Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut tahattomasti olevat sinkut pärjäätte?
04.07.2020 |
Huono päivä ollut tänään, niin ajattelin jos on muita samaa kohtaloa omaavaa paikalla.
Vaihdetaan kuulumusia tai jos jollakin on neuvoja antaa...
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on tämä jännä ajatusmalli, että sinkkuuden vaihtoehdoksi on olemassa vain pskoja parisuhteita jotka ottaa enemmän kuin antaa. Tai ei jopa anna mitään.
No sehän on! Hyvä parisuhde ei ole mikään itsestäänselvyys. Valitettavan usein suhteet päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu sanoo: Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Minä lisään:..mutta parempi silti yksin kuin minun kanssa
En halua Tinderia. Ajattelin ruveta taas käymään baareissa, mitä en ole hetkeen tehnyt. Tällä tavalla tämä elämä menee nyt sitten. Täytyy pyydellä kavereita mukaan, en halua mennä yksin.
Vierailija kirjoitti:
En halua Tinderia. Ajattelin ruveta taas käymään baareissa, mitä en ole hetkeen tehnyt. Tällä tavalla tämä elämä menee nyt sitten. Täytyy pyydellä kavereita mukaan, en halua mennä yksin.
Miksi suurinosa edes jämähtää jonnekin Tinderiin? :D
Baarit, harrastukset, tapahtumat sekä deittisaitit toimivat yhä tänä päivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä halunnu parisuhteeseen nuoresta asti, mutta en silti mieltänyt itseäni tahattomasti sinkuksi, koska en halunnut olla kenenkään sellaisen kanssa, jota en rakastanut. Kun ekan parisuhteen jälkeen jäin sinkuksi, olin lähinnä helpottunut että se joka asiasta riiteleminen loppui. Ei minua silloinkaan haitannut olla sinkkuna, ajattelin että selvittelen omat tunteet rauhassa ja treffailen miehiä sen verran mikä tuntuu hyvältä. No, kolmille treffeille kerkesin kun jalat vietiin alta ja nyt parisuhteessa. Tavallaan ymmärrän käsitteen tahattomasti sinkku, mutta tavallaan en, koska varmaan sitä kuitenkin mieluummin valitaan se sinkkuus kuin kuka vaan parisuhteeseen.
No hittoako sinä sitten vastaat?
Tosi kiva sulle että on varaa odotella kuinka joku vie jalat alta ja sitten vasta kelpuutetaan.
Elät ihan eri elämää , etkä edes omien sanojesi mukaan ymmärrä kysymystä.
Kaikki ei ole niin onnekkaita kuin sinä.
On olemassa ihmisiä jota kukaan ei halua, edes se parjattu huonompi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tahattomasti sinkku ja elän yksin; välillä -en siis jatkuvasti, tuskin edes joka päivä mutta kuitenkin aina toisinaan haaveillen ja unelmoiden kumppanista. Onnekseni en koe ja/ tai tunne eläväni yksinäisenä. - On vahnko, että ilm. joillakin menee yksin olemnen ja yksinäisenä oleminen /eläminen (jne). sekaisin. Turhauttaa myös kun huomaa, että joillekin- onneksi hyvin pienelle vähemmistölle- sinkkuus näyttäytyy aina, jotenkin vähempi arvoisena, verrattuna pariuhteessa elämiseen. Tai oletus, kuinka sinkkuna elo olisi jotenkin erityisen villiä ja vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä halunnu parisuhteeseen nuoresta asti, mutta en silti mieltänyt itseäni tahattomasti sinkuksi, koska en halunnut olla kenenkään sellaisen kanssa, jota en rakastanut. Kun ekan parisuhteen jälkeen jäin sinkuksi, olin lähinnä helpottunut että se joka asiasta riiteleminen loppui. Ei minua silloinkaan haitannut olla sinkkuna, ajattelin että selvittelen omat tunteet rauhassa ja treffailen miehiä sen verran mikä tuntuu hyvältä. No, kolmille treffeille kerkesin kun jalat vietiin alta ja nyt parisuhteessa. Tavallaan ymmärrän käsitteen tahattomasti sinkku, mutta tavallaan en, koska varmaan sitä kuitenkin mieluummin valitaan se sinkkuus kuin kuka vaan parisuhteeseen.
No hittoako sinä sitten vastaat?
Tosi kiva sulle että on varaa odotella kuinka joku vie jalat alta ja sitten vasta kelpuutetaan.Elät ihan eri elämää , etkä edes omien sanojesi mukaan ymmärrä kysymystä.
Kaikki ei ole niin onnekkaita kuin sinä.
On olemassa ihmisiä jota kukaan ei halua, edes se parjattu huonompi vaihtoehto.
Maailmansivu ihmisiä on jäänyt yksin ja tulee valitettavasti jäämäänkin. Vaikea sanoa kuulutko sinä heihin kerta jotkut menee naimisiin vielä 100 vuotiainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tänne vastaa kaikki, jotka ovat tarkoituksella sinkkuja. Ap kysyi tahattomasti sinkuilta.
