Ovatko perheenne illat mukavia, leppoisia?
Tuleeko riitaa puolison kanssa? Vääntöä lasten kanssa? Vai hyvässä hengessäkö menee?
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 20:35"]
On ne aika mukavia. Aina samanlaisia. Mies tulee töistä, syö, painii lasten kanssa. Minä käytän koiran lenkillä ja vien lapset ulos illaksi. Tullaan sisälle, iltapala, mies vie lapset iltakylpyyn, minä käytän koiran vielä pissalla. Sitten yleensä ollaan vaan, harvemmin mitään ihmeellisempää enää tehdään kun lapset nukkuvat. Harvoin tapellaan, lapsetkin niin pieniä ettei näiden kanssa ole vielä mitään isopia ristiriitoja.
[/quote]
Oletko kotona päivät? Mietin, miksi aina sä viet lapset ulos, ja sen koirankin, eikö mies käy? Meillä toivoisin, että mies saisi viedä lapsia iltasella ulos;)
99% mukavia. Lapset palaavat koulusta, me töistä, jokainen syö palattuaan pikku välipalan. Miehen kanssa käydään kaupassa, lapset tekee läksyjä tai harrastavat, ovat kavereillaan. Ruuanlaitto aloitetaan kuuden maissa, syödään koko porukka noin puoli kahdeksalta. Illanviettoa miten milloinkin.
Meillä ei miehen kanssa ole koskaan riitaa, lasten kanssa joutuu vähän joskus kinaamaan säännöistä. Etupäässä on rauhallista, ollaan luonteiltamme sellaisia ettei viitsitä riidellä. Ja tykätään toisistamme ja kodistamme.
No ei kovin leppoisia.. 10kk ikäinen lapsi kitisee ja itkee illat (ja päivät) pitkät...
Aika lailla juu. Lasten kanssa on aina vääntöä, mutta ihan lepposasti väännetään. Yhdeksältä ne on unten mailla ja saadaan kattoa miehen kans telkkaria rauhassa.
Pääsääntöisesti ovat kyllä. Mitä nyt lapsilla joskus jotain kärhämää keskenään.
Kohtuullisen leppoisaa sen jälkeen kun erosin lasten isästä, jotain vääntöä murrosikäisten kanssa toki silloin tällöin. Exä toi työ-,harrastus- ja kaikki mahdolliset murheet kotiin ja minun niskaani ja se jos mikä oli raskasta.
Riippuu illasta. Joskus on tosi leppoisaa kun lapset leikkii nätisti keskenään ja vanhemmatkaan ei ole väsyneitä. Toisinaan taas kaikki on väsyneitä ja riitelee. Yleensä jotain tältä väliltä.
7; joo, olen kotona päivät. Mies ei voi ulkoiluttaa koiraa ihan fyysisitä syistä. Minulle nuo koiran lenkittämiset ovat ihanaa omaa aikaa, nautin niistä suuresti. Voisin tehdä ne myös päivällä lasten kanssa, mutta haluan olla yksin ja kävellä omaan tahtiin. Tykkään myös viedä lapset illalla ulos, yleensä tehdään retki jonnekin eli näen samalla kavereitani (meiltä on huonot kulkuyhteydet ja auto vain iltaisin käytössä, ja siksi tehdään kavereiden kanssa paljon puistotreffejä, aina kun ulkona vain jotenkin tarkenee jäätymättä). Tällä tavalla saadaan miehen kanssa molemmat mitä halutaan, minä saan liikkua, mennä ja tulla ja nähdä niitä ihmisiä joita on päivisin vaikea nähdä, ja mies saa vähän lepoa ja yksinoloa.
2
Illat on mukavia. Mies tulee töistä, syödään yhdessä. Lapset lähtee ulos joko miehen kanssa tai mennään kaikki porukalla. Syödään iltapalaa jonka jälkeen iltapesut ja sadut. Lapset menevät mielellään nukkumaan ilman sen kummempia temppuja ja viimeistään 20.30 alkaa kahdenkeskinen aika miehen kanssa. Sama aikataulu viikosta toiseen tosin puuduttaa jonkin verran mutta eiköhän se lasten kasvaessa tule muuttumaan.
No ei ole. Taas itkin väsymyksestä kun ihan kauheita nää illat aina. Olen ihan poikki työpäivien jälkeen, olen raskaana ja muutenkin olen uupunut työstä. Esikoisella kauhea uhma ja tänään raivosi 3 h eikä mikän auttanut. Lopulta omakin pinna paloi ja huusin suoraa huutoa ja mies häipyi ovesta kuin myrskyn merkki. Mä en meinaa jaksaa :'(
ei ole leppoisaa,hermostun pienistä ja paha olo--negatiivinen kierre jää helposti päälle.Kotona on 16v murkku (jolla adhd) ja hänen toilailujaan selvitellään,jos poika on kovin levoton hän saa levottomuuden tarttumaan koko perheeseen.Kotona on myös 19v poika (on siis päivät kotona) ja sitten hikeennyn jos ei ole tehnyt kotihommia,kun sillä olisi päivä aikaa,me vanhemmat ollaan töissä,mies tekee vielä joka toinen päivä töitä 7-22 eli aika yh.na tässä ollaan ja äärirajoilla.No sitten on vielä tuo eskari-ikäinen..
