Lue keskustelun säännöt.
Mies valehtelee jatkuvasti
Vierailija
21.04.2013 |
Aiemmin pidin miestäni nimenomaan rehellisenä ja luotettavana, mutta nyt lähiaikoina olen huomannut hänen valehtelevan minulle eri asioista.
Esim. hän on suhteemme alusta alkaen (nyt yli 4v yhdessä) luvannut lopettaa tupakoinnin viimeistään jos jää työttömäksi, mutta ei sitten kuitenkaan ole lopettanut. Ja nyt taas jonkin aikaa sitten sanoi lopettavansa mutta tuli ilmi että hän polttaa edelleen salaa. Eniten siinä ärsytti nimenomaan se valehtelu, se että pokkana sanotaan päin naamaa ettei polta enää ja sitten satun tulemaan kauppaan sisään juuri samana hetkenä kun ukko kassalla ostamassa tupakkaa. Muutenkin olin käytöksestä jo arvannut että oikeasti polttaa. No en siitä edes suuttunut ja pian mies taas lupaili "oikeasti" lopettaa, mutta kappas vaan pian jäi taas kiinni siitä että olikin koko "savuttoman aikansa poltellut aina kun minun silmä vältti.
Yhtenä päivänä taas valehteli olleensa koko päivän kotona, vaikka oli oikeasti ollut baarissa ja oli humalassa. Ikään kuin minä en näkisi että hän on humalassa. Mutta ei se humala ollut edes se ongelma vaan se valehtelu.
Ja nyt taas. Olin eilis illan ystävieni kanssa viettämässä iltaa ja kun tulin kotiin kone oli päällä ja huomasin siinä olevan jonkin seksi live chatin ponnahdus ikkuna joita joskus pornosivuilta tulee. Minua vaan huvitti että "aha täällä on katottu pornoa" eikä se ollu mikään ongelma koska itsekin katson ja mieheni tietää sen enkä ole ikinä vastustanut hänen pornon katseluaan. Mutta huvikseen naureskellen mainitsin seuraavana päivänä että olis sitten katsellut pornoa. Niin hän kiven kovaa väitti ettei ole mitään pornoa katsonut vaan meni samaan aikaan nukkumaan lapsemme kanssa. Sanoin sitten että kun siellä oli sellainen seksi chatti auki joka usein aukeaa jos menee pornosivulle, niin ukko vaan edelleen väittää ettei ainakaan hän ole sellaisella sivulla käynyt mistä se olisi voinut tulla. (mutta kukaan muu se ei voi olla, koska lapsemmekin on vasta 2v) Mutta äsken kävin sitten katsomassa sivuhistoriaa ja siellä oli käyty juurikin sillä pornosivulla millä mieheni yleensäkin käy. Ja ei siinä mitään, mutta miksi ihmeessä hän valehtelee???
Ei mua pornon katselu loukkaa pätkääkään, mutta valehtelu kyllä. Mistä mä enää tiedän millon se puhuu totta ja millon ei? :O
Miten mun pitäis tällaseen suhtautua?
Kommentit (68)
Eipä ole mukavaa..ja kun tuommosen aloittaa niin jatkoa seuraa. Ei perusrehti aikuinen fiksu ihminen noin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivällä baarissa ja seksichattia niin kohta on jo joku baariruusu kierroksessa - ja valehtelee päin naamaa. Laitappa äijä seurantaan.
Ehkä kannattaa keskustella miehen kanssa ja vääntää hänelle rautalangasta että sinä et siedä valehtelua koska luottamus kärsii ja sitä kautta koko suhde.
Pakottomalla ja nalkuttamalla ei saa toista lopettamaan tupakointia.
Meillä mies poltti melkein 30 vuotta ennenkuin lopetti ja päätöksen teki hän itse ja motivaatio oli niin hyvä että onnistui ensimmäisellä kerralla ja yhtään tupakkaa ei ole sen jälkeen polttanut. Sitä yhtäkään tupakkaa ei polta koska pelkää että sitten tulee poltettua toinen, kolmas...
Ja sen verran kova homma oli se lopetus ettei hän halua tehdä sitä toista kertaa.
