Tuntuuko sinusta koskaan että osa menkkakivuista valittavista valittaa turhasta tai huomion takia?
Töissä esim. yksi kaksvitonen lapseton aina valittaa kaikille, pitelee mahaa ja on suurin piirtein lähdössä kotiin. Kuitenkin kun tälle keksii muuta ajateltavaa, niin kymmenen minuutin päästä se usein naureskelee jo muiden kanssa hauskoille jutuille ja koko menkat tuntuu unohtuneen, kunnes tulee taas hetki jolloin kaipaa vähän huomiota. Välillä tuntuu ettei näillä valittajilla ole oikein edes kokemusta vielä mistään oikeasti kovista kivuista. Kova valitus tuntuu olevan myös ihan tavallisesta niska- tai päänsärystä (ei esim. migreeniä), johon vedetään suurieleisesti monta buranaa.
Kommentit (64)
Vaikka olisi kipuja, ei se silti tarkoita että ei voisi välillä naureskella jollekin asialle tms. Kyllä se kipu on koko ajan jylläämässä siellä taustalla. Jos itsellä on helpot menkat, niin turha kuvitella että muilla myös olisi. Itselläni ei onneksi ole endometrioosia, mutta silti eka päivä on aina enemmän tai vähemmän helvettiä, saatan oksentaa tai istua ripulilla pari tuntia, välillä vielä migreeni pamahtaa tähän kaveriksi. Seuraavat päivät sitten menee yleensä jo ihan helposti.
Itsellä oli teininä tosi kipeät menkat. Hiestä märkänä, kun niin kipeä. Ihan kuten synnytyskivuissa. Onneksi loppui sitten täysi-ikäiseksi tultua.
Ei ole mitään "normaalia" tapaa reagoida kipuun tai näyttää sitä. Osa ei sano mitään, osa valittaa, osa ulisee, osa jopa huutaa saman kivun edessä. Lisäksi kipuun on olemassa särkylääkkeitä, joiden avulla kipu voi muuttua enemmän hetkellisesti kramppaavaksi. Sitä en ymmärrä, että miten työkaverisi lapsettomuus ja ikä liittyi mitenkään tuohon juttuun.
Toki on olemassa ihmisiä, jotka jos jonkinmoisen asian varjolla hakevat huomiota.
Lähetän täältä kotisohvalta ap:lle endometrioosia telepaattisesti. Sitten voit suurieleisesti valittaa kipua.
Lähtee nyt tulemaan. 1,2,3...nyt. Sano sitten kun alkaa tuntua siltä, että sattuu liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, teinit tekee tuota etenkin. Aikuisen naisen silmissä ihan naurettavaa.
Sinä olet naurettava aikuisen naisen silmissä. Toivottavasti umpisuolesi puhkeaa oikein kipeästi niin voit nauraa itsellesi sitten :D
Newsflash, menkkakivutkin voivat tulla, mennä, tulla takaisin jne.
Huomion hakuahan se monella nuorella on. Toki on myös niitä joilla on oikeasti endometrioosi. Yleensä siihen vaan haetaan melko pian apua. Huomion hakijat ei toki sellaista diagnoosia saa, kun ei sitä endometrioosia ole. Muillakin on mahdollisuus valita syödä pillereitä putkeen ja olla ilman menkkoja, mutta milläs sitä sitten saisi huomiota.
Joillakin on vaan alhaisempi kipukynnys kuin toisilla. Lisäksi jotkut on herkempiä valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kipuja, ei se silti tarkoita että ei voisi välillä naureskella jollekin asialle tms. Kyllä se kipu on koko ajan jylläämässä siellä taustalla. Jos itsellä on helpot menkat, niin turha kuvitella että muilla myös olisi. Itselläni ei onneksi ole endometrioosia, mutta silti eka päivä on aina enemmän tai vähemmän helvettiä, saatan oksentaa tai istua ripulilla pari tuntia, välillä vielä migreeni pamahtaa tähän kaveriksi. Seuraavat päivät sitten menee yleensä jo ihan helposti.
Tutulta kuulostaa. Ihaninta raskaudessa on ollut juuri se että joka kuukautista piinaa ei ole ollut. Toivottavasti synnytyksen jälkeen ei olisi enää niin kivuliaat, niinkuin äidilläni kuulemma helpottivat.
Vierailija kirjoitti:
Lähetän täältä kotisohvalta ap:lle endometrioosia telepaattisesti. Sitten voit suurieleisesti valittaa kipua.
Lähtee nyt tulemaan. 1,2,3...nyt. Sano sitten kun alkaa tuntua siltä, että sattuu liikaa.
Mä lähetän sulle migreeniä takaisin. Älä kuole vaikka se on kovempi kipu kuin ikinä osaat kuvitella ja mieli tekiskin kuolla.
