Haluan, että mieheni kosii ja haluaa lapsia kanssani

Minä haluan muutaman miljoonan tilille ja merenranta-asunnon muutamasta eri maasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan muutaman miljoonan tilille ja merenranta-asunnon muutamasta eri maasta.

Jos mietitään näiden toiveiden realistisuutta niin aika eri sfääreissä mennään. Harvemmalla suomalaisella on muutamaa miljoona tilillä ja useampia merenranta-asuntoja useista eri maista. Parisuhde ja lapsia taas on n. 80 % kansasta edes jossain vaiheessa. Kumman toiveet on realustisempi toteutua?

En ole puhunut aiheesta painostavaan sävyyn, vaan silloin tällöin esimerkiksi tähän tapaan "Onpa hieno kirkko. Taitaisin haluta kirkkohäät". Selvennykseksi, olimme tilanteessa viikonloppulomalla kahdestaan ja nähtävyyksia katseltiin, pistäydyttiin kirkossa. Seuraa hiljaisuus. Mies ei jatka keskustelua. Sitten saatan kysyä, onko hänellä mielipidettä ja vastauksena "siis joo, kyllä se minulle käy".

En osaa kuopata unelmiani ja välillä puhun niistä ääneen. Se puhuminen ei ole todellakaan päivittäistä, ei edes viikottaista. Tulee spontaanisti ja kai sillä tavalla jokainen miettii puolisonsa kanssa tulevaisuutta?

Lapsiasian kanssa sama homma. En ole painostanut. Joskus saattanut puhua kaupassa, miten soma on joku potkupuku jonka ohi kävelimme. Hymyilen vauvoille kun niitä nään ja saatan sanoa, olipa suloinen pikkuinen. Lastenteosta en ole juurikaan keskustellut, toki suhteen alussa sanoin, että haluan lapsen joskus, kun aika on oikea. Mies tietää, että olen lapsirakas ja asia on minulle tärkeä. Nyt tosin en haluaisi lasta kenenkään kanssa, ehkä parin vuoden päästä.

Mies on sanonut minulle, että hänelle lapsi ei ole välttämättömyys. Eikä naimisiin meneminen. On kuitenkin halunnut lapsen edellisen naisen kanssa täydestä sydämestään ja yrittivät toistakin, tuloksetta. Naimisiin on halunnut mennä ja polvillaan kuulema kosi perinteisesti, oli kunnon hääjuhlat ja muut.

Selittänyt näitä asioita minulle niin, että jos olisi nainen, joka ei halua lapsia, hän ryhtyisi suhteeseen siitä huolimatta. Minä kuitenkin lapsia haluan, joten niitä hän kanssani tekee ja haluaakin tehdä. Itse olen pohtinut vaan sellaista, että eikö lapsia täytyisi itse haluta, koska haluaa rakastaa pientä ja olla hyvä vanhempi. Siis on tarve saada lapsi? Naimisiin menemisen kanssa sama kaava, voisi elää täysin onnellista elämää ilman avioliittoakin, eikä asiasta puhu ollenkaan, ei suunnittele, ei mitään. Kuitenkin haluaa asiaa kanssani, koska minä haluan.

Ei, minulla ei ole kiire. Edelleen kuitenkin haluan, että toinen ihminen menee rakkaudestaja avioliiton merkityksellisyydestä johtuen kanssani naimisiin (eikä siksi, että minä asiaa haluan). Enkä halua lasta, jota ei ole täysillä toivottu. Joku kirjoittikin siitä, jos lapseen ei sitten toinen kiintyisikään. Se olisi aivan hirveä skenaario ja juuri sekin on pyörinyt mielessä.

Mielestäni nimenomaan en painosta vaan ajattelen miestäni, toki myös oman elämän kulkua. Onko se rakkaus sitten sellaista, että haluaa noin suuria asioita, koska toinen haluaa ja toista rakastaa niin paljon?

Mä voin kertoa sulle että elämä ei tule menemään niin kuin unelmoit. On susta kiinni katkeroidutko siitä vai et.

Minä haluaisin uuden fillarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen nyt raskaana miehelle, joka vain suostui. Ei ole kovin kivaa. Mitään kosimista en aio vaatia, vaikka se unelma olikin. Eiköhän tämä kaadu kuitenkin jossain vaiheessa siihen, ettei mies ole täysillä mukana.

En voi suositella, ellet halua lasta " hinnalla millä hyvänsä".

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Mies tulee olemaan lapselle isänä, siihen uskon kyllä. Kuten nykyisille lapsilleenkin. Parisuhde sen sijaan tullee hajoamaan, koska välimme on viilentyneet tämän takia enkä halua mitään kulissisuhdetta.

