Jos miehesi joutuisi yllätäen esim. pitkäksi aikaa sairaalaan, pärjäisitkö
kaikissa kodin ja auton ylläpitoon liittyvissä jutuissa? Lainat, laskut ym. hoituisi?
Yllätyin miten "passattavaksi" sukulaisnainen oli ajautunut vaikka on vasta alle viiskymppinen. Ei ollut esim. tankannut autoaan pariinkymmeneen vuoteen, ei tiennyt kesärenkaiden sijaintia yms. Talon tekniset jutut oli hänelle vieraita. Hirveä ylimäärinen stressi arkijuttujen kanssa sen ahdistuksen ohella että miehensä oli vakavasti sairaus.
Kommentit (24)
Uskoisin kaikkien hommien hoituvan, mutta rahasta tulisi aika pian pulaa.
Kaikki muu hoituisi (ja hoituu nytkin vaikka mies on terve:) paitsi että talon tekniikkaa en tunne. Mutta pulassa oltaisiin miehen firman hoidon vuoksi....
Joo, asutaan kerrostalossa eikä ole autoa.
Kyllä ja suoriuduinkin. Joistain asioista oli pakko vaan ottaa selvää vaikka mitä kautta ja opetella, mutta selvisin. Mieheni joutui muutama vuosi sitten yhtääkkiä sairaalaan, eikä sieltä enää ikinä palannut...
Useimmat asiat tosiaan on sellaisia että ne oppii helposti ja siksi kannattaakin ne opetella joskus. Ei tartte miehen välttämättä olla kuollut tai koomassa, voi tulla vaikka yllätysero, äkkinäinen pitkä työmatka tms. jolloin olisi hyvä selviytyä perusjutuista.
Esim. kodintekniikan niksit oppii helpommin seuraamalla vierestä kuin puhelimen välityksellä.
Jup, ei olisi mitään ongelmaa. Tai no, ainoa ongelma joka tulisi, olisi se, että olen perhanan lyhyt, enkä ylety vaihtamaan verhoja kaiken lisäksi olen korkeanpaikankammoinen, joten tuolille en nouse :D
Olen asunut yksinkin omakotitalossa ja auto mulla oli jo vuosia aiemmin kuin miehellä. Eipä tulis ongelmia sen suhteen.
Pärjäisin paremmin, kuin nyt. Ei ottaisi niin paljon päähän, kun itse pitää tehdä kaikki, kun mies tekee kaiken "huomenna" tai "ensi viikolla".
Mitä tuo "kodintekniikka" tarkoittaa? Jotain sulakkeenvaihtoa vai?
Ja kyllä, pärjään mainiosti yksin.
Aivan varmasti selviäisin kaikesta muusta paitsi renkaiden vaihdosta ja senkin voisin opetella.
Pärjäisin. Mutta se johtuu varmasti siitä, että meillä ei ole lapsia eikä yhteisiä rahoja, eikä minulla autoa :) Mies varmaan olisi enemmän pulassa, jos minä joutuisin sairaalaan.
Kodintekniikka riippuu tietysti paljon asumismuodosta, kerrostalossa ei juuri mitään ole mutta okt:ssa voi olla kaikenlaista mm. lämmitysjärjestelmään ja ilmanvaihtoon liittyvää.
juu ja mieskin pärjäsi kun tilanne toisinpäin, lapset kyllä söi normaalia enemmän ns roskaruokaa, eli mies koki arjen hoidossa haasteeliseksi sen että joka päivä pitäisi ehtiä tehdä kunnon lämpimän ruuan, kaikki muu hoitui häneltä mallikelpoisesti ja lasten harrastukset sun muut hoitui kotityön ohella, hoidamme kyllä yleensä asioita aika tasapuolisesti mutta jostain syystä organisaatio, kuka missä milloin on ollut minun harteilla ja vähän siellä sairaala pedissä tajunnantason salliessa pohdin että onko nyt kaikki varusteet mukana ja lapsi siellä missä pitää oikeaan aikaan, pieni näpäytys minulle että en ole edes siinä asiassa korvaamaton. Toki kotiin paluu oli hohdokas ja tunnen itseni todella arvostetuksi ja rakastetuksi huoli tulevasta ei silti nyt niin iso kun tiedän että kyllä he pärjää.
Lapsilta loppui puhtaat alusvaatteet ja sukat kun olin sairaalassa, muuten isä+lapset pärjäsivät ok.
Aika heikkoa olis nyt kesken talonrakennuksen, mut pakkohan se olis pärjätä. Autoon saisin renkaat vaihdettua, tosin muutama harmaa hius tulis työkaluja etsiessä jos se olisi koomassa tai muuten puhekyvytön. Niin ja oon lähdössä viikon työmatkalle, mut eiköhän sekin jotenkin järjestyisi.
