Miten viettää 40v juhlat kun ei ole yhtään ystäviä?

Menkää yhdessä kylpylää / elokuviin /syömään...tms. mikä onnistuu budjetin ja miehen työn puolesta. Käykää katsomassa vanhempiasi vanhainkodissa, viekää vaikka termarilla kahvit ja leivokset sinne. Saat näin vanhempasi mukaan juhlaan. Jos siis ovat sen kuntoisia, että onnistuu. Sitten kotona perheen kesken hyvää ruokaa. Ei sen niin suurta ja ihmeellistä tarvitse olla....jotain tunnut kuitenkin haluavan. Niin appivanhemmat sitten vaikka teille kotiin syömään. Pystyisikö anoppisi vahtimaan nukkuvaa lasta...jos illalla kävisittekin miehen kanssa yhdessä illallisella? :)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää? Missä on lasten kummit, sukulaiset, opsikelukaverit jne?

[/quote]

Ei minullakaan ole kavereita ympäriillä. Sukulaiset asuu kaukana ja osa on niin kusipäitä että en halua olla missään tekemisissä. Opiskeluaikaisiin ja lapsuudenkavereihin on yhteydet kantkenneet jo vuosia sitten.

Työn myötä on muodostunut lähes ystävyyssuhteitakin, muta ei niiden tuttavuuksien kanssa vietä vapaa-aikaa.

[/quote]

Minullakin aika lailla noin. Jotkut sukulaiset on kiusanneet minua vuosikaudet kaikenlaisilla ikävillä/kateellisilla kommenteilla. Kun se alkoi kohdistua myös lapseeni sain tarpeeksi ja nyt minut on "suljettu tietyn sukulaispiirin ulkopuolelle" ts. meidän perhettä ei ole heille enää olemassa eikä meille kerrota enää mitään. Opiskeluaikaisiin ja lapsuudenkavereihin on yhteydet katkenneet. Töissä on tullut uusia "ystäviä" mutta en vietä heidän kanssa vapaa-aikaa.

Juhlaa vietän oman perheen kanssa ravintolassa.

Jos synttärit ovat keväällä tai kesällä, niin tekisin retken jonnekin läheiseen kansallispuistoon tai muuhun kauniiseen luontokohteeseen perheen kanssa ja ottaisimme eväät mukaan. Mahdollisesti voisimme mennä pyörällä, jos autoakaan ei ole. 

Ja miettisin kyllä hiljaa itsekseni miten muuttaa elämääni, jotta en joutuisi viettämään 50-vuotispäiväänikin rahattomana ja ilman ystäviä. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:48"]

Kyllä minäkin ihmettelen jos ei ole yhtään kaveria taikka ystävää. Ei sillä että niitä pitäisi olla jos haluaa olla itsekseen, mutta jos kaipaa kavereita niin kyllä niitä saa jos haluaa.

ystävyyssuhteiden luominen ei ole mikään hetken juttu vaan ne syntyy pikkuhiljaa.

[/quote]

No minä en ole neljässäkymmenessä vuodessa onnistunut saamaan ystävää. Voihan se todella olla että minussa on jotain pielessä, kun ei kukaan ole kiinnostunut.

Jo ala-asteelta alkaen tulin hylätyksi heti kun kaveri (jonka olin saanut aina uusista oppilaista joita kaikki muut syrjivät aluksi) sai jonkun toisen kaverin. Tai aina jouduin siksi kolmanneksi pyöräksi, joka pikkuhiljaa jätettiin ulkopuolelle.

Enkä ole ollut koskaan kovin pitkäaikaisessa työpaikassakaan, vaikka puolen vuoden pestin aikana on mennyt ihan kivasti jonkun työkaverin kanssa, ei kukaan vaan ole erityisesti halunnut olla tekemisissä vapaa-ajalla ja töiden loputtua.

