Onko sellaisia jotka eivät vietä syntymäpäiviään lainkaan?
Kommentit (19)
Minä. Järkkään lasten synttärikutsut, enkä jotenkin osaa edes ajatella, että järjestäisin juhlat itselleni ja pyytäisin ihmisiä juhlimaan minua. Aamun sanomalehdestä huomaan tutun päivämäärän mutta siinäpä se.
No välillä vietän ja välillä en. Aikuisiällä tulee aika harvoin mitään isoja juhlia järkättyä. Useinmiten juhlistetaan jotenkin perhepiirissä.
40 lähestyy ja sitä oon vähän miettynyt, että pitäiskö juhlistaa oiekin isosti ja järkätä isot bileet jossain.
Minä olen. Ei minusta vanhenemisessa ole yhtään mitään juhlittavaa.
Täh. Pitäsikö ostaa itselle lahja?? Aikuisena ihmisenä. Kuolen nauruun
Voisin lasten takia juhlia synttareitani, ehka tuon kakun. Ei ne taalla maksa yhta paljon kuin Suomessa.
minä en vietä synttäreitä enkä osta lahjaa itselleni, eikä mieskään meillä vietä omaansa tai osta lahjaa. Joskus satunnaisesti saatamme muistaa toisetemme synttärit ja jopa ostaa jotain, mutta vain jos nyt tulee mieleen joku hyvä juttu, lahja ei ole mikään oletusarvo. Synttäreitä harvoin juhlitaan edes millään herkuilla tms, meillä vaan ei ole sellainen tapa, onneksi kumpikin olemme samanlaisia.
Seurustelun alkuaikoinan ostelimme toisillemme lahjoja jne, mutta niistä on luovuttu, ihan turhaa rahan haaskausta kun toinen harvoin osaa ostaa sellaista, mistä toinen tykkäisi tai mitä toinen tarvitsee. (Meillä yhteiset rahat käytössä, ei rahaongelmia, saadaan muutekin ostettua kaikki mitä halutaan....)
Täytin juuri 26, enkä viettänyt sitä mitenkään. Ei ole ketään, kenen kanssa viettää ja muutenkin lähinnä surujuhlia nuo tapaavat olla näin aikuisiällä (vanhuus ja kuolema taas yhden vuoden lähempänä).
Minä en ole koskaan viettänyt synttäreitä, en edes 50-vuotispäivää juhlinut mitenkään.
No en ole viettänyt syntymäpäiviä ala-asteiän jälkeen. 18 vutiaana tietenkin käytiin baarikierroksella yms.
Ei tullut mieleenkään että olisin kutsunut vieraita 30 tai 40 vuotis synttäreille.
Joskus voidaan perheen kesken syödä paremmin syntymäpäivän kunniaksi, eli tehdään kotona tavallista juhlavapaa ruokaa tai käydään ulkona syömässä.
Kuka hullu ostaa lahjan itselleen?
En ole varma, mutta luulen, että Jehovan todistajat eivät juurikaan juhli.
Meillä muistetaan perheen ja suvun piirissä synttärit aina, isompia juhlia järjestetään kun henki sattuu päälle. Tasavuosilla ei ole väliä.
Lapsille tietty järjestetään kaverisynttärit vuosittain.
Ei se ole lahja jos ostat jotain itsellesi. Se on vain ostos,olkoonkin syy mikä tahansa.
En juhli syntymäpäiviäni, en näe siinä mitään järkeä. Yleensä lähtisime mökille karkuun syntymäpäiviäni, mutta kuopus tuppasi syntymään samana päivänä, joten hänen juhlansa tulevat sitten joskus olemaan tärkeämmät. Toivottavasti vain kukaan ei muista sitten että on myös minun syntymäpäiväni...
Olisi kylla kiva, jos jotenkin muistettaisiin. Sisalle asti ei tarvitse tulla.
No onnitteluja tulee tekstareilla, mies ostaa jonkun lahjan, jos kerron etukäteen mitä sen pitää olla. Muutoin ei osta, kun ei kuulemma keksi mitään. Viimeisen tasavuosikymmenen juhlin käymällä ystäväpariskunnan kanssa syömässä. Olisi varmana ihan kiva juhlia enemmänkin, mutta ei näytä olevan tapana näissä piireissä :D (lapsena oli aina isot juhlat, täytekakut sun muut)
Olen 44 ja viimeksi juhlinut varmaankin 12-vuotissynttäreitäni. Mies ja lapsi useimmiten toivottavat hyvää syntymäpäivää, muuten en synttäreitäni huomioi. En ole oikein koskaan ymmärtänyt aikuisten ihmisten syntymäpäivien juhlintaa.
Ei meillä juhlita aikuisten syntymäpäiviä, ei suvussakaan, paitsi tasakymmeniä 50 vuoden jälkeen, eikä niitäkään kaikki juhli. En osta synttärilahjaa itselleni, palkitsen itseäni muista asioista.
En juhli synttäreitäni eikä syntymäpäiväni ole esim facebookissa kaverieni nähtävissä; mielestäni lapsellista pakko-onnitteluiden kerjäämistä.
Vissiin herrankansalaiset ei juhli ollenkaan syntymäpäiviä, äitienpäiviä ym. Ja on kai niitä muitaki uskonnollisia ryhmiä jotka ei juhli.
No minä. Siis pitäskö mun itse ostaa lahja kun kukaan muu ei osta? No, joskus saattaa olla että tulen ryypänneeksi syntymäpäivänä, joskus se taas menee siinä kuin muutkin päivät, tai vaikka syömättä.