sitten miettiä kaksi kertaa ennen kuin lasten kanssa sinne pöpelikköön muutitte. Jos ei ole rahaa matkoihin, koulukustannuksiin mitä kyläpahanen tarjoaa jne. niin sitten ei vissiin kannata asua siellä. Jos ei omat resurssit riitä, niin sitten ei riitä. Meinaatko, että kaikkien on ok tehdä noin? Asua siellä missä huvittaa, viis siitä ettei pysty itse kustantamaan olemistaan? Minäkin esim. haluisin asua saaristossa, mutta tiedostan ongelmakohdat ja en asu siellä. Kelirikon aikaan pitäisi aina jättäytyä töistä pois kun omat työt ei etänä hoidu. No ei ole varaa sellaiseen. Joten emme asu saaressa. Yksinkertaista. Samatenkaan emme asu ihan maalla, koska ei ole varaa kahden auton ylläpitoon. Työpaikkamme ovat eri kaupungeissa, joten kimppakyyti ei onnistuisi. Siksi asumme kaupungin laitaseudulla omakotitalossa. Ihan hyvä kompromissiratkaisu. Vietämme kesät sitten saaristosta ja maalaiselämästä nauttien. Niin makaa kuin petää, olet ehkä ennenkin kuullut. Jos ette pysty kustantamaan tuollaista asumista tuollaisessa paikassa, ei ole mahdollista asua niin. Kumpi on tärkeämpää lapsesi koulutus vai sinun ja  iehesi porkkanamaa?

Ja en ole mikään ennakkoluuloinen, tiedän asian, olen asunut monia monia vuosia.

ja tuskin meillä olisi kaupungissa varaa metsän siimeksessä olevaan taloon, hyvä kun kaksio saataisiin ja sitäkään ei keskustasta vaan jostain lähiöstä, ne on ne meidän realiteetit.

Ja kysyn miksi me muutettais ihanasta kodistamme pois, jossa asutaan niin halvalla kuin mahdollista, se raha minkä tienaisin kaupungissa menisi vuokraan.

Ja joku sanoi että kaupungissa on enemmän tekemistä, meille siellä ei olisi enemmän tekemistä. Tykkään kaikenlaisista maahommista, puutarhajutuista ynnä muista, metsä on mulle tärkeä myös, tykkään liikkua siellä ja katsella näin keväisin lintuja ja muitakin eläimiä. Kasveja on kiva keräillä ja valmistaa kaikkea niistä ja myös kokeilla. Voisinko tuolaista tehdä kaupungissa, luulenpa etten voi. 

ap

Työkkäri korvaa jonkin verran työmatkoja alkuun. Esim http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/01_tyonhaku_suomessa/05_matka-avustus/index.jsp , muitakin avustuksia voi olla. Miten pitkä matka teiltä on isompaan kaupunkiin tms?

Mua jotenkin ärsyttää lukea tällaisia ketjuja. Toisaalta ymmärrän ap:ta ja en todellakaan toivo teille mitään pahaa:) Toisaalta, itse olen joutunut muuttamaan töiden perässä toiselle puolen palloa, Suomesta _en_yksinkertaisesti_saanut töitä. Lähdin sitten alani projektihommiin maailmalle. On mullakin välillä ihan tautisen kova koti-ikävä, olisi ihanaa olla perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa mutta se taas tarkoittaisi työttömyyttä. Toivon, että saan täällä sen verran hyvää työkokemusta, että saankin ehkä Suomesta töitä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 23:39"]Mä olen taloushallinnon merkonomi ja päihde ja mielenterveystyön lähihoitaja, tällä koulutuksella ei löydy meidän pikkupaikkakunnalla töitä Ja uudestaan kouluun en enää lähde. ap[/quote]

Loistava asenne, pari koulua käytynä, ei saa töitä millään mutta ei sitä enää kouluun jaksa mennä, kunhan kiristelee vyötä?

Sossu antaa muutaman kommentin

- Älä laita lastasi kodin ulkopuolelle asumaan, jos ei ole pakko

-Suurin osa suomen kunnista myöntää täydentävää toimeentulotukea lukion välttämättömiin kustannuksiin eikä yleensä lukion käytniin tarvitse nostaa opintolainaa (sehän on mahdollista lapsen täytettyä 17 v, kun siirtyy lapsilisältä opintorahalle)

- Selviätte kyllä ja lapsenne koulunkäyntiä kyllä tuetaan

On se hassua että tämäkin ketju meni kinasteluksi onko minulla ja perheelläni oikeutta asua maalla vai ei.  Onneksi sitä asiaa ei päätä kukaan muu kuin perheeni itse.  Taitaa vaan kirjoittaja itse olla kateellinen, kun asutaan maalla.

Ja niinkuin olen sanonut, jos ei saada mistään mitään, niin ok, ei sitten saada. Mutta turha tästä on enää kinastella.

ap

No siitä ne lähiöt on juuri hyviä, että on sitä metsää ja luontoa missä liikkua, Suomi on niin avara maa, että harvoin ihminen ihan betonin keskelle joutuu. Me asutaan keskikokoisen kaupungin isossa lähiössä, ja täällä on kyllä ulkoilumahdollisuudet huippuluokkaa, ja esim. rivitaloasunnon saa edullisesti, että on sitä omaa pihaa jota kuokkia. Me myytiin juuri rivitaloasunto, ja ostettiin sillä rahalla omakotitalo, melko pienellä tontilla, mutta ympärillä on hyvin tilaa, ja palvelut lähellä.

Onhan teillä oikeus asua maalla, kukaanhan ei sitä kiistä. Teillä on oikeus myös olla käymättä töissä. Mutta teillä on myös velvollisuus elättää itsenne ja huolehtia lapsistanne sekä tarjota heille kunnon koulutus.

Eli minäkin voin muuttaa kartanoon, koska muussa tilanteessa tulisin hulluksi ja onnettomaksi, vaikka minulla ei olisi tähän elämäntapaan varaa? Ja meidänkö tuo elämäntapa ja teidän onnellisuutenne pitää rahoittaa?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 10:37"]

Muutettais jonnekin betonikylään, jossa ei olisi pihaa, mun mieshän tulisi hulluksi jos joutuis olemaan neljän seinän sisällä. Lapset sais käydä koulunsa ja itse saisin sijaisuuksia, se olisi hyvä, mutta me oltais onnettomia kaupungissä, ei siellä olisi mitään meille, me ollaan koettu sekin "autuus" ja se paikka ei todellakaan ole meitä varten.

[/quote]