Viimeksi kun erään yhteisössä vietetyn ajan jälkeen soitin "kaverille" joka ensin hehkutti ääneen, että me kyllä ehdottomasti jatketaan yhteydenpitoa, tämä ekalla kerralla painoi heti punaista luuria, pari viikkoa tämän jälkeen soittaessani vastasi vain sanoakseen että on nyt kiire kun lapset juuri juovat akvaariosta ja nuorin leikkii tulitikkuleikkejä ja mieskin on tulessa jo, tjsp.

Päättelin että varmaan sitten soittaa itse seuraavan kerran, jos kiinnostaa, mutta ei koskaan kuulunut.

Mutta kun kerran sanotte, niin menen nyt itseeni, ja syytän vain itseäni, olen varmasti vittumainen ihminen. Niin tosiaan, en ole saanut miestäkään pidettyä, ap:llä on sentään sellainen.

No jos me av-mammat otetaan ja tullaan, missä päin suomea ja koska olis kaffeet tarjolla??! :D...mulle kyllä henkilökohtaisesti riittäisi perhe :)

Lähtisin yksin laivalle ja hankkisin yhden yön ystävän

Mullakaan ei ole omia kavereita, kadonneet maailman tuuliin, löytyy vain perhe ja suku (tätejä ja setiä, yksi kaksi serkkua, joihin pidän yhteyttä). Meillä on ollut kivoja bailuja, mm. napatanssijoita ja suvun orkesteri mummun 90-vuotispäivillä.  Sukulaiset vaan alkaa olla jo niin vanhoja ja sairastelevat, ettei ne enää jaksa isoja kemuja. Kun täytin 40 v., kutsuin kaikki oikealle shamppanjalle ja tanssittiin ja laulettiin karaokea.

50 v. päivilläni tuskin on enää porukkaa. Ajattelin silloin kiljua huvipuistossa vuoristoradassa! Kokeileppas!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

En ole tuo edellinen ihmettelijä mutta mäkään en oikein ymmärrä miten yksi ihminen voi olla sellaiseen sukuun( itse asiassa kahteen) sukuun syntynyt jossa vaan yhtä dissataan ja kavereita ei sitten ole löytynyt mistään muualtakaan...

[/quote]

No, nytpä tiedät, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Mun sukuni voi sanoa käsittävän sisarukset, ja kun he sattuvat olemaan ymmärtämättömiä, niin minkäs teet.

[/quote]

Sulla ei siis ole muuta sukua kuin sisarukset? ei yhtään tätiä/setää/enoa/serkkua kenen kanssa olisi kiva pitää yhteyttä?

Aikamoista.

[/quote]

Joo aika kaukaisiksi ovat jääneet, mulla on vain muutama serkku, eri-ikäisiä kuin minä, enkä tuntisi heitä jos vastaan tulisivat.

Ja ne tädit ja muut joita on ovat joko perintöriitojen yms. vuoksi vähemmän läheisiä, tappelevia alkoholisteja tai muuten ihan erilaista porukkaa jolla on ihan oma piirinsä, ja asuvat kaukana.

Ne sukulaiset joiden kanssa saattaisi olla tekemisissä, makaavat haudassa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

En ole tuo edellinen ihmettelijä mutta mäkään en oikein ymmärrä miten yksi ihminen voi olla sellaiseen sukuun( itse asiassa kahteen) sukuun syntynyt jossa vaan yhtä dissataan ja kavereita ei sitten ole löytynyt mistään muualtakaan...

[/quote]

No, nytpä tiedät, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Mun sukuni voi sanoa käsittävän sisarukset, ja kun he sattuvat olemaan ymmärtämättömiä, niin minkäs teet.

[/quote]

Sulla ei siis ole muuta sukua kuin sisarukset? ei yhtään tätiä/setää/enoa/serkkua kenen kanssa olisi kiva pitää yhteyttä?

Aikamoista.