Ap, mies ei ole sinulle se oikea. Sinun ei tarvitse haudata unelmiasi eikä perheen haluaminen ole liikoja vaadittu. Sinun ei tarvitse hävetä unelmiasi.

Miehesi todennäköisesti hankkii lapsia vielä jonkun toisen kanssa. Miehet on valmiita sitoutumaan, kosimaan ja menemään naimisiin hyvinkin nopeasti, jos nainen on se oikea. Myös ne, jotka väittävät väärän naisen kanssa ollessaan, ettei avioliitolla ole heille mitään merkitystä...

Älä tuhlaa aikaasi suhteeseen, josta et tule saamaan asioita, joita todella syvästi haluat. Kaikki on vain tekohengitystä siihen asti, että mies saa tarpeeksi rohkeutta jättääkseen sinut (tai löytää jonkun kiinnostavamman).

Vääränlainen mies sinulle. Eroa, ja etsi uusi, ja varmista jo alussa että hän tietää mitä sinä haluat, ja haluaa itse sitä samaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole puhunut aiheesta painostavaan sävyyn, vaan silloin tällöin esimerkiksi tähän tapaan "Onpa hieno kirkko. Taitaisin haluta kirkkohäät". Selvennykseksi, olimme tilanteessa viikonloppulomalla kahdestaan ja nähtävyyksia katseltiin, pistäydyttiin kirkossa. Seuraa hiljaisuus. Mies ei jatka keskustelua. Sitten saatan kysyä, onko hänellä mielipidettä ja vastauksena "siis joo, kyllä se minulle käy".

En osaa kuopata unelmiani ja välillä puhun niistä ääneen. Se puhuminen ei ole todellakaan päivittäistä, ei edes viikottaista. Tulee spontaanisti ja kai sillä tavalla jokainen miettii puolisonsa kanssa tulevaisuutta?

Lapsiasian kanssa sama homma. En ole painostanut. Joskus saattanut puhua kaupassa, miten soma on joku potkupuku jonka ohi kävelimme. Hymyilen vauvoille kun niitä nään ja saatan sanoa, olipa suloinen pikkuinen. Lastenteosta en ole juurikaan keskustellut, toki suhteen alussa sanoin, että haluan lapsen joskus, kun aika on oikea. Mies tietää, että olen lapsirakas ja asia on minulle tärkeä. Nyt tosin en haluaisi lasta kenenkään kanssa, ehkä parin vuoden päästä.

Mies on sanonut minulle, että hänelle lapsi ei ole välttämättömyys. Eikä naimisiin meneminen. On kuitenkin halunnut lapsen edellisen naisen kanssa täydestä sydämestään ja yrittivät toistakin, tuloksetta. Naimisiin on halunnut mennä ja polvillaan kuulema kosi perinteisesti, oli kunnon hääjuhlat ja muut.

Selittänyt näitä asioita minulle niin, että jos olisi nainen, joka ei halua lapsia, hän ryhtyisi suhteeseen siitä huolimatta. Minä kuitenkin lapsia haluan, joten niitä hän kanssani tekee ja haluaakin tehdä. Itse olen pohtinut vaan sellaista, että eikö lapsia täytyisi itse haluta, koska haluaa rakastaa pientä ja olla hyvä vanhempi. Siis on tarve saada lapsi? Naimisiin menemisen kanssa sama kaava, voisi elää täysin onnellista elämää ilman avioliittoakin, eikä asiasta puhu ollenkaan, ei suunnittele, ei mitään. Kuitenkin haluaa asiaa kanssani, koska minä haluan.

Ei, minulla ei ole kiire. Edelleen kuitenkin haluan, että toinen ihminen menee rakkaudestaja avioliiton merkityksellisyydestä johtuen kanssani naimisiin (eikä siksi, että minä asiaa haluan). Enkä halua lasta, jota ei ole täysillä toivottu. Joku kirjoittikin siitä, jos lapseen ei sitten toinen kiintyisikään. Se olisi aivan hirveä skenaario ja juuri sekin on pyörinyt mielessä.

Mielestäni nimenomaan en painosta vaan ajattelen miestäni, toki myös oman elämän kulkua. Onko se rakkaus sitten sellaista, että haluaa noin suuria asioita, koska toinen haluaa ja toista rakastaa niin paljon?

