Ovatko perheenne illat mukavia, leppoisia?

Tänään on ihan kiva ilta, nyt iltakymmeneltä. Mies lähti töihinsä tuosta känkkäämästä, hermo meni taas kun se aina käy sanallisesti tuon tyttären kimppuun. Sellaista se on "aina" , ovat samanlaisia vänkääjiä ja inttäjiä kumpanenkin, hermo menee sitä kuunnellessa. Pojat saa olla ihan rauhassa mutta "kasvattaa" tuota inttävää tytärtään tavalla jonka minä tulkitsen  jo melkein kiusaamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi. Siihen se kai menee, tytär kun ei osaa olla hiljaa niinkuin veljensä vastaavassa tilanteessa. Jessus, kai minä sitten olen se pullamössöäiti mutta en kestä sitä asennetta jossa pitää aina olla jonain halvatun kuninkaana se viimeisen sanan  sanoja. Antais lapsen olla, jättäis edes joskus siihen, helvetti. Kyllä täällä jollain dr philillä käyttöä olis. Että semmoista.

on lepposia ja rentoja, enkä odotakkaan että arjessa olisi mitään sen kummempaa, siinähän on kaikki kun saa olla rakkaidensa luonna. ole tyytyvänen.

Mies ja lapset katsoo telkkaria olohuoneessa (tai lapset on läppäreillä vierekkäin, TV auki ja isänsä torkkuu). Minä luen, olen netissä jne, omassa huoneessa. Tyyntä ja rauhallista. Aina välillä joku lapsista tulee huoneeseeni katsomaan eri kanavaa kuin mitä olkkarissa on tarjolla.

Yleensä ovat mukavia ja lepposia. Tänään tosin ei niinkään: olen raskaana ja vähän flunssainen, ja kun pääsin lasten kanssa kotiin, olin jo tosi väsynyt. Lapset leikkivät hyvin keskenään, isompi teki läksyt ja minä otin pienet torkut. Erehdyin soittamaan miehelle ja kysymään, koska tulee kotiin. Sanoi juuri olevansa lähdössä, joten ehdotin lapsille, että odotetaan isän tulemista ennen kuin syödään, ja syödään sitten yhdessä. Mies ei sitten tullutkaan, joten söimme päivällistä lasten kanssa sen kriittisen puoli tuntia liian myöhään, eli kuopus oli jo yliväsynyt. Päivällistä lopetellessa mies sitten tuli kotiin, ja kuopus, joka siihen asti oli ollut ihan ok, sai kunnon raivarit. Sitä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Lapset menivät kuitenkin ajallaan nukkumaan, ja huomisen päivän valmistelut tehty: eväät, vaatteet ym. 

Yleensä siis illat menevät ihan hyvin, jos mies tulee kotiin joko ennen iltaseitsemää tai sitten vasta puoli yhdeksän jälkeen, kun lapset jo nukkuvat. Tuohon nukkumaanmenoaikaan kotiin tuleminen sitten sekoittaa rutiinit.

Meillä hölläillään joka ilta:) En tarkoita mässyä vaan lokoisaa oleilua. Lapsen harrastukset on 2 iltana mutta niissäkin vuorotellaan kaverieperheiden kanssa kuljetuksista. Kiireisin ilta on perjantai jolloin imuroin ja pyyhin lattiat viikonloppua varten. Muuten vain oleillaan....

Olen pahemmanlaatuinen duracell enkä pysty pysähtymään helposti, mutta olemme tehneet niin että arkiruuan jälkeen katsomme miehen kanssa Emmerdalen:) Näin pysyn ainakin tunnin hyvin aloillani ja sen jälkeen ei enää olekaan kiire mihinkään.... Lueskellaan ja pelataan lapsen kanssa. Pyykit yms hoidetaan viikonloppuna ja kämppäkin saa olla (vähän) sekaisin viikolla.

Kyllä enimmäkseen on mukavaa. Itse tosin menen niin aikaisin nukkumaan, että harvassa on ne miehen kanssa kahden kesken vietetyt illat, varsinkin hänen ilta- tai yövuorojensa aikaan. Lapsen kanssa kuitenkin vietetään mukavaa laatuaikaa kun ollaan kaksin, viikonloppuisin otetaan rennosti, katsellaan telkkaria kolmestaan ja silloin lapsen mentyä nukkumaan sitten miehen kanssa kaksin. Meillä ei pahemmin riidellä kyllä.

Aika paljon on kiinni siitä, millä tuulella 14v. teini sattuu olemaan. On sillä hyviäkin hetkiä :-) mutta pääasiassa saadaan kuunnella valitusta kaikesta mahdollisesta.

Välillä on hyviä iltoja, välillä taas täyttä kaaosta. Mies tulee puoli viiden aikoissa kotiin. Itse olen kotona äitiyslomalla, ruoka on valmiina syödään. Sitten se saattaa alkaa, esikoinen on uhmaiässä ja isän tullessa kotiin hän alkaa käyttäytyä kuin mikäkin villi apina. Mitään ei uskota, kaikesta saa vääntää monta kertaa, huudetaan, kiljutaan, riehutaan. Mä alan olen uupumisen partaalla, klun hoidan kaiken kotona ja joudun vielä hoitamaan esikoisen uhmankin. Mies sen sijaa päätyy sohvalle, sulkee korvansa kaikelta ja nappaa tietokoneen syliinsä. Mä puolestani tappelen esikoisen kanssa, yritän samalla syöttää kuopusta, vaihdan vaipat, hoidan itkuhuudot.

Ja kyllä, tästä asiasta on miehen kanssa puhuttu monet kerrat. Lupaa muuttua, paskanmarjat sanon minä. Jollei meillä olis lapsia, olisin lähtenyt ajat sitten kävelemään. Hän kyllä leikkii lasten kanssa ja on toisaalta hyvä isä. Kaikki muu jääkin sitten mulle. Kuopusta odottaessani, kaikki jäi mulle. Kun olin töissä tämän raskauden välissä, kaikki jäi mulle. Lisäksi mies asettaa itsensä aina etusijalle. Suurimmaksi osaksi ennen lapsia, tai ainakin ennen minua. Hän olettaa, että minä hoidan joka tilanteessa lapset ja mies saa tehdä mitä lystää. Näistä asioista riidellään usein ja 3:een otteeseen olen napannut lapset mukaan ja lähtenyt ovesta kävelemään. Sen jälkeen on hetken rauhallista, mutta sitten sama meno jatkuu taas. Eli huonoina iltoina menee näin.

Hyvinä sitten katsotaan telkkaria ruokailun jälkeen, käydään kylyssä ja saunassa ja ollaan.