Miten viettää 40v juhlat kun ei ole yhtään ystäviä?

Tässä mun 40 v kekkerit:

Oli sunnuntai, kävin jumalanpalveluksessa + ehtoollisella

Otin vastaan puhelinonnitteluita sukulaisilta ja parilta ystävältä (kaikki asuvat kaukana meistä)

Syötiin perheen kesken puolisoni ja lasten tekemä lounas ja päälle kakkukahvit

Sitten avasin lahjan, jonka ihana tyttäreni oli patistanut mieheni ostamaan.

Osui ja uposi! Itkin ja nauroin! Lahja oli mitä parhain ja ihanin! Sain ihastelemani kumpparit, jotka ovat olleet aivan liian kalliit ikinä ostettavaksi.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:56"]

Minulla on ystäviä, mutta en juhlinut nelkymppisiä.Ei siinä mitään juhlittavaa ole.

Vaihtoehtoinen toiminta malli isoille juhlille olisi itsensä hemmottelu. Kokovartalohieronta, kasvohoito ja muut tsydeemit. Minä itse päivä.

[/quote]

Aina on juhlittavaa, vaikka uusi pöytäliina ;) Elämä on ihan tarpeeksi arkea joten aina välillä on kiva juhlistaa jotain.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää? Missä on lasten kummit, sukulaiset, opsikelukaverit jne?

[/quote]

Ei minullakaan ole kavereita ympäriillä. Sukulaiset asuu kaukana ja osa on niin kusipäitä että en halua olla missään tekemisissä. Opiskeluaikaisiin ja lapsuudenkavereihin on yhteydet kantkenneet jo vuosia sitten.

Työn myötä on muodostunut lähes ystävyyssuhteitakin, muta ei niiden tuttavuuksien kanssa vietä vapaa-aikaa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää? Missä on lasten kummit, sukulaiset, opsikelukaverit jne?

[/quote]

Ei minullakaan ole kavereita ympäriillä. Sukulaiset asuu kaukana ja osa on niin kusipäitä että en halua olla missään tekemisissä. Opiskeluaikaisiin ja lapsuudenkavereihin on yhteydet kantkenneet jo vuosia sitten.

Työn myötä on muodostunut lähes ystävyyssuhteitakin, muta ei niiden tuttavuuksien kanssa vietä vapaa-aikaa.

[/quote]

Et yhtään ole miettinyt missä vika kun kaikki muut ovat kusipäitä ja ystävyydet vaan katkeaa? Ja työpaikalta ei voi löytyä ystäviä? Aika outoa ja melko karua.

No mä olen eläkkeellä niin ei ole työkavereita. lapsen kummit etäisiä,sukulaisia ei juuri ole. Vanhemmat eivät voi mitään reissua maksaa asuvat jo vanhainkodissa eikä heillä ole varaa. Lasta pitää mukana kuljettaa kun anoppi ei sairauksiensa takia lasta jaksa yökylään ottaa.ap

Juhlisin perheen kanssa esim. kylpylässä. Lapsi tykkäisi varmasti uida ja polskia, illalla voisi syödä hyvin. Jos appivanhemmat on kivoja ja ootte muutenkin tekemisissä, niin ne voisi tulla mukaan. tai voisitten mennä ihan oman perheen kesken.

Miksi niitä nelikymppisiä pitää sen kummemmin viettää? Mä en ole juhlinut yksiäkään syntymäpäiviä lapsuusajan jälkeen. Enkä aio juhlia seuraaviakaan pyöreitä, viisikymppisiä. Ehkä mä muutaman vieraan saisin kokoon, jos oikein miettisin, mutta ei tulisi mieleenkään järjestää mitään juhlia.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää? Missä on lasten kummit, sukulaiset, opsikelukaverit jne?

[/quote]

Ei minullakaan ole kavereita ympäriillä. Sukulaiset asuu kaukana ja osa on niin kusipäitä että en halua olla missään tekemisissä. Opiskeluaikaisiin ja lapsuudenkavereihin on yhteydet kantkenneet jo vuosia sitten.