[/quote]

Joo aika kaukaisiksi ovat jääneet, mulla on vain muutama serkku, eri-ikäisiä kuin minä, enkä tuntisi heitä jos vastaan tulisivat.

Ja ne tädit ja muut joita on ovat joko perintöriitojen yms. vuoksi vähemmän läheisiä, tappelevia alkoholisteja tai muuten ihan erilaista porukkaa jolla on ihan oma piirinsä, ja asuvat kaukana.

Ne sukulaiset joiden kanssa saattaisi olla tekemisissä, makaavat haudassa.

[/quote]

Ylläri...

Mitäs kummaa, jos ei ole sukulaisia? Mun vanhemmat on eronneet, isä ei pidä yhteyttä kehenkään suvustaan. Äitini on ainoa lapsi, ei siis setiä, tätejä eikä serkkuja mulla. Isovanhemmat kuolleet aikoja sitten. On minulla sisaruksia yksi kpl, mutta toisella puolella maapalloa. Äiti on aika dementoitunut ja välimatkaa on. Siinä sukuni! Jos ei lasketa perhettä ja miehen sukua. Appi ja anoppi on kyllä ihan KÄÄK :)

Ystäviä on sentään, mutta hekin eri puolilla Suomea eivätkä tunne toisiaan. Hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, mikä on kivaa! Sukulaisia ei ole eikä kaivata, muuten.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

En ole tuo edellinen ihmettelijä mutta mäkään en oikein ymmärrä miten yksi ihminen voi olla sellaiseen sukuun( itse asiassa kahteen) sukuun syntynyt jossa vaan yhtä dissataan ja kavereita ei sitten ole löytynyt mistään muualtakaan...

[/quote]

No, nytpä tiedät, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Mun sukuni voi sanoa käsittävän sisarukset, ja kun he sattuvat olemaan ymmärtämättömiä, niin minkäs teet.

[/quote]

Sulla ei siis ole muuta sukua kuin sisarukset? ei yhtään tätiä/setää/enoa/serkkua kenen kanssa olisi kiva pitää yhteyttä?

Aikamoista.

[/quote]

Joo aika kaukaisiksi ovat jääneet, mulla on vain muutama serkku, eri-ikäisiä kuin minä, enkä tuntisi heitä jos vastaan tulisivat.

Ja ne tädit ja muut joita on ovat joko perintöriitojen yms. vuoksi vähemmän läheisiä, tappelevia alkoholisteja tai muuten ihan erilaista porukkaa jolla on ihan oma piirinsä, ja asuvat kaukana.

Ne sukulaiset joiden kanssa saattaisi olla tekemisissä, makaavat haudassa.

[/quote]

Ylläri...

[/quote]

No mikäpä tässä sua nyt niin huvittaa että noin piti kommentoida? Eihän se mun vikani ole, että toiset pitävät vihoja, tai etten kelpaa "ystäväksi".

Taalla vauvan saitilla on tanaan monessa ketjussa puiti loputtomiin tata ystava-asiaa. Minulla ei tosiaan juuri ole ystavia, mutta en edes huomannut sita, ennen kuin se taalla saitilla koettiin ongelmana. Kenelle se on ongelma, jos mina olen tilanteeseen tyytyvainen?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 14:09"]

Taalla vauvan saitilla on tanaan monessa ketjussa puiti loputtomiin tata ystava-asiaa. Minulla ei tosiaan juuri ole ystavia, mutta en edes huomannut sita, ennen kuin se taalla saitilla koettiin ongelmana. Kenelle se on ongelma, jos mina olen tilanteeseen tyytyvainen?

[/quote]

Niin, ei se minullekaan ole ongelma, mutta toisaalta kummastuttaa joskus itseäkin, että miten minä olen niin erilainen kuin muut, kun mulla ei ole ketään.

Ja tietysti nyt kun mulla ei ole puolisoa, niin joskus vähän tökkii ettei ole ketään jonka kanssa keskustella, kuin tämä av vaan, mutta kirjoitapa täällä sitten, niin eiköhän tule ikäviä kommentteja, vaikkapa että "ylläri ylläri kun ei minulla ole läheisiä". 

