Mistä tietää onko kaunis vai ruma?

No kyllä sen näkee ihan itsekin peilistä että onko kaunis vai ruma. Tai ainakin normaalisti pitäisi nähdä, mutta onhan niitäkin jotka ovat rumia ja luulevat olevansa kauniita ja toisinpäin.

Aika hankalaa kun kauneus on katsojan silmissä..

Itse en näe peilistä mitään kaunista, eikä vissiin nähnyt vanhat rakkaat luokkakaveritkaan kun sain aika monen vuoden ajan kuulla miten ruma olen, joten ei nyt oikein osaa uskoa tota aviomiestä kun hänen mieelstään olen kaunein nainen jonka kanssa hän ollut, ja hän ei voi uskoa että on saanut näin kaunista vaimoa...koska on sitä mieltä että olisin voinut saada ketä tahansa kun olen niin kaunis ja ihana.
 

En osaa antaa nyt mitään neuvoja, mutta varhaisteini-ikäisenä pohdin tuota asiaa itsekin. Tuijottelin kasvojani peilistä pitkiä aikoja ja koetin miettiä olenko kaunis vai ruma.. Jotenkin hassulta tuntuu muistella sitä epävarmuutta :) Päädyin lopulta siihen, että olen kaunis. En tiedä/muista miksi, mutta vieläkin ajattelen olevani kaunis.

Jos peilin edessä et ole varma, olet kaunis. Jos olisit ruma, et joutuisi miettimään asiaa, kun tietäisit mikä tekee sinusta ruman.

tuo kauneusskaala on kyllä paljon laajempi kuin tuo esittämäsi joko/tai. kauneuttakin on niin montaa eri tasoa ja ulottuvuutta, jotkut ihmiset ovat joskus kauniita ja joskus rumia, kuten esimerkiksi Tony Colette. Sitten on ihmisiä jotka ovat persoonallisen näköisiä ja samalla poikkeuksellisen kauniita, siis ei niitä standardi kauniita, joita ei erota toisistaan. hyvin suuri osa suomalaisista naisista ovat hyvin kauniita, vaikka eivat tiedä sitä itse. olen tavannut usassa monia ihmisiä ketkä ovat olleet helsingissä risteilyllä, monet heistä ovat ihailleet kun suomalaiset naiset ovat niin vaaleita, sinisilmäisiä ja kauniita. eikä tuo ole sitä jenkki kehua ja ovat ottaneet asian esille ihan oma-aloitteisesti. miksiköhän juuri suomalaisissa naisissa  niin suuri joukko kokee olevansa rumia, vaikka ovat kauniita ja jopa eksoottisen näköisiä. t:esteetiikko mies

Mä en myös tiedä olenko kaunis vai ruma. Olen jo kohta nelikymppinen, enkä ole koskaan tiennyt sitä. Riippuu ihan omasta mielialastani, minkälaiseksi koen ulkonäköni. Synkkänä päivänä voi minusta peilistä katsoa niin ruma suohirviö, että sellaisia rumiluksia ei muualla näekään. Toisaalta kun elämä hymyilee, oma ulkonäkökin näyttää varsin miellyttävältä, suorastaan kauniilta. 

Olen myös saanut ihmisiltä elämäni varrella varsin ristiriitaista palautetta ulkonäöstäni. On ihmisiä jotka on pitäneet minua äärimmäisen kauniina. Sitten on toisaalta niitä joiden mielestä olen kummallisen näköinen tai miehen näköinen, "kirveellä veistetty". Koulussa minua kiusattiin ulkonäöstäni, mutta toisaalta miesten huomiota on riittänyt vaikka olenkin kyömynokkainen ja voimakkailla leukaperillä varustettu tumma nainen.

On olemassa myöskin termi "rumankaunis". Minä sain edellisessä liitossa kuulla jatkuvasti kuinka ruma olen. Eron jälkeen deittailin aika monen miehen kanssa ja kuulin vain kuinka kaunis olen enkä voinut uskoa...eli katsojan silmissä se täytyy olla. Jos itse pitää itseään kauniina niin todennäköisesti säteilee sitä sisäistä kauneutta ulospäin vaikkei mikään missi olisikaan.

Eiköhän jokaisessa ihmisessä ole jotain kaunista :) itsekin vihaan/en tykkää nenästäni, mutta minulla on kauniit silmät ja suu, joten en jaksa miettiä että olenpa tosi ruma kun pidän kuitenkin monesta asiasta itsessäni.

Vierailija kirjoitti:

Aika hankalaa kun kauneus on katsojan silmissä..

Itse en näe peilistä mitään kaunista, eikä vissiin nähnyt vanhat rakkaat luokkakaveritkaan kun sain aika monen vuoden ajan kuulla miten ruma olen, joten ei nyt oikein osaa uskoa tota aviomiestä kun hänen mieelstään olen kaunein nainen jonka kanssa hän ollut, ja hän ei voi uskoa että on saanut näin kaunista vaimoa...koska on sitä mieltä että olisin voinut saada ketä tahansa kun olen niin kaunis ja ihana. 