[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 20:51"]
No ei ole. Taas itkin väsymyksestä kun ihan kauheita nää illat aina. Olen ihan poikki työpäivien jälkeen, olen raskaana ja muutenkin olen uupunut työstä. Esikoisella kauhea uhma ja tänään raivosi 3 h eikä mikän auttanut. Lopulta omakin pinna paloi ja huusin suoraa huutoa ja mies häipyi ovesta kuin myrskyn merkki. Mä en meinaa jaksaa :'(
[/quote]
Voi sua. Tekee mieli halata. Mä tiedän, mitä on olla tuossa tilanteessa ja itkettävän väsynyt. Se menee ohi, tulee erilainen aika. Mutta nyt, sä olet raskaana niin eikös mies voisi ottaa vastuun uhmiksesta? Hänelle nyt vastuu, sulla vastuu kantaa omasta jaksamisestasi huolta ja siitä mahassa olevasta. Meillä tossa vaiheessa laitoin miehen iltaisin ulos isomman kanssa, vaikka tottakai ne raivari-itkut lapsella tuli sisällä ja jaksettava oli.
Vähän niin ja näin. Rehellisesti, usein joko tympii tai tulee riitaa miehen kanssa. Se ei ole järin oma-aloitteinen, murisee työasioita ja tuijottelee mukiinsa, lapset riitelevät, vaativat tekemistä ja huolehtimista. Toisaalta aika perusmenoa, ruuanlaittoa, pelailua, iltakylpyä ja ajoissa nukkumaan.
Miehen kanssa menee yleensä kivasti, mutta lapset on iltaisin ihan hulluja. Jotain rallia, älämölöä tai tappelua koko ajan nukkumaanmenoon saakka. Ja nuo on kyllä aina tuollaisia, ei vain väsyneenä. Mutta toki iltaa kohti meno pahenee. Ja sitten kun pitäisi saada ne iltatoimiin niin huhhuh.
T: neljän äiti
[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 21:11"]
Miehen kanssa menee yleensä kivasti, mutta lapset on iltaisin ihan hulluja. Jotain rallia, älämölöä tai tappelua koko ajan nukkumaanmenoon saakka. Ja nuo on kyllä aina tuollaisia, ei vain väsyneenä. Mutta toki iltaa kohti meno pahenee. Ja sitten kun pitäisi saada ne iltatoimiin niin huhhuh.
T: neljän äiti
Miten teette sen, ettei teille tule miehen kanssa riitaa ja vääntöä tuosta lasten sekoilusta? Oletteko lasten suhteen yhtä aktiivisia, kumpikin hoitaa, huolehtii, hyssyttää ja puuttuu riitoihin? Ihailen!
[/quote]
Mukavia ovat. Minä, mies ja 3v.
Tullaan kotiin viiden maissa, lämmitetään ruoka ja syödään se yhdessä. Vähän leikkimistä ja satujen lukemista, iltapala lapselle, lapsi nukkumaan ja äkkiä kotityöt ja seuraavan päivän ruoan valmistelu. Sen jälkeen miehen kanssa yhteinen iltapala ja jutellaan. Kahdenkeskistä aikaa 2-4 tuntia.
Useimmiten ihan leppoisia, mies tulee kotiin joskus kuuden jälkeen, mä lähden kolmena iltana viikossa salille ja sillä välin mies hoitaa taaperon iltatoimet ja laittaa sen nukkumaan.
Sen jälkeen syodään miehen kanssa kahden ja vaihdetaan kuulumiset, katsotaan ehkä joku leffa tai ollaan vaan ja lueskellaan ennen nukkumaanmenoa.
Ennen vitutti ja lujaa kun mies istui tietokoneella illat tai ainakin halusi koneelle joka ilta, joskus suostui "olemaan perheen kanssa" mutta huomasin kyllä mikä oli tärkeämpää. Nykyään illat ovat ihania vaikka lapset tappelisivatkin. Olen siis yh.
On ne aika mukavia. Aina samanlaisia. Mies tulee töistä, syö, painii lasten kanssa. Minä käytän koiran lenkillä ja vien lapset ulos illaksi. Tullaan sisälle, iltapala, mies vie lapset iltakylpyyn, minä käytän koiran vielä pissalla. Sitten yleensä ollaan vaan, harvemmin mitään ihmeellisempää enää tehdään kun lapset nukkuvat. Harvoin tapellaan, lapsetkin niin pieniä ettei näiden kanssa ole vielä mitään isopia ristiriitoja.