Mieheni ei pidä lapsistamme ja katuu heitä

Vierailija kirjoitti:

Palkatkaa lastenhoitaja. Hän voi käydä silloin tällöin leikittämässä lapsia pari tuntia niin saatte enemmän omaa aikaa. Minä olen nuorempana hoitanut jopa 9 tuntia, että pienen lapsen yksinhuoltaja pääsi töihin ja kauppaan. Kasvatusalan opiskelijoita, joille raha kelpaa, varmasti löytyy.

Millä perusteella oletat, että ihmisillä on rahaa ja vielä pahemmin, että varmasti paikkakunnalla asuu kasvatusalan opiskelijoita ???????

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali mies. Jos ei ole noin koskaan ajatellut valehtelee taatusti. Onhan se nyt rasittavaa kun tiinapetterit kiljuu lahkeessa ja näkee vuosia eteenpäin ettei mikään muutu.

Typerien tai henkisesti sairaiden ihmisten ei pitäisi saada lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehokkaampi kurinpito. Kiellätte liian kovaäänisyyden ja huomiohakuisuuden ja valvotte sitä kieltoa ja rankaisette tuntuvasti sen kiellon rikkomisesta.

Juuri niin ennen vanhaankin tehtiin. Ennen oli ohjenuorana kasvatuksessa "lapsi saa näkyä mutta ei kuulua". Se on siis täysin tehtävissä oleva asia.

Joku järkevä keskitie olisi tietenkin paikallaan. Tosiasia on, että lapset ovat nykyään kaiken keskipisteinä, pikku prinsessoista ja prinssejä, joiden viihdyttäminen kuuluu monen äidin mielestä isälle Ja jos isä tuskastui, on hän huono isä. Äidin loppuunpalaminen on ymmärrettävää, koska hän on äiti.

Isien pitäisi tehdä omat työt, miesten hommat, puolet kotitöistä ja järjestää lapsille viihdykettä, kuljettaa harrastuksissa jne. jotta olisi hyvä isä. Isälle lasten kanssa olo on rentouttavaa vapaa- aikaa, mutta äidille se on työtä.

Kyllä äitiä, joka tuntee kuten aloituksen mies, katsotaan paljon pahemmin. Sen ei itseasiassa suvaita olavan mahdollista, jos siis äiti vielä on paljon onnellisempi ilman lapsiaan. Pitäisi vähintään olla joku yöpuvussa päivät kulkeva syrjäytynyt.

Miehesi varmasti rakastaa lapsianne, mutta on joutunut luonnottomaan ja ei hänelle itselleen sopivaan rooliin suhteessa heihin. Miehet harvoin hoivaa, mies opastaa ja neuvoo. Miehen rooli on viedä lasta pois päin äidistä ja kasvattaa itsenäisyyteen, kun äidin rooli on hoiva. Kaikissa suhteissa ei tietysti ole näin päin. Meillä oli hoivaavampi mies ja minä olin mentori ja opastava. Suhteeni lapsiin ei ollut hoivan antaja vaan minä olen vienyt kohti itsenäisyyttä. Yhä isä saa kiukuttelut ja minulta kysytään neuvoa remontti hommiin ja elämän käytännön ongelmiin. Jospa ap miehesi on vain väärässä roolissa?

Katsokaa Supernannyn jaksoja ja tehkää kotiinne säännöt! Te olette yhdessä kasvatusvastuullisia. Ette voi päästää yhteiskuntaan möliseviä kurittomia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkatkaa lastenhoitaja. Hän voi käydä silloin tällöin leikittämässä lapsia pari tuntia niin saatte enemmän omaa aikaa. Minä olen nuorempana hoitanut jopa 9 tuntia, että pienen lapsen yksinhuoltaja pääsi töihin ja kauppaan. Kasvatusalan opiskelijoita, joille raha kelpaa, varmasti löytyy.

Millä perusteella oletat, että ihmisillä on rahaa ja vielä pahemmin, että varmasti paikkakunnalla asuu kasvatusalan opiskelijoita ???????

Myös lukiolaisia ja amislaisia voi hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkatkaa lastenhoitaja. Hän voi käydä silloin tällöin leikittämässä lapsia pari tuntia niin saatte enemmän omaa aikaa. Minä olen nuorempana hoitanut jopa 9 tuntia, että pienen lapsen yksinhuoltaja pääsi töihin ja kauppaan. Kasvatusalan opiskelijoita, joille raha kelpaa, varmasti löytyy.

Millä perusteella oletat, että ihmisillä on rahaa ja vielä pahemmin, että varmasti paikkakunnalla asuu kasvatusalan opiskelijoita ???????

Myös lukiolaisia ja amislaisia voi hyödyntää.

Tai ihan perus työt-tömiä.

Voi olla, että miehesi on niitä ihmisiä, joille lasten hankinta on oikeasti virhe. Lähes kaikille äideillehän hormonitoiminta hoitaa asian niin, että lapsia tosiaan rakastaa enemmän kuin mitään ja saa heidän hoitamisestaan tyydytystä, ja monille isillekin.

Yhteiskunta on kuitenkin hyvin tietoinen miehistä jotka jättävät perheen ja lähtevät lätkimään tai pysyvät mukana mutta pakenevat töihin, harrastuksiin jne. Mutta sitten on olemassa tämä jonkun jo mainitsema suuri tabu, eli äidit jotka myös kokevat menettäneensä vapautensa ja pilanneensa elämänsä tekemällä lapsia. He usein kyllä uhraavat silti elämänsä lasten hoitoon ja rakastavatkin lapsia kovasti, mutta jos voisivat kääntää kelloa taaksepäin niin tekisivät sen heti. Paljon harvinaisempaa kuin vastaavat miehet, mutta todellista.

Itse uskon että minusta varmaan tulisi äiti, joka kyllä hoitaa lapset ja rakastaa heitä ihmisinä, mutta vihaa äitiyttä ja itkee itsensä uneen ahdistuksesta joka ilta, kun oma elämä on pilalla. Siksi jätän lapset tekemättä. Ne tosiaankin ovat meluisia ja vaativia.