Työn myötä on muodostunut lähes ystävyyssuhteitakin, muta ei niiden tuttavuuksien kanssa vietä vapaa-aikaa.

[/quote]

Et yhtään ole miettinyt missä vika kun kaikki muut ovat kusipäitä ja ystävyydet vaan katkeaa? Ja työpaikalta ei voi löytyä ystäviä? Aika outoa ja melko karua.

[/quote]

Meinaat että vika itsessä? Jaa, mullakaan ei ole yhtään ystävää, ei ole ollut noin 30 vuoteen, ja sukulaistenkaan kanssa välit eivät ole hirveän hyvät, johtuen siitä että saan aika paljon paskaa niskaan, ja luultavasti esim. sairastumiseni on vain omaa tyhmyyttäni ja laiskuuttani.

Tai siis kai ne välit ovat asialliset, kun mä vain kuuntelen ne haukut ja vittuilut kiltisti, mutta eipä heitä kiinnosta viettää vapaa-aikaansa mun kanssani, kun heillä on parempaa seuraa. Eikä kyllä kiinnosta muakaan kuunnella vittuilua alkaen vaatteistani tai painostani tai rypyistäni, saati siitä etten jaksa toimia kuten terveet ihmiset.

Ja ne muut ihmiset, mä olen mielestäni kiltti ja ystävällinen, mutta kukaan ei ole koskaan halunnut kaverikseni, aina on löytynyt niitä parempia.

Työpaikoilta yms. on aina löytynyt ihmisiä joiden kanssa on tullut hyvin toimeen, mutta yhteydenpito on sitten työn loputtua jäänyt, enkä minäkään ole aina viitsinyt olla kerjäämässä puhelinnumeroa ja pitämässä yhteyttä. Kun en kelpaa niin olkoon.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:14"]

Miksi niitä nelikymppisiä pitää sen kummemmin viettää? Mä en ole juhlinut yksiäkään syntymäpäiviä lapsuusajan jälkeen. Enkä aio juhlia seuraaviakaan pyöreitä, viisikymppisiä. Ehkä mä muutaman vieraan saisin kokoon, jos oikein miettisin, mutta ei tulisi mieleenkään järjestää mitään juhlia.

[/quote]

No mä en ole paljoa synttäreitä viettänyt niin kerrankin haluaisin juhlia. 30v juhlat meni kun hoidin vammautunutta ex-miestäni.

Lähtisin miehen kanssa viettämään pitkää viikonloppua Pariisiin, Köpikseen, Amsterdamiin tai Barcelonan. Nauttisin elämästä. 

Jos perhe-elämä olisi jostakin syystä kuormittavaa tai parisuhde kriisissä lähtisin yksin nautiskelemaan. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:18"]

Lähtisin miehen kanssa viettämään pitkää viikonloppua Pariisiin, Köpikseen, Amsterdamiin tai Barcelonan. Nauttisin elämästä. 

Jos perhe-elämä olisi jostakin syystä kuormittavaa tai parisuhde kriisissä lähtisin yksin nautiskelemaan. 

[/quote]

Et sitten lukenut että lapsellamme ei ole hoitajaa eikä rahaakaan juuri matkustella ole.ap

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

Millaisella ihmisellä ei ole yhtään ystävää? Missä on lasten kummit, sukulaiset, opsikelukaverit jne?

[/quote]

Ei minullakaan ole kavereita ympäriillä. Sukulaiset asuu kaukana ja osa on niin kusipäitä että en halua olla missään tekemisissä. Opiskeluaikaisiin ja lapsuudenkavereihin on yhteydet kantkenneet jo vuosia sitten.

Työn myötä on muodostunut lähes ystävyyssuhteitakin, muta ei niiden tuttavuuksien kanssa vietä vapaa-aikaa.

[/quote]

Et yhtään ole miettinyt missä vika kun kaikki muut ovat kusipäitä ja ystävyydet vaan katkeaa? Ja työpaikalta ei voi löytyä ystäviä? Aika outoa ja melko karua.