No mä pitäisin kyllä tuota valehtelua aika pahana, koska itse olin 10v naimisissa miehen kanssa joka valehteli vähän kaikesta. Vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Kun suhde päättyi tajusin koko paketin. Jos toinen valehtelee- vaikka ei jäisi kiinnikään, suhteessa ei voi olla aitoa läheisyyttä, miehen vastuunottokyvyssä oli todella pahasti häikkää kuin myös tunne-elämässä. Mieti tarkkaan, haluatko oikean, rehellisyyteen perustuvan suhteen vai tuollaisen omaa peliään pelailevan ihmisen, johon et koskaan voi luottaa kunnolla. Ja pahinta ei ole ne isot valheet vaan ne pienet, viattomat, arkiset. Pikkuhiljaa kaikki me-henki kutistuu pois, kuin myös läheisyys. MIkäs rakkaus se sellainen on joka koko ajan pelaa omaksi edukseen..? Ja tiedoksi näille kaikkitietäjille; jos mies valehtelee, se ei ole naisen vika. Jokainen ihminen on 100% vastuussa OMISTA TEOISTAAN. Jos vaimo on niin kamala että valehdella vaan mitää niin vastuullista on sitten muuttaa muihin maisemiin, ei jäädä pelailemaan toisen selän takana.
Piti vielä sanomani että patologinen valehtelija ei tajua toden ja valheen eroa. Hän ei siis välttämättä edes tajua valehtelevansa, eli siinä ei auta rautalangasta vääntäminen, ei puhuminen. Ei kannata hukata elämäänsä valheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan tilanne kuullostaa liiankin tutulta, mieheni on patologinen valehtelija. Ymmärrän täysin, miltä tuntuu kun toinen valehtelee mitä pienimmistäkin asioista. Niinkuin ap sanoi, ei kyse ole siitä asiasta mistä valehtelee, nämä meilläkin saattaa olla mitä vähäpätöisempiä. Kyse on siitä ETTÄ VALEHTELEE. Miksi ei voi olla rehellinen? Jos valehtelee pienistäkin asioista ja USEIN, pistää miettimään mistä kaikesta valehtelee ja kuinka paljon / millaisia asioita tekee selän takana?? Meillä mies myöntänyt valhetelunsa ja sanoo sitä opituksi / koko elämän ajan tehdyksi asiaksi, josta vaikea päästä eroon. Minä taas en ymmärrä, miten ei voi ottaa itseänsä niskasta kiinni, muuttaa tapojansa ja valita rehellistä tietä, jotta parisuhde pelastuisi. Parisuhde kun perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen, ainakin minun mielestä. Toivottavasti ap:n puoliso ymmärtää asian vakavuuden ja opettelee olemaan rehellinen. Näin lapsikin saisi oikean mallin ja oppisi rehellisyyden tärkeyden.
Joidenkin ihmisten kanssa pärjää ainoastaan valehtelemalla. Sellaisten joiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Kuten äitini. Hän vaatii aivan mahdottomia: minun pitää tehdä kaikki kuten hän haluaa ja sanoo tai hän suuttuu minulle. On toisin sanoen mielisairas. Hän saa raivokohtauksia ja nolaa minut julkisesti jos en ole putsannut jotakin ikkunalautaa tietyllä tavalla ja soittaa perään teinkö sen ja jos en tehnyt miksi en tehnyt ja niin edelleen. Hän haluaa kontrolloida jokaista askeltani. Hän on ihan mukava isoäiti, joten pidän yhteyttä häneen.
Mutta ne asiani, jotka eivät hänelle kuulu ja joista hän haluaisi määrätä raivokohtauksen uhalla. Aivan surutta valehtelen hänelle päin kasvoja. muutoin elämäni oli loputonta taistelua hänen kanssaan eikä minulle lopulta jäisi aikaa tehdä haluamiani asioita edes omalla tavallani.
