Stressaava työ teki elämästi paljon parempaa

Kun opiskeluaikoina olin kaikki kesät vuorotöissä teknologiateollisuudessa, elin stressaantunutta elämää. Tiesin että koeajalla voin saada potkut milloin vain, enkä pääsisi enää uudelleen samaan paikkaan töihin, ja työkokemuksen puute vaikeuttaisi tulevaisuuttani.

Työ vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja ripeyttä. Työn laatua ja tahtia seurattiin automaattisilla järjestelmillä. Kolmivuorotyö takasi, että arki oli väsymyksen kanssa kamppailua.

Tämä stressi pakotti minut omaksumaan optimaaliset elintavat, jotta olisin töissä aina mahdollisimman virkeä. Tällöin ei pystynyt juoda alkoholia viikonloppuvapailla tai sekoittaa unirytmiä. Täytyi myös liikkua paljon ja syödä terveellisesti. Ajattelin, ettei ole muuta vaihtoehtoa, jos haluaa minimoida todennäköisyyden epäonnistua työssä.

Nämä elintapamuutokset tekivät elämästä todella onnellisen ja hyvän stressistä huolimatta. Samoin se, kun näet työn tulokset joka päivän lopuksi. Työn pystyi erottelemaan vapaa-ajasta ja vapaa-aikaa oppi arvostamaan.

Nyt kun olen korkeasti koulutettu ja asemani työpaikalla on vakaa, työ on leppoisaa (9-17 tai miten itse päättää) ja työtahdin saa päättää itse, en pysty enää löytämään motivaatiota optimaalisille elintavoille, mikä näkyy hyvinvoinnissani.

On vaikea perustella itselleni miksen käyttäisi alkoholia tai valvoisi viikonloppuna, kun maanantaina voi vähän väsyneenä valua työpaikalle ja ottaa rennosti koko päivän, kukaan ei huomaa. Lisäksi kukaan ei kehu, etkä itse näe työsi tuloksia, vaan ne näkyvät vain minimaalisesti yrityksen tuloksessa. Elämässä ei vaan ole enää samaa motivaatiota.