[/quote]

Meinaat että vika itsessä? Jaa, mullakaan ei ole yhtään ystävää, ei ole ollut noin 30 vuoteen, ja sukulaistenkaan kanssa välit eivät ole hirveän hyvät, johtuen siitä että saan aika paljon paskaa niskaan, ja luultavasti esim. sairastumiseni on vain omaa tyhmyyttäni ja laiskuuttani.

Tai siis kai ne välit ovat asialliset, kun mä vain kuuntelen ne haukut ja vittuilut kiltisti, mutta eipä heitä kiinnosta viettää vapaa-aikaansa mun kanssani, kun heillä on parempaa seuraa. Eikä kyllä kiinnosta muakaan kuunnella vittuilua alkaen vaatteistani tai painostani tai rypyistäni, saati siitä etten jaksa toimia kuten terveet ihmiset.

Ja ne muut ihmiset, mä olen mielestäni kiltti ja ystävällinen, mutta kukaan ei ole koskaan halunnut kaverikseni, aina on löytynyt niitä parempia.

Työpaikoilta yms. on aina löytynyt ihmisiä joiden kanssa on tullut hyvin toimeen, mutta yhteydenpito on sitten työn loputtua jäänyt, enkä minäkään ole aina viitsinyt olla kerjäämässä puhelinnumeroa ja pitämässä yhteyttä. Kun en kelpaa niin olkoon.

[/quote]

En ole tuo edellinen ihmettelijä mutta mäkään en oikein ymmärrä miten yksi ihminen voi olla sellaiseen sukuun( itse asiassa kahteen) sukuun syntynyt jossa vaan yhtä dissataan ja kavereita ei sitten ole löytynyt mistään muualtakaan...

Minulla on juuri noin, ei sukulaisia eika kavereita, oma perhe kylla on. Se on se luonne minulla sellainen, etta harvat kauan jaksaa seurassa.

Jos rahaa ei kauheasti ole juhlimiseen laittaa, ja mitkään matkat ei tule kyseeseen, niin miten olisi hyvä illallinen kotona, kutsutte vaikka ne appivanhemmatkin syömään. Ruoaksi jotain "parempaa ja juhlavampaa" kuin mitä arkena syötte.

Jälkkäriksi kakkukahvit.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:10"]

No mä olen eläkkeellä niin ei ole työkavereita. lapsen kummit etäisiä,sukulaisia ei juuri ole. Vanhemmat eivät voi mitään reissua maksaa asuvat jo vanhainkodissa eikä heillä ole varaa. Lasta pitää mukana kuljettaa kun anoppi ei sairauksiensa takia lasta jaksa yökylään ottaa.ap

[/quote]

Sittenhän kaikki on ankeaa ja tylsää. Miksi ylipäänsä pitäisi tuossa tilanteessa juhlia syntymäpäivää, onko se joku velvollisuus? 

Jos tuon surkeuden keskellä kykenet esim. laittamaan ruokaa, niin mitäpäs jos kokkaisit oikein kunnon pidot miehellesi, lapsellesi, appivanhemmille ja vanhemmille? Ei tarvitse maksaa paljonkaan, edullisista raaka-aineista saa kunnolla tekemällä hyvää ruokaa. 

Istutte yhteisen, nätisti katetun pöydän ääressä ja nostatte maljoja sinulle ja tulevaisuudelle. Ja jos nyt alat inistä jostain alkoholista, niin sanon jo etukäteen, että juokaa mitä haluatte ja mitä ruokaan sopii. Mutta pitäkää hauskaa, älkää nyyhkikö!

Nyt tuli äkkiä mieleen, että onkohan ap se "heikkolahjainen"?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

En ole tuo edellinen ihmettelijä mutta mäkään en oikein ymmärrä miten yksi ihminen voi olla sellaiseen sukuun( itse asiassa kahteen) sukuun syntynyt jossa vaan yhtä dissataan ja kavereita ei sitten ole löytynyt mistään muualtakaan...