Toivon vaan ettei kenenkään lapselle käy näin, että tämä ilkeä nettimaailma on ainoa sosiaalinen kontakti. Siinä ei tarvi ihmetellä tätä koko maailmaan kohdistuvaa vihaa joka välillä purkautuu ikävällä tavalla.

Mun eka havainto kun tulin tälle plastalle joskus 3,4 vuotta sitten oli, että kylläpä ihmiset ("mammat") on yksinäisiä.

Ei ole ystäviä, ei edes opiskelutovereita tai työkavereita. "Tukiverkko", jolta toivotaan hyötyä itselle, on yleisempi sana kuin "kaveripiiri", joka pitää sisällään vastavuoroisuutta. Aikuiset ihmiset odottaa ja suorastaan vaatii omilta vanhemmiltaan palveluja, vaikka nämä ovat jp elättäneet ja kasvattaneet omat lapsensa. Samalla haukutaan omat ja appivanhemmat maan rakoon. Varmaankaan ei ole kyseessä samat kirjoittajat, mutta jotainhan se kertoo yleisestä ilmapiiristä.

Asumisen onnela tuntuu olevan omakotitalo kaukana kaikesta.Usein tälle asumismuodolle esitetään perusteeksi se, että voi pestä pyykkiä yöllä.

Ei naapureita, ei naapuriapua, ei kyläilyjä kavereiden kesken koska matkat on niin hankalat. Lastenkin kavereiden käynnit ovat hankalia, koska "niille" pitää antaa ruokaa. Lasten virpominenkin yhtenä päivänä vuodessa on kauhistus.

Tämä kaikki oli tosi surullista luettavaa. Nyt olen kyllä jo tottunut ja tiedän, että monet elävät kuten me (mies, minä + 3 lasta) kohuullisten välimatkojen ja hyvien julkisten liikenneyhteyksien päässä vähäisistä, mutta rakkaista sukulaisista, lähellä kivoja ystäviä ja naapureista. 

52 puhuu asiaa, noinhan se tällä palstalla tuntu olevan. Itse en lukeudu joukkoon: mulla on sukulaisiin hyvät välit, treffaillaan mahdollisuuksien mukaan vaikka välimatkaa on joihinkin lähes 1000km. On kouluaikaisia ystäviä, on harrastuksista saatuja ystäviä, työpaikoista on tarttunut mukaan ystäviä, lasten kavereiden vanhemmista niitä on löytynyt ja jopa miehen työkavereiden vaimoista/perheistä. Ja tämä kaikki silti vaikka olen elämäni aikana muuttanutkin yli 20 kertaa, eli en ole möllöttänyt samalla paikkakunnalla ikääni.

Vaivaahan siihen pitää nähdä että ystävät pysyvät, onneksi suurin osa on sellaista että juttu jatkuu vaikka edellisestä tapaamisesta olisi aikaa enemmänkin. Olen saanut apua ystäviltäni ja olen sitä antamassa jos joku tarvitsee; vastavuoroista sen pitää olla.

Onko jotain kulttuuri tai urheilutapahtumaa josta pitäisit ja johon voisit mennä miehen tai perheen kanssa? Lisäksi vielä lempiravintolaasi tai sitten voisit pyytää miestä loihtimaan teille romanttisen illan niin, että lapset ovat muualla hoidossa.

Itse voisin lähteä miehen kanssa mökille kuhertelemaan viikonlopuksi.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:33"]

Onko jotain kulttuuri tai urheilutapahtumaa josta pitäisit ja johon voisit mennä miehen tai perheen kanssa? Lisäksi vielä lempiravintolaasi tai sitten voisit pyytää miestä loihtimaan teille romanttisen illan niin, että lapset ovat muualla hoidossa.