Miehelläni on sairaus, johon liittyy merkittävä äkkikuoleman riski. Oon tiedostanut että tämä voi olla edessä joskus, joten pyrin pysymään kärryillä kaikista asioista vaikka meillä selkeä työnjako onkin.
Auton veisin huoltoon ja renkaat vaihdattaisin liikkeessä, niin miehenikin tekee. Tosin hän pääasiassa autoa ajaa joten en välttämättä edes tarvitsisi sitä niin paljon. Asumme kerrostalossa joten paljon kotiin liittyviä kommervenkkejä ei ole. Jotain tavaroita joutuisin siirtämään ylähyllyiltä alemmas, jos sairaalassaolo venyisi pidempäänkin. Sulake jos palaisi niin hetki menisi pähkäillessä, mutta eiköhän se onnistuisi. Varmaan ruokapuoli kärsisi eniten, eläisin eineksillä ja voileivillä.
Ainoa ongelma olisi jos kaivon vesipumppu tekisi tenän. Siitäkin selviäisi menemällä kauppaan ja ostamalla uuden asennuspalvelun kanssa. Eli tiedän kyllä mistä sen pumpun sähköt kulkee, paljonko painetta on verkostossa ja mikä on nostokorkeus yms. Polttopuut ostaisin klapeina, en lähtisi moottorisahan kanssa metsään. Auton huollon joutuisin ostamaan, mutta öljyt kyllä osaisin vaihtaa...en kuitenkaan viitsisi. Ränneissäkin saisi roskat olla aikansa ihan rauhassa, minä en niitä saisi putsttua.
Omilla rahoillani talous pyörisi ihan ok.
Isoimmat ongelmat tulisi toisin päin... mies on ihan käsi tietotekniikan kanssa. Tietää kyllä mistä löytää kaikki tarvittavat salasanat, mutta kynnys lähteä hoitamaan asioita netissä lienee suuri. Hänellä on sen verran säästöjä, että jokunen vuosi on aikaa sopeuttaa menot tuloihin. Enkä kyllä yhtään tiedä millaiset kengät ja vaatteet muksu saisi sitten kun alesta ennakkoon ostetut koot loppuu... tuskin joutuu kuitenkaan ilman varusteita olemaan.
Niin ja avaisin miehenkin nimellä tulevat kirjeet ja laskut, sitä en normaalisti tee vaikka näen että kyseessä on esim. meidän yhteinen sähkölasku.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 11:12"]
Auton veisin huoltoon ja renkaat vaihdattaisin liikkeessä, niin miehenikin tekee. Tosin hän pääasiassa autoa ajaa joten en välttämättä edes tarvitsisi sitä niin paljon. Asumme kerrostalossa joten paljon kotiin liittyviä kommervenkkejä ei ole. Jotain tavaroita joutuisin siirtämään ylähyllyiltä alemmas, jos sairaalassaolo venyisi pidempäänkin. Sulake jos palaisi niin hetki menisi pähkäillessä, mutta eiköhän se onnistuisi. Varmaan ruokapuoli kärsisi eniten, eläisin eineksillä ja voileivillä.
[/quote]
Onneksi asumme uudehkossa pienkerostalossa niin ei ole mitään "talotekniikka" juttuja mitä en osaa.
Toivottavasti auto olisi parkissa omassa pihassa koska minulla ei ole ajokorttia.
Ajan siis itse pyörällä kesät talvet (asumme keskustassa).
Taloudellisesti pärjäisimme ihan ok jo minun omilla rahoilla mutta onneksi minulla on käyttöoikeus ja pankkikortti myös miehen tilille.
Pojan jalkkisjoukkueen asiat sitten saisi joku muu hoitaa sillä niihin en ole perehtynyt kun mies on joukkueen jojo ja rahastonhoitaja.
Jos mies olisi koomassa, varmaan kaikkein vähiten murehtisin sellaisista jutuista, jotka eivät ole äärimmäisen välttämättömiä. Jos mies ei olisi koomassa, niin mikäpä estää kysymästä häneltä sitä mitä en tiedä. ;)
Vuosien kuluessa kotityöt usein jakautuvat pariskunnan kesken, koska sen on helponta ja näppärintä. Aika harva jaksaa 40 vuotta keskustella koko ajan, kumpi tekee mitäkin, se veisi hirveästi aikaa ja energiaa. Useimmat asiat kun ovat sellaisia, että ne voi joko oppia lyhyessä ajassa, tai sitten palkata ulkopuolisen tekemään ne. Ei maailma niihin kaadu.