En ymmärrä ihmisiä jotka valittavat raskaudesta
Miksi niin moni valittaa, miten raskaus on niin hirveää ja kamalaa? Itse olette kuitenkin suurin osa tarkoituksella raskaaksi hankkiutuneet. Mikä siinä on niin kauheaa? Eikö vatsassa kasvava oma lapsi ole ihana asia? Olen itse raskaana ja välillä on kovia kipuja ja vaivoja, mutta ajatus kasvavasta lapsesta saa kyllä nopeasti unohtamaan säryt ja vaivat. Ollaanko me nykyään niin pullamössöjä, ettei raskauskaan saisi olla mitään muuta kuin hehkumista, muuten kaikki on ihan p*skaa? Kuulostaa kamalalta kun odottava äiti paasaa, miten on kamalaa ja pahimmassa tapauksessa vielä "haukkuu" lapsensa kun tämä tekee hänelle niin tukalan olon.
Kommentit (39)
No hohhoijaa sullekin. Siis ikinähän ei voi mistään valittaa, koska kyllähän Afrikassakin lapset kuolee nälkään ja muutenkin on olemassa aina jokin kurjempi ihmiskohtalo. Ja aina tuo tyypillinen eli "itsepähän hankkiudut raskaaksi". Kärsi ja kärsi hiljaa, niin kirkkaimman kruunun saat. Niin kuin keltä?
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa sullekin. Siis ikinähän ei voi mistään valittaa, koska kyllähän Afrikassakin lapset kuolee nälkään ja muutenkin on olemassa aina jokin kurjempi ihmiskohtalo. Ja aina tuo tyypillinen eli "itsepähän hankkiudut raskaaksi". Kärsi ja kärsi hiljaa, niin kirkkaimman kruunun saat. Niin kuin keltä?
Enhän millään lailla viitannut mihinkään Afrikka-korttiin tässä. Ihan itse sen tähän keksit.
Mietin vain, mitä se ainainen valitus ja vonkuminen auttaa. Todistetusti ajatuksilla ja asenteella ja on suuri voima ihmisen hyvinvointiin, joten eikö kannattaisi sen mankumisen sijaan koettaa ajatella, miten ihana on, että lapsi kasvaa ja keho muokkautuu sitä varten.
Varmasti on huono olla 24/7, jos ajattelee vain, miten kurjaa on. Eikä se ole vauvan vika.
Itselläni myös raskaus oli suht helppo, eikä omat kolotukset tuntuneet erityisen pahoilta.
Silti käsityskykyni riittää siihen, että jollakin toisella olo voi olla paljon huonompi ja raskaus oikeasti rankka kropalle. Tai muuttuva keho ahdistaa. Joillekin raskaus on vain pakollinen vaihe ennen odotetun vauvan syntymää eikä raskaudesta valittaminen vähennä rakkautta lapseen.
Uskoisin, että osa naisista on vihannut raskautta ja synnytystä aina eikä kyse ole pullamössöydestä. Olikohan kuningatar Viktoria jo aikanaan näitä naisia jos muistan oikein? Ja toisaalta aiemmin moni nainen on ehkäisyn puuttuessa joutunut tekemään lapsia, vaikka ei niitä olisi halunnutkaan.
Ihanaa, että osaat nauttia raskaudestasi, mukavaa loppuodotusta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa sullekin. Siis ikinähän ei voi mistään valittaa, koska kyllähän Afrikassakin lapset kuolee nälkään ja muutenkin on olemassa aina jokin kurjempi ihmiskohtalo. Ja aina tuo tyypillinen eli "itsepähän hankkiudut raskaaksi". Kärsi ja kärsi hiljaa, niin kirkkaimman kruunun saat. Niin kuin keltä?
Enhän millään lailla viitannut mihinkään Afrikka-korttiin tässä. Ihan itse sen tähän keksit.
Mietin vain, mitä se ainainen valitus ja vonkuminen auttaa. Todistetusti ajatuksilla ja asenteella ja on suuri voima ihmisen hyvinvointiin, joten eikö kannattaisi sen mankumisen sijaan koettaa ajatella, miten ihana on, että lapsi kasvaa ja keho muokkautuu sitä varten.
Varmasti on huono olla 24/7, jos ajattelee vain, miten kurjaa on. Eikä se ole vauvan vika.