Itse voisin lähteä miehen kanssa mökille kuhertelemaan viikonlopuksi.

[/quote]

Ei ole meillä mökkiä eikä saada lasta mihinkään yöhoitoon mutta mennään varmaan koko porukalla ravintolaan.ap

Mä olisin hiton huolissani ihan kaikesta muusta kuin 40-vuotisjuhlistani jos mulla ei olisi ainuttakana ystävää. Onneksi on elämä kunnossa siltä osin :) 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 14:47"]

Mun eka havainto kun tulin tälle plastalle joskus 3,4 vuotta sitten oli, että kylläpä ihmiset ("mammat") on yksinäisiä.

Ei ole ystäviä, ei edes opiskelutovereita tai työkavereita. "Tukiverkko", jolta toivotaan hyötyä itselle, on yleisempi sana kuin "kaveripiiri", joka pitää sisällään vastavuoroisuutta. Aikuiset ihmiset odottaa ja suorastaan vaatii omilta vanhemmiltaan palveluja, vaikka nämä ovat jp elättäneet ja kasvattaneet omat lapsensa. Samalla haukutaan omat ja appivanhemmat maan rakoon. Varmaankaan ei ole kyseessä samat kirjoittajat, mutta jotainhan se kertoo yleisestä ilmapiiristä.

Asumisen onnela tuntuu olevan omakotitalo kaukana kaikesta.Usein tälle asumismuodolle esitetään perusteeksi se, että voi pestä pyykkiä yöllä.

Ei naapureita, ei naapuriapua, ei kyläilyjä kavereiden kesken koska matkat on niin hankalat. Lastenkin kavereiden käynnit ovat hankalia, koska "niille" pitää antaa ruokaa. Lasten virpominenkin yhtenä päivänä vuodessa on kauhistus.

Tämä kaikki oli tosi surullista luettavaa. Nyt olen kyllä jo tottunut ja tiedän, että monet elävät kuten me (mies, minä + 3 lasta) kohuullisten välimatkojen ja hyvien julkisten liikenneyhteyksien päässä vähäisistä, mutta rakkaista sukulaisista, lähellä kivoja ystäviä ja naapureista. 

[/quote]

Niin no ilmeisesti tässä nyt sitten köyhät joilla ei ole varaa ruokkia niitä muiden lapsia joutaa jättääkin laskuista pois. Saati ne joilla ei ole lapsia.

Jos esim. koululaisista 12 % pojista ja 6 % tytöistä ei ole yhtään ystävää, ja 10 % tulee kiusatuksi, niin tämäkö on selkeästi heidän oma vikansa?

Naapureita on muuten maallakin, mutta usein siellä kyräillään toisiaan, ja naapuriapu toimii vain niiden tiettyjen kesken, luulen että siellä kaupungeissa on ihan sama juttu todellisuudessa. Ja siihen kun sattuu olemaan vielä vähän erilainen, mt-ongelmainen tai vastaavaa, on turha kuvitella että ne naapurit suhtautuvat kovinkaan suopeasti missään.

Kun vähän tarkemmin katsotte ympärillenne, niin eiköhän sieltä teidänkin onnelastanne löydy joku hylätty yksinäinen ihminen.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:38"]

Mä olisin hiton huolissani ihan kaikesta muusta kuin 40-vuotisjuhlistani jos mulla ei olisi ainuttakana ystävää. Onneksi on elämä kunnossa siltä osin :) 

[/quote]

Musta on ihan turhaa kuluttaa aikaansa olemalla huolissaan asioista joille ei mitään voi. Tietysti joillain on ehkä jotain omaakin vikaa, mutta ei tosiaan kaikilla.  Pitäisihän teidän joilla niitä ystäviä on, tajuta että ette tekään kaikkien kanssa halua olla kovin läheisiä, vaikka olisivatkin sinällään "ihan ok". Joistakin meistä ei vaan kukaan ole niin erityisen kiinnostunut.