Muille ihmisille puhun totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan ihmisiä jotka eivät pärjää päivääkään ilman valehtelua jostain asiasta ja on myös ihmisiä joiden kanssa ei pärjää kuin valehtelemalla! Näin vain on! Ne ihmiset ovat eri ihmisiä toisilleen ja tämä asia johtuu ihan luonteista ja miten ne sopivat yhteen. Olen myöskin todennut tämän omassa elämässäni. Pyrin olemaan rehellinen, mutta osan ihmisistä kanssa se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Olen rauhaa rakastava ihminen ja vihaan sellaisia ihmisiä, jotka vain vetävät sen hernerokan nenäänsä jokaikisestä asiasta, joten nämä ihmiset kuuluvat elämässäni kategoriaan "valehtele ja välty".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:41"]
Oletko sinä miehesi äiti.
[/quote]
Hyvin sanottu. Tuo tuli minullekin mieleen.
Tuli sekin mieleeni, että pidätkö miehellesi koirakoulua.
Kyttäät aikuista miestä ja huomauttelet hänen tekemisistään. Miehesi joko lopettaa tai ei lopeta tupakanpolttoa, mutta vain omasta tahdostaan. Et saa häntä lopettamaan kyttäämällä. Jos hän ei lopeta, teet siitä omat johtopäätöksesi, mutta et ala kouluttaa häntä kuin äiti lastaan tai koiranomistaja koiraansa.
Monelta menee nyt pointti ohi. Ei kyse ollut polttelusta tai muusta, vaan just siitä valehtelusta. Se tuntuu olevan miehelle tapa josta ei pääse eroon. Nyt täytyy vain miettiä, voiko sen kanssa elää, ja kannattaa ottaa huomioon, että luultavasti asia pahenee (lumipalloilmiö). Itse lähtisin pois tilanteesta (ja lähdinkin, tyhmää kyllä liian myöhään).
Menen itsekin nyt hieman pointin ohi: tuo juopottelusta valehteleminen on minusta aika iso juttu. Jos alkaa olla pulloja piilossa tms, niin juokse ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 12:03"]
Monelta menee nyt pointti ohi. Ei kyse ollut polttelusta tai muusta, vaan just siitä valehtelusta. Se tuntuu olevan miehelle tapa josta ei pääse eroon.
[/quote]
Minusta taas tuossa tapauksessa valehtelu nyt ei niin vakavaa ole. Se ei ole mitään patologistyyppistä, jatkuvaa ja ilman mitään syytä puhuttavaa valehtelua, vaan selvästi tarkoituksellista: halutaan välttää (oletettu) kritiikki polttamisesta, juomisesta tai pornosta. Se on minusta hyvin ymmärrettävää, joskaan ei toki oikein.
Minusta isompi ongelma on ne käytökset, joita täytyy valhein peitellä kuin ne valheet. Tai se, että ap ei hyväksy miehen käytöksiä ja yrittää tosiaan koirakouluttaa häntä erilaiseksi, mihin hänellä ei ole oikeutta. Esimerkiksi tupakointia lopettamaan toista ei saa, lopettaa jos lopettaa, eikä se aina onnistu vaikka olisi haluakin. Miehen luottamuksessa ap:ta kohtaan selvästi on ongelmia, koska kokee ettei uskalla sanoa suoraan että kävi vaikka baarissa vaan kokee tarvetta väittää ettei niin tehnyt.
Aikamoista touhua taas :D Jos ihminen osaa valhetella, niin miksipä sitten ei valhettelisi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan tutkittu asia, että kaikki ihmiset valehtelevat säännöllisesti. Myös ne, joilla on keskiarvoista korkeampi äo. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tarkoittaa ns. valkoisia valheita asioissa, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä ja joissa rehellisyyden tuottama mielipaha olisi suhteettoman suuri asiaan nähden. Useimmat esimerkiksi kehuvat aavistuksen liioitellummin mitä todellisuudessa ajattelevat tai sanovat olevansa selvinpäin jos ovat juoneet lasin tai parikin viiniä lounaan kanssa, eikä tämä vaikuta heidän luotettavuuteensa suuremmissa kysymyksissä. Itseasiassa tällaiset valkoiset valheet ovat sitä yleisempiä, mitä fiksumpi ihminen on. Sellaista ihmistä, joka täräyttää aivan kaiken mahdollisen "suoraan" pidetään yleensä epämiellyttävänä, yksinkertaisena, sosiaalisesti kömpelönä, junttimaisena - siis tyhmänä.
Epänormaaliksi valehtelu muuttuu silloin, kun ihminen ei kykene rehellisyyteen missään asiassa (silloinkin, kun se olisi eduksi), tai kun valehdellaan asioista joissa totuuden kertomisella olisi konkreettista merkitystä ihmissuhteessa. Kun valehtelu perustuu patologisuudelle tai itsekeskeisyydelle, mennään epäluotettavuuden puolelle.
Rajanveto näiden kahden välille onkin sitten kinkkisempi juttu, mikä riippuu ihan yksilökohtaisista kokemuksista. Parisuhteessa on hyvä lähteä siitä, että tunnistaa ne asiat missä itse valehtelee ja suhteuttaa ne asioihin, missä puoliso valehtelee. Ei mene hyvin jos toinen (tai kumpikin) pitää itseään jonain rehellisyyden perikuvana, jota kautta peilaa ja tuomitsee puolisonsa puutteita ja vikoja. Se johtaa vain eriarvoisuuteen, riitoihin ja haluttomuuteen miellyttää puolisoa, lopulta myös eroon.
Oletko sinä joskus yrittänyt päästä jostain huonosta tavasta eroon ja epäonnistunut siinä, ja jälkeenpäin kaunistellut totuutta? Tai liioitellut esimerkiksi "siivonneeni koko päivän" vaikka todellisuudessa meni 3 tuntia ja loppupäivän köllöttelit sohvalla? Jaatko sinä miehellesi kysymättäkin kaiken esim. masturboimisesta tai kuukautisista lähtien ja yksityiskohtia myöten, vai saatatko jopa kieltäytyä kertomasta tietyn rajan tullessa vastaan jos miehesi niistä utelee? Onko miehesi alkoholinkäyttö ja pornonkatselu normaalia satunnaista huvia vai onko hän niistä riippuvainen tavalla, joka hallitsee elämäänne? Entä itselläsi, kun ilmeisesti itsekin noita asioita teet?
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven ja kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan, hyvä suhtautumistapa joka pätee ihan uskontokannasta riippumatta. Parisuhteessakin on molemmilla oikeus omaan tilaan, omiin päätöksiin ja yksityisyyteen. Minusta nuo ongelmat ei kuulosta miltään niin vakavilta asioilta, että olisi syytä epäillä toisen luotettavuutta, joten sinuna miettisin syvempiä syitä sille miksi nuo asiat sinua niin kovasti häiritsevät. Aika usein se syy ei löydykään puolisosta, vaan omista peloista.
"kyllä minä hyväksyn, mutta..."-asenne kertoo siitä, että et kuitenkaan suhtaudu puolisosi tekemisiin niin hyväksyvästi kuin haluaisit. Se ei kerro siitä että miehesi on valehtelija, se kertoo siitä, että haluaisit olla paremmin kartalla miehesi tekemisistä ja vaikuttaa niihin. Siihen taas voi olla montakin syytä, mutta ihan suhteenne hengissäpysymisen kannalta olisi tärkeää, että pääsisit niistä yli.
Tässä oma tilanteeni, ja tilannehan on nyt pahimmillaan päällä, vaikka juurikin luulin pari viikkoa sitten taas helpottaneen. Ongelmana ei ikinä ole ollut uskottomuus tai mikään muu osa-alue kuin raha-asiat ja mieheni elämänhallinta. Yhteisiä vuosia on nyt takana noin 3, naimisiin olemme menneet vasta joitakin aikoja sitten.
Mies eli ennen yhteenmuuttoamme hyvin tarkasti ja hallitsi elämäänsä hyvin, ja vielä alkuajat samassa osoitteessakin sujui hyvin. Kunnes hän jätti koulun kesken ja alkoi "tissutella" olutta päivät pitkät. Hyvin pieniä määriä, mutta silti se oli jokapäiväistä. Määrät olivat niin pieniä, etten edes huomannut hänen juoneen, ja silti rahat upposivat siihen jokapäiväisenn tiputteluun, ja hän päätyi pikavippikierteeseen ja minä siinä mukana kun raavin rahaa vipeistä laskuihin ja uskottelin itselleni ettei tilanne ole niin paha miltä näyttää.
Siinä vaiheessa hän oli jo aloittanut vuokrarahojemme käyttämisen muihin tarkoituksiin. Eli olueen. Kaiken muun hän hoiti ihanasti, rakasti, osoitti hellyyttä ja seksi sujui. Mutta rahat-asiat ja niiden hoito oli laiminlyötyä. Ja minä luotin häneen kuin kallioon. Vieläkin luotan jollakin sairaalla tavalla, vaikka takana on yksi häätö huhtikuulta ja toinen oli tulla heti uuteen asuntoon päästyämme. Oma vikani kun pankkitunnukset hänellä oli käytössä, jja kysyin suoraan silmiin katsoen "oletko maksanut vuokran tänään kun tilini tuli" ja hän vastaa kyllä. Minä siis olen työelämässä ja hän työttämänä. Juominen on jäänyt, mutta valehtelu jatkuu.
Hän aina kiinnijäätyään on hyvin pahoillaan ja siksi anteeksiantaminen onkin niin helppoa kun hän hoitaa kaiken muun kotona ja perheessä niin hyvin ja on niin puhdassydäminen ihminen, että sitä haluaa uskoa hänen raha-asioihinsa liittyviin muutoksiin. Hän huomioi ja rakastaa minua ja on mennyt sosiaalitoimistoon juttusille asioista, mutta ilmeisesti sieltä saatu tuki ei riitä.
En tiedä mistä hakisin apua tähän tilanteeseen. Kyse on vain ja ainoastaan raha-asioista valehtelusta, ei siis muista parisuhteen asioista. Itse olen joutunut kaikki sotkut selvittelemään, hän on auttanut niissä myös.
En haluaisi erota missään nimessä sillä meillä on ihanaa yhdessä ja rakastan häntä niin paljon.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 11:35"]
Tässä oma tilanteeni, ja tilannehan on nyt pahimmillaan päällä, vaikka juurikin luulin pari viikkoa sitten taas helpottaneen. Ongelmana ei ikinä ole ollut uskottomuus tai mikään muu osa-alue kuin raha-asiat ja mieheni elämänhallinta. Yhteisiä vuosia on nyt takana noin 3, naimisiin olemme menneet vasta joitakin aikoja sitten.
Mies eli ennen yhteenmuuttoamme hyvin tarkasti ja hallitsi elämäänsä hyvin, ja vielä alkuajat samassa osoitteessakin sujui hyvin. Kunnes hän jätti koulun kesken ja alkoi "tissutella" olutta päivät pitkät. Hyvin pieniä määriä, mutta silti se oli jokapäiväistä. Määrät olivat niin pieniä, etten edes huomannut hänen juoneen, ja silti rahat upposivat siihen jokapäiväisenn tiputteluun, ja hän päätyi pikavippikierteeseen ja minä siinä mukana kun raavin rahaa vipeistä laskuihin ja uskottelin itselleni ettei tilanne ole niin paha miltä näyttää.
Siinä vaiheessa hän oli jo aloittanut vuokrarahojemme käyttämisen muihin tarkoituksiin. Eli olueen. Kaiken muun hän hoiti ihanasti, rakasti, osoitti hellyyttä ja seksi sujui. Mutta rahat-asiat ja niiden hoito oli laiminlyötyä. Ja minä luotin häneen kuin kallioon. Vieläkin luotan jollakin sairaalla tavalla, vaikka takana on yksi häätö huhtikuulta ja toinen oli tulla heti uuteen asuntoon päästyämme. Oma vikani kun pankkitunnukset hänellä oli käytössä, jja kysyin suoraan silmiin katsoen "oletko maksanut vuokran tänään kun tilini tuli" ja hän vastaa kyllä. Minä siis olen työelämässä ja hän työttämänä. Juominen on jäänyt, mutta valehtelu jatkuu.
Hän aina kiinnijäätyään on hyvin pahoillaan ja siksi anteeksiantaminen onkin niin helppoa kun hän hoitaa kaiken muun kotona ja perheessä niin hyvin ja on niin puhdassydäminen ihminen, että sitä haluaa uskoa hänen raha-asioihinsa liittyviin muutoksiin. Hän huomioi ja rakastaa minua ja on mennyt sosiaalitoimistoon juttusille asioista, mutta ilmeisesti sieltä saatu tuki ei riitä.
En tiedä mistä hakisin apua tähän tilanteeseen. Kyse on vain ja ainoastaan raha-asioista valehtelusta, ei siis muista parisuhteen asioista. Itse olen joutunut kaikki sotkut selvittelemään, hän on auttanut niissä myös.
En haluaisi erota missään nimessä sillä meillä on ihanaa yhdessä ja rakastan häntä niin paljon.
[/quote]
Miehesi käyttäytyy kuten kunnon addiktit konsanaan. Hänellä on ollut addiktioina alkoholi, josta hän on päässyt eroon, mutta addiktin käytös jatkuu yhä: hän käyttäytyy holtittomasti raha-asioissa, hän on työtön ja antaa sinun elättää itseään. Ja kaiken tämän hän kuittaa valehtelemalla.
Suosittelen ammattiapua. Addiktia ei kuitenkaan pysty parantamaan kukaan, ellei ole sairauden tunnetta eikä halua parantua.
Oletko varma, että haluat vietää loppuelämäsi hurmaavan addiktin kanssa, joka vähän väliä järjestää sinulle ikävyyksiä? Mitä sinä voisit tehdä? Et ainakaan ruveta parantamaan häntä itseään. Ammattiauttajat ovat sitä varten.
Minun on tähän pakko kommentoida.
Olen siis nainen ja elänyt erilaisissa elämän tilanteissa ja pitkissä suhteissa 4 eri miehen kanssa. Olen aiemmin ollut ehdottoman rehellisyyden kannalla ja jos mies on valehdellut.. oli sitten mistä ja minkälaisesta valheesta kyse tahansa olen vetänyt kilarit ja rehellisyys maan perii- kortit esiin. Olen itse aiheuttanut oikeastikin nämä tilanteet, joissa miesten on ollut pakko valehdella jollain asteella.. Olen ollut pikku tarkka ja asioihin takertuja.. jos minulle on jotain sanottu, niin poikkeusta tähän sanomiseen olen jo pitänyt valehteluna vaikka se vain olisi ollut oikeastikin kuinka pientä.. Olen siis ollut kyttääjä ja kiukuttelija.. Jos miehet ovat uskoutuneet minulle jossain asiassa, niin olen kiukuspäissäni saattanut ottaa jonkin minulle uskotun asian esille ja satuttaa sillä miestä..
Olen puhunut näistä asoista ystävieni ja muiden kanssa.. En todellakaan ole ainut, joka näin on tehnyt ja sillä aiheuttanut valehtelua ja todellisten tunteiden kertomisen välttelyä. Monet naiset/miehet vaativat ehdotonta rehellisyyttä, mutta itse käyttäytyvät kuitenkin niin, että eivät sitä ole edes ansainneet ja siten aiheuttavat itse tilanteet joissa heille on ns. "pakko" valehdella, jotta välttyisi typeriltä keskusteluilta, joissa ei ole mitään järkeä. Jokainen on aikuinen ihminen ja tekee mitä tekee.. ei voi vaatia enempää.. Jos ei halua tupakointia lopettaa oikeasti, vaan toinen sitä jatkuvasti vaatii, niin eikö tosiaan ole helpompi valehdella, kuin jatkaa sitä ian ikuista vänkäämistä sen lopettamisesta?? Tai jos haluaa olla kavereidensa kanssa edes joskus ja tähän ei ole ikiniä mahdollisuutta + jälkipuinti poikien/tyttöjenillasta on loputonta, niin eikö tässäkin tilanteessa ole helpompi valehdella?
En sano, että valehtelu on ok, mutta minkä teet jos toinen sinut siihen ajaa? Et halua luopua rakkaastasi, mutta tilanne on sietämätön, jos olet täysin rehellinen.
Eli ne joille valehdellaan: Tarkastelkaa hyvin tarkoin omaa käyttäytymistänne ennen kuin vaaditte päitä vadille!!
Ihan omasta puolestani vielä sen verran, että minulla on nyt käynyt toisin päin. Eli 3 ensimmäistä miestä valehteli minulle pikku asioistakin (johtuen omasta käytöksestäni) mutta nyt tämä neljäs mies vaatii minun päätäni vadille ties minkälaisista pikku jutuista ja se on huippu raivostuttavaa, joten olen alkanut valehdella itse ja tullut tulokseen, että helpommalla pääsee :D
Ylläolevalle tiedoksi, ettei kukaan voi ajaa sinua valehtelemaan, se on oma valintasi.
Kyllä minä olen mielestäni ymmärtänyt pointtisi, ap, mitä ajat takaa. Meidän pitäisi yhdessä kuorossa teilata selkärangaton miehesi patologisesti valehtelevana, sairaana sikana, joka on syytä jättää, koska hän nyt narahti tupakanpoltosta ja nettipornosta. Että miehen valehtelu on tässä se suurin ongelma, ei suinkaan teidän parisuhdedynamiikka, joka tuntuu olevan pahasti pielessä.
Mielestäni sinun, ap, pitäisi ennemminkin miettiä, miksi miehesi valehtelee noinkin pienistä asioista kuin tupakanpoltosta tai nettipornon katsomisesta. Oletko sinä omalla käytökselläsi aiheuttanut sen, että miehesi mieluummin valehtelee kuin kertoo totuuden. Pelkääkö hän, että nostat kamalan metelin, jos selviääkin, että miehesi on taas sortunut polttamaan? Onko hänen mahdollinen pelkonsa todellinen?
Oletko sinä teidän parisuhteessanne kontrolloiva osapuoli ja miehesi itseään häpeilevä nössykkä, joka mieluummin valehtelee kuin kuuntelee sinun nuhteitasi?
Jostakin syystä minulle tulee mieleeni oma lapseni nuorempana. Hän takertui jokaiseen sanaani. Joskus minun esimerkiksi teki mieli leipoa pullaa ja sitten saatoin sanoa sen ääneen. Jos lapseni kuuli mielihalustani, hän tulkitsi sen lupaukseksi. Kun sitten en leiponutkaan, kun tuli muita juttuja, hän moitti minua lupauksen rikkomisesta. Ei auttanut selittelyt, että nyt tulikin muita kiireitä, en ehdikään leipoa. Lapseni ei siihen tyytynyt vaan sai itkukohtauksen, kun häntä on petetty. Kun äiti narraa. Jouduin sitten olemaan varovaisempi sanoissani. Jos joskus teki mieli leipoa pullaa, varoin sanomasta sitä ääneen tai sitten korostin sitä, että tekisi mieli, mutta en ole ihan varma, ehdinkö.
Jos siis miehesi on luvannut lopettaa sinulle tupakanpolton, mutta ei olekaan pystynyt tekemään sitä, hän ei ole suinkaan valehdellut sinulle. Hän on ihan oikeasti ilmeisesti halunnut lopettaa, mutta addiktio on ollut liian suuri. Kaiken lisäksi hän joutuu pelkäämään nyt myös sinun vihaasi, kun totuus on valjennut sinullekin.
Jotakin rajaa sen aikuisen ihmisen kontrolloimiseen, pyydän. Ei hän ole sinun lemmikkieläimesi, jota voit kouluttaa oman tahtosi mukaan.
Olen jättänyt tuollaisen. Hermot meni kun kaikesta pitää jauhaa paskaa. Jos ei voi luottaa että toinen jotain tekee tai pitää sanansa ja aina saa olla tavallaan varuillaan. Lisäksi kun se luottamus menee joillain alueilla niin kyllä se alkaa nakertua toisiltakin.
Ihan sama vaikka tupakoi, meillä oli sama show, ei olisi haitannut vaikka poltti, itse keksi että lopettaa kun minä jouduin lopettamaan ja silti näky kun savu vaan nous kun koiran kanssa lenkille lähti, hohhoijaa.