Mieheni ei pidä lapsistamme ja katuu heitä
Mieheni on ilmaissut suoraan, ettei pidä lapsiperhe-elämästä ja katuu lapsien hankintaa. Lapset ovat hänen mukaansa kovaäänisiä ja vaativat liikaa huomiota. Hän on kertonut, että häntä ahdistaa lapsien myöt menetetty vapaus. Mitä tälle voi tehdä? Mies kyllä huolehtii lapsista käytännön tasolla mutta on koko ajan kärttyisen, uupuneen ja vähän etäisen oloinen.
Kommentit (28)
En voisi elää tuollaisen miehen kanssa. Ei olisi kahta sanaa, viettäköön sellaista elämää kuin haluaa muualla.
Huomaa, että joku pikkupoika ilman elämänkokemusta tuo miehesi. Jos olisi edes kerran elämässä käynyt ns. breakdownin läpi, niin olisi jotain empatiaa. Sellasia mamman pikku poikia, joiden pahin kokemus on ku muija jätti.
Tehokkaampi kurinpito. Kiellätte liian kovaäänisyyden ja huomiohakuisuuden ja valvotte sitä kieltoa ja rankaisette tuntuvasti sen kiellon rikkomisesta.
Juuri niin ennen vanhaankin tehtiin. Ennen oli ohjenuorana kasvatuksessa "lapsi saa näkyä mutta ei kuulua". Se on siis täysin tehtävissä oleva asia.
Ehkä terapia (yksilö- tai perheterapia, riippuu vähän tilanteesta) voisi auttaa miestä, mutta muuten aika vähän asialle voi tehdä mitään. Kirjoituksesi perusteella hän hoitaa käytännön velvollisuutensa, mutta tunnepuolen muutos tarvitsee työtä ja aikaa, eikä sekään johda kaikilla muutokseen.
No ei lapsennekkaan varmaankaan pidä miehestäsi.
Miehesi on ymmärtänyt oman vapautensa arvon. Fiksu mies. Lähtee varmaan kävelemään piakkoin jos on fiksu.
Palkatkaa lastenhoitaja. Hän voi käydä silloin tällöin leikittämässä lapsia pari tuntia niin saatte enemmän omaa aikaa. Minä olen nuorempana hoitanut jopa 9 tuntia, että pienen lapsen yksinhuoltaja pääsi töihin ja kauppaan. Kasvatusalan opiskelijoita, joille raha kelpaa, varmasti löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaampi kurinpito. Kiellätte liian kovaäänisyyden ja huomiohakuisuuden ja valvotte sitä kieltoa ja rankaisette tuntuvasti sen kiellon rikkomisesta.
Juuri niin ennen vanhaankin tehtiin. Ennen oli ohjenuorana kasvatuksessa "lapsi saa näkyä mutta ei kuulua". Se on siis täysin tehtävissä oleva asia.
Silloin vanhemmuus olikin vain yksi osa-alue elämästä, ei ainoa niin kuin nykyään on. Tottakai nykyajan vanhemmat uupuu kun vanhemmuudesta on tehty yksi via dolorosa. Ennen kakarat eli kuin pellossa, mutta oppi käytännön älykkäiksi ja tekeviksi. Nykyajan lapset muistuttaa huutavia ja avuttomia linnunpoikasia jotka menehtyy heti jos emo ei uhraa niille kaikkea aikaansa.
Nykyään suurin osa lapsista on niin huonokäytöksisiä, etten ihmettele miehesi tuntemuksia yhtään. Toki hänelläkin on osuutensa siihen, miksi lapsenne ovat niin uuvuttavia.
Lisäksi tämä nykyajan meininki, että kaikki pyörii lasten ympärillä. Ei ihme, että lapsiperharki tuntuu raskaalta. Koettakaa saada joku ote siihen vanhemmuuteen ja lapsille rajat. Myös isä on ihminen, jonka ei tarvitse sietää kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaampi kurinpito. Kiellätte liian kovaäänisyyden ja huomiohakuisuuden ja valvotte sitä kieltoa ja rankaisette tuntuvasti sen kiellon rikkomisesta.
Juuri niin ennen vanhaankin tehtiin. Ennen oli ohjenuorana kasvatuksessa "lapsi saa näkyä mutta ei kuulua". Se on siis täysin tehtävissä oleva asia.
Silloin vanhemmuus olikin vain yksi osa-alue elämästä, ei ainoa niin kuin nykyään on. Tottakai nykyajan vanhemmat uupuu kun vanhemmuudesta on tehty yksi via dolorosa. Ennen kakarat eli kuin pellossa, mutta oppi käytännön älykkäiksi ja tekeviksi. Nykyajan lapset muistuttaa huutavia ja avuttomia linnunpoikasia jotka menehtyy heti jos emo ei uhraa niille kaikkea aikaansa.
Sanoitit ajatukseni täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkaampi kurinpito. Kiellätte liian kovaäänisyyden ja huomiohakuisuuden ja valvotte sitä kieltoa ja rankaisette tuntuvasti sen kiellon rikkomisesta.