Sun mies on jo tehnyt sen lapsensa ekaa kertaa, ja mennyt myös naimisiin ensimmäistä kertaa. Hän on jo kokenut nuo, ja tuskin hänen mielestä on nyt kaikki oikein hienosti mennyt kun polvistumisesta ja kirkkohäistä lapsensyntymän kautta nyt on tilanteessa että lapsellansa ei olekaan ydinperhettä, ja  pitäisi vielä alkaa sama ruljanssi uudestaan sinun kanssasi?

Mietihän nyt oikeasti toisenkin kannalta tätä. 

Tuo että mies on SILTI valmis siihen kun SINÄ kerran sitä haluat on todella iso myönnytys. Et vain voi vaatia että hänen pitää haluta rakastaa taas uutta lasta ja olla hänelle hyvä vanhempi, kun hänellä jo on se lapsi jolle hän sitä voi olla. Te olette eri elämäntilanteissa. Sinä olet lapseton ja miehesi jo kertaalleen eronnut isä. 

Olisi ehkä järkevämpää sinun etsiä itsellesi mies joka on kanssasi samassa tilanteessa kuin yrittää väkisin saada mies käännetyksi sellaiseksi. Kun on jo isä, ja kun on jo ollut naimisissa ja eronnut, niin ei voi olla olematta noita jotta voisi aloittaa jonkun kanssa puhtaalta pöydältä. Se ei vain mene niin.

Mun mieheni sanoi heti että hän ei kyllä halua lapsia lisää. Olin että jes! En muuten minäkään! Meillä on molemmilla jo ne lapset tehtynä, ja nyt voimme keskittyä muihin asioihin jo. Kannattaa miettiä muutakin kuin sitä ensirakkaudetunnetta, koska ei se pelkkä rakkaus tule riittämään koko loppuelämää.

up

Vierailija kirjoitti:

En ole puhunut aiheesta painostavaan sävyyn, vaan silloin tällöin esimerkiksi tähän tapaan "Onpa hieno kirkko. Taitaisin haluta kirkkohäät". Selvennykseksi, olimme tilanteessa viikonloppulomalla kahdestaan ja nähtävyyksia katseltiin, pistäydyttiin kirkossa. Seuraa hiljaisuus. Mies ei jatka keskustelua. Sitten saatan kysyä, onko hänellä mielipidettä ja vastauksena "siis joo, kyllä se minulle käy".

En osaa kuopata unelmiani ja välillä puhun niistä ääneen. Se puhuminen ei ole todellakaan päivittäistä, ei edes viikottaista. Tulee spontaanisti ja kai sillä tavalla jokainen miettii puolisonsa kanssa tulevaisuutta?

Lapsiasian kanssa sama homma. En ole painostanut. Joskus saattanut puhua kaupassa, miten soma on joku potkupuku jonka ohi kävelimme. Hymyilen vauvoille kun niitä nään ja saatan sanoa, olipa suloinen pikkuinen. Lastenteosta en ole juurikaan keskustellut, toki suhteen alussa sanoin, että haluan lapsen joskus, kun aika on oikea. Mies tietää, että olen lapsirakas ja asia on minulle tärkeä. Nyt tosin en haluaisi lasta kenenkään kanssa, ehkä parin vuoden päästä.

Mies on sanonut minulle, että hänelle lapsi ei ole välttämättömyys. Eikä naimisiin meneminen. On kuitenkin halunnut lapsen edellisen naisen kanssa täydestä sydämestään ja yrittivät toistakin, tuloksetta. Naimisiin on halunnut mennä ja polvillaan kuulema kosi perinteisesti, oli kunnon hääjuhlat ja muut.

Selittänyt näitä asioita minulle niin, että jos olisi nainen, joka ei halua lapsia, hän ryhtyisi suhteeseen siitä huolimatta. Minä kuitenkin lapsia haluan, joten niitä hän kanssani tekee ja haluaakin tehdä. Itse olen pohtinut vaan sellaista, että eikö lapsia täytyisi itse haluta, koska haluaa rakastaa pientä ja olla hyvä vanhempi. Siis on tarve saada lapsi? Naimisiin menemisen kanssa sama kaava, voisi elää täysin onnellista elämää ilman avioliittoakin, eikä asiasta puhu ollenkaan, ei suunnittele, ei mitään. Kuitenkin haluaa asiaa kanssani, koska minä haluan.

Ei, minulla ei ole kiire. Edelleen kuitenkin haluan, että toinen ihminen menee rakkaudestaja avioliiton merkityksellisyydestä johtuen kanssani naimisiin (eikä siksi, että minä asiaa haluan). Enkä halua lasta, jota ei ole täysillä toivottu. Joku kirjoittikin siitä, jos lapseen ei sitten toinen kiintyisikään. Se olisi aivan hirveä skenaario ja juuri sekin on pyörinyt mielessä.