En nyt tiedä onko huomionhakua. Itselläni ovulaatio ja menkat (sekä synnytyksessä supistukset) tuntuu selässä. Enkä pysty kunnolla kävelemään enkä varsinkaan seisomaan pitkiä aikoja kun sattuu ja supistaa alaselässä.
En valita ikinä kellekään mutta voin kertoa että joskus tekisi mieli itkeä kivusta.
Että kyllä, joitakin sattuu ihan oikeasti mutta sinuun kaltaistesi takia asiasta ei viitsi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähetän täältä kotisohvalta ap:lle endometrioosia telepaattisesti. Sitten voit suurieleisesti valittaa kipua.
Lähtee nyt tulemaan. 1,2,3...nyt. Sano sitten kun alkaa tuntua siltä, että sattuu liikaa.Mä lähetän sulle migreeniä takaisin. Älä kuole vaikka se on kovempi kipu kuin ikinä osaat kuvitella ja mieli tekiskin kuolla.
Mikäs sairauksilla mittelöinti täällä alkoi. Mikäli sinä tunnet kipua jonka takia haluaisit kuolla, se ei tarkoita sitä, että jonkun toisen miedompi kipu ei olisi merkittävä. Elämä ei pyöri sen ympärillä, että kellä on pahin kärsimys ja kipu.
Kivut voivat olla vaihtelevia.
Mielestäni tällaisia yksittäisiä asioita on turha yhdistää huomionkipeyteen. Jos joku on huomionkipeä, hän voi hakea huomiota millä tahansa, vakavalla sairaudellakin. Silti emmehän vähättele sairauksia? Usein, kun jokin vaiva tms. tulee yleiseksi puheenaiheeksi ikään kuin uutena asiana, helposti yleistetään, että kyse on vain huomionkipeydestä. Sehän on selvä, että kun aihe on tullut "sallitummaksi" asiaksi mainita, useampi ottaa sen esillekin.
Mulla ainakin on ihan oikeasti pahat menkkakivut. Olen jopa kerran pyörtynyt kivusta koulussa, kun en kehdannut kesken tunnin lähteä terkkarilta hakemaan kipulääkettä. Nykyään kyllä huolehdin, että aina on kipulääkettä mukana.
Kyllä saatan mainita kivuistani töissä, esimerkiksi jos pitäisi tehdä joku homma mutta sillä ei ole kiire, saatan sanoa että en nyt just hoida sitä kun odotan ensin kipulääkkeen vaikutusta.
Ja kyllä, voin nauraa hauskalle jutulle kivustani huolimatta.
Itse jauhan elämästäni avoimesti ihmisille. En valita vaan yleisesti kerron, että näitä ja näitä sairauksia löytyy jne. koska ne ovat osa elämääni. Minulle normaaleja enkä tajua, että miksi niistä ei saisi puhua. Osa ottaa senkin huomion hakemisena, että oikeasti ihan vaan kertoo sairauksistaan. Siinä missä toinen nuori ihminen voi käydä kaljalla ja jakaa niitä stooreja työporukoissaan, niin osa sitten makaa sairaana kotona ja silloin on enemmän kuin loogista, että sitä sellaista arkea jaetaan.
No kyllä nainen sen verran aina menkoista kärsii jokainen, että aina voi ainakin miehille valittaa. Sillä saa esim. poikakaverin hakemaan kaupasta jätskiä, suklaata, hieromaan ja hellimään. Ei ne miehet ole kuitenkaan menkoista ikinä joutuneet kärsimään, joten vähän korvausta meille hei. Naiseudesta pitää osata hyötyä!
Ei tulisi mieleenkään vähätellä tai arvostella kenenkään kipua. Kipu on jokaiselle yksilöllinen kokemus ja se voi helpottaa hetkeksi aikaa lääkkeiden avulla.
Mitä helvettiä, ap?
Oletko nainen vai joku porvoolainen mies?
Lapsettomilla muuten voi olla tosi pahat menkkakivut. Itselläni krampit tuntuivat pahimmillaan siltä kuin olisi ollut veitsi vatsassa. Kivut helpottivat, kun sain lapsen.
On tosi huono juttu, jos esim. tytöllä on kovat menkkakivut, mutta hänen äitinsä luulee, että likka vaan hakee huomiota ja teeskentelee!
Mä olin teininä aina kaksinkerroin kivusta ekana päivänä, oikein lamaannuttavaa ja kokonaisvaltaista särkyä eikä siedettävää asentoa löytynyt millään. Särkylääke tuntui ottavan pahimman terän kivusta pois, muttei vienyt itse kipua. Tähän mennessä ainoastaan oikein pahat iskiaskivut ovat toistaiseksi vetäneet vertoja kuukautiskivuille, tilanne korjaantunee jos joskus päädyn hankkimaan lapsia.
Nykyään onneksi särkylääke estää kivun täysin, mikäli ehdin ottaa sen ajoissa.
Joo, teinit tekee tuota etenkin. Aikuisen naisen silmissä ihan naurettavaa.