Mitäs, jos uskot vain rakasta aviomiestäsi ja unohdat keskenkasvuisten luokkakaveriesi hölmöilyt. Sinä olet kaunis nainen:)

oon 13v ja tosi monet on arvostellu ja sanonu etten oo kaunis mut en rumakaan, ite en tykkää itestäni, mut sit on myös niitä jotka sanoo et oon varmaa yks kauneimmista ketä ne tietää ja mun on tosi vaikee uskoo sitä et en sitte tiiä

Jos mies jäykistyy ilman että koskettelet hänen kaluaan olet kaunis.

Jos mies ei jäykisty vaikka kosketteletkin hänen kaluaan olet ruma.

Jos mies saa puoliheijarin ilman että koskettelet olet kauniihko.

Jos mies saa puoliheijarin vain koskettelemalla olet rumahko.

M

Rumat rakastaa paremmin. Ne tietää, ettei ulkoiset avut riitä miestä pitämään, niin sitten ne oikeesti panostaa siihen, että ovat haluttavia miehen silmissä. Tämä ominaisuus tuntuu monesti puuttuvan niiltä kauniimmilta naisilta.

Sisältä se kauneus lähtee, pintaa voi muuttaa. Eli jos olet mukava, luonteesi on hyvä ja itsevarmuutta on sopivasti, niin sinut nähdään ihan kivan näköisenä. Jos taas olet ilkeä tyyppi, jolla on ikävä luonne, niin olet ruma vaikka peilikuvasta mitä näkyisi.

Sen tietää siitä, mitä itse ajattelet ulkonäöstäsi. Eli olet ruma jos ajattelet sellainen olevasi. Ulkopuoliset eivät voi asiaa päättää puolestasi.

Mä ainakin näen peilistä että ruma tässä ollaan. Olen ollut koko ikäni ruma, kyllä sen näkee peilistä ja päättelee siitä että miehet esittää oksentavansa kun näkee mut. Ikää mulla 37.

En pysty yleensä edes katsomaan itseäni peilistä enkä voi ymmärtää miten joku voi tuijotella itseään peilistä, itseä ainakin oksettaa naama ja sivuprofiili, en katso yhtään enempää kuin on pakko.

Paras puoli mussa on ehdottomasti kroppa ja kaunis lantionkaari. Kroppa ei ole siis erityisen hyvä, mutta se ei ole koskaan aiheuttanut mussa inhon tunteita, toisin kuin tämä kirveellä veistetty naama.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies jäykistyy ilman että koskettelet hänen kaluaan olet kaunis.

Jos mies ei jäykisty vaikka kosketteletkin hänen kaluaan olet ruma.

Jos mies saa puoliheijarin ilman että koskettelet olet kauniihko.

Jos mies saa puoliheijarin vain koskettelemalla olet rumahko.

M

Seisooko miehillä oikeasti noin helposti että jo kauniin naisen nähdessään? Eikö siinä pidä olla edes mitään aitoa kiinnostusta taustalla?

Kaikki ovat kauniita jotkut enemmän sisältä ja toiset ulkoa. Se on ihan fakta että ihminen näkee itsensä vähän ”rumempana” mitä muut ihmiset. Kaikissa meissä kuitenkin on jotakin kaunista kuten jotkut pitävät omista silmistään ja toiset vartalostaan. Mieti vain että mistä sinä pidät itsessäsi niin kyllä huomaat kuinka kaunis olet.

Kyl voi olla sekä sisäsesti että ulkosesti kaunis. Ja ruma luonne vähentää ulkoistaa kauneutta ja päin vastoin.

 Tunsin kerran erään ihmisen, jolla oli narsistinen persoonallisuushäiriö (itseni diagnosoima totta kai, mutta hällä väliä) ja huomasin, miten hän alkoi loistaa omituisesti erityisesti vieraiden ja muiden hänen itserakkautensa kannalta tärkeiden ihmisten keskuudessa. Hänen ryhtinsä suoristui, hänen vaatepartensa muuttui astetta laadukkaammaksi, hänen hymynsä alkoi säihkyä ja hänen juopon silmänsä muuttuivat tietoisiksi ja älykkäiksi.  Tuo normaalioloissa alkoholisoitunut, epähygieeninen, väkivaltainen, ylipainoinen ja älyllisesti taantunut ihminen muuttui kuin silmän räpäyksessä ihmiseksi, johon melkein kuka tahansa saattaisi rakastua ensisilmäyksellä. Erityisesti hänen johdostaan olen miettinyt, että miten voimakkaan ristiriitaisia elementtejä monet ihmiset pitävä olemuksessaan. Pienet muutokset heissä voi tehdä heistä poikkevan kauniita tai poikkeavan rumia. Tietenkin on varmaan olemassa ns. objektiivisesti kauniita/rumia piirteitä, mutta nekin ovat vain osa kokonaisuutta ihmisen olemuksessa. Harva ihminen on joko pelkästään kaunis tai pelkästään ruma. 

Minä otin aiemmin tänään itsestäni kuvan ja katsoin sitä. Totesin olevani kaunis. <3 Siinä kuvassa ainakin. Ei filttereitä eikä vääristävää objektiivia. Ei se silti koko totuus ole.