Samaa hurskastelua sun länkyttäminen on kuin tuo afrikka-kortin vetäminen, jos valitetaan ruoasta. Viestisi ydin on, että ei saa valittaa. Miksi ei saisi? Jos olo on aivan hirveä ja sitä jatkuu lähemmäs vuoden, niin pitäisi vain kiitollisuudella kestää?
Minulla on kolme aikuista lasta ja jokaisen heistä olen ilolla kantanut ja synnyttänyt. Jokainen raskaus on myös ollut erilainen ja pitänyt sisällään erilaisia vaivoja, joita olen onneksi saanut myös valitella ilman lähipiirin paheksuntaa. Vaikka kuinka olen lapseni halunnut ja hankkiutunut tietoisesti raskaaksi, on minulla ollut raskausaikoina hetkiä, jolloin olen kaivannut apua ja tukea sekä kuuntelijaa.
Kuopukseni raskausaikana kärsin erittäin voimakkaasta pahoinvoinnista koko raskausajan ja toisinaan olin niin epätoivoinen, että pelkäsin pahoinvoinnin jatkuvan raskauden jälkeenkin. En vain enää jaksanut uskoa, että jonakin päivänä voisin taas hyvin. Iloitsin lapsen kasvusta ja raskauden normaalista edistymisestä, mutta silti oli raskasta voida pahoin koko ajan. Oli hyvä, että sain ymmärrystä osakseni, kun vietin niin suuren osan raskausaikaa pää wc-pöntössä.
Raskausaika on monenlaisten tunteiden aikaa, joten itse ainakin haluan olla tuntemilleni tuleville äideille tukena, kuten minullekin oltiin aikoinaan.
Mulla on yksi aikuinen. Raskaus oli hirveää paskaa, ja se helpotti oloa, kun sao sanoa sen olevan hirveää paskaa. Miehelle, tietysti, muillehan piti säteillä seesteistä onnea.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös raskaus oli suht helppo, eikä omat kolotukset tuntuneet erityisen pahoilta.
Silti käsityskykyni riittää siihen, että jollakin toisella olo voi olla paljon huonompi ja raskaus oikeasti rankka kropalle. Tai muuttuva keho ahdistaa. Joillekin raskaus on vain pakollinen vaihe ennen odotetun vauvan syntymää eikä raskaudesta valittaminen vähennä rakkautta lapseen.
Uskoisin, että osa naisista on vihannut raskautta ja synnytystä aina eikä kyse ole pullamössöydestä. Olikohan kuningatar Viktoria jo aikanaan näitä naisia jos muistan oikein? Ja toisaalta aiemmin moni nainen on ehkäisyn puuttuessa joutunut tekemään lapsia, vaikka ei niitä olisi halunnutkaan.
Ihanaa, että osaat nauttia raskaudestasi, mukavaa loppuodotusta :)
TÄMÄ. Tietty ihmistyyppi ei vaan osaa asettua toisten asemaan tilanteissa joita ei ole henk.koht. kokenut, missään asiassa.
Raskaus on pelkkä pakollinen paha, joka pitää lusia läpi. En ole vauvan synnyttyäkään muuttunut herttaiseksi mammajumalaksi, mutta hoidan lapseni hyvin. Meitä äitejä on moneen lähtöön. Kyllä se hormonikänni siitä kaikkoaa, ja silloin kantaa vastuuntunto.
Olisin kuollut raskauspahoinvointiin eli kuivumiseen ilman nykyajan hoitomahdollisuuksia. Silloinkin kun henki ei ollut vaarassa, toimintakyky oli nollassa. En ymmärrä miksi tätä ei saisi pitää yhtä kauheana kuin minkä tahansa vakavan sairauden läpikäymistä. Ei mikään "positiivinen ajattelu" pahoinvoinnilta pelasta.
Mulla alkuraskaudet on täyttä helvettiä. Pahoinvointi päällä 24/7 ensimmäiset 4kk. Ihmettelen jos joku ei siinä tilanteessa yhtään valittaisi. Helppo se on olla valittamatta jos mitään suurempia vaivoja ei ole. Ei mullakaan tuon pahoinvoinnin jälkeen ole tullut isompia muita vaivoja, joten raskaudet olleet muutoin mukavia. Enkä ole lasta syyllistänyt pahoinvoinnista, älytön ajatuskin. Aika älytöntä muutenkin, ettei raskaudesta saisi yhtään valittaa. Muistathan olla valittamatta myös synnytyksessä vaikka kuinka sattuisi ja repeäisi, ettet vaan ole kiittämätön pullamössö.
Meidän ystäväpiirissä saa onneksi keskustella sekä raskauden kivoista että kurjista puolista ihan avoimesti. En ymmärrä miten se ap:n peppua kutittaa, en usko että minulla on ap:n kaltaisia ihmisiä kaveripiirissä lainkaan (ja jos on niin ei haittaisi yhtään päästä eroon).
Vierailija kirjoitti:
Olisin kuollut varusteetraskauspahoinvointiin eli kuivumiseen ilman nykyajan hoitomahdollisuuksia. Silloinkin kun henki ei ollut vaarassa, toimintakyky oli nollassa. En ymmärrä miksi tätä ei saisi pitää yhtä kauheana kuin minkä tahansa vakavan sairauden läpikäymistä. Ei mikään "positiivinen ajattelu" pahoinvoinnilta pelasta.
Tämä. Tekee mieli koputtaa kirveen hamaralla päähän jokaista, joka sössöttää positiivisista asenteista, kun ei itse ole sitä kärsimystä kokenut...
Nimimerkillä sairaalassa suuren osan raskaudestaan viettänyt.
Se että sinulla on ollut helppo raskaus, ei tarkoita että muilla olisi.
Nimimerkki kolmatta kuukautta saikulla jatkuvan migreenin vuoksi...
Itsellänikin oli todella voimakas, aamusta iltaan vaivaava raskauspahoinvointi ensimmäiset kolme kuukautta, mutta mitä olisi hyödyttänyt ylenmääräinen kitinä? Luuletteko olevanne niin ainutlaatuisia, että huono olonne olisi jotenkin erityistä? Kärsikää se, se kuuluu asiaan. Ei ole varmasti yhtään raskautta, joka olisi vain ruusuilla tanssimista koko 9 kuukautta.
Erityisesti ihmettelen siis näitä odottavia äitejä joilla on kaikki _koko ajan_ niin huonosti ja raskaus on vain "yhtä kärsimystä". Hohhoijaa. Ja lisäksi saa sitten muka vielä oikeutetusti kiukutella miehelle sen minkä ehtii.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Se että sinulla on ollut helppo raskaus, ei tarkoita että muilla olisi.
Nimimerkki kolmatta kuukautta saikulla jatkuvan migreenin vuoksi...
Sanoinko, että minulla on ollu alusta asti helppo raskaus? En :) Oksensin ensimmäiset 3 kk aamusta iltaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin oli todella voimakas, aamusta iltaan vaivaava raskauspahoinvointi ensimmäiset kolme kuukautta, mutta mitä olisi hyödyttänyt ylenmääräinen kitinä? Luuletteko olevanne niin ainutlaatuisia, että huono olonne olisi jotenkin erityistä? Kärsikää se, se kuuluu asiaan. Ei ole varmasti yhtään raskautta, joka olisi vain ruusuilla tanssimista koko 9 kuukautta.
Erityisesti ihmettelen siis näitä odottavia äitejä joilla on kaikki _koko ajan_ niin huonosti ja raskaus on vain "yhtä kärsimystä". Hohhoijaa. Ja lisäksi saa sitten muka vielä oikeutetusti kiukutella miehelle sen minkä ehtii.
-Ap
Mulla pääosa tuskasta johtui np-ultrasta, 4,5 mm. Et tiedä toisten raskauksista mitään, keskity omaasi. - se aikuisen äiti
Mitenkähän naiset on pärjänneet raskauksiensa kanssa kautta aikojen, miljoonia vuosia, ihan pikkasen alkeellisimmissa oloissa kuin nyt? Ovatko ottaneet "saikkua", eli jääneet vaan valittamaan ja laakereilleen lepäilemään 9 kuukaudeksi ja antaneet muiden hoitaa kaiken? Olemme tottuneet liian hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän naiset on pärjänneet raskauksiensa kanssa kautta aikojen, miljoonia vuosia, ihan pikkasen alkeellisimmissa oloissa kuin nyt? Ovatko ottaneet "saikkua", eli jääneet vaan valittamaan ja laakereilleen lepäilemään 9 kuukaudeksi ja antaneet muiden hoitaa kaiken? Olemme tottuneet liian hyvälle.
No aika paljon on mm. kuoltu ja vammauduttu. Liian hyväkö on se, ettei tarvitse puolikuolleena tehdä töitä?
Naiset nyt muutenkin valittavat joka asiasta.