Miksi mieskaverini ovat niin iso ongelma tapailumiehille?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina olut miespuolisia kavereita, joista osaa olen joskus kauan sitten sutaissut, osaa en. Miehelläni on ollut opiskeluaikoinaan naispuolisia kavereita, mutta ei enää silloin kun hänet tapasin tuossa 5v sitten.  Naiskaverit kuulemma vain hävisivät miestensä kainaloon ja perheenäideiksi siinä opiskelujen ja muutaman työvuoden jälkeen, eikä heistä ole enää kuulunut, paitsi yhdestä, joka pari vuotta sitten soitti miehelleni että hei pitkästä aikaa, lähdetkös oluelle, olisi kiva nähdä. Tämä nainen oli vasta eronnut miehestään, ja olisi mieheni seura kelvannut 5-6v jälkeen taas. Mies ei lähtenyt. Sanoi että eihän hän edes tunne koko naista enää kun eivät ole olleet missään tekemisissä vuosikausiin. Että mitä hän semmoisella tekee, ja semmoisen huolia käy kaljan äärellä kuuntelemassa.

Uusia kavereita ei meille "vanhuksille" tule enää kuin luonnollista tietä, esim. soittoporukkaan vaihtuu uusi kitaristi, tai joku kavereistamme alkaa seurustelemaan, tai sisaruksistamme. Mm. työpaikoillamme olemme vain töissä, emmekä kaveeraa vapaa-ajalla työtovereiden kanssa.

Se pitää vielä sanoa että ei ole tullut viiden yhteisen vuoden aikana minulle sellaista tilannetta että minun olisi pitänyt mieskaverilla yöpyä. Olen yöpynyt muutenkin ainoastaan yhdellä naiskaverillani, ja se johtuu siitä että hän asuu 500km päässä, eikä siellä käydessäni ole minun järkevää mennä hotelliin, koska se on pois harvoista yhdessä vietetyistä hetkistä, ja illalla pitäisi matkustaa aina sinne hotellille. Miespuolisia kavereitani on kuintekin yöpynyt meillä muutamaan otteeseen, kun ovat vain sammahtaneet sohvalle, eikä ole viitsitty mieheni kanssa alkaa herättämään. Myös miehen kavereita on käynyt kauempaa meillä yön yli, ja tulee taas ensi viikonloppuna yksi.