[/quote]

No, nytpä tiedät, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Mun sukuni voi sanoa käsittävän sisarukset, ja kun he sattuvat olemaan ymmärtämättömiä, niin minkäs teet.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:18"]

Lähtisin miehen kanssa viettämään pitkää viikonloppua Pariisiin, Köpikseen, Amsterdamiin tai Barcelonan. Nauttisin elämästä. 

Jos perhe-elämä olisi jostakin syystä kuormittavaa tai parisuhde kriisissä lähtisin yksin nautiskelemaan. 

[/quote]

Et sitten lukenut että lapsellamme ei ole hoitajaa eikä rahaakaan juuri matkustella ole.ap

[/quote]

En lukenutkaan, vaan lähdin heti hyväntuulisesti ehdottelemaan.

Sinäkään et kertonut avauksessa, ettei rahaa tai lastenhoitoa ole. Haluat ehkä vain sääliä itseäsi. Kuluuhan se päivä niinkin.

Ehdotan, että synttärinäsi ostat itsellesi kauniin ruusun (ellei se hajota sun budjettia), ja annat pävän muuten mennä omalla painollaan mailleen. Ehkä mies, lapsi ja appivanhemmat muistavat sua jollakin tavalla. Mitä muuta pitäisi olla?

Voitte juhlia sitten kun siihen on mahdollisuus, ei juhlaan mitään erityistä syytä tarvita. 

Kyllä minäkin ihmettelen jos ei ole yhtään kaveria taikka ystävää. Ei sillä että niitä pitäisi olla jos haluaa olla itsekseen, mutta jos kaipaa kavereita niin kyllä niitä saa jos haluaa.

ystävyyssuhteiden luominen ei ole mikään hetken juttu vaan ne syntyy pikkuhiljaa.

kyllä se on paljon itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Ei minullakaan ole isoa kaveripiiriä mutta kyllä kavereita ja ystäviä on siellä täällä joita tapaan harvakseltaan jotka taas eivät juurikaan tunne toisiaan. Jos mulla olisi 40v juhlat (tai siis joskus tulevat) kutsuisin he.

olen löytänyt vuosien takaisesta harrastuksesta erittäin hyvä ystävän.

itse olen avoin ja positiivisella mielellä liikkeellä. Lapsen pk-kavereiden vanhemmista olen kans saanut kavereita.

siis kyllä minullakinmon joskus tullut sellasia "kavereita" eteen joiden kanssa ei synkkaa. Silloin ovat yhteydenpidot harventuneet, mutta ei muuta kuin suunta eteenpäin elämässä.

mies on enemmän sellanen kotona puuhastelija mutta itse kyllä kaipaan sosiaalista elämää. Iso perhe kun on niin ei tietenkään niin usein voi olla menossa.

Ei ystäviä noin vaan saada. Olen itse opiskellut työni ohella ja saanut luokkakavereista ystäviä. Niitä ei muodosteta noin vaan vaan olen itse ottanut pari kertaa yhteyttä ja sitten vasta laittanut hanskat naulaan.

Ystäviä pitää yrittää kalastella, jutella ja ottaa selvää ollaanko samanhenkisiä ja jos ollaan, sitten pitää itse yrittää pitää yhteyttä. Jos toinen ei ikinä vastaa puhelimeen, ei soita takas, ei vastaa sähköpostiin, sitten seuraavaa kohti.

Vähän rohkeutta lisää. Tällä ei menetä yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:50"]

En ole tuo edellinen ihmettelijä mutta mäkään en oikein ymmärrä miten yksi ihminen voi olla sellaiseen sukuun( itse asiassa kahteen) sukuun syntynyt jossa vaan yhtä dissataan ja kavereita ei sitten ole löytynyt mistään muualtakaan...

[/quote]

No, nytpä tiedät, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Mun sukuni voi sanoa käsittävän sisarukset, ja kun he sattuvat olemaan ymmärtämättömiä, niin minkäs teet.

[/quote]

Sulla ei siis ole muuta sukua kuin sisarukset? ei yhtään tätiä/setää/enoa/serkkua kenen kanssa olisi kiva pitää yhteyttä?

Aikamoista.