Itse olen tahattomasti sinkku, eli mies jätti yllättäen 25 vuoden jälkeen, vaihtoi uuteen. On todella kurjaa välillä herätä yksin. On ollut kivaakin, kun saa mennä miten haluaa.
Mutta nyt tinderistä löytyi ihminen, joka halusi myös vakavaa parisuhdetta. Hänen kanssaan tapaillaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Tsemppiä kaikille tahattomasti sinkuille!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä halunnu parisuhteeseen nuoresta asti, mutta en silti mieltänyt itseäni tahattomasti sinkuksi, koska en halunnut olla kenenkään sellaisen kanssa, jota en rakastanut. Kun ekan parisuhteen jälkeen jäin sinkuksi, olin lähinnä helpottunut että se joka asiasta riiteleminen loppui. Ei minua silloinkaan haitannut olla sinkkuna, ajattelin että selvittelen omat tunteet rauhassa ja treffailen miehiä sen verran mikä tuntuu hyvältä. No, kolmille treffeille kerkesin kun jalat vietiin alta ja nyt parisuhteessa. Tavallaan ymmärrän käsitteen tahattomasti sinkku, mutta tavallaan en, koska varmaan sitä kuitenkin mieluummin valitaan se sinkkuus kuin kuka vaan parisuhteeseen.
No hittoako sinä sitten vastaat?
Tosi kiva sulle että on varaa odotella kuinka joku vie jalat alta ja sitten vasta kelpuutetaan.Elät ihan eri elämää , etkä edes omien sanojesi mukaan ymmärrä kysymystä.
Kaikki ei ole niin onnekkaita kuin sinä.
On olemassa ihmisiä jota kukaan ei halua, edes se parjattu huonompi vaihtoehto.
En minäkään tiennyt aikaisemmin saisinko koskaan ketään. En kertonut kuinka vanha olin kun aloitin ensimmäisen parisuhteeni. On siihen sinkkuuteen monia tapoja suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vuosia vastentahtoisesti ihan epätoivoinen sinkku, ja luulin, että en ikinä löytäisi ketään... No selvisin siitä keskittymällä paljon harrastuksiin, erityisesti urheiluun. Ihanaa oli kun pystyi niin vapaasti treenaamaan ihan hulluihin aikoihin, monta kertaa viikossa. Suosittelen! Tein myös paljon muita asioita, joista tykkäsin, luin, katsoin leffoja jne. Helsinkiin muutettuani okcupidissa alkoi olla säpinää, ja kävin aika paljon treffeillä. Sekin oli yleensä ihan hauskaa.
No minä vastaan täällä nyt ainoana jonka kohderyhmään kuuluvaa kysyttiin.
Huonosti menee, yksinäisyys raastaa lähes päivittäin.
Pakko vain jaksaa.
Ja olen 34-vuotias, en ole koskaan seurustellut, ollut treffeillä, saatikka ollut mitään ”sutinaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin jossain vaiheessa elämää pohtimaan, mikä siinä parisuhteessa on semmosta mitä mä niin kovasti kaipaan ja mieleeni tuli aika äkkiä nämä:
Jos en olisi sinkku...
-en olisi niin yksinäinen, voisin mennä elokuviin, teatteriin, luontoon retkeilemään, ulkomaille ym. erilaisiin paikkoihin, voisin ylipäätään kokea enemmän ja tehdä enemmän asioita
-saisin ja voisin antaa rakkautta, hyväksyntää, hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä
-voisin vihdoin jo vakiintua: tietylle paikkakunnalle asettuminen, vakityö, asunnon osto ja ehkä omien lasten saaminen
Mutta sitten yksi päivä mulla vaan päässä välähti, että hei hetkinen; lasten hankintaa lukuunottamatta eihän se sinkkuus mitenkään varsinaisesti estä mua toteuttamasta näitä asioita. Tätä kautta sitten tajusin, että oikeastaan mun raastavan kova parisuhteen kaipuu onkin ollut enemmän jotain yleistä elämänkaipuuta.
Kyllähän mä edelleen haluan jossain vaiheessa siihen parisuhteeseen ja ehkä tosiaan niitä lapsiakin joskus, mutta sitä ennen voin mä lasten hankkinnan taustalla olevia kaipuitakin jollain tasolla toteuttaa: hoivaviettiä, välittämistä, elämän jatkuvuuden turvaamista esim. kummilasta hoitamalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin vuosia vastentahtoisesti ihan epätoivoinen sinkku, ja luulin, että en ikinä löytäisi ketään... No selvisin siitä keskittymällä paljon harrastuksiin, erityisesti urheiluun. Ihanaa oli kun pystyi niin vapaasti treenaamaan ihan hulluihin aikoihin, monta kertaa viikossa. Suosittelen! Tein myös paljon muita asioita, joista tykkäsin, luin, katsoin leffoja jne. Helsinkiin muutettuani okcupidissa alkoi olla säpinää, ja kävin aika paljon treffeillä. Sekin oli yleensä ihan hauskaa.
