Oletteko kuunnelleet sen Estonian onnettomuusyön radioliikennenauhoituksen? Minusta se on pahempi kuin kamalin kauhuelokuva :(

Katsoin juuri tuon Discoveryn "Zero Hour"-jakson Estoniasta ja ärsytti aivan suunnattomasti dokumentin toteutus. Ymmärrän että haluttiin välittää kaaos katsojille mutta kameran jatkuva heiluminen oli turhauttavaa. Kiinnostavampaa olisi ollut havainnollistaa kallistuma tarkemmin, miltä hyttikäytävät ovat näyttäneet siitä kulmasta, aula jne.

Itselle on jotenkin vaikea hahmottaa juuri se kallistuma ja etenemisen vaikeus.

Polloidi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia Saksasta tai tanskasta ei laitettu tuonne yhtään helikopteria?

Uskoakseni siksi, että koptereita mahtuu tietylle alueelle samaan ilmatilaan pyörimään vain rajallinen määrä, jonka jälkeen koptereita lisäämällä operoinnin tehokkuus putoaa dramaattisesti.

Eivätkä ne olisi ehtineet paikalle ennen aamua: lentomatkaa Saksasta ja Tanskasta olisi paljon ja välitankkaus tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

eikös matriisi-organisaation kantava ajatus ole nimenomaan se, että toiminta on osittain itseohjautuvaa, eikä siis niin riippuvainen johdon jatkuvasta ohjauksesta?

Miksei se siis myös pelastustoiminnassa toimisi?

On, ja nimenomaan paino sanalla AJATUS.

...ja sillä erotuksella että ajatus on käytännössä kaikkea muuta kuin ’kantava’

Jos joku palstan lukijoista tietää TOIMIVAN matriisi-organisaation, voisi kertoa referenssi-tarinana täällä.

Itse näkemäni käytännön esimerkit on olleet sellaisia, joissa 2...3 seppää takoo samaa rautaa, toisiaan tönien.

Valmista auraa ei meinaa syntyä kun kaikki moukaroi vähän omalla tavallaan ja oman ihanteensa kaltaista muotoa hakien.

...ja sillä välin kun auraa hienosäädetään kuin Iisakin kirkkoa, ehtii ahjo sammua, sen lämmittäminen kun ei kuulu kenenkään vastuu-alueeseen eikä kustannuspaikalle...

Vierailija kirjoitti:

Itselle on jotenkin vaikea hahmottaa juuri se kallistuma ja etenemisen vaikeus.

Hyttikäytävät ja porrasaulat on vielä kuviteltavissa, mutta ne kumolleen kaatuneet portaikot ei mahdu järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle on jotenkin vaikea hahmottaa juuri se kallistuma ja etenemisen vaikeus.

Hyttikäytävät ja porrasaulat on vielä kuviteltavissa, mutta ne kumolleen kaatuneet portaikot ei mahdu järkeen.

Joo sama homma. Jotenkin pystyy ehkä kuvittelemaan että joutuivat hyppimään hyttien avonaisen ovien yli jne mutta siis tuo portaikko on hankala.

Up

Vierailija kirjoitti:

On varmaan jo käsiteltykin, mutta voi hemmetti miten tylyille ja tungetteleville nuo toimittajien haastattelut vaikuttavat näin nykyvinkkelistä tarkasteltuna. Ja haastateltavatkin lienevät jonkinlaisessa shokissa, koska kertailevat tapahtumia jotenkin luonnottoman rauhallisella tavalla. Liekö lääkitty vai mikä.

Tätä toimittajien käytöstä ei ole isommin käsitelty tässä ketjussa. 1990-luvulla toimittajien käytös uhreja ja heidän omaisia kohtaan oli erityisen tungettelevaa ja ikävää. Esim. ne haastattelut sairasvuoteelta - miten sairaalan henkilökunta edes päästi toimittajat haastattelemaan suoraan sairaalan potilashuoneeseen? Eikä tämä ollut edes esimmäinen 90-luvun kriisi, jossa myös mukamas vastuullisten mediatalojen toimittajat olivat haaskalla. Monesti 90-luvulla tv;ssä esiintynyt kriisipsykologi Salli Saari teki  paljon työtä sen eteen, että toimittajien olisi parasta jättää shokkivaiheen uhrit traumaan, koska on tutkimusnäyttöä siitä, että myöhemmin monet uhrit katuvat sitä että ovat puhuneet toimittajille ollessaan vielä shokkivaiheessa. 