Juuri niin ennen vanhaankin tehtiin. Ennen oli ohjenuorana kasvatuksessa "lapsi saa näkyä mutta ei kuulua". Se on siis täysin tehtävissä oleva asia.
Joku järkevä keskitie olisi tietenkin paikallaan. Tosiasia on, että lapset ovat nykyään kaiken keskipisteinä, pikku prinsessoista ja prinssejä, joiden viihdyttäminen kuuluu monen äidin mielestä isälle Ja jos isä tuskastui, on hän huono isä. Äidin loppuunpalaminen on ymmärrettävää, koska hän on äiti.
Isien pitäisi tehdä omat työt, miesten hommat, puolet kotitöistä ja järjestää lapsille viihdykettä, kuljettaa harrastuksissa jne. jotta olisi hyvä isä. Isälle lasten kanssa olo on rentouttavaa vapaa- aikaa, mutta äidille se on työtä.
Onpa hirvittävän surullista, jos aloitus on totta. Miehelläsi on vaikeuksia kantaa aikuismaisesti vastuu teoistaan. Ehkä hänen pitäisi käydä juttelemassa asiasta vaikka työpsykologille? Onko hänellä kavereina muita isiä, joiden kanssa purkaa tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suurin osa lapsista on niin huonokäytöksisiä, etten ihmettele miehesi tuntemuksia yhtään. Toki hänelläkin on osuutensa siihen, miksi lapsenne ovat niin uuvuttavia.
Lisäksi tämä nykyajan meininki, että kaikki pyörii lasten ympärillä. Ei ihme, että lapsiperharki tuntuu raskaalta. Koettakaa saada joku ote siihen vanhemmuuteen ja lapsille rajat. Myös isä on ihminen, jonka ei tarvitse sietää kaikkea.
Yksi iso ongelma on lasut. Eli jos kurittaa lastaan niin ottaa riskin siitä, että perheestä saatetaan tehdä lasu. Ja jos taas ei kurita, niin sitten on voimaton ja avuton, kun lapsi itsepintaisesti kieltäytyy tottelemasta. Julkisissa tiloissa näkee paljon tätä nykymeininkiä, missä vanhemmat eivät pysty tekemään kerta kaikkiaan mitään konkreettista jos lapsi päättää aloittaa valtataistelun. Voivat vaan yrittää komentaa, mutta ne komennot lapsi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, koska lapsi tietää, että komentojen rikkomisesta ei seuraa hänelle mitään sellaista mistä olisi syytä piitata.
Hieman hidas mies, lapsia ei "lasta".
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suurin osa lapsista on niin huonokäytöksisiä, etten ihmettele miehesi tuntemuksia yhtään. Toki hänelläkin on osuutensa siihen, miksi lapsenne ovat niin uuvuttavia.
Lisäksi tämä nykyajan meininki, että kaikki pyörii lasten ympärillä. Ei ihme, että lapsiperharki tuntuu raskaalta. Koettakaa saada joku ote siihen vanhemmuuteen ja lapsille rajat. Myös isä on ihminen, jonka ei tarvitse sietää kaikkea.
Joopa joo, lasten vika jos mies ei kykene kantamaan vastuuta päätöksistään ja vielä useammasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään suurin osa lapsista on niin huonokäytöksisiä, etten ihmettele miehesi tuntemuksia yhtään. Toki hänelläkin on osuutensa siihen, miksi lapsenne ovat niin uuvuttavia.
Lisäksi tämä nykyajan meininki, että kaikki pyörii lasten ympärillä. Ei ihme, että lapsiperharki tuntuu raskaalta. Koettakaa saada joku ote siihen vanhemmuuteen ja lapsille rajat. Myös isä on ihminen, jonka ei tarvitse sietää kaikkea.
Joopa joo, lasten vika jos mies ei kykene kantamaan vastuuta päätöksistään ja vielä useammasta.
Onko vastuun kantaminen päätöksistään sama asia kuin se, että ihailee lasta ihan riippumatta miten lapsi käyttäytyy?
Ihan normaali mies. Jos ei ole noin koskaan ajatellut valehtelee taatusti. Onhan se nyt rasittavaa kun tiinapetterit kiljuu lahkeessa ja näkee vuosia eteenpäin ettei mikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäisiä lapsia? Olisiko teidän mahdollista päästä kahdestaan esim. parin yön reissuun ja hengähtää hetki?
Milloin ymmärrätte, perhe-elämätykkääjät, ettei tuollainen auta yhtään mitään? Mua ainakin rupes vatuttamaan kahta pahemmin, kun olin saanut olla ilman niitä vattupäitä hetken ja sitä halusi kokoajan pahemmin ja pahemmin. Elämää ilman lapsia.
Muutinkin lopulta pois kodista.
Nytkin yksi päivä ajattelin, että Mikä Taivas, kun koko päivän vieneen perhereissun kesälomakohteeseen jälkeen sain käpertyä omaan pikku kotiini nauttien siitä, miten itse haluan elää, kun lasten isä jatkoi lasten kanssa iltaa joutuen elämään heitä varten vielä tunteja....
Minkäikäisiä lapsia? Olisiko teidän mahdollista päästä kahdestaan esim. parin yön reissuun ja hengähtää hetki?