Miten elävät tuntemanne lapsettomat yli 40-vuotiaat miehet?

Eihän tuo ihmistä kummempi ole, puhuu kun puhutellaan, joskus paljonkin, on pidetty työntekijä ja työtoveri. Luonto on tärkeä harrastus. Roikkuu netissä kuten me muutkin!

Miehellä keskiasteen koulutus ja on töissä ollut aina, joskin matalapalkka-alalla, joten saa kyllä aika hyvin rahansa menemään tärkeään harrastukseensa ja vähän autoon, vaatteisiin ja sellaiseen.

Asuu äitinsa kanssa, jonka kanssa asunnon osti, omistaa asunnon nyt kokonaan, äiti piti asumisoikeuden. Heillä on omat ruokataloutensa, ei minkään riidan tai muun sellaisen takia, vaan makunsa ja aikataulunsa vaan ovat niin erilaiset. Vastikkeen, sähkön ja muut yhteiset laskut laittavat puoliksi, taloudellisesti kukaan ei käytä ketään hyväkseen, mutta äiti on kyllä aika tarkkaan yksin tehnyt kotityöt (ruokia lukuunottamatta), joten niiden opettelu on pojallaan nyt meneillään, sillä äiti vanhenee vääjäämättä.

Normaali ihminen, eikä edes mitenkään harvinainen elämäntilanne. Jotain suhdetunnusteluja tai sutinoita kai ollut, en niistä niin tiedä, sellaisesta en kysele, vaikka muuten kaksikon hyvin tunnenkin.

Vierailija kirjoitti:

Duunia, harrastuksia ja reissua. Vapaus joka heillä on aivan käsittämätön, kämpät yms maksettuja, rahaa ei kulu mihinkään ja duuniviikko voi olla lyhyempikin. Eikä todellakaan mitään aikamiespoikia tms vaan energisiä, hyvissä duuneissa olevia miehiä.

Kateeksi käy, ei muuta voi sanoa.

"Rahaa ei kulu mihinkään?!" Kenties asunto ja muu sälä on tuohon ikään maksettu (läheskään kaikilla lapsettomillakaan ei ole), mutta ei edes noiden ylläpitäminen ole ilmaista, saati normaalit ruoka ja päivittäistavarat, kulkemiset/auto, vaatteet, silmälasit jne. Jos vielä on huonolla palkalla/ollut työttömyyttä ja kaikesta yksin vastaa, niin eipä tuota rahaa jää ellei tiukasti säästä, ei ainakaan näin yli nelikymppisellä, lapsettomalla naisellakaan, tuskinpa se on miehillä sen kummempaa. Eri asia on, jos on puoliso ja kummatkin sekä hyvätuloisia, että järkeviä rahankäyttäjiä - tuohan raha silloin vapauttakin.

On kyllä erikoista mielestäni jos yli nelikymppisenä vielä asuu vanhempiensa luona. En itse tunne ketään sellaista, vaikka lapsettomia miehiä tuttavapiirissäni onkin kymmenittäin, ja itsekin olen sellainen. 

Ap tuntuu oudosti olettavan, että lapsettomuus johtuisi aina siitä, ettei löydä lapsille äitiä. Kyllä se itselläni on ollut ihan oma valinta, enkä ole sinkku, kuten eivät ole veljeni, serkkuni, suurin osa lapsettomista työ- ja opiskelutovereista ym. Suvussani on itse asiassa enemmän lapsettomia kuin lapsellisia 40+ miehiä. 

Ja alkoa osaan käyttää ihan kohtuudella, eilen join ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Meni yksi lasi viiniä ja yksi olut. 

M46

Kuolleet ennen viisikymppisiä.

Eipä sitä ollut oikein muuta elämää kuin työ ja baarissa istuminen yksin.

Mun tuntemani lapseton nyt n. 45-vuotias mies kamppaili vuosia masennuksen kanssa, mutta viitisen vuotta sitten löysi kumppanin jonka kanssa elelee onnellisena.

Tuttavani matkustelee paljon, ja eli monta vuotta erittäin vaatimattomasti (hyvätuloinen insinööri, mutta jakoi talon kämppisperiaatteella parin muun sinkun ja yhden pariskunnan kanssa) ja laittoi käsittääkseni suuria summia hyväntekeväisyyteen, nimenomaan luonnonsuojeluun joka on sydäntä lähellä. Lapsettomuuspäätöskin (ja osittain ehkä myös se pitkäkestoinen masennus?) taitaa johtua isolta osin huolesta maapallon tulevaisuutta kohtaan. Kunnioitan sitä.

Joillain vaihtuu poikaystävät tiheään tahtiin, joillain jo vakkarikumppani.

Aika lailla samassa tilanteessa minäkin, pari vuotta sitten perustin yrityksen joten minäkin elän työlle, tavallaan. Tällä hetkellä firma rullaa itsestään, joten voin pitää kesälomaakin. Kiitos siitä kuuluu loistaville työntekijöille.

Yksikseni asustelen, asunto velaton ehkä 5v kuluttua. Kai tää on vähän poikamiesboksi, kaipais ehkä vähän naisen kosketusta, mutta ihan kivaa näinkin :)

100% hiljaisuus kun tulee kotiin, on kyllä jotain mistä en enää haluaisi luopua :)

Enpä taida tuntea muita kuin kaksi setääni. Tai en tiedä voiko toista sanoa lapsettomaksi, koska hänellä oli lapsi, joka kuoli. Mutta molemmat elävät joka tapauksessa rauhallista eläkeläisen elämää.

Yrittäjiä, rentoja ja pitävät itsestään huolta. Enemmän varaa sijoittaa, matkustella, syödä ulkona ja paremmat autot. Ainakin Helsingissä näin. Deittaavat nuorempia naisia, eivät kovin usein oman ikäisiään. Kivoja seurallisia ihmisiä. Ei kai siinä mitään, jokainenhan täällä tekee omat valintansa.

Olen ”seuraneitinä” yhdelle päälle 40v miehelle. Käymme golffaamassa ja hoidan muutamia asioita hänen puolestaan. Tulot erittäin hyvät j varallisuutta kertynyt reilusti. Omistautunut työlle.

Avoliitossa ikäisekseen sievän naisen kanssa, jonka tapasi kypsässä iässä. Ennen sitä ei ollut kovin suosittua seuraa naisten keskuudessa, en tiedä miten tuon naisen nappasi.

Mukava ja fiksu mies kyllä aina on ollut.

Asuu yksin isossa talossa. Pyöräilee. Käy töissä. Joskus matkustelee yksin. Harrastaa tekniikkaa. Ei ole sosiaalinen. Luulen, että on asperger.

Vela-mies 42v, tällä hetkellä tosin asustelen avokkini kanssa, mutta olen myös asunut vuosia yksin. Yksin asuessa tein juuri sitä mitä kulloinkin huvitti, eli matkustelin, harrastin, urheilin, tapasin ystäviä tai olin itsekseni kotona. Teen noita kaikkia edelleen, mutta yleensä niin että avokin kanssa keskustellaan ja sovitaan milloin tehdään asioita yhdessä. Olen tehnyt viimeiset 7 vuotta nelipäiväistä työviikkoa, koska tulot riittävät mainiosti niinkin.