Juu, näitä, tai oma versioni näistä on tullut tehtyä.
Mutta ei se enää riitä.
Muistan joskus kun olisikohan ollut ketju täällä sinkkuuden hyvistä puolista. Useat sanoivat koko sänky itsellään ja saa telkkarista katsoa mitä haluaa ja mennä miten huvittaa.
Mutta kun aina, vaan vuodesta toiseen saanut nukkua yksin ja katsoa mitä huvittaa, mennä kuten haluaa- kukaan koskaan kaivannut.
Mutta nyt ei enää jaksa yrittää lohduttaa itseään tuolla sonnalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin vuosia vastentahtoisesti ihan epätoivoinen sinkku, ja luulin, että en ikinä löytäisi ketään... No selvisin siitä keskittymällä paljon harrastuksiin, erityisesti urheiluun. Ihanaa oli kun pystyi niin vapaasti treenaamaan ihan hulluihin aikoihin, monta kertaa viikossa. Suosittelen! Tein myös paljon muita asioita, joista tykkäsin, luin, katsoin leffoja jne. Helsinkiin muutettuani okcupidissa alkoi olla säpinää, ja kävin aika paljon treffeillä. Sekin oli yleensä ihan hauskaa.
Juu, näitä, tai oma versioni näistä on tullut tehtyä.
Mutta ei se enää riitä.Muistan joskus kun olisikohan ollut ketju täällä sinkkuuden hyvistä puolista. Useat sanoivat koko sänky itsellään ja saa telkkarista katsoa mitä haluaa ja mennä miten huvittaa.
Mutta kun aina, vaan vuodesta toiseen saanut nukkua yksin ja katsoa mitä huvittaa, mennä kuten haluaa- kukaan koskaan kaivannut.Mutta nyt ei enää jaksa yrittää lohduttaa itseään tuolla sonnalla.
Ap
Meinaan ite lähteä Kreikkaan (lentojen mukaan tietty)
Vähintään saan sieltä lomaromanssin ja hyvässä lykyssä tuon mukanani rakastettavan tuliaisen. Pitää sitä vihdoinkin päästä nauttimaan ;)
Vähäsen masentaa.. mietin mikä mussa on vikana. Olispa oma rakas jonka kanssa vois olla lähekkäin :(
Vierailija kirjoitti:
Aloin jossain vaiheessa elämää pohtimaan, mikä siinä parisuhteessa on semmosta mitä mä niin kovasti kaipaan ja mieleeni tuli aika äkkiä nämä:
Jos en olisi sinkku...
-en olisi niin yksinäinen, voisin mennä elokuviin, teatteriin, luontoon retkeilemään, ulkomaille ym. erilaisiin paikkoihin, voisin ylipäätään kokea enemmän ja tehdä enemmän asioita
-saisin ja voisin antaa rakkautta, hyväksyntää, hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä
-voisin vihdoin jo vakiintua: tietylle paikkakunnalle asettuminen, vakityö, asunnon osto ja ehkä omien lasten saaminen
Mutta sitten yksi päivä mulla vaan päässä välähti, että hei hetkinen; lasten hankintaa lukuunottamatta eihän se sinkkuus mitenkään varsinaisesti estä mua toteuttamasta näitä asioita. Tätä kautta sitten tajusin, että oikeastaan mun raastavan kova parisuhteen kaipuu onkin ollut enemmän jotain yleistä elämänkaipuuta.
Kyllähän mä edelleen haluan jossain vaiheessa siihen parisuhteeseen ja ehkä tosiaan niitä lapsiakin joskus, mutta sitä ennen voin mä lasten hankkinnan taustalla olevia kaipuitakin jollain tasolla toteuttaa: hoivaviettiä, välittämistä, elämän jatkuvuuden turvaamista esim. kummilasta hoitamalla.
Kiitos, kun sanoitit tämän.
Suomessa on yli miljoona sinkkua. Suurin osa heistä varmasti elää aivan normaalia elämää. Koska palstalla ymmärretään, että EI kaikki edes etsi suhdetta. Sinkkunakin voi olla hyvää elämää. Itse elän täysin tyytyväisenä yksin. En voisi edes kuvitella perhe-elämää lapsineen.
Siinä mielessä olen "tahattomasti" sinkkuna, etten koskaan ole ketään erityisemmin kaipaillut maailmaani jakamaan.
Koska se maailman jakaminen tietäisi loputonta toisen jälkien siivoamista, säätämistä ja menemisistä ja tulemisista tilintekemistä - ottaisin mieluummin eristyssellin kuin parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet sinkku?
Kukaan ei ole koskaan kiinnostunut minusta/halunnut seurustella kanssani.
Ei sen kummempaa mysteeriä.
Millaisia alotteita teet potentiaalisille kumppaneille ja missä?
Tässäkin ketjussa on tämä jännä ajatusmalli, että sinkkuuden vaihtoehdoksi on olemassa vain pskoja parisuhteita jotka ottaa enemmän kuin antaa. Tai ei jopa anna mitään.