Mielestäni nimenomaan en painosta vaan ajattelen miestäni, toki myös oman elämän kulkua. Onko se rakkaus sitten sellaista, että haluaa noin suuria asioita, koska toinen haluaa ja toista rakastaa niin paljon?

Miksi naiset ei voi puhua suoraa, miksi pitää kierrellä ja vihjailla?

Tuolla kirkossa olisi voinut sanoa selkeästi, että minä haluan kirkkohäät, haluan että isä saattaa minut alttarille ja vieraina on sukulaisia ja ystäviä noin 60 kpl. Haluatko sinä kirkkohäät vai siviilisihkimisen?

Ja miehelle voi sanoa, että minä haluan ensi vuonna vauvan, jos se vain on mahdollista. Haluatko sinä olla lapseni isä?

Lopettakaa se kierteleminen ja vauvoille hymyileminen, jossa ainoa tarkoitus on näyttää miehelle, että olen äitiainesta. Puhukaa ja tehkää asia selväksi, sen jälkeen voi miettiä, oliko tämä tässä.

ei

Kunhan et turhan kauan jää odottamaan mieheltä siihen aloitusta. Hän ei halua samoja asioita kuin sinä. Jos haluaisi, niin olisi jo tehnyt sen.

Totta on se, etten ole ollut naimisissa. Minulla on kuitenkin lapsi ja tiedän, mitä äitinä oleminen on. Alusta asti olen ollut rehellinen tunteistani ja toiveistani.

Mies on perustellut tätä avioliittoasiaa sillä, että aikoinaan ajatteli menevänsä tasan kerran naimisiin ja elävän lopun elämäänsä tämän henkilön kanssa. Kun niin ei käynytkään, menetti avioliitto merkityksen.

Uskon, että mieheni rakastaa aidosti minua. Hän on sanonut useasti, ettei ole ketään koskaan rakastanut samalla tapaa tai voinut keskustella kellekään koskaan, kuten minulle.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Haluat elämääsi ihan normaaleja juttuja ja tämä mies ei ole halukas niitä sinulle antamaan. Lupailee tekevänsä sinulle mieliksi joskus tulevaisuudessa saadaksen piparia ym itse panostamatta ja antamatta mitään. Miettisin kyllä tarkkaan haluaisinko olla ihmisen kanssa joka itseasiassa ei halua samaa kuin minä vaan väkinäisesti antaa tyhjiä lupauksia. Reippaasti jätä sika ja etsi sellainen, jolla on samat tavoitteet elämässä. Nämä kierrätetyt jämäpalat ovat silkkaa roskaa ja todennäköisesti olet sen laastarisuhde. Lapset ja avioon se haluaa jonkun muun janssa.

Ei välttämättä. Mies on ollut jo aviossa ja tehnyt lapset.  En minäkään naisena halunnut lapsia enää kun olin ainoani tehnyt. Naimisiin menin silti nykyisen mieheni kanssa muutama vuosi sitten, kun vähän näyttää että muuten tulisi ongelmia jommankumman kuollessa. Mieheni ex-vaimo yritti vaatia meille avioehtoa, että tämä varmaan kertoo kaiken olennaisen siitä miksi päätimme naimisiin mennä ja ILMAN avioehtoa. Kumpikaan meistä ei koe olevansa mitään ihmis   roskaa, niin kuin sinä kauniisti asian ilmaisit, vaan olemme lapsia, vanhempia, työntekijöitä, kansalaisia, ihmisiä, naapureita jne. 

Jokainen haluaa erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu väärälle se, että olen puhunut tunteistani varhaisessa vaiheessa ja mies on ollut asioista samaa mieltä, haluavan kanssani näitä. Joskus jopa puhui, miten odottaa että minusta tulee rouva se ja se, sanoi, että minusta tulee maailman kaunein morsian yms. Nyt kuitenkaan ei ole moisia puhunut ja keskustelussamme kävi ilmi, että asian laita on tämä mitä teillekin kerron.

Olen ollut loukkaantunut ja on petetty olo. Mies ei tätä ymmärrä, sillä hänhän haluaa näitä asioita, koska ne ovat minulle tärkeitä. Ei ymmärrä.

Mitä tulee suoraan kommunikaatioon, en ole kierrellyt ja kaarrellut. Minusta vaan vauvat ovat todella ihania ja lapset yleensäkin tuovat rikkautta elämääni, heidän kanssa viihdyn ja saan paljon henkistä pääomaa elämääni. Ammatini kautta muiden lapset, sekä tietysti taloutemme lapset. Niin se vain on.