Minusta haastateltujen rauhallisuus ei vaikuta siltä, että he ovat ainakaan kovassa rauhoittavassa lääkityksessä, koska rauhoittavilla lääkkeillä on sedatiivinen vaikutus ja he vaikuttaisivat uneliaalta. Puheessa voisi olla myös sössötystä ja vääriä sanoja. Haastateltujen puhe on hyvin selvää ja järki kulkee hyvin. He ovat vielä shokkivaiheessa, jolloin moni ihminen haluaa puhua tapahtuneesta ja kenelle tahansa. Ei väliä, onko keskustelukumppani mielentervyesalan ammattilainen vai seiskapäivään toimittaja, shokissa oleva puhuu kiihkeällä innolla. Esim.  ne Estonian nuoret konehuoneen miehet ylen haastattelussa melkein koko ajan meinaisivat puhua toistensa päälle kun haluavat vain puhua, puhua, puhua tapahtuneesta. Myöhemmin sitten kun mieli alkaa ns. sulkeutua ja todellisuus iskeytyy tajuntaan, saattaa kaduttaa että on nimellään ja naamallaan ollut "viihdettä" tv-katselijoille eikä olisi halunnut kertoa kaikkia kertomiaan asioita ns. normaalissa psyykkisessä tilassaan. 

Näin meille ainakin Helsingin yliopistolla opetettiin 2000-luvun alussa kriisipsykologi Salli Saaren "akuutit traumaattiset kriisit ja niistä selviytyminen"- kurssilla. Sen jälkeen on toki tullut uutta ja osin aiempaa tietoa kumoavaa tutkimusnäyttöä osasta hoitomenetelmistä kriisien uhreille, mutta luulisin tämän toimittajille puhumista koskevan jutun olevan edelleen pätevää tietoa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. En psykologin työssäni ole ollut tekemisissä näin isojen kriisien kohdanneiden potilaiden kanssa, se vaatii ihan spesifiä osaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan jo käsiteltykin, mutta voi hemmetti miten tylyille ja tungetteleville nuo toimittajien haastattelut vaikuttavat näin nykyvinkkelistä tarkasteltuna. Ja haastateltavatkin lienevät jonkinlaisessa shokissa, koska kertailevat tapahtumia jotenkin luonnottoman rauhallisella tavalla. Liekö lääkitty vai mikä.

Tätä toimittajien käytöstä ei ole isommin käsitelty tässä ketjussa. 1990-luvulla toimittajien käytös uhreja ja heidän omaisia kohtaan oli erityisen tungettelevaa ja ikävää. Esim. ne haastattelut sairasvuoteelta - miten sairaalan henkilökunta edes päästi toimittajat haastattelemaan suoraan sairaalan potilashuoneeseen? Eikä tämä ollut edes esimmäinen 90-luvun kriisi, jossa myös mukamas vastuullisten mediatalojen toimittajat olivat haaskalla. Monesti 90-luvulla tv;ssä esiintynyt kriisipsykologi Salli Saari teki  paljon työtä sen eteen, että toimittajien olisi parasta jättää shokkivaiheen uhrit traumaan, koska on tutkimusnäyttöä siitä, että myöhemmin monet uhrit katuvat sitä että ovat puhuneet toimittajille ollessaan vielä shokkivaiheessa. 

Minusta haastateltujen rauhallisuus ei vaikuta siltä, että he ovat ainakaan kovassa rauhoittavassa lääkityksessä, koska rauhoittavilla lääkkeillä on sedatiivinen vaikutus ja he vaikuttaisivat uneliaalta. Puheessa voisi olla myös sössötystä ja vääriä sanoja. Haastateltujen puhe on hyvin selvää ja järki kulkee hyvin. He ovat vielä shokkivaiheessa, jolloin moni ihminen haluaa puhua tapahtuneesta ja kenelle tahansa. Ei väliä, onko keskustelukumppani mielentervyesalan ammattilainen vai seiskapäivään toimittaja, shokissa oleva puhuu kiihkeällä innolla. Esim.  ne Estonian nuoret konehuoneen miehet ylen haastattelussa melkein koko ajan meinaisivat puhua toistensa päälle kun haluavat vain puhua, puhua, puhua tapahtuneesta. Myöhemmin sitten kun mieli alkaa ns. sulkeutua ja todellisuus iskeytyy tajuntaan, saattaa kaduttaa että on nimellään ja naamallaan ollut "viihdettä" tv-katselijoille eikä olisi halunnut kertoa kaikkia kertomiaan asioita ns. normaalissa psyykkisessä tilassaan. 

Näin meille ainakin Helsingin yliopistolla opetettiin 2000-luvun alussa kriisipsykologi Salli Saaren "akuutit traumaattiset kriisit ja niistä selviytyminen"- kurssilla. Sen jälkeen on toki tullut uutta ja osin aiempaa tietoa kumoavaa tutkimusnäyttöä osasta hoitomenetelmistä kriisien uhreille, mutta luulisin tämän toimittajille puhumista koskevan jutun olevan edelleen pätevää tietoa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. En psykologin työssäni ole ollut tekemisissä näin isojen kriisien kohdanneiden potilaiden kanssa, se vaatii ihan spesifiä osaamista. 

Ups, aika paha "freudilainen lipsahdus" tuossa viestissäni. Tarkoitin, että toimittajien pitäisi jättää shokkivaiheen uhrit rauhaan, ei suinkaan traumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aikaa jo kulunut niin paljon, että henkilöt, joilla on omia muistikuvia tapahtumasta ja sen uutisoinnista, ovat jo yli 3-kymppisiä.

Itse olin tuolloin 9-vuotias ja se oli keskiviikkopäivä. Siihen aikaan ei ollut internetiä yleisessä käytössä, vaan uutisvälineinä toimivat TV, radio ja teksti-TV. Jostain syystä tuona aamuna ei tullut ollenkaan avattua televisiota, kuulin asiasta sitten vasta koulupäivän jälkeen, koulussakaan ei kukaan asiasta maininnut.  Koulupäivä oli tuolloin klo 8-12, viikon lyhyin koulupäivä. Sen jälkeen kun kuulin onnettomuudesta koulupäivän jälkeen, aloin seurata uutisia, joita tuli sekä YLE:ltä että MTV3:lta "koko ajan", oli useita ylimääräisiä uutislähetyksiä. Lisäksi Ilta-Sanomat ja Iltalehti julkaisivat jo samana päivänä 28.9. erikoislehdet, jotka tuli kauppoihin myyntiin jo 28.9. joskus puolenpäivän aikaan tai iltapäivällä.

 Venäläiset sukeltajat tarjosivat apua heti onnettomuuspäivänä jos voisivat sukeltaa hylkyyn ja tarkistaa mahdollisia ilmataskuja. Tämä apu tyrmättiin Suomen, Ruotsin ja Viron viranomaisilta välittömästi. Muistan ihmetelleeni tätä jo silloin pikkutyttönä.

Laivan nostaminen kiellettiin suunnilleen heti, kun asia tuli puheeksi välittömien pelastustoimien loputtua. Sitä ei sen kummemmin perusteltu, todettiin vain, että ei nosteta. Peittäminen betonilla aloitettiin myös pian ja siitä luovuttiin vasta, kun uhrien omaiset alkoivat kiivaasti vastustaa sitä. Tätäkin muistan ihmetelleeni.

En tiedä tuosta venäläisten avuntarjouksesta, mutta laivan tarkkaa sijaintia pohjassa ei heti tiedetty. Sitä etsiskeltiin kaikuluotaimin yms ja löydettiin vasta kolmantena päivänä. Uutislähetyksiin ilmestyivät sukellusrobotin ottamat kuvat, joissa Estonia Tallinn - teksti on luettavissa veden alla makaavan laivan rungosta.

Heti onnettomuuden jälkeen ruotsalaiset poliitikot sanoivat, että kyllä laiva ja uhrit nostetaan. Muistan tulevan pääministerin Ingvar Carlssonin kommentit uutisissa. Nostosta keskusteltiin pitkin syksyä paljon julkisuudessa, mutta lopulta hankkeesta sitten luovuttiin, ilmeisesti loppuvuonna tehdyt sukellukset laivan sisälle olivat tärkeitä tässä päätöksenteossa. Itse olin alle 30-vuotias tuolloin ja jaksoin vielä vähän närkästyä poliitikkojen lupausten pettämisestä. Tässä Carlssonin pohdintaa aiheen tiimoilta jälkikäteen:

https://www.svt.se/nyheter/inrikes/ingvar-carlsson-jag-hade

Mitään peittämistä ei myöskään aloitettu, vaikka siitäkin oli puhetta.

Kyllä peittäminen ehdittiin aloittaa.

Tärkeää on myös muistaa että laivan nostamatta jättämistä perusteltiin mm. nosto-operaation hinnalla ja että se olisi ollut liian kallista. Laivan peittäminen olisi kuitenkin tullut paljon kalliimmaksi.

Tässä HS:n juttu peittämisestä 22.4.1996

Lastialus laski kivimurskaa Estonian hylyn luo

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003525501.html

Tuossahan vain todetaan, että kivimurskaa on tuotu alueelle ja mitä aiotaan tehdä. Peittämistä ei toteutettu kuitenkaan, kts. tuo edellisen sitaatin uutinen vuodelta 2014.

En ole väittänytkään että Estonia olisi peitetty. Mutta peittämisoperaatio ehdittiin aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo paikalle tulleet laivat olisi voineet pelastaa ihmisiä juuri noiden hätäliukumäkien avulla.

Siis liukumäet alas, sitten vinssata omia, kuivia pelastuslauttoja alas, joihin siirtää ihmiset ja nostaa ylös.

Tai jos pelastusliukumäkien alla on pelastusveneitä vinssata ne alas ja haalia sinne porukkaa.

Kyllä meressä olleita yritettiin pelastaa. Jostakin laivasta oli laskettu muistaakseni köysitikkaat tms. mutta joku Estonialta pelastunut oli kovan tuulen ja laivan keinumisen vuoksi ruhjoutunut kuoliaaksi kiivetessään tikapuita ylös.

Jostain laivasta laskettiin köysitikkaat ja ainakin yksi kiipesi niitä pitkin. turvaan. Näin luki aikoinaan Ilta-Sanomissa tai Iltalehdessä, ja muistan sen suuren kuvankin, jonka yhteydessä kerrottiin, kuinka monen asteen kulmaan alus aallolla kallisteli. En muista tuota kulmalukemaa, koska itse en sellaisia silloin lapsena ymmärtänyt. Muistan kuitenkin miettineeni, että alus kallisteli paljon, ja miten henkilö saattoi pysyä köysitikkaissa kiinni ja olla ruhjoutumatta. Mietin siis, että kun hän pitää käsillään ja jaloillaan tikkaista kiinni, niin välillä tikkaat roikkuvat pystysuunnassa. Välillä taas ne paiskautuvat alusta vasten, niin miten henkilön käsille ja jaloille silloin käy?

Okei, nyt googletin. Tässä on asiasta tietoa: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000813760.html .

Muistin väärin, että kyseessä olisi ollut köysitikkaita kiipeävä ihminen. Alla lainaus Hesarin jutusta ja siitä, mitä oikeasti tapahtui: 

"Aamu on valjennut jo kauan sitten, kun Isabellan vinssi kiskoo heidän pelastuslauttaansa ylös. Mutta veden täyttämä lautta ei kestä, se repeää, kolme tai neljä uupunutta putoaa, ja Taavi näkee, miten vesi vie heidät mennessään. Hän jaksaa vielä pitää kiinni pelastuslautan rippeistä. Heitä nostellaan ylös ja alas. Lautta hakkaa laivan kylkeen ja yksi lauttaan takertuneista miehistä ruhjoutuu kuoliaaksi."

https://dynamic.hs.fi/2014/estonia/

Tässä jutussa on mielenkiintoista tietoa Estonian uppoamisen jälkeen tehdyistä parannuksista risteilijöiden turvallisuuteen. 

Ettei koskaan enää – Estonian onnettomuudesta on ammennettu oppia meriturvallisuuden parantamiseksi

https://yle.fi/uutiset/3-10986403

Jotenkin kiva ajatus, että tuo brittimies jonkun linkkaamassa videossa vielä kuitenkin aamulla helikopterin tultua antoi oman paikkansa kiireellisemmille pelastettaville ja oli vielä helikopterikuvissakin jotenkin reippaan ja kiitollisen oloinen. Ei kaikki ihmiset muutu paniikissakaan hirviömäiasen itsekkäiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia Saksasta tai tanskasta ei laitettu tuonne yhtään helikopteria?

Liian kaukana. Hypotermia olisi vienyt kaikki pelastettavat ennen kuin yksikään kopteri olisi tuolta ehtinyt onnettomuuspaikalle.

Estonian sisätiloista löytynyt jostain syystä hyvin vähän kuvia mutta alla olevassa linkissä on Estlinen historiallisia kuvia miehistöstä. Näkee samalla hyttejä, aulan ja ravintoloita:

http://www.estline.ee/en/pildigalerii/estonia-crew

Tulee jotenkin todella haikea ja surullinen olo miettiessään että kuinkahan moni näistäkin ihmisistä joutui meren armoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalainen työporukka oli risteilyllä, heitä oli siinä samassa porukassa ehkä 5 tai 6 ja olivat pakenemassa laivasta. Laiva oli kallistunut, joten käytävillä piti hyppiä oviaukkojen ohitse, yksi näistä astui harhaan ja putosi tuollaiseen kuiluun. Oli huutanut apua ja joku näistä työkavereista oli vielä katsonut sinne kuiluun, mutta ei siinä mitään ollut tehtävissä. Piti jatkaa omaa matkaa jos halusi pelastautua. Eikä sinne kuuluun olisi mitenkään päässyt auttamaan.

Olivat Estonian työntekijöitä, ruotsinsuomalaiset Peter Järvinen ja Paula Liikamaa, ruotsalainen Carita Barasinski ja virolainen Ülle Arula. Peter ja Paula juoksivat ensimmäisenä ja pääsivät kuilujen ylitse. Ülle putosi kuiluun ja Carita jäi huutelemaan kuilun reunalle. Ei kuulunut mitään ja jatkoi matkaa. Pääsi portaikkoon, jossa Peter ja Paula olivat jo ylempänä menossa. Carita eteni portaikossa kun juoppoputkan ovi aukesi ja kaksi humalaista miestä putosi portaikkoon ja Carita putosi tämän takia pois portaikosta. Tässä vaiheessa laiva oli kallistunut jo niin paljon että Carita ei enää päässyt takaisin portaikkoon ja jäi laivan sisälle. Peter ja Paula pelastuivat ja Caritan mies järjesti myöhemmin yksityisen sukelluksen yrittäen löytää Caritan ja saada tämän haudattua. Caritaa ei kuitenkaan löydetty ja nykyään Caritan mieskin on jo kuollut.

Miten ihmeessä hylylle on saanut joku yksityis henkilö järjestää sukelluksen?! Eikö hautarauha tarkota nimenomaan sitä että sinne ei ole kenelläkään asiaa?

Polloidi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikös matriisi-organisaation kantava ajatus ole nimenomaan se, että toiminta on osittain itseohjautuvaa, eikä siis niin riippuvainen johdon jatkuvasta ohjauksesta?

Miksei se siis myös pelastustoiminnassa toimisi?

On, ja nimenomaan paino sanalla AJATUS.

...ja sillä erotuksella että ajatus on käytännössä kaikkea muuta kuin ’kantava’

Jos joku palstan lukijoista tietää TOIMIVAN matriisi-organisaation, voisi kertoa referenssi-tarinana täällä.

Itse näkemäni käytännön esimerkit on olleet sellaisia, joissa 2...3 seppää takoo samaa rautaa, toisiaan tönien.

Valmista auraa ei meinaa syntyä kun kaikki moukaroi vähän omalla tavallaan ja oman ihanteensa kaltaista muotoa hakien.

...ja sillä välin kun auraa hienosäädetään kuin Iisakin kirkkoa, ehtii ahjo sammua, sen lämmittäminen kun ei kuulu kenenkään vastuu-alueeseen eikä kustannuspaikalle...

Kyllä matriisiorganisaatiot toimivat hyvin, toki ovat vaativia myös organisaation jäsenille. Pelastusoperaatiossa, sen enempää kuin missään sotilasoperaatiossakaan en kuitenkaan haluaisi sellaista nähdä muualla kuin vihollisen joukoilla. Pelastustoiminnassa se ei toimi, koska tarvittavan tilannekuvan välittäminen jokaiselle yksittäiselle toimijalle reaaliajassa on käytännössä mahdotonta.

Jenkkien uudet droneihin, kypäräkameroihin ja peer-to-peer lähiverkkoihin pohjautuvat tilannekuvajärjestelmät alkaa olla jo sillä tasolla että tehokas itseohjautuvuus on mahdollista, mutta tavanomaisessa pelastusoperaatiossa ei voida toimia niin koska yksnkertaisesti "vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee" ja lopputuloksena on taatusti isosti paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle on jotenkin vaikea hahmottaa juuri se kallistuma ja etenemisen vaikeus.

Hyttikäytävät ja porrasaulat on vielä kuviteltavissa, mutta ne kumolleen kaatuneet portaikot ei mahdu järkeen.

Katsokaa vaikkapa läppäriltä näitä kuvia: http://www.estline.ee/en/pildigalerii/estonia-crew . Etsikää niitä kuvia, jossa on portaat. Sitten kun löydätte hyvän kuvan, nostakaa läppäri ilmaan ja kallistakaa.

Vierailija kirjoitti:

Estonian sisätiloista löytynyt jostain syystä hyvin vähän kuvia mutta alla olevassa linkissä on Estlinen historiallisia kuvia miehistöstä. Näkee samalla hyttejä, aulan ja ravintoloita:

http://www.estline.ee/en/pildigalerii/estonia-crew

Tulee jotenkin todella haikea ja surullinen olo miettiessään että kuinkahan moni näistäkin ihmisistä joutui meren armoille.

Surullisia kuvia kun tietää, että noista kuvien paikoista tuli niin monen ihmisen viimeinen sija. Kitchit kultaukset ja kaikki laitettu viihtyvyyden eteen, tulikin kuolemanloukko.

Vierailija kirjoitti:

Estonian sisätiloista löytynyt jostain syystä hyvin vähän kuvia mutta alla olevassa linkissä on Estlinen historiallisia kuvia miehistöstä. Näkee samalla hyttejä, aulan ja ravintoloita:

http://www.estline.ee/en/pildigalerii/estonia-crew

Tulee jotenkin todella haikea ja surullinen olo miettiessään että kuinkahan moni näistäkin ihmisistä joutui meren armoille.

Kiitos tästä linkistä! Samaa ajattelin minäkin, kuinka moni näistä kuvien iloisista nuorista ihmisistä mahtoi jäädä turmasta henkiin.

https://www.ohtuleht.ee/169061/paasenud-et-jaljetult-kaduda

Onko ketään virontaitoista linjoilla joka haluaisi tiivistää tämän artikkelin pääkohdat? Sen verran ymmärrän että Tiina Müüriltä jäi kaksospojat, joiden isän kanssa Müürin vanhemmilla om epäselvyyttä/riitaa Estonian uhreille